Onko sinulle koskaan sanottu päin naamaa että olet ruma?

Joku teinijonne tokas jengilleen kovaan ääneen bussissa (kun joutu istuu mun viereen), että "toiki tossa vois tappaa ittesä ni maailma ois paljon parempi". Oletan siis, ettei ulkonäköni häntä miellyttänyt.

Silloin itketti, nyt vuosia myöhemmin ei oikein herätä enää mitään tunteita.

Ja joo, mulla on huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus kuulut olevani ”komea” nainen. Mitäköhän sekin tarkoittaa? Ei ainakaan kaunista. Ehkä näytän mieheltä. -ohis

Minullekin on sanottu ja se tarkoittaa että on lihava ja ruma. No pitäähän se minun kohdalla paikkaansa mutta eipä tuota olis ääneen tarvinnut sanoa. En minäkään takaisin sanonut omaa mielipidettäni ko. miehestä, vaikka helppo olisi ollut keksiä lonkalta paljonkin.

Taitaa olla vain 1 kerran elämässä ja se oli silloin kun olin 16v ja ihastunut yhtään amispoikaan. No, sen aikaset idioottikaverini meni sen sanomaan sille, vaikka kielsin useemman kerran ja sitten nämä kaverini kertoi, että kyseinen poika sanoi mua rumaksi. Mua hävetti niin paljon, että jätin kyseisen koulun kesken.

Kerran joku jonne huusi kadulla että hyi v*ttu, mee kotiis.

Kuvitelkaas, jos naiset kulkisi ympäriinsä haukkumassa miehiä rumiksi. No, eivät kulje. Se on miehinen tapa, että pitää yrittää loukata sellaista, johon ei ole mahdollisuuksia.

On. Se on ristiriidassa kuitenkin sen kanssa että olen tehnyt mallin töitä osa-aikaisesti ja ollut katalogeissa. No, makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus kuulut olevani ”komea” nainen. Mitäköhän sekin tarkoittaa? Ei ainakaan kaunista. Ehkä näytän mieheltä. -ohis

Mullekin on usein sanottu näin, koska olen 170cm pitkä, 60kg ja kroppa kuin Hanna-Maria Seppälällä. Sporttinen siis, pelottaa pieniä ja henkisesti heikkoja miehiä. Lisäksi leukani on kauniisti hyvin muodostunut. Onhan se uhka tietynlaisille miehille. Mulla on hyvä mies, joten ei tarvitse korvaa lotkauttaa näille pelleille.

Kerran sanottiin juhlissa ystävällisesti koko miessukupuolen puolesta, että olen kaikkien mielestä ruma.

Sanojana 168 cm pitkä, hentorakenteinen, myyräsilmäinen, väritön leveänenäinen mies.

Ala-asteella haukuttiin isopääksi ja yläasteella apinaksi joten ei ollut kivaa aikaa :(

Nyt ei ole enää onneksi haukuttu kun komeaksi!

M -70

Mummoni haukkui säännöllisesti rumaksi läskiksi ja kuulemma turpoan pian liikuntakyvyttömäksi valaaksi. Sitten kehtasi vielä päivitelle täysin hämmentyneenä, että kun en käy hänen luonaan vierailemassa. 

Tosin mummon huvia on haukkua kaikkia ja kaikkea. Oma äitinsä oli kuulemma samanlainen pahanilman lintu. 

Ei, mutta läskiksi on sanottu ääneen mitä värikkäimmin ilmauksin ja täysin ventovieraiden miesten suulla. Ihmettelen, miksi. 

Ei ole, mutta olen kuullut kommentteja painostani 10-vuotiaasta, jolloin olin hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaas, jos naiset kulkisi ympäriinsä haukkumassa miehiä rumiksi. No, eivät kulje. Se on miehinen tapa, että pitää yrittää loukata sellaista, johon ei ole mahdollisuuksia.

Kyllä minä olen vuosien häpäisemisen, muiden naisten katselun, alistamisen ja kaikilla mahdollisilla tavoilla huonoksi tekemisen jälkeen ilmoittanut miehelle useasti, suoraan ja rehellisesti totuuden: on ruma, vanha ja lihava, eikä hänellä ole varaa vit-tuilla _kenellekään_. Olen myös toistanut tämän useaan otteeseen. Ja tulen toistamaan. Kaikkien kuulleen. Ihme apina.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta läskiksi on sanottu ääneen mitä värikkäimmin ilmauksin ja täysin ventovieraiden miesten suulla. Ihmettelen, miksi. 

Syy: hyvin monet miehet pitävät itseään komeina ja hoikkina.

Hyvin, hyvin monet miehet erehtyvät pahasti.

Naisten ulkonäön solvaaminen ei paranna miesten ulkonäköä yhtään mitenkään. Heidän äitinsä ja mummonsa olivat väärässä kehuessaan miesten (vaatimatonta) ulkonäköä. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran sanottiin juhlissa ystävällisesti koko miessukupuolen puolesta, että olen kaikkien mielestä ruma.

Sanojana 168 cm pitkä, hentorakenteinen, myyräsilmäinen, väritön leveänenäinen mies.

Vähän vastaava kokemus, teinivuosiensa loppupäässä oleva poika kysyi: "Ootko koskaan harkinnu kauneusleikkausta?" - "Minkä takia minun pitäisi mennä kauneusleikkaukseen?" -"No kun oot niin ruma!" Ja naurua päälle. Hintelän nuorenmiehen oma naama oli kuin kahdesta eri palasta koottu, silmät vahvasti eri korkeuksilla ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaas, jos naiset kulkisi ympäriinsä haukkumassa miehiä rumiksi. No, eivät kulje. Se on miehinen tapa, että pitää yrittää loukata sellaista, johon ei ole mahdollisuuksia.

Kyllä minä olen vuosien häpäisemisen, muiden naisten katselun, alistamisen ja kaikilla mahdollisilla tavoilla huonoksi tekemisen jälkeen ilmoittanut miehelle useasti, suoraan ja rehellisesti totuuden: on ruma, vanha ja lihava, eikä hänellä ole varaa vit-tuilla _kenellekään_. Olen myös toistanut tämän useaan otteeseen. Ja tulen toistamaan. Kaikkien kuulleen. Ihme apina.

Semmosia 😂

Toki niitä tilanteita sattuu, mutta yleensä sitä osaa varautua jo aikuisena, siltikin tuli täysin puskista kun terveyskeskuslääkäri keksi arvioida ulkonäköäni kysymättä lupaa, shokeerauduin aivan täysin. 

Tästä on paljon aikaa, mutta muistan vieläkin, kun joku mies sanoi kesätyöpaikalla työkaverille, että neiti on kaunis pimeässä.

Ainoastaan aviomieheni on haukkunut päinnaamaa järkyttävän rumaksi. Muut ovat kehuneet kauniiksi.

On todellakin sanottu. Aivan pienestä lapsesta lähtien. Äiti, isä, sukulaiset. Kerhokaverit, koulukaverit. Lihavuus, rumuus.

Tällainen on tuntunut aina hirveän pahalta. En ole osannut suojata enkä puolustaa itseäni ikinä. En voinut puhu koukiusaamisesta, kuten neuvotaan, koska äitini ja isäni olivat samaa mieltä. Yritin kerran kertoa, mutta he ymmärsivät kiusaajiani ja sanoivat vähintään yhtä pahasti.

Näitä sekä muita lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä todella traumaattisia asioita olenkin sitten eri tavoin käsitellyt koko elämäni ajan. En voi unohtaa ikinä.

Erityisesti se etten kelvannut omille vanhemmillen on tehnyt hallaa itsetunnolleni. Olen aina syönyt ahdistukseeni ja suruihini. Olen aina ollut lihava. Ja masentunut.

Aina kuitenkin pärjännyt ja selvinnyt, hyvin menestynytkin elämässä. Lihavuus on itse asiassa ainoa asia, josta tuskani näkee jos haluaa nähdä.

Se kertonee kelpaamattomuuden kivun syvyydestä että en saata edes kertoa tässäkään anonyymisti esimerkkilauseita, ja yhäkin tätä kirjoittaessani itken. Näistä on kuitenkin vuosikymmeniä jo aikaa.