Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Ihan idiooti kysymys!
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, siinähän se menee kun pitelee seinistä kiinni ja yrittää estää niiden päälle kaatumisen. Onneksi sentään töihin pääsee karkuun tuota betonikuution ankeutta. On melkein kuin kuolemansellissä odottaisi mestauslavalle pääsyä, että pääsee pahasta. Tallelokero "asuminen" on kidutusta ja rikos ihmisyyttä vastaan.
Montako neliötä sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo ei ole ihmiselle
Eläimiä kait asuu enemmän onakitutaloissa. Oho tulipas outo, mutta kylläkin jotenkin kuvaava typo, joten jääköön korjaamatta.
Käyn lapsien kanssa leikkipuistossa, lenkkeilen koiran kanssa, käyn salilla, tykkään kävellä esimerkiksi hieman kauemmas isompaan kauppaan että saa hyötyliikuntaa, käyn kesällä rannalla, kotona kun lapsilta ehtii makaan sohvalla ja luen taikka katson telkkaria. Minulle sopii loistavasti koska en pidä mistään pihan laittamisesta ja jos sellainen olisi se näyttäisi aivan karsealta.
Joskus tulee mieleen että olisipa helppoa päästää koira aamu- ja iltapissalle omalle aidatulle pihalle (varsinkin silloin kun on ihan pimeää ja vettä sataa), muuta en kaipaa omakotitaloasumisesta. Koko lapsuuden asuin mutta en silloinkaan tehnyt pihalla mitään 😄 Ymmärrän kuitenkin että toiset tykkäävät puuhastella pihalla. Asun Helsingin keskustan tuntumassa niin tästä on niin helppo lähteä kävelemällä minne vaan!
Vierailija kirjoitti:
Käyn lapsien kanssa leikkipuistossa, lenkkeilen koiran kanssa, käyn salilla, tykkään kävellä esimerkiksi hieman kauemmas isompaan kauppaan että saa hyötyliikuntaa, käyn kesällä rannalla, kotona kun lapsilta ehtii makaan sohvalla ja luen taikka katson telkkaria. Minulle sopii loistavasti koska en pidä mistään pihan laittamisesta ja jos sellainen olisi se näyttäisi aivan karsealta.
Joskus tulee mieleen että olisipa helppoa päästää koira aamu- ja iltapissalle omalle aidatulle pihalle (varsinkin silloin kun on ihan pimeää ja vettä sataa), muuta en kaipaa omakotitaloasumisesta. Koko lapsuuden asuin mutta en silloinkaan tehnyt pihalla mitään 😄 Ymmärrän kuitenkin että toiset tykkäävät puuhastella pihalla. Asun Helsingin keskustan tuntumassa niin tästä on niin helppo lähteä kävelemällä minne vaan!
Täytyypä jatkossa välttää koiranomistajien pihoja, jos kerran sen pihan tarkoitus on vain olla koiran käymälä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kuolee sisältä jos joutuu kerrostaloon asumaan muijillehan tuo on sama missä makaa ja yleensä mitä vähemmän tekemisistä sen parempi asenne menee rakennekynnet pilalle.Siksi näkee niin paljon ilottomia ukkoja kerrostaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo ei ole ihmiselle
Eläimiä kait asuu enemmän onakitutaloissa. Oho tulipas outo, mutta kylläkin jotenkin kuvaava typo, joten jääköön korjaamatta.
Mä tiedän talon jossa kissoille on ostettu oma kaksio. Oudot nimetkin ovessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn ulkoilemassa, harrastuksissa ja kulttuuritapahtumissa. Teen käsitöitä/askartelen, luen, katson telkkaria, olen tietokoneella. Ihan samoja asioita joita tein asuessani omakotitalossa (silloin ulkoilu oli joskus pihassa puuhailua).
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kerrostalo asukas näyttää tekevän mitään lasten tai puolison kanssa. Sinkkuja kaikki?
Sitähän tässä tarkoitettiin, koska muutoin olisi kysytty, että miten vietät aikaasi perheen kanssa. Sinkut elävät tilassa, perheelliset ja muut monikot suhteessa toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:ta, mutta kyse on juuri, millaiset raamit haluaa elämälleen. Koti on hirveän paljon ihmisen elämää määrittävä tekijä.
Itse muutin omapihaisesta paritalosta Hgin lähiössä Hgin kantakaupunkiin jugend-taloon.
Syyt:
- lapsi kouluun, jossa saa ystäviä, jotka oletettavasti eivät tule ihan niistä sosioekonomisongelmaisimmista perheistä.
- rakastan sitä, että avaan ulko-oven ja korot vaan kopisevat kivetykseen. Ei lumitöitä!
- rakastan sitä, että olen "jo perillä". Kun lähiöstä piti varten vasten aina lähteä vaikka brunssille, nyt voin kävellä brunssille viidessä minuutissa. Stockan Herkku lähikauppani, ja ihanaa, kun voin nauttia siellä sen viinin ja kalakeiton ostosten lomassa ja kävellä kotiin. Olen oppinut myös ostamaan kerralla vähän. VIHASIN Prismoja ja muita jättikauppoja, joissa lastattiin ne rekkavaunut täyteen tavaraa ja koko päivä meni kun käveli kaupan päästä päähän. Nyt tiedän, ettei ole autoa niin otan vain korillisen verran kerralla. Ja aina on tuoretta eikä mene vanhaksi kun on vähemmän. Ekologista sekin.
- halusin luopua autosta. En voi katsoa itseäni peilistä jos en olisi yrittänyt tehdä mitään tässä katastrofaalisessa maapallon tilanteessa. Sillä rahalla tein ylimmän kerroksen asuntoomme hulppean remontin, ja nyt nautin pariisilaisnäkymistä yli kattojen. Täydellistä.
- rakastan sitä, että työmatkani on 4 ratikkapysäkin väliä, joka onnistuu vaikka kontaten tarvittaessa. Usein kävelen töihin ja nautin ilmasta ja ihmisistä. VIHASIN sitä, että aina oli joku bussivuoro ajamatta, metro reistaili ja yritin epätoivoisesti keksiä miten pääsen periferiasta töihin. Nyt ei haittaa edes Trumpin vierailu, jalkaa toisen eteen.
- rakastan sitä, että täällä saa olla rauhassa. Paritalossa ovikello soi jatkuvasti, oli naapuria, myyjiä, naapureiden lapsia... Lisäksi saa tosiaan mennä kauas tai olla todella rikas, jotta on se riittävä piha-aidan etäisyys naapuriin, jos rauhaa omalla pihalla kaipaa. Nämä oman pihan hehkuttajat unohtavat ne röökäävät, grillaavat, musaa luukuttavat jne. naapurit, jotka myös viihtyvät siinä pihallaan, ihan vieressäsi. Nauti siinä sitten lasi roseeta ja keskustele illallisvieraiden kanssa. Tämä toki pätee mihin vaan, asumisen onnellisuuteen vaikuttaa kovasti se, että on samantyylinen naapurinsa kanssa. Eli jos itse pitää kovasta musasta, ei naapurin haittane. Itse arvostan rauhallisuutta, yksityisyyttä ja hiljaisuutta, siksi keskusta-asunto ylimmästä kerroksesta.
- viime kesän helle oli järkyttävä esimerkki tulevasta. En muutenkaan pidä kuumasta, joten en voisi koskaan vain maata auringossa, enkä pidä pihatöistä, joten en tiedä mitä pihallani tekisin. Nyt voin mennä lähipuistoon, jossa ihania penkkejä isojen puiden katveessa ja lukea kirjaani siellä.
- tämä on myös todella rauhallinen alue. Ei puhettakaan mistään kovasta liikenteestä. Koulu vieressä, aina jossain nurkilla lapsia ulkona ja uimapaikkakin löytyy pienen kävelymatkan päästä. Koko perhe nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta, mutta kyse on juuri, millaiset raamit haluaa elämälleen. Koti on hirveän paljon ihmisen elämää määrittävä tekijä.
Itse muutin omapihaisesta paritalosta Hgin lähiössä Hgin kantakaupunkiin jugend-taloon.
Syyt:- lapsi kouluun, jossa saa ystäviä, jotka oletettavasti eivät tule ihan niistä sosioekonomisongelmaisimmista perheistä.
- rakastan sitä, että avaan ulko-oven ja korot vaan kopisevat kivetykseen. Ei lumitöitä!
- rakastan sitä, että olen "jo perillä". Kun lähiöstä piti varten vasten aina lähteä vaikka brunssille, nyt voin kävellä brunssille viidessä minuutissa. Stockan Herkku lähikauppani, ja ihanaa, kun voin nauttia siellä sen viinin ja kalakeiton ostosten lomassa ja kävellä kotiin. Olen oppinut myös ostamaan kerralla vähän. VIHASIN Prismoja ja muita jättikauppoja, joissa lastattiin ne rekkavaunut täyteen tavaraa ja koko päivä meni kun käveli kaupan päästä päähän. Nyt tiedän, ettei ole autoa niin otan vain korillisen verran kerralla. Ja aina on tuoretta eikä mene vanhaksi kun on vähemmän. Ekologista sekin.
- halusin luopua autosta. En voi katsoa itseäni peilistä jos en olisi yrittänyt tehdä mitään tässä katastrofaalisessa maapallon tilanteessa. Sillä rahalla tein ylimmän kerroksen asuntoomme hulppean remontin, ja nyt nautin pariisilaisnäkymistä yli kattojen. Täydellistä.
- rakastan sitä, että työmatkani on 4 ratikkapysäkin väliä, joka onnistuu vaikka kontaten tarvittaessa. Usein kävelen töihin ja nautin ilmasta ja ihmisistä. VIHASIN sitä, että aina oli joku bussivuoro ajamatta, metro reistaili ja yritin epätoivoisesti keksiä miten pääsen periferiasta töihin. Nyt ei haittaa edes Trumpin vierailu, jalkaa toisen eteen.
- rakastan sitä, että täällä saa olla rauhassa. Paritalossa ovikello soi jatkuvasti, oli naapuria, myyjiä, naapureiden lapsia... Lisäksi saa tosiaan mennä kauas tai olla todella rikas, jotta on se riittävä piha-aidan etäisyys naapuriin, jos rauhaa omalla pihalla kaipaa. Nämä oman pihan hehkuttajat unohtavat ne röökäävät, grillaavat, musaa luukuttavat jne. naapurit, jotka myös viihtyvät siinä pihallaan, ihan vieressäsi. Nauti siinä sitten lasi roseeta ja keskustele illallisvieraiden kanssa. Tämä toki pätee mihin vaan, asumisen onnellisuuteen vaikuttaa kovasti se, että on samantyylinen naapurinsa kanssa. Eli jos itse pitää kovasta musasta, ei naapurin haittane. Itse arvostan rauhallisuutta, yksityisyyttä ja hiljaisuutta, siksi keskusta-asunto ylimmästä kerroksesta.
- viime kesän helle oli järkyttävä esimerkki tulevasta. En muutenkaan pidä kuumasta, joten en voisi koskaan vain maata auringossa, enkä pidä pihatöistä, joten en tiedä mitä pihallani tekisin. Nyt voin mennä lähipuistoon, jossa ihania penkkejä isojen puiden katveessa ja lukea kirjaani siellä.
- tämä on myös todella rauhallinen alue. Ei puhettakaan mistään kovasta liikenteestä. Koulu vieressä, aina jossain nurkilla lapsia ulkona ja uimapaikkakin löytyy pienen kävelymatkan päästä. Koko perhe nauttii.
Tärkeä unohtui! ÖTÖKÄT! Voi apua sitä faunan määrää kun "pihasta nautti". Ikkunaa ei voinut pitää auki kun hyttys- ja kärpäsarmeija oli sisällä samantien, ja pihalta/sisätiloista avoimen pihaoven kautta tulleita seuraavia eläimiä tuli hätisteltyä: kettuja, rusakoita, lintuja, peltohiiriä, oravia, ampiaisia, jotain koppakuoriaisia, kissoja (jotka pissaavat sen sinun yrttilaatikkosi siten, ettet voi niitä "omanpihanyrttejä" syödä. Ja se lintujen "laulu", eli saatananmoinen sirkutus alkoi joka (kevät/kesäaamu) noin 3.30 suoraan ikkunoiden alla. Ja se hämähäkkien määrä. Ei voinut nauttia parvekkeesta/pihasta kun jostain aina joku öttiäinen pyrki iholle. Hrrr... Nykyisessä asunnossa olen yhden kerran pyydystänyt ulos a) ampiaisen b) kärpäsen. Olen onnellinen. Ei hyttysen hyttystä. Puhumattakaan muista öttiäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui hirveää edes ajatella kerrostaloasumista. Mä en pärjäisi. Olen asunut kerrostalon kämpässä elämäni aikana 4 kk ja se oli jo liikaa.
Tein samoja asioita sisällä kerrostalossa kuin nyt omakotitalossa. Ennen liikuin enemmän ympäri kaupunkia ja eri tapahtumissa, nyt vietän aikaa paljon puutarhassa. Haaveilin vuosia siirtolapuutarhamökistä, mutta ostimmekin omakotitalon. Nyt olen onnellinen. En olisi aikaisemmin osannut nauttia jatkuvasta tekemisestä, mutta nyt oikein odotan työpäivän päättymistä ja käsien työntämistä multaan. Kaikkialle pääsee hetkessä: rannoille, kulttuuririentoihin, kauppakeskuksiin. Steissille menee 20 min julkisilla, saman verran käveli Punavuoresta, joten mistään ei tarvitse luopua. Onneksi Helsinki on monimuotoinen asuntotuotannoltaan ja kaikille löytyy sopiva asumismuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olohuoneemme ikkuna antaa kaupungin hoitamalle kirsikkapuupuutarhalle. Kesällä herään puutarhatyöntekijöiden ruohonlekkuukoneeseen ja vastaleikatun ruohon tuoksuun. Talvella talonmiehen lumiauraan. Taloyhtiön pihalla on istutuslaatikoita joissa voi kasvattaa vihanneksia, jos haluaa.
Minä en, joten lenkkeilen ja lähimetsässä ja nautin puuterhassa istumisesta ja kirjojen lukemisesta.
Onneksi meitä on monenlaiseen ympäristöön. Vaikka asuntojen hintakehityksessä näyttää siltä, että "kaikki" ihmiset haluavat muuttaa Helsingin keskustaan kerrostaloihin.
Harrastan hevosia, lähestulkoon päivittäinen ajanviettokohde. Loistava "kombo" kun ei tarte sit kotona enää raataa vaan voi tulla kotiin, ja lumi- ja pihatyöt on tehty mun puolesta. Taloa ei tarvitse lämmittää. Vain kodin "muu sisältö" jää itse hoidettavaksi. Olen harkinnut jopa siivoajaa pari kertaa kuussa, pienemmät siivoukset tekisin itse. Isolta parvekkeelta (joissain rivitaloissa itse piha on saman kokoinen läntti) on mukavat näkyvät vihreän sisäpihan yli merelle. Ainoa ärsyyntymisen aihe on silloin tällöin sisälle leijaileva naapurin polttaman tupakan savu.
Käyn salilla 4 x vko ja ulkoilen. Metsä on ihan tässä kodin lähellä. Oon tosi laiska enkä jaksa mitään ”ylimääräistä hommaa”, joten mulle ok-asuminen olisi kauhistus, ihan tarpeeksi vie aikaa perus kotityötkin.
Ulkomailla käydään pari kertaa vuodessa, ja ollaan innostuttu myös vaeltamisesta. Joskus talvisin mennään viikoksi lappiin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuolee sisältä jos joutuu kerrostaloon asumaan muijillehan tuo on sama missä makaa ja yleensä mitä vähemmän tekemisistä sen parempi asenne menee rakennekynnet pilalle.Siksi näkee niin paljon ilottomia ukkoja kerrostaloissa.
Juttusi perusteella asut kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tippaakaan kiinnostunut puutarhanhoidosta tai muusta kotinikkaroinnista. Vapaa-aikanani käyn urheilemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kirjastossa. Matkustan, käyn patikoimassa ja pyöräilemässä. Tapaan ystäviä kaupungilla, käyn syömässä ja konserteissa, leffassa, teatterissa. Olen töidenkin jälkeen vielä aktiivinen, ja käyn ulkona iltaisin n. kolme neljä kertaa viikossa. Kotona ollessani teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia ja piirrän, soittelen kitaraa, katselen ohjelmia, puuhailen valokuvien kanssa, kirjoitan ja luen. Tekemistä on vaikka kuinka paljon.
Eli sullakin se kotona oleminen kuitenkin rajoittuu sinne sisätiloihin. Juuri tätä tarkoitinkin, kotona kun ollasn niin se on sisällä olemista :/
Ap.
Niin siis, mitä sä kysyit? Totta kai kerrostalossa kotona ollessa ollaan sisätiloissa :D Ei kai rappukäytävää tai sisäpihaa lasketa kodiksi? Ja juu, enkä mä hengaile rappukäytävässä. (eri)
En mä okt:ssakaan mitenkään erityisesti vietä aikaa pihalla. Toki kesällä grillataan, marjat poimitaan pensaista ja talvella kolaa lumia. Piha muuten melko luonnontilainen eli ei nurminonleikkuuta. Välillä jotain ikkunanpieliä ja kaiteita paikkamaalaa.
Auto-ja fillarihuolto sujuu näpsäkästi omalla pihalla tallissa, kerrostalossa piti fillari kantaa sisään ja auto viedä äidin talliiin.
Kotihommat siivouksineen ja pyykkäyksineen ei eroa. Vapaa-ajan harrastukset ei ole muuttuneet.
En ole koskaan tuntenut halua kaataa puu, ehkä minun on sen takia ollut helppo sopeutua kerrostaloelämään.
Kukkapenkit täällä on valmiina ja iho ei kestä aurinkoa, joten sikälikin yksinkertaista.