Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Kerrostalo asuminen oli pahinta kun ei ollut mitään tekemistä muuta kuin istua tai maata. Sitten vaihtoehto hillua baareissa, kaupoissa ja kaupungilla. Menihän sinne kaikki rahat, jos nyt menee omakotitalossa asumiseenkin kaikki rahat niin on paljon järkevämpää mutta yksinäisempää tämä on kun meni kaupungille niin sai aina juttuseuraa. Täältä omasta rauhasta ei tule niin helposti lähdettyä vaan olen alkanut erakoitumaan. Onkohan se valmistautumista loppua kohden niin että yksin täältä kaikki lähtee kun elämä loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen, fillaroin, tapaan tuttuja, käyn lenkillä koiran kanssa, mökkeilen ym.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kirjoittaa tähän, että itse en varmaan sopeutuisi hyvin kerrrostaloon. Olen sellainen ihminen joka on ulkona todella paljon ja tarvitsen sellaisen paikan missä olla joten en koe, että joku kaupungin puisto korvaisi omaa pihaa ja voisin vaan hengailla siellä koko päivää. Muuten olen kyllä ihan hiljainen asukki ja ymmärrän ne kerrostalon säännöt ja olen hetken asunutkin. Silloinkin oli vaan niin työlästä aina lähtemällä lähteä ulos. Jos jäi joku tavara niin työlästä hakea ja kipeänä oli niin vaikeaa lähteä ulos vähäksi aikaa kun ei vaan voinut käväistä siinä omalla pihalla. Koiran kanssa puhumattakaan. Jokainen tietenkin ajattelee ja kokee asiat omalla tavallaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Oma paikka ja tekee sen itse niin ei ole sama kuin mennä valmiiseen.
Katson elokuvia ja tv-sarjoja ja urheilua. Grillaan parvekkeella sähkögrillillä ja tissuttelen viiniä. Teen ruokaa, saunon. Käyn lenkillä meren vieressä ja kuntosalilla. Käyn syömässä, risteilyllä. Luen.
Parvekkeelle mahtuis vaikka mitä istutuksia, muttei kiinnosta..
Ymmärrän, että touhukkaalle ja käsistään näppärälle okt on unelma, mutta ite en jaksais. Siivoaminen on ihan riittävästi. :)
Lisäneliöt sen tekee, että viihtyykö kerrostaloasunnossa vai ei. Minulla on 20 extraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva kerrostalo asukas näyttää tekevän mitään lasten tai puolison kanssa. Sinkkuja kaikki?
Kerrostalokaksiossa asun kahden koiran kanssa ja harvoin on tylsää. Meillä on ulkoilualue parin minuutin kävelymatkan päässä jossa hyvä ulkoiluttaa koiria ja käydä kävelyllä, ja meri on 10 min kävelymatkan päässä. Meillä on paksut kiviseinät eli harvemmin mitään häiritseviä elämisen ääniä kuuluu huoneistosta toiseen. Sijainti on tosi tärkeä osa kerrostaloasumista. En minäkään viihtyisi tiiviisti asutussa ja liikennöidyssä ydinkeskustassa (koettu on).
Kotona ollessa yleensä laitan ruokaa, surffailen netissä, suunnittellen jotain, katson leffoja, touhuan koirien kanssa tai ihan muuten vaan löhöilen sohvalla ja nautin siitä ettei tarvitse tehdä mitään. Aamukahvit juon aina kesäisin parvekkeella ja siellä on myös muutamat kasvit kasvamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt omakotitalosta. Pelkään illalla , kun mies on työmatkoilla. Taloon voi tulla milloin vain. Talvella yöllä pyryttänyt lumi pitää lapioida ennen kuutta aamulla, että ehtii töihin. Monta kertaa haluan lähteä töiden jälkeen kaupungille, leffaan ja konsertteihin. On hyvä, kun ei ole taloa hoidettavana. Menen usein lenkille ja opiskelen kieliä harrastusmielessä. Kerrostalossa on turvallinen olo. Lapsuuteni asuin omakotitalossa. Kiitos riitti.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt omakotitalosta. Pelkään illalla , kun mies on työmatkoilla. Taloon voi tulla milloin vain. Talvella yöllä pyryttänyt lumi pitää lapioida ennen kuutta aamulla, että ehtii töihin. Monta kertaa haluan lähteä töiden jälkeen kaupungille, leffaan ja konsertteihin. On hyvä, kun ei ole taloa hoidettavana. Menen usein lenkille ja opiskelen kieliä harrastusmielessä. Kerrostalossa on turvallinen olo. Lapsuuteni asuin omakotitalossa. Kiitos riitti.
Mä taas pelkäsin kerrostalossa tulipaloja. Niitä on vähän väliä etkä pysty itse vaikuttamaan. Sängyssä röökaavat juopot. Dementoituneet kokkailijat. Muuten vain huolimattomat asukkaat ilman palovaroittimia. Sielläpä on loukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pelkäsin mielummin kerrostalossa, kun siellä ei voi valita naapureitaan ja voi vaikka mitä porukkaa asua jos huono tuuri käy. Omakotitalossa voi joskus tuntua pelkoa jos esim joku vieras auto ajaa pihaan, mutta olen todellakin rauhallisempi täällä.
Kaikki asumismuodot on tullut kokeiltua, ja tämänhetkinen saunallinen rivari omalla pihamaalla on paras tähänastisista. Ei liikaa pakollista hommaa huoltoyhtiön ansiosta, mutta ei myöskään joka seinän/lattian/katon takana asukkaita, niin että hissukseen täytyisi yrittääkkään elellä. Piha on kyllä tärkeä elementti ajanviettoon, sen puute rassasi kerrostalossa ehkä eniten. Niissäkin viihtyisi paremmin jos taloyhtiöt panostaisi piha-alueiden viihtyvyyteen, eivät nuukailisi neliöiden määrissä ja varustetaso käsittäisi vähintäänkin kunnollisen kokoisen suojaisan parvekkeen ja jääkaappipakastimen, mutta kaikki vaan pienenee niin ei ihmekkään ettei moni viihdy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean kivoja nämä passiivis-aggressiiviset avaukset, joissa tahallisen heikosti verhotaan halveksunta niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät elä samanlaista elämää kuin mitä itse elää.
Näitä ei ollutkaan tarpeeksi.
Lisäisin tähän keskusteluun vielä sen, että tunnen hyvin harvoja ihmisiä, joilla ei ole omaa kesämökkiä tai mahdollisuutta käyttää sukumökkiä tai mummolaa, joten me kerrostaloissa asuvat saamme kyllä leikata ruohoa, nikkaroida, grillata ja juoda kahvit ”omalla” nurmikolla.
Sekä omakotitalon että mökin omistavat ovat kertoneet, että mökillä on kuitenkin rennompaa, kun naapurit eivät paheksu, vaikka ruoho pääsisi kasvamaan vähän pidemmäksi ja muutenkin saa tehdä sen mitä tekee omaksi ilokseen.
Omistaisin mieluiten siirtolapuutarhamökin, mutta sukumökeissä on tiettyä taikaa, kun siirtää rakkaan kesäpaikan kokemusta sukupolvelta toiselle. En tiedä innostaisiko perusomakotitalo edes samaan puuhasteluun, kuin lapsuusmuistojen kultaama kesämökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun keskustassa uudessa kerrostalossa. Äänieristys on sen verran hyvä, ettei tarvi miettiä mitä naapurit ajattelevat. Kun yläkerran muksut juoksevat, niin voi kuulua pientä hiljaista töminää. Äänet kulkeutuvat vain seiniä pitkin resonointina, eikä esimerkiksi puhetta tai musiikkia kuulu läpi. Olen katsonut keskellä yötä elokuvia, eikä naapurit ole ainakaan kehdannut valittaa. Huonepohjathan on suunniteltu niin, että esimerksi olohuonettani ja makuuhuonettani vastapäätä olevilla seinillä on naapureiden saunat ja pesuhuoneet, eli seinänaapureita on todella vaikea häiritä melulla. Ja en ole kuullu naapurissa olevasta lapsiperheestä pihaustakaan, paitsi silloin kun lapset huutavat rappukäytävässä.
Muutin tänne omakotitalosta. Ei enää nurmikon leikkausta, pihan kolaamista tai lehtien haravointia. Kieltämättä vietän paljon aikaa sisällä katsellen esim netflixiä tai tietokoneen äärellä, mutta eipä töiden jälkeen muutenkaan olisi paljoa aikaa tai energiaa touhuta, laitan vain ilmastoinnin päälle, istun sohvalle ja olen kiitollinen ettei tarvi olla ulkona. En muutenkaan ymmärrä mitä pahaa on ajan viettämisessä talon sisällä. Sehän on talon tärkein funktio, suojella ulkomaailmalta.
Viikonloppuisin sitten touhuan enempi, lähistöllä on paljon palveluita, käyn konserteissa, elokuvissa ja usein syömässä ravintolassa, kun kaikki on vain kävelymatkan päässä. Ja kun kaverit lähtevät yöelämään minun on helppo tavata heitä, koska olen jo valmiiksi perillä ja siten kynnys lähteä ulos on äärimmäisen pieni. Kerrostalo sopii mainiosti kaltaiselleni laiskalle, jota ei ylimääräiset kotityöt kiinnosta. Omakotitalossakin on puolensa, mutta tämä sopii minulle paremmin.
En ihan ymmärrä minkälainen rakkine ap:lla on ompelukoneena jos ei iltaisin voi kerrostalossa ommella :D
olematon surinahan niistä kuuluu. Ja ainako se ompelukuume iskee just klo 22 jälkeen yöllä 🤣 erikoinen tyyppi tuo ap.
Edellisellä pientaloalueella aina hämmästelin mihin ne ihmiset tonttejaan tarvitsi kun ei ketään koskaan pihoilla näkynyt, trampoliinilla pomppijoita lukuunottamatta. Hyvin pärjäisivät kerrostalossa 😎
Vietän vapaa-aikani tekemällä mitä milloinkin huvittaa.
Vapaa-aikaa myös riittää, kun ei tarvitse jatkuvasti toimia huoltofirman edustajana omassa kodissaan milloin mitäkin askaretta tehden.
Kerrostalossa voi keskittyä elämästä nauttimiseen.
Kerrostalossa asuessa minulla ei ollut juurikaan mitään muuta tekemistä kuin syöminen ja tv:n katselu. Nyt asun rivarissa, jossa on oma pieni piha, mitä voi laitella ja kiva terassi. Omakotiasumisesta kaipaan omaa rauhaa. Nyt on naapuri ihan seinän takana. Kerrostalossa se oli yhtä helvettiä, kun naapureita oli joka puolella ja kaikki äänet kuuluivat läpi. Tiesin, milloin naapuri yskii, käy vessassa jne. Ei mitään yksityisyyttä
Istun ja tuijotan seinää. Unelmoin asuvani omakotitalossa, ilman äänekkäitä naapureita ja ohimenevää tietä.
Vierailija kirjoitti:
Istun ja tuijotan seinää. Unelmoin asuvani omakotitalossa, ilman äänekkäitä naapureita ja ohimenevää tietä.
Et sitten varmaan ikinä pääse sinne unelmiesi omakotitaloon, jos sinne ei mene edes tietä.
Pakko kirjoittaa tähän, että itse en varmaan sopeutuisi hyvin kerrrostaloon. Olen sellainen ihminen joka on ulkona todella paljon ja tarvitsen sellaisen paikan missä olla joten en koe, että joku kaupungin puisto korvaisi omaa pihaa ja voisin vaan hengailla siellä koko päivää. Muuten olen kyllä ihan hiljainen asukki ja ymmärrän ne kerrostalon säännöt ja olen hetken asunutkin. Silloinkin oli vaan niin työlästä aina lähtemällä lähteä ulos. Jos jäi joku tavara niin työlästä hakea ja kipeänä oli niin vaikeaa lähteä ulos vähäksi aikaa kun ei vaan voinut käväistä siinä omalla pihalla. Koiran kanssa puhumattakaan. Jokainen tietenkin ajattelee ja kokee asiat omalla tavallaan.