Lue keskustelun säännöt.
Uhkailtiinko teitä lapsena selkäsaunalla?
30.06.2019 |
Minusta se oli jotenkin halpamaista, että tuollaisessa arkisessa kielenkäytössä ja vielä isonakin lapsena jos oli jotain erimielisyyttä tai ei halunnut tehdä jotain, niin tuli aina se "remmikortti", eli nyt tottelet tai nyt teet näin ja näin vai heataanko vyö. Ja siihen sitten oli alistuminen vaikka kuinka kiukutti. Eihän sitä toteutettu kuin harvoin, mutta kuitenkin joskus niin, että tiesin kyllä, mitä olisi seurannut.
Oliko muilla tällaista? Olen itse nyt reilu kolmekymppinen nainen.
Kommentit (120)
No ei uhkailtu vaan HAKATTIIN ja usein vielä ilman syutä (stressaantunut osä pirki stressiään lapsia hakkamalla).
Remmi, risu, klapi, harjanvarsi. Mattopiiska, sähköjohto, mittanauha, vyö. Varmaan kaikella mitä käteen sattui hakattiin. Eikä todwllakaan kukaan naapuri tehnyt lasua vaikka lasten hätähuudot ja kiljunta kuului koko kortteliin.
Isä hakkasi vauvasta 18-vuotiaaksi. Kukaan ei ikinä auttanut, ei varsinkaan äiti jok piilotteli ja salasi asiaa ja antoi kaiken tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uhattiin. Hyvä keino, tehoaa nyt omiinkin lapsiin.
Kyllä. 1980-luvulla sain koivuniemen herraa, tukkapöllyä (eli pitkistä hiuksista tukistamista) ja selkääni vyöremmiä äidin tai isäpuolen toimesta. En tuota koskaan hyväksy enkä anna anteeksi. Aikuisena en ole ollut missään tekemisissä isäpuolen kanssa.
Omia lapsiani en ole koskaan rankaissut tai kurittanut fyysisesti. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Ei tästä ole kauaa kun kaupassa kuulin kun kiukuttelevalle ehkä kymmenvuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt ole kunnolla saat kotona selkääsi. Kuulosti kauhealta. Toivotavasti oli vain tyhjä uhkaus :(
Meillä oli kotona ihan pelotteena näkyvillä, ei nyt keskellä olohuonetta, mutta kuitenkin sivummalla naulassa roikkumassa sellainen vanha leveä vaaleanruskea nahkavyö, joka oli vain tähän tarkoitukseen. Ei usein käytetty, mutta kai sen näkeminenkin jo ennalta ehkäisi ja sai tottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi ei saa olla lapselle kaveri. Lapselle ei saa antaa kaikkea periksi ja kaikista asioista ei neuvotella. Tavoite ei ole kasvattaa alistettu ihminen vaan ihminen joka osaa asettaa itselleen luontaisesti rajat. Olen itse kolmekymppinen ja liian usein törmää parikymppisiin joilla ei ole mitään itsesäätelyä mielihalujensa toteuttamisessa eikä kykyä tehdä mitään kurinalaisesti itsenäisesti. Mitään annettavaa näillä nuorilla ei ole kuin ylimielinen tyhjää täynnä oleva itsetunto.
Ja sain kyllä itse mukulana joskus remmistä mutta useinmiten se jäi vain sillä uhkaamiseen. Eikä jäänyt traumoja.
Ei ole uhkailtu eikä koskaan kuritettu, enkä ketään tule kurittamaan, mutta mietinpä vaan, että miltä se vyö ihan oikeasi tuntui? Vaikea kuvitella enkä tosiaan halua kokeillakaan, mutta onko se ihan älytön kipu ja pystyikö sitten edes istumaan? Vai onko se esim. tukistamiseen verrattavissa vai millainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä uhkailtiin ja isä harjoittikin kuritusväkivaltaa. Äiti ei asiaan puuttunut, vaikka olisi vieressä seissyt. Katkeruus on jäänyt. Eikä tuo itsetuntokaan ole koskaan paras mahdollinen ollut. Minusta tuli alistuva ihminen joka ei osaa asettaa rajoja siihen miten minua kohdellaan.
Vanhemmat eronneet jo vuosia sitten. Isäni kanssa en halua olla tekemisissä. Siinäpähän viettää yksinäistä elämää.
Meille puhuttiin kyllä koivuniemen herrasta ja siitä, miten jouluna saa pelkkiä risuja jos ei ole kunnolla. Ikinä meitä ei piiskattu eikä lyöty. Pieniä luunappeja annettu korkeintaan kerran vuodessa.
Äiti oli ainakin isoveljen omapäisyydelle täysin voimaton, ainoana keinonaan hänellä oli "kerron isälle, kun isä tulee töistä, jos et nyt...". Oli veli kuulemma monta kertaa lähtenyt naapuriin leikkimään, eikä suostunut äidin mukana tulemaan kotiin. Isän piti työpäivänsä jälkeen hakea kuriton poikansa kotiin. Sitä en tiedä (tai muista), tuotiinko veli korvatillikassa vai kävelikö suosiolla itse ja mitä se isä sitten teki kun äiti hänelle tuhmuuksia kanteli. Muistan kerran pelänneeni veljelle suuttunutta isääni niin, että pakenin huoneeseeni, suljin oven ja siirsin sänkyni oven eteen ja menin vielä pehmolelukasan alle kaapin taakse piiloon. Veli huusi täyttä päätä ja mä jostain syystä pelkäsin isän tappavan hänet. Kai sitä nyt pelkääkin suuttunutta isää, kun äiti oli vuoskaudet asialla pelotellut. Ei siis käynyt veljelle kuinkaan. Taisivat vanhempani pelästyä minun pelästymistäni myös, sillä tuon jälkeen en muista isän juuri korottaneen ääntänsä.
En koe olevani erikoisen traumatisoitunut tai kieroon kasvanut. Veljenikin kelpo isä, vaikka lapsensa samanlaisia mitään-uskovia pässinpäitä ovatkin :D.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelotteita pitää aina olla, pelotellaanhan meitä vielä aikuisenakin kaikenlaisella jotta emme tekisi "väärin".
Vierailija kirjoitti:
Pelotteita pitää aina olla, pelotellaanhan meitä vielä aikuisenakin kaikenlaisella jotta emme tekisi "väärin".
Joo mutta vanhempi menettää uskottavuutensa, jos pelottelee asioilla, joita ei kuitenkin toteuteta (kuritushan on lailla kiellettyä). Eli pitäisi pelotella vain sellaisella, jonka voi tarvittaessa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli nyrkistä tai lensi sukkasilleen pakkaseen milloin mistäkin syystä, pahimpina päivinä siitä että hengitti liian neitimäisesti. 90-luvun alun lapsuus oli rankkaa aikaa kun vanhempien yritykset kaatui ja tartuttiin pulloon. Lapsuus oli jatkuvaa kananmunankuorien päällä kävelyä, nykyään olo tuntuu kuin paratiisilta kun saa olla yksin omassa asunnossa ilman väkivallan vaaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uhkailtu eikä koskaan kuritettu, enkä ketään tule kurittamaan, mutta mietinpä vaan, että miltä se vyö ihan oikeasi tuntui? Vaikea kuvitella enkä tosiaan halua kokeillakaan, mutta onko se ihan älytön kipu ja pystyikö sitten edes istumaan? Vai onko se esim. tukistamiseen verrattavissa vai millainen?
Se on järkyttävä kipu kun raivohullu isä haklaa täysiä. Hirveät ruhjeet, iho rikki, verisiä ”jurmuja”, mustelmat monta viikkoa, pariin päovään ei kärsi kävellä tai istua. Raakaa väkivaltaa.
Mutta jotkut löi tällä lempeästi vain vähän peloitteena. Kevyt läpsäys, ei käytetä voimaa, ei tule edes jälkiä. Tää olisi se normaalimpi tapa kurittaa. Mun isä hakkas lapsia aivan raivohulluna omaa vihaa ja kiukkua purkaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muka nykyään saa koivuniemellä ripsiä kintuille jos tekee typeryyksiä? Millä pidätte itkupotkuraivarit aisoissa jos ei piiskan pelotteella.
t: lasta suunnitteleva
Isä nosti poikittain polvilleen peppu paljaaksi kuin lyödäkseen mutta alkoikin sormeilemaan alapeppua. Mieluummin olisin ottanut kunnon mustelmat kuin seksuaalisen hyväksikäytön ja tätä jatkui useita vuosia. Tuollaista on mahdoton todistaa tekijät tietää sen itsekin.
Sain tukkapöllyä, läimäisyjä, remmistä, vitsaa, hengarista. Pahin oli, kun juoksin juopunutta äitiä pakoon, äidillä oli leipäveitsi kädessä. Monta tuntia olin silloin lukkojen takana vessassa.
Kuritusta tuli kaikesta. Jos vähän myöhästyin, jos jotain meni rikki, jos sanoin jotain väärää. Väärin sanottua oli kaikki mielipiteet, jotka eivät myötäilleet äitiäni.
Ja on tullut traumoja. Edelleen 50-vuotiaana yritän ennakoida tilanteet, mitä voisi tulla tapahtumaan, pelkään kaikkea suhteettomasti, itsetuntoni eteen teen edelleen töitä, enkä halua että lapsiini sattuu henkisesti enkä fyysisesti, kun jotain tapahtuu syytän itseäni kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuli nyrkistä tai lensi sukkasilleen pakkaseen milloin mistäkin syystä, pahimpina päivinä siitä että hengitti liian neitimäisesti. 90-luvun alun lapsuus oli rankkaa aikaa kun vanhempien yritykset kaatui ja tartuttiin pulloon. Lapsuus oli jatkuvaa kananmunankuorien päällä kävelyä, nykyään olo tuntuu kuin paratiisilta kun saa olla yksin omassa asunnossa ilman väkivallan vaaraa.
Mullekin on kotona tapahtunut hirveitä asioita ja nyt asun yksin. Mutta en osaa relata, joku trauma siitä jäi. Olen yksin ja rauhassa mutta silti menneet jotenkin "kummittelee". Hienoa jos sinä nyt osaat olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Sain tukkapöllyä, läimäisyjä, remmistä, vitsaa, hengarista. Pahin oli, kun juoksin juopunutta äitiä pakoon, äidillä oli leipäveitsi kädessä. Monta tuntia olin silloin lukkojen takana vessassa.
Kuritusta tuli kaikesta. Jos vähän myöhästyin, jos jotain meni rikki, jos sanoin jotain väärää. Väärin sanottua oli kaikki mielipiteet, jotka eivät myötäilleet äitiäni.
Ja on tullut traumoja. Edelleen 50-vuotiaana yritän ennakoida tilanteet, mitä voisi tulla tapahtumaan, pelkään kaikkea suhteettomasti, itsetuntoni eteen teen edelleen töitä, enkä halua että lapsiini sattuu henkisesti enkä fyysisesti, kun jotain tapahtuu syytän itseäni kaikesta.
HUH! Kun näitä lukee, tuntuu, että itsellä olikin ihan hyvin asiat, vaikka kuritettiinkin. Ei se tuollaista ollut, vaan remmiä tuli vain silloin kun oli selvästi tehnyt väärin tai ei totellut. Eli ei tuolla tavalla mielivaltaisesti milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin on kotona tapahtunut hirveitä asioita ja nyt asun yksin. Mutta en osaa relata, joku trauma siitä jäi. Olen yksin ja rauhassa mutta silti menneet jotenkin "kummittelee". Hienoa jos sinä nyt osaat olla rauhassa.
Joo no jonkinasteiset traumat taisi jäädä itsellekin kun nyt ei sitten parisuhteista tahdo tulla mitään, jään liian etäiseksi ainakin kuulemma ex-tyttöystävien mukaan. Taisi kurja lapsuus tehdä minusta elinikäisen erakon kun ainoastaan yksin tuntuu turvalliselta. Ulkona ja töissä kavereita riittää mutta omassa kotona heti rupeaa ahdistamaan jos asiat menee toisen ihmisen kanssa liian intiimiksi. Terapiaan menoa harkinnut.
Ei, kun mua lyötiin ilman varoituksia. Olisin mieluusti ottanut jonkun vaihtoehtomahdollisuuden.