Siis yli nelikymppiset miehet haluaa vielä lapsia

Sorry nelikymppiset miehet mutta olette auttamattomasti myöhässä. Katson vain alle 40 vuotiaita miehiä, toiveena perheen perustaminen. Ja joo, olen itsekin jo 34, mutta ei se silti tarkoita sitä että minun pitäisi kelpuuttaa joku viiskymppinen papparainen puolisokseni. Nytkin tapailen 29 vuotiasta miestä, saa nähdä tuleeko tästä jotain vai ei kun tapailu vasta ihan alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Sorry nelikymppiset miehet mutta olette auttamattomasti myöhässä. Katson vain alle 40 vuotiaita miehiä, toiveena perheen perustaminen. Ja joo, olen itsekin jo 34, mutta ei se silti tarkoita sitä että minun pitäisi kelpuuttaa joku viiskymppinen papparainen puolisokseni. Nytkin tapailen 29 vuotiasta miestä, saa nähdä tuleeko tästä jotain vai ei kun tapailu vasta ihan alussa. 

Ja Ikis taas. Voi tätä myötähäpeää.

Lähipiirissä on tullut seurattua, kuinka 5-kymppinen mies on vanhentunut parissa vuodessa harmaaksi papaksi. Vauva-arki näyttää ottavan koville. 

Olen +50 mies ja haluan perheen. Etsin ja löysin +30 naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä mammat huutaa pappaisästä, jonka takia muut lapset kiusaa lasta? Kai olette tietoisia, että 90% alle 30v miehistä on lapsettomia? Eli on äärimmäisen harvinaista, että alakoululaisella on nuori kolmissakymmenissä oleva saati alle kolmekymppinen isä. Puolet miehistä on lapsettomia vielä 35 vuotiaana ja 45 vuotiaista (näistä yli nelikymppisistä valtaosa jäänee lapsettomaksi) on neljännes lapsettomia. Se ikä jolloin mies hankkii lapset on 35-40v toki yli nelikymppinen on jo myöhässä jne. Huvittaa oikeasti tuo ulina pappaisästä, kun yli puolet miehistä on sellaisia. Itse en ala-asteella koskaan edes nähnyt luokkalaisteni vanhempia ja lisäksi se ei edes kiinnostanut. Ainoat joiden vanhemmat tunsin lapsena oli kavereiden vanhemmat enkä kysellyt niiden ikää. Jotain realismia nyt tähän. 

Normaalilla 45-vuotiaalla on aikuiset lapset ja oma elämä alkaa taas.

Näin on. Se taas mikä on tämän päivän tilasto näkyy kouluissa vasta siinä 10v päästä. Nyt tällä hetkellä kyllä suurella osalla 45v miehistä on lapset tehty ja ovat isompia kuin alakouluikäisiä. Ja muuten, jotenkin rasittavaa yrittää keskustella, kun toinen sanoo erilaisia mielipiteitä mamman huudoksi tai ulinaksi. Sitten laittaa jotain muka tilastollista faktaa siihen samaan viestiin. Todella fiksua... :D 

Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut haluaa elää nuorena ja tehdä lapset myöhemmin. Itse 50 vuotias kahden 2 4v vuotiaan isä. Ei tulisi mieleenkään enään lähteä baariin. Se on niin jo nähty,

Mutta 24-vuotiashan on aivan sinun ikäisellesi normaali lapsen ikä. Nuori aikuinen.

Piti olla 2-4 vuotiaat

En käy juuri ikinä tällä palstalla ja näköjään hyvä niin. Nämä viestit mitä täällä on ei millään voi edustaa valtavirran mielipidettä. Vai elänkö itse kuplassa, kun lähipiiriini ei juuri kuulu työttömiä, kouluttamattomia tai maalla asuvia? Koostuuko tämän palstan kirjoittajakunta tällaisista?

Minulla ja miehelläni on 20 vuoden ikäero ja meillä kaksi ihanaa tervettä lasta. Mieheni oli yli 50 saadessaan toisen lapsemme. Ei meitä ole koskaan tuomittu tuolla lailla eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa. En ole todellakaan ”tyytynyt” kumppanini vaan rakastuin häneen täysillä vaikka treffailin silloin oman ikäluokkani edustajaa. Minulla on aina riittänyt seuraa, se mies joka vei minulta lopullisesti jalat alta sattui vaan olemaan itseäni vanhempi. En tosin tiennyt tutustuessani hänen tarkkaa ikäänsä ja luulin nuoremmaksi. Mieheni oli ajatellut nuorempana ettei halua lapsia ja oli keskittynyt uraan. Edellisen kanssa olisi tahtonut lapsia, mutta nainen ei halunnut. Summa summarum olimme molemmat todella onnellisia löytäessämme toisemme ja perheemme on onnellinen. Tuttavapiirissämme on pariskunta vielä isommalla ikäerolla. Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ja ne ketä pelottaa riskit vahalla iällä: 50v miehellä ja 35v naisella on suunnilleen sama riskitaso lisääntymisen suhteen. Naiset vaan ikääntyy aiemmin, maailma ei ole reilu.

Tiedän tasan yhden henkilön joka vaikuttaa kunmeksuvan suhdettamme. Hän on koulutukseltaan kampaaja ja miehensä autonkorjaaja. Onko tämä jotenkin amisten piirissä paheksuttu asia? Vai onko tämä ikäeron paheksunta niiden naisten tapa purkaa omaa oloaan, jotka on joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen? Itse taas en voisi ottaa tyhmää miestä, älykkyydellä on paljon enemmän merkitystä parisuhteessa kun iällä.

Se on vaan luonnollista, että haluaa omanikäistä. Ei nuoret yleensä tunne vetoa vanhempiin miehiin. On teitäkin. Ei kai se kuolemantuomio oo.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi yli 40v miestä lapseni isäksi. Tosiaan lapsia kiusataan koulussa jos isä on pappa ja lisäksi vanhan miehen geenit huonot ja lapsella suurempi riski sairastua autismiin ja skitsofreniaan esim. Ja kun miehet muutenkin kuolevat naisia nuorempana niin 70v mies on usein jo kuopattu. Eli lapsi ei kauan saa pitää isäänsä, ei ole oikein että lapsi saa jo nuorena murehtia milloin isä sairastuu ja kuolee. Siinä hoidat sitten sekä lasta että seniiliä miestä. Nyt on myös uusimpana tutkittu, että yli 35v miehillä alkaa ns. vaihdevodet ja sen jälkeen kyky saada jälkeläisiä alenee merkittävästi. t. N 27v

Minun isäni oli 39v kun synnyin.  Ei ole autismia eikä muutakaan sairautta. Isänä kuoli viimevuonna ja olen nyt 59v, eli menetinkö sinun mielestäsi isäni liian varhain?  

Ei tarvinnut isää hoitaa, kuoli ns saappaat jalassa. 

Myös oma mieheni oli 39 kun saimme esikoisen ja sen jälkeen vielä muutaman lapsen.  Ei ole ketään kiusattu koulussa isän iän takia. Eikä se lapset edes koskaan häpeilleet kulkea meidän kanssa. Nyt lapset jo aikuisia. 

Jos mies vasta yli neljäkymppisinä ilmoittaa haluavansa lapsen, niin juoksisin karkuun ja äkkiä.... joku pershäiriöinen palsta-ulin tyyppinen peräkammarinpoika, joka ei ole naista löytänyt, koska on niin hankala....

Vanhemman miehen vaimo kirjoitti:

En käy juuri ikinä tällä palstalla ja näköjään hyvä niin. Nämä viestit mitä täällä on ei millään voi edustaa valtavirran mielipidettä. Vai elänkö itse kuplassa, kun lähipiiriini ei juuri kuulu työttömiä, kouluttamattomia tai maalla asuvia? Koostuuko tämän palstan kirjoittajakunta tällaisista?

Minulla ja miehelläni on 20 vuoden ikäero ja meillä kaksi ihanaa tervettä lasta. Mieheni oli yli 50 saadessaan toisen lapsemme. Ei meitä ole koskaan tuomittu tuolla lailla eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa. En ole todellakaan ”tyytynyt” kumppanini vaan rakastuin häneen täysillä vaikka treffailin silloin oman ikäluokkani edustajaa. Minulla on aina riittänyt seuraa, se mies joka vei minulta lopullisesti jalat alta sattui vaan olemaan itseäni vanhempi. En tosin tiennyt tutustuessani hänen tarkkaa ikäänsä ja luulin nuoremmaksi. Mieheni oli ajatellut nuorempana ettei halua lapsia ja oli keskittynyt uraan. Edellisen kanssa olisi tahtonut lapsia, mutta nainen ei halunnut. Summa summarum olimme molemmat todella onnellisia löytäessämme toisemme ja perheemme on onnellinen. Tuttavapiirissämme on pariskunta vielä isommalla ikäerolla. Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ja ne ketä pelottaa riskit vahalla iällä: 50v miehellä ja 35v naisella on suunnilleen sama riskitaso lisääntymisen suhteen. Naiset vaan ikääntyy aiemmin, maailma ei ole reilu.

Tiedän tasan yhden henkilön joka vaikuttaa kunmeksuvan suhdettamme. Hän on koulutukseltaan kampaaja ja miehensä autonkorjaaja. Onko tämä jotenkin amisten piirissä paheksuttu asia? Vai onko tämä ikäeron paheksunta niiden naisten tapa purkaa omaa oloaan, jotka on joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen? Itse taas en voisi ottaa tyhmää miestä, älykkyydellä on paljon enemmän merkitystä parisuhteessa kun iällä.

Olin jo antamassa yläpeukkua tälle kommentille, kunnes pääsin viimeiseen kappaleeseen.  Luulin että kirjoittaja on fiksu, mutta lauseet "joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen" ja "itse en taas voisi ottaa TYHMÄÄ miestä" veivät pohjan tältä kommentoijalta.  Miksi hän luulee, että autonkorjaa on automaattisesti tyhmä? Ja hän miehineen paljon tälläisten yläpuolella :( 

Ps Oma mieheni ei ole autonkorjaaja, mutta en silti ajattele, että he olisivat jotenkin tyhmiä.

Olen yli 40vee mies, ei lapsia ja en todellakaan halua niitä. Ei nyt ole jaksanut mitään treffipalstoja, kun ihmisiä yritetään aloittajan tavoin tulkita jonkun pikkuseikan tai kuvan perusteella. Mutta sinne kun kirjoittaa tuon suoraan, niin se kuulostaa melko itsekkäältä ja itseä vielä sekin häiritsee, että täytyy heti tuoda esille, ettei lapsia tai mitään kotileikkejä. Sillä taas viesittää yleisen uskomuksen mukaan, että etsii mitä vaan, muttei mitään pysyvää. Tällä vielä rajaa suurimman osan pois, mutta se nyt on oikeastaan rehellisyyden tulos.

Ikä on vain numeroita. Jos löytää oikean rakkauden, niin antaa mennä

Oisko tämä yleisempää pk-seudulla, jossa naisetkin tekevät lapset nykyään vasta 40-vuotiaina?

Vanhemman miehen vaimo kirjoitti:

En käy juuri ikinä tällä palstalla ja näköjään hyvä niin. Nämä viestit mitä täällä on ei millään voi edustaa valtavirran mielipidettä. Vai elänkö itse kuplassa, kun lähipiiriini ei juuri kuulu työttömiä, kouluttamattomia tai maalla asuvia? Koostuuko tämän palstan kirjoittajakunta tällaisista?

Minulla ja miehelläni on 20 vuoden ikäero ja meillä kaksi ihanaa tervettä lasta. Mieheni oli yli 50 saadessaan toisen lapsemme. Ei meitä ole koskaan tuomittu tuolla lailla eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa. En ole todellakaan ”tyytynyt” kumppanini vaan rakastuin häneen täysillä vaikka treffailin silloin oman ikäluokkani edustajaa. Minulla on aina riittänyt seuraa, se mies joka vei minulta lopullisesti jalat alta sattui vaan olemaan itseäni vanhempi. En tosin tiennyt tutustuessani hänen tarkkaa ikäänsä ja luulin nuoremmaksi. Mieheni oli ajatellut nuorempana ettei halua lapsia ja oli keskittynyt uraan. Edellisen kanssa olisi tahtonut lapsia, mutta nainen ei halunnut. Summa summarum olimme molemmat todella onnellisia löytäessämme toisemme ja perheemme on onnellinen. Tuttavapiirissämme on pariskunta vielä isommalla ikäerolla. Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ja ne ketä pelottaa riskit vahalla iällä: 50v miehellä ja 35v naisella on suunnilleen sama riskitaso lisääntymisen suhteen. Naiset vaan ikääntyy aiemmin, maailma ei ole reilu.

Tiedän tasan yhden henkilön joka vaikuttaa kunmeksuvan suhdettamme. Hän on koulutukseltaan kampaaja ja miehensä autonkorjaaja. Onko tämä jotenkin amisten piirissä paheksuttu asia? Vai onko tämä ikäeron paheksunta niiden naisten tapa purkaa omaa oloaan, jotka on joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen? Itse taas en voisi ottaa tyhmää miestä, älykkyydellä on paljon enemmän merkitystä parisuhteessa kun iällä.

Oletpa herkkänahkainen. Miksi, jos olet tyytyväinen valintaasi?

Ne sinunkin tuntemasi ihmiset puhuvat tämän tapaisilla keskustelupalstoilla suorempaan kuin päin naamaa. Tästä aiheesta tai jostakin muusta. Kuten sinä itsekin. Turha yrittää nostaa itseäsi sellaisen yläpuolelle.

Minä voin kertoa mikä ainakin omalla kohdallani olisi kamalaa vanhemmassa miehessä. Se että mies on vanha. Ei mitään muuta syytä, en vain halua vanhaa kumppania kuten suurin osa ihmisistä. Ja minä en ole "amis", kun se tuntuu olevan tärkeä tieto .

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman miehen vaimo kirjoitti:

En käy juuri ikinä tällä palstalla ja näköjään hyvä niin. Nämä viestit mitä täällä on ei millään voi edustaa valtavirran mielipidettä. Vai elänkö itse kuplassa, kun lähipiiriini ei juuri kuulu työttömiä, kouluttamattomia tai maalla asuvia? Koostuuko tämän palstan kirjoittajakunta tällaisista?

Minulla ja miehelläni on 20 vuoden ikäero ja meillä kaksi ihanaa tervettä lasta. Mieheni oli yli 50 saadessaan toisen lapsemme. Ei meitä ole koskaan tuomittu tuolla lailla eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa. En ole todellakaan ”tyytynyt” kumppanini vaan rakastuin häneen täysillä vaikka treffailin silloin oman ikäluokkani edustajaa. Minulla on aina riittänyt seuraa, se mies joka vei minulta lopullisesti jalat alta sattui vaan olemaan itseäni vanhempi. En tosin tiennyt tutustuessani hänen tarkkaa ikäänsä ja luulin nuoremmaksi. Mieheni oli ajatellut nuorempana ettei halua lapsia ja oli keskittynyt uraan. Edellisen kanssa olisi tahtonut lapsia, mutta nainen ei halunnut. Summa summarum olimme molemmat todella onnellisia löytäessämme toisemme ja perheemme on onnellinen. Tuttavapiirissämme on pariskunta vielä isommalla ikäerolla. Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ja ne ketä pelottaa riskit vahalla iällä: 50v miehellä ja 35v naisella on suunnilleen sama riskitaso lisääntymisen suhteen. Naiset vaan ikääntyy aiemmin, maailma ei ole reilu.

Tiedän tasan yhden henkilön joka vaikuttaa kunmeksuvan suhdettamme. Hän on koulutukseltaan kampaaja ja miehensä autonkorjaaja. Onko tämä jotenkin amisten piirissä paheksuttu asia? Vai onko tämä ikäeron paheksunta niiden naisten tapa purkaa omaa oloaan, jotka on joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen? Itse taas en voisi ottaa tyhmää miestä, älykkyydellä on paljon enemmän merkitystä parisuhteessa kun iällä.

Olin jo antamassa yläpeukkua tälle kommentille, kunnes pääsin viimeiseen kappaleeseen.  Luulin että kirjoittaja on fiksu, mutta lauseet "joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen" ja "itse en taas voisi ottaa TYHMÄÄ miestä" veivät pohjan tältä kommentoijalta.  Miksi hän luulee, että autonkorjaa on automaattisesti tyhmä? Ja hän miehineen paljon tälläisten yläpuolella :( 

Ps Oma mieheni ei ole autonkorjaaja, mutta en silti ajattele, että he olisivat jotenkin tyhmiä.

Olet oikeassa, kommenttini oli mauton. Alkoi kirjottaessa vaan keittää, ja kohdistin ärsytykseni yleisesti ”autonkorjaajiin”, koska tuntuu että juuri tietyn tyyppiset ihmiset halveksivat tätä ikäero-asiaa. Mm. tämä autonkorjaaja vaimoineen. Ja autonkorjaajan vaimo taas purkaa omaa ahdistustaan (heillä mm. rahahuolia) paheksumalla meidän muiden elämää. Eli olisiko kyse siitä, että kun meillä on varaa tehdä asioita joita heillä ei, niin sitten tartutaan meidän ikäeroon ja ollaan siitä niin pahoillaan. Ei varmasti kaikki vaimot ole ”tyytyneet” autonkorjaajaan, mutta puhuinpa nyt samaan tyyliin mitä täällä puhutaan ikäeroista. Tässä sen huomaa, miten pahaan sävyyn ikäeroista puhutaan, kun saman sanoo koulutukseen viitaten niin se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi yli 40v miestä lapseni isäksi. Tosiaan lapsia kiusataan koulussa jos isä on pappa ja lisäksi vanhan miehen geenit huonot ja lapsella suurempi riski sairastua autismiin ja skitsofreniaan esim. Ja kun miehet muutenkin kuolevat naisia nuorempana niin 70v mies on usein jo kuopattu. Eli lapsi ei kauan saa pitää isäänsä, ei ole oikein että lapsi saa jo nuorena murehtia milloin isä sairastuu ja kuolee. Siinä hoidat sitten sekä lasta että seniiliä miestä. Nyt on myös uusimpana tutkittu, että yli 35v miehillä alkaa ns. vaihdevodet ja sen jälkeen kyky saada jälkeläisiä alenee merkittävästi. t. N 27v

Minun isäni oli 39v kun synnyin.  Ei ole autismia eikä muutakaan sairautta. Isänä kuoli viimevuonna ja olen nyt 59v, eli menetinkö sinun mielestäsi isäni liian varhain?  

Ei tarvinnut isää hoitaa, kuoli ns saappaat jalassa. 

Myös oma mieheni oli 39 kun saimme esikoisen ja sen jälkeen vielä muutaman lapsen.  Ei ole ketään kiusattu koulussa isän iän takia. Eikä se lapset edes koskaan häpeilleet kulkea meidän kanssa. Nyt lapset jo aikuisia. 

Itse kyllä miellän "yli 4-kymppisen" 41-49-vuotiaaksi, en 39-vuotiaaksi. -eri

Vanhemman miehen vaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman miehen vaimo kirjoitti:

En käy juuri ikinä tällä palstalla ja näköjään hyvä niin. Nämä viestit mitä täällä on ei millään voi edustaa valtavirran mielipidettä. Vai elänkö itse kuplassa, kun lähipiiriini ei juuri kuulu työttömiä, kouluttamattomia tai maalla asuvia? Koostuuko tämän palstan kirjoittajakunta tällaisista?

Minulla ja miehelläni on 20 vuoden ikäero ja meillä kaksi ihanaa tervettä lasta. Mieheni oli yli 50 saadessaan toisen lapsemme. Ei meitä ole koskaan tuomittu tuolla lailla eikä kukaan ole sanonut mitään pahaa. En ole todellakaan ”tyytynyt” kumppanini vaan rakastuin häneen täysillä vaikka treffailin silloin oman ikäluokkani edustajaa. Minulla on aina riittänyt seuraa, se mies joka vei minulta lopullisesti jalat alta sattui vaan olemaan itseäni vanhempi. En tosin tiennyt tutustuessani hänen tarkkaa ikäänsä ja luulin nuoremmaksi. Mieheni oli ajatellut nuorempana ettei halua lapsia ja oli keskittynyt uraan. Edellisen kanssa olisi tahtonut lapsia, mutta nainen ei halunnut. Summa summarum olimme molemmat todella onnellisia löytäessämme toisemme ja perheemme on onnellinen. Tuttavapiirissämme on pariskunta vielä isommalla ikäerolla. Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ja ne ketä pelottaa riskit vahalla iällä: 50v miehellä ja 35v naisella on suunnilleen sama riskitaso lisääntymisen suhteen. Naiset vaan ikääntyy aiemmin, maailma ei ole reilu.

Tiedän tasan yhden henkilön joka vaikuttaa kunmeksuvan suhdettamme. Hän on koulutukseltaan kampaaja ja miehensä autonkorjaaja. Onko tämä jotenkin amisten piirissä paheksuttu asia? Vai onko tämä ikäeron paheksunta niiden naisten tapa purkaa omaa oloaan, jotka on joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen? Itse taas en voisi ottaa tyhmää miestä, älykkyydellä on paljon enemmän merkitystä parisuhteessa kun iällä.

Olin jo antamassa yläpeukkua tälle kommentille, kunnes pääsin viimeiseen kappaleeseen.  Luulin että kirjoittaja on fiksu, mutta lauseet "joutuneet ottamaan autonkorjaajan miehekseen" ja "itse en taas voisi ottaa TYHMÄÄ miestä" veivät pohjan tältä kommentoijalta.  Miksi hän luulee, että autonkorjaa on automaattisesti tyhmä? Ja hän miehineen paljon tälläisten yläpuolella :( 

Ps Oma mieheni ei ole autonkorjaaja, mutta en silti ajattele, että he olisivat jotenkin tyhmiä.

Olet oikeassa, kommenttini oli mauton. Alkoi kirjottaessa vaan keittää, ja kohdistin ärsytykseni yleisesti ”autonkorjaajiin”, koska tuntuu että juuri tietyn tyyppiset ihmiset halveksivat tätä ikäero-asiaa. Mm. tämä autonkorjaaja vaimoineen. Ja autonkorjaajan vaimo taas purkaa omaa ahdistustaan (heillä mm. rahahuolia) paheksumalla meidän muiden elämää. Eli olisiko kyse siitä, että kun meillä on varaa tehdä asioita joita heillä ei, niin sitten tartutaan meidän ikäeroon ja ollaan siitä niin pahoillaan. Ei varmasti kaikki vaimot ole ”tyytyneet” autonkorjaajaan, mutta puhuinpa nyt samaan tyyliin mitä täällä puhutaan ikäeroista. Tässä sen huomaa, miten pahaan sävyyn ikäeroista puhutaan, kun saman sanoo koulutukseen viitaten niin se on väärin.

Teit tulkintasi tasan yhden tuntemasi pariskunnan perusteella, joten minusta näyttää että ärsytys vain sai sinut sanomaan suoraan mitä ajattelet "amistasoisista" ihmisistä. Tämän keskustelun aiheeseen koulutustaso ei liity. -eri

Ehkä siksi olen herkkänahkainen, että olen oman kokemuksen kautta ymmärtänyt miten vähän ikäerolla on merkitystä, ja silti siihen ladataan tuollaisia oletuksia ja ennakkoluuloja mitä jotkut täällä palstalla. Ja koska satuttaa myös mieheni puolesta, että ihmiset ajattelevat nuoremman pakosta tyytyvän vanhempaan. Rakastan häntä täydestä sydämestäni ja nimenomaan valitsin hänet.

Vierailija kirjoitti:

Sorry nelikymppiset miehet mutta olette auttamattomasti myöhässä. Katson vain alle 40 vuotiaita miehiä, toiveena perheen perustaminen. Ja joo, olen itsekin jo 34, mutta ei se silti tarkoita sitä että minun pitäisi kelpuuttaa joku viiskymppinen papparainen puolisokseni. Nytkin tapailen 29 vuotiasta miestä, saa nähdä tuleeko tästä jotain vai ei kun tapailu vasta ihan alussa. 

Olen 40v mies ja tiedän kyllä olevani myöhässä. Olisi pitänyt tulla isäksi viimeistään 35 vuotiaana. Syytä on saamattomuudessani ja minusta riippumattomissa asioissa. En pysty vielä hylkäämään ajatusta isyydestä ja asia on niin kipeä että voi kuvitella aloittavani suhdetta ikäiseni tai vanhemmankin naisen kanssa jolta juna kanssa meni. Mitä se suhde olisi? Myrkyttäisimme toistemme elämän sitten kun olemme päälle 50v ja tajuamme kuinka yksin todella olemme. Vaikka suhde pysyisi koossa niin jossain vaiheesa kuolema erottaa. Olen nähnyt että lapseton leski on todella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi olen herkkänahkainen, että olen oman kokemuksen kautta ymmärtänyt miten vähän ikäerolla on merkitystä, ja silti siihen ladataan tuollaisia oletuksia ja ennakkoluuloja mitä jotkut täällä palstalla. Ja koska satuttaa myös mieheni puolesta, että ihmiset ajattelevat nuoremman pakosta tyytyvän vanhempaan. Rakastan häntä täydestä sydämestäni ja nimenomaan valitsin hänet.

Sinulle ikäerolla ei ole merkitystä, monelle muulle on. Et sinä "ymmärrä" mitään enempää kuin me muutkaan, sinulla on vain erilainen maku.