Syömishäiriö keski-ikäisenä
Kellä täällä keski-ikäisellö on syömishäiriö.Mikä ja miten oireilee?Milloin olette sairastuneet ja miksi?Oletteko saaneet hoitoa, hakeutuneet hoitoon ja mihin?Auttoiko? Itsehoitovinkit
Kommentit (11)
Itse olen läski ahmintahäiröinen.Ikää +40.Olen aina toivonut, että olisin anorektikko .Eli laiha.Vihaan itseäni ja sitä, että en saa kähmintää kuriin
Bulimia ja ahmimishäiriö, olleet teini-iästä lähtien.Vuorottelee, välillä ahmin ja oksennan, toisinaan taas pelkästään ahmin....
Onko kukaan saanut itse "kuriin" syömishäiriöt ja miten?Olisi kiva kuulla!
Mä oon 55 ja parikymppisenä aloin oireilemaan anorektisesti. Oli näin jälkeenpäin ajateltuna turhan vaativa elämäntilanne, siitä stressistä se alkoi.
Koskaan en oo osannu sen jälkeen suhtautua normaalisti ruokaan. Aina, kun on elämässä tullut tilanne, jossa on ahdistavia tekijöitä, alan säätämään syömistä.
Vuosi sitten tuli viimeisin ero ja olen siitä laihtunut sen 10 kiloa.
En muista, koska olisin viimeksi syönyt esim. lämmintä ruokaa. Syön banaaneita, viiliä, kaurahiutaleita ja rasvatonta maitoa.
Jostain syystä kaikki muu ruoka on jäänyt pois.
Syöminen on vain elossa pysymistä varten. Ei mikään nautinto.
En usko, että tämä enää tästä miksikään muuttuu.
Anoreksia taitaa olla nuorempien vaiva, vai puhkeaako myös aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 55 ja parikymppisenä aloin oireilemaan anorektisesti. Oli näin jälkeenpäin ajateltuna turhan vaativa elämäntilanne, siitä stressistä se alkoi.
Koskaan en oo osannu sen jälkeen suhtautua normaalisti ruokaan. Aina, kun on elämässä tullut tilanne, jossa on ahdistavia tekijöitä, alan säätämään syömistä.
Vuosi sitten tuli viimeisin ero ja olen siitä laihtunut sen 10 kiloa.
En muista, koska olisin viimeksi syönyt esim. lämmintä ruokaa. Syön banaaneita, viiliä, kaurahiutaleita ja rasvatonta maitoa.
Jostain syystä kaikki muu ruoka on jäänyt pois.
Syöminen on vain elossa pysymistä varten. Ei mikään nautinto.
En usko, että tämä enää tästä miksikään muuttuu.
Itse olen teininä sairastunut ahmimishäiriöön.Ja olen kateellinen anorektikoille, haluaisin mieluummin olla anorektikko kuin ahmija.Sairasta, eikö totta
Ikää 53v
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia taitaa olla nuorempien vaiva, vai puhkeaako myös aikuisena?
Se ei ikää katso, iskee myös eläkeläisiin.
Häpeä on hirveä syömishäiriöstä.Miksi en tiedä itse...
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan saanut itse "kuriin" syömishäiriöt ja miten?Olisi kiva kuulla!
Jos kyse on bulimiasta, suosittelen bulimiahelp.org-sivustoa ja sieltä saatavaa ohjelmaa. Sen avulla itse parannuin 15 vuotta kestäneestä bulimiasta.
Sivuston ohjelma ei sinänsä kerro mitään maata mullistavaa, mutta oikeat sanat siellä oli kuitenkin valittu. Ohjelman on laatinut pariskunta, jonka nainen sairasti aikoinaan bulimiaa. Ehkäpä siksi ohjelmakin on niin toimiva.
On ollut bed teinistä asti, nyt ikää yli 50.
Vasta nyt on oppinut tutkimaan olotilaansa, eli jos on nälkä, miettii onko se kuitenkin janoa.
Enää ei syö isoa pussia sipsejä, eikä suklaalevyä, vaan popcornia ja suklaapatukan.
Ylipainoa on vielä, mutta painon tarkkailu ei enää ole niin tärkeää, terveys on.
Bulimia ja Bed.Alkoi niin 12 vuotiaan kun jouduin seksuaalisen häirinnän kohteeksi.Apua en ole saanut tai hakenut
Äitini tiesi oksentelusta, mutta hän vaan sanoi, että "Voisit lopettaa tuon oksentelu!", eikä muuta.Sen jälkeen aloin oksentamaan suihkussa.
Oksentelun olen saanut lähes kuriin, mutta ahmintahäiröstä kärsin.Kävin masennuksen takia pitkän terapian, ja kerroin bulimiasta terapeutille, mutta ei irtautunut mitenkään.
Kerran meinasin mennä kaupunkiin OA:n, mutta siellä alettiin tinkaamaan puhelimessa syytäni hakeutua ryhmään ja syömishöiriltaustaani.Suljin ouhelimen, enkö koskaan mennyt.Luulin että ryhmä on avoin ja nimetön, mutta ei.
Tuntuu, että aina kun yritän hakea apua tulee seinä vastaan.Kai sitten pidän häiriöni hautaan asti