Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Teen ulkotöitä joten saan kesäisin peuhata kasvien kanssa ihan tarpeeksi työpäivänä aikana. Tavallaan haaveilen että joskus olisi varaa hankkia asunto missä olisi edes pieni piha, mutta sitten kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin ja on ihan väsynyt niin harvoin sitä taitaisi jaksaa mitään sen isompaa oman pihan eteen enään tehdä. Parvekkeella kasvatan hyötykasveja ja sisällä on viherkasveja hyllytolkulla joiden hoitoon käytän aikaa, lisäksi piirrän, käyn lenkillä, näen ystäviäni, luen jne. Suurin osa vapaa-ajan tekemisistäni on kuitenkin sellaista mitä ei ole pakko tehdä jos ei jaksa, mutta ihan työnikin puolesta tiedän että jos puutarhan antaa liian pitkään olla niin sehän levähtää käsiin joten olisi hirveä syyllisyys ja ahdistus heti jos en jaksaisikaan mennä sitten vielä vapaa-ajalla kitkemään tai leikkomaan omia puskia. Ruukkukasvit harvemmin alkavat kasvattamaan rikkaruohoja ja ovat ihan onnellisia kun muistan kastella ja sumuttaa pari kertaa viikossa, ja olo on silti kuin jossain vehreässä viidakossa. Tällä hetkellä on ihan kivoja naapureitakin, niin tämä kerrostaloelämä on ihan sopiva tähän hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pitää noita ympäristön hoitoon koneita olla mm. trimmerit meillä 4 erilaista, kaksi ruohonleikkuria ja toinen saatu, teleskooppinen akku pensasleikkuri, sähkö pensasleikkuri, lehtipuhallin jotta saa hankalista paikoista roskat pois, sähkösaha, moottorisaha, risuhaketin että saa hakettaa risukasat, kompostit puutarhajätteelle että kotitalousjätteelle, monenlaisia fiskarssin oksasaksia ym. ym. niin en ihmettele että jotkut ovat kokeilleet ja palanneet takaisin helpompaan asumiseen.
Jos oikeasti on oltava nuo kaikki, niin en ikinä muuta omakotitaloon. Stressaava lista jo lukeakin.
Niimpä, ei kannata jos ei työkalut pysy käsissä ja pysty tekemään mitä vain.
Arkisin vapaa-aikaa on aika vähän eli ihan perusjuttuja: kotitöitä, ruoanlaittoa, lasten läksyissä avustamista, vähän telkkarin katselua tai sisustuslehtien lueskeltua.
Aikaa menee myös koiran ulkoiluttamiseen, omakotitalossa menisi ehkä vähän vähemmän, mutta ei isoa ja sosiaalista koiraa voi vaan omakotitalon pihalla ulkoiluttaa.
Viikonloppuisin tehdään sitten koiran kanssa vähän pidempiä lenkkejä tai yhdistetään muuta ulkoilua tai vaikka jäätelökioskilla käynti ulkoilutukseen.
Lasten harrastukset, ystävien ja sukulaisten tapaaminen ja asioiden hoitaminen vievät niin paljon aikaa viikonloppuisin, että kotona lähinnä tehdään normaaleja juttuja vähän rauhallisemmin: syödään pitkään aamiaista, laitetaan ruokaa, katsotaan yhdessä leffa.
Kun lapset oli pienempiä, me asuttiin kerrostalossa, jossa oli pieni, mutta viihtyisä piha. Lapset leikki hiekkalaatikolla, kesällä pienessä uima-altaassa ja talvella tehtiin lumiukkoja. Huvimajassa oli mukava istuskella syömässä, kahvilla tai viinilasillisella.
Piha oli yksi syy, miksi ostettiin juuri se asunto, mutta kyllä Helsingistä löytyy paljon kivoja sisäpihoja. Niitä ei vaan pääse näkemään, kun ovat lukittujen porttien takana.
Kolistelen, meluan, huudan ja lyön vasaralla patteriin.
Meillä soitetaan selloa ja viulua, eli musiikkia kuuluu ylös ja alas sekä sivuille. Kerrostalossa ollaa ja koskaan ei ole ollut tekemisen puutetta. Ikinä en muualle muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tippaakaan kiinnostunut puutarhanhoidosta tai muusta kotinikkaroinnista. Vapaa-aikanani käyn urheilemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kirjastossa. Matkustan, käyn patikoimassa ja pyöräilemässä. Tapaan ystäviä kaupungilla, käyn syömässä ja konserteissa, leffassa, teatterissa. Olen töidenkin jälkeen vielä aktiivinen, ja käyn ulkona iltaisin n. kolme neljä kertaa viikossa. Kotona ollessani teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia ja piirrän, soittelen kitaraa, katselen ohjelmia, puuhailen valokuvien kanssa, kirjoitan ja luen. Tekemistä on vaikka kuinka paljon.
Eli sullakin se kotona oleminen kuitenkin rajoittuu sinne sisätiloihin. Juuri tätä tarkoitinkin, kotona kun ollasn niin se on sisällä olemista :/
Ap.
Pointti onkin siinä, onko sisäilmaihminen vai ei. Jos on sisäilmaihminen, kuten minä, nimenomaan t y k k ä ä olla sisällä enemmän kuin ulkona. Olen ollut sisällä nyhvertäjä lapsesta saakka, nyt olen jo yli kuudenkymmenen. Muistan vieläkin, kun äiti kesäisin kansakouluikäisenä (alakouluikäisenä) pakotti ulos. Otin kirjan mukaan ja luin sitä sitten jossakin kannonnokassa.
No minä oon asunut lapsuuteni omakotitalossa, ja omistanutkin yhden.nykyään asun kerrostalossa kaupungin keskustassa ihan puiston laidalla. vapaa-aikanani luen paljon, innostuessani leivon, kuuntelen levyjä, käyn taloyhtiön kuntosalilla alakerrassa, käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa, koiran kanssa pihalla, pururadalla metsässä, pyöräilen rantaan,keskustaan , kahville , syömään, uimahalliin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Helsingissä vuokrakerrostalossa lammen rannalla. Olen asunut jo kolmessa eri asunnossa tässä taloyhtiössä. Joulun alla muutin 1.krs asuntoon, jossa on piha. Edelliset asukkaat ovat istuttaneet pihalle vaikka mitä: erilaisia kukkia, raparperia, herukoita. Minun kohdallani piha menee hukkaan, koska en hoida sitä. Huoltoyhtiö käy leikkaamassa nurmikon ja se on siinä. Tämä on pienkerrostalo, 2 asuntoa alhaalla ja 2 ylhäällä. Pihani on suojattu ruusupuskilla ym. joten sinne näkevät vain yläkerran asukkaat. Viihdyn nyt kesällä terassillani.
Täällä olisi myös hyvät ulkoilumaastot ja talvella ladut lähtevät lähes suoraan ulko-ovelta. Lammella voisi luistella. Mutta kun minua kiinnosta sellaiset. 300m säteellä talosta on useita bussipysäkkejä, joilta voi matkustaa moneen eri suuntaan.
Kahta tai useampaa raskasta rasitetta ei kannata hankkia yhtäaikaa. Olen tehnyt kahta raskasta työtä eikä sitä jaksa kuin vähän aikaa ja pitää olla nuori. En ole omassa nuoruudessani nähnyt näin laiskoja nuoria kuin nykyään näkee. Ei missään kotitöissä auteta vanhempia muuta kuin vanhemmat peräsuoli pitkällä tuo niille kaikki eteen. Niitä syötetään ja passataan uskomattoman isojakin roikaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen, täytän sanaristikoita, neulon, opiskelen, teen vapaaehtoistyötä mikä vaatii lähtemistä, mutta mitä sitten, käyn salilla, sekin vaatii lähtemisen, mutta ei varmaan ehtisi jos olisi okt-talo, käyn lenkillä - no sekin vaatii lähtemisen, mutta en minä okt-talon pihassa varmaan lenkkeilisi. No minä yksinkertaisesti tykkään lähteä johonkin ja tavata ihmisiä. Mulla on kyllä pieni parvekepuutarhakin, eli ruukuissa kasvatan kaikenlaista: chilejä, amppelitomaattia, amppelimansikkaa, salaattia, yrttejä...
Vierailija kirjoitti:
Kahta tai useampaa raskasta rasitetta ei kannata hankkia yhtäaikaa. Olen tehnyt kahta raskasta työtä eikä sitä jaksa kuin vähän aikaa ja pitää olla nuori. En ole omassa nuoruudessani nähnyt näin laiskoja nuoria kuin nykyään näkee. Ei missään kotitöissä auteta vanhempia muuta kuin vanhemmat peräsuoli pitkällä tuo niille kaikki eteen. Niitä syötetään ja passataan uskomattoman isojakin roikaleita.
No jaa. Mun veljien ei ikinä tarvinnut tehdä mitään kotitöitä. Sen sijaan kumpikin poikani laittaa ruokaa raaka-aineista lähtien itse, eivät osta mitään eineksiä. Veljeni ostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tippaakaan kiinnostunut puutarhanhoidosta tai muusta kotinikkaroinnista. Vapaa-aikanani käyn urheilemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kirjastossa. Matkustan, käyn patikoimassa ja pyöräilemässä. Tapaan ystäviä kaupungilla, käyn syömässä ja konserteissa, leffassa, teatterissa. Olen töidenkin jälkeen vielä aktiivinen, ja käyn ulkona iltaisin n. kolme neljä kertaa viikossa. Kotona ollessani teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia ja piirrän, soittelen kitaraa, katselen ohjelmia, puuhailen valokuvien kanssa, kirjoitan ja luen. Tekemistä on vaikka kuinka paljon.
Eli sullakin se kotona oleminen kuitenkin rajoittuu sinne sisätiloihin. Juuri tätä tarkoitinkin, kotona kun ollasn niin se on sisällä olemista :/
Ap.Tietysti. Jos haluan olla ulkona, lähden ulos. En ymmärrä miksi kotona pitäisi olla ulkona. Voin tietysti istua parvekkeella lukemassa, jos ulkona haluan kotona olla.
Minä taas tykkään olla ulkona, ja varsinkin jos voi mennä ja tulla ovesta sisään ja ulos ilman varsinaista lähtemistä minnekään. Lasten kanssa kiva pelata jalkapalloa tai sulkapalloa omalla pihamaalla, siinä välissä kipasta sisältä hakemassa vaikka jätskit ja keittää kahvit, ei tarvitse niitä varta vasten lähteä ostamaan jostain paikasta x. Aurinkoa voi ottaa heti kun siltä tuntuu, viritellä lapsille uima-altaan ilman, että pitää taas sitä vedessä roiskimista varten lähteä taas jonnekin.
Paljonhan mekin käydään eri paikoissa, mutta lähinnä itseäni helpottaa, kun voi elää ja olla kotonakin eikä joka asian takia tarvi lähteä johonkin. Mut tietysti, mistä kukakin tykkää. Mä vaan tykkään koko ajan puuhata ja myllätä jotain, kesät ulkona ja talvet sit vaikka talon parissa :DAp.
Meillä ei ole lapsia, mutta kyllä tuossa meidän kerrostalon pihalla lapsia leikkii kymmenkunta joka päivä nyt kesällä ja pelaavat pelejä.
Meillä on myös kahvinkeitin ja pakkasessa jäätelöä :D. Aurinkoa voisin ottaa partsilla klo 15 eteenpäin iltaan asti, mutta se ei ole mun juttu, viritän varjon siihen aikaan suojaksi. Talomme takana puistossa käymme miehen kanssa pelaamassa sulkapalloa. Ei sinne ole sen vaikeampi mennä kuin omalle pihalle. Tässä pihassa voisi myös pelata, mutta ei viitsitä tunkea noiden leikkivien lasten keskelle. Kissaa viedään iltalenkille valjaissa joka ilta. Mukava elämä kerrostalossa :).
Istuskelen lasitetulla parvekkeella lueskelemassa. Lenkkeilen läheisillä metsäpoluilla ja meren rannalla. Hyppään lähijunaan ja käyn museoissa, konserteissa jne. Katselen suoratoistopalveluista sarjoja ja leffoja. Kokkailen itse ja toisinaan käyn tasokkaissa ruokaravintoloissa. Käyn joskus oluella jossakin niistä kymmenistä laatuoluita laajalla valikoimalla tarjoilevista pubeista joita stadista löytyy. Käyn urheilemassa milloin mitäkin. Mitäpä tässä muuta, (mielekästä) tekemistä riittää enemmän kuin vapaa-aikaa.
t: Kerrostaloasuja Helsingistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten kaipaan omakotitalosta sitä että voi töiden jälkeen kun helteinen sää juoda kahvit ulkona. Saa olla omassa rauhassa kun ei kerrostalossa oikein viitsi mennä pihalle istuksimaan tai edes ole mitää pihakeinua tms. missä ottaa torkut. Tai laittaa vaikka viltti nurmikolle ja ottaa aurinkoa.
Tätä varten on keksitty lasitetut parvekkeet.
Minä asun omakotitalossa ja haaveilen kerrostaloon muutosta. Aiemmin olen aina asunut kerrostalossa ja viimeiset 7 vuotta omakotitalossa. Piha on plussa kesällä ja asunto on kiva saunoineen. En tykkää nikkaroida enkä tehdä pihatöitä enkä myöskään siitä, että palvelut eivät ole ihan nurkan takana. Haluaisin asua keskustammassa, josta olisi lyhyt matka elokuviin, ravintoloihin, konsertteihin. Olen haaveillut, että pääsen vielä muuttamaan kerrostaloon mielellään meren ja palveluiden läheisyyteen. Olisinkin jo muuttanut, mutta mieheni tykkää nykyisestä asumismuodosta. Elämä on täynnä kompromissejä.
Töissä käydessä olin niin väsynyt etten paljoakaan jaksanut kuin lepäillä, viikonloppuisin pesin pyykit ja siivosin hiukan.
Kun työt loppuivat, kävelin kotiin asioilla käytyäni. Ruoanlaittoon menee enemmän aikaa.
Tänään tein tyynyliinoja, välillä lepäilin selkäkivun tähden.
En ikinä enää tahtoisi asua omakotitalossa.
Omakotitalossa aika meni talon laittoon ja pihan ruopsuttamiseen, mitkä sinänsä ihan ok puuhia, mutta lenkille en oikein ehtinyt. Toki oli lapsetkin silloin pieniä, ruuhkavuosia elettiin. Nyt kerrostalossa ja lasten ollessa teinejä ehdin urheilemaan, juoksulenkeille, uimaan jne eli kunto on palon parempi! Lisäksi paljon enemmän kulttuuririentoihin, konsertteihin, tapaamaan ystäviäni ym. Lisäksi pidän myös palkkatyöstäni ja jään monesti illalla pitkään tekemään niitä, kun nyt on mahdollista. :) Tässä talossa on myös niin hyvät eristykset, uusi kun on, että en ole ollut huolissani perheemme musisoinnista. Naapurit kyselivät, kuuluuko ääniä, kun heillä on tapana katsoa elokuvia myöhään. Ei todellakaan kuulu yhtään mitään; ei ollut aavistustakaan moisesta, ennen heidän omaa kyselyään.
Omat harrastukset: lukeminen, käsityöt, vesijuoksu, elokuvat elokuvateatterissa, kahvilassa istuminen, marttakerho, frisbeegolf, museot. Ei yhtään vaikeaa tai mahdotonta. Tai no varmaan tekisin noita samoja asuinmuodosta riippumatta.
En ole kerrostalon pihalla ikinä ja oma parveke on myös ihan turha. Nyt mulla on siellä joku säälittävä kasvi joka kuitenkin paleltuu talven aikana.
Ja joku talon laittelu kuntoon.... Onneksi huoltoyhtiöt on keksitty.
Olen mökillä ja luen kirjaa laiturilla. Joskus otan veneen alle ja käyn kaupassa.
Kerrostalossa. Kohta lähden maaseudulle omakotitaloon.