Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapselle ei saisi puhua ylipainosta?
27.06.2019 |
Itsellä alakouluikäinen lapsi on kauhean perso makealle. Syö paljon ruokaa, ei juo mielellään vettä, ja aina jos on jossain tarjolla makeaa, ottaa ja aina jos on ylimääräistä rahaa, ostaa karkkia.
Kouluterveydenhoitaja soitti keväällä ja puhui lapsen painosta, joka on ylipainon rajalla. Omaan silmään lapsi näyttää selkeästi pyöreältä.
Olen aika kyllästynyt näihin pehmeisiin keinoihin - yrittäkää lisätä liikuntaa ja vähentää ruutuaikaa, lisätkää kasviksia. Lapsi liikkuu. Kyllähän se juo vettä ja syö kasviksia, jos patistaa ja maanittelee jatkuvasti. Hyvät vaikutukset ei vaan riitä ja pahat tavat eivät meinaa kitkeytyä. Mun tekisi mieli ladata kunnon saarna ylipainosta, ruokailutavoista ja herkkujen sisältämästä epäterveellisestä sokerista ja kalorimäärästä. Ei tuollainen löysäily tee yhtään mitään kovapäiselle ja makeannälkäiselle lapselle, jota ei oma paino kiinnosta, kunnon säännöt, kiellot ja herkkulakko tekee.
En myöskään ymmärrä, miten se huonontaa lapsen itsetuntoa jos hänelle sanoo, että alat olla ylipainoinen ja jos syöminen jatkuu tuohon tapaan, niin tilanne pahenee. Sehän on vain totta!
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Sinusta lapselta pitäisi pimittää se että syömällä liikaa tai vääränlaista ruokaa lihoo?
Milläs ajattelit, että lapselta sellaisen seikan voi nykymaailmassa pimittää? Opettele ymmärtämään lukemaasi. Sanoin, että lapsen itsensä kritisointi ylipainoiseksi ja asiasta jankuttaminen voi laukaista syömishäiriön.
7
Ap ei sanonut että jankuttaa vaan mietti voiko lapselle suoraan sanoo että syömällä noin lihoo. Sinä olit sitä mieltä että siitä se bulimia alkaa.
Älä ole tyhmä. Ei kukaan koskaan omasta mielestään jankuta, mutta silti jankuttaa. Alotuksen tekijän kommenteista nalkuttajatyyppi paistaa kauas. Sitä paitti mikä tahansa sanominen voi herkässä iässä loukata, ihan evvk onko sitä tarkotettu loukkaavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi koittaa rakentaa itsetuntoa.Kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu,siksi.
Mitä itse tein tilanteessa?Hyväksyin,että vanhempi määrää mitä syödään,lapsi määrää,oaljonko syödään.Esimerkki tulee vanhemmalta.Yhdessä liikkumaan,kokeilemaan uusia lajeja.Lapselle harrastus.Ruutuaikaa tulee vain liikkumalla.Ei hallitse omia rahoja,eli osta karkkia tms.Vanhemmuutta.Lapsi käy myös koulussa, kavereilla ja sukulaisilla. En voi siellä määrätä, mitä syö. Oman rahan käyttöönantamista voisin vähentää. Ap
Kouluruualla ei lihoa ylipainoiseksi.Kavereilla ja sukulaisilla ei vietetä yleensä paljoltikaan aikaa.Ja ne kotoa tulevat opit kantavat myös kavereilla,sukulaisilla,aikuisuudessa.Hyvä paikka tarkastaa,mitä haluat lapsellesi evääksi aikuisuuteen.
Mun lapsen bestis ostaa melkein joka päivä koulun kiskalta sekä itselleen että kavereille... ei se todella ole niin helppoa.
Mobiililaitteista: Niihin on saatavilla valvonta sovellus ja ruutuaika rajoitin.
Tunti päivässä pelaamista täysin ok!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Tuo on ihan väärä keino. Tuo todellakin vääristää suhdetta ruokaan. Laitetaan samantien lapsi käymään vaa’alla joka viikko ja kun on lihonut niin rangaistaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Sinusta lapselta pitäisi pimittää se että syömällä liikaa tai vääränlaista ruokaa lihoo?
Milläs ajattelit, että lapselta sellaisen seikan voi nykymaailmassa pimittää? Opettele ymmärtämään lukemaasi. Sanoin, että lapsen itsensä kritisointi ylipainoiseksi ja asiasta jankuttaminen voi laukaista syömishäiriön.
7
Ap ei sanonut että jankuttaa vaan mietti voiko lapselle suoraan sanoo että syömällä noin lihoo. Sinä olit sitä mieltä että siitä se bulimia alkaa.
Älä ole tyhmä. Ei kukaan koskaan omasta mielestään jankuta, mutta silti jankuttaa. Alotuksen tekijän kommenteista nalkuttajatyyppi paistaa kauas. Sitä paitti mikä tahansa sanominen voi herkässä iässä loukata, ihan evvk onko sitä tarkotettu loukkaavaksi.
Silti se totuus pitää voida sanoa vaikka kuinka joku loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Sinusta lapselta pitäisi pimittää se että syömällä liikaa tai vääränlaista ruokaa lihoo?
Milläs ajattelit, että lapselta sellaisen seikan voi nykymaailmassa pimittää? Opettele ymmärtämään lukemaasi. Sanoin, että lapsen itsensä kritisointi ylipainoiseksi ja asiasta jankuttaminen voi laukaista syömishäiriön.
7
Ap ei sanonut että jankuttaa vaan mietti voiko lapselle suoraan sanoo että syömällä noin lihoo. Sinä olit sitä mieltä että siitä se bulimia alkaa.
Älä ole tyhmä. Ei kukaan koskaan omasta mielestään jankuta, mutta silti jankuttaa. Alotuksen tekijän kommenteista nalkuttajatyyppi paistaa kauas. Sitä paitti mikä tahansa sanominen voi herkässä iässä loukata, ihan evvk onko sitä tarkotettu loukkaavaksi.
Silti se totuus pitää voida sanoa vaikka kuinka joku loukkaantuu.
11v tyttö ja aikuinen ovat kaksi vastakohtaa tässä aiheessa!Empä ihmettele nuorten pahoinvointia enään!
Se on sinun vikasi, että lapsesi on ylipainoinen. Etkö anna hänelle tarpeeksi emotioonalista turvaa ja lapsi syö sen vuoksi tunnevajeeseen, vai etkö osaa laittaa lapselle terveellistä ja täyttävää ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Tuo on ihan väärä keino. Tuo todellakin vääristää suhdetta ruokaan. Laitetaan samantien lapsi käymään vaa’alla joka viikko ja kun on lihonut niin rangaistaan :)
Toistan. En puhunut syömisen, saati painon sanktioimisesta. Vaan sääntöjen noudattamisesta.
Jos sääntöjä ei valvota, niiden asettaminen on tyhjää puhetta.
Meillä ei ollut karkkipäiväkäytäntöä, mutta kun lapset olivat pieniä, tarrakalenterissa asaittiin tarroja muunlaisten sääntöjen noudattamisesta, mm. viikottaisesta huoneen oma-aloitteisesta siivoamisesta. Viiden tarran jälkeen sai valita itselleen mieluisaa tekemistä.
Jos karkkipäivä on tarpeen liian karkkien syömisen rajoittamiseksi, totta kai sen pitämistä pitää jotenkin seurata. Muuten se on pelkkää evvk-sanahelinää.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Tuo on ihan väärä keino. Tuo todellakin vääristää suhdetta ruokaan. Laitetaan samantien lapsi käymään vaa’alla joka viikko ja kun on lihonut niin rangaistaan :)
Toistan. En puhunut syömisen, saati painon sanktioimisesta. Vaan sääntöjen noudattamisesta.
Jos sääntöjä ei valvota, niiden asettaminen on tyhjää puhetta.
Meillä ei ollut karkkipäiväkäytäntöä, mutta kun lapset olivat pieniä, tarrakalenterissa asaittiin tarroja muunlaisten sääntöjen noudattamisesta, mm. viikottaisesta huoneen oma-aloitteisesta siivoamisesta. Viiden tarran jälkeen sai valita itselleen mieluisaa tekemistä.
Jos karkkipäivä on tarpeen liian karkkien syömisen rajoittamiseksi, totta kai sen pitämistä pitää jotenkin seurata. Muuten se on pelkkää evvk-sanahelinää.
7
Juu,jokainen perhe tekee sääntönsä,ts.valitsee sotansa.Perhe,jossa ongelmana on ravinnon,liikunnan ja levon välinen epätasapaino,ei välttämättä rarvitse sääntöjä,vaan enemmänkin tapaopettelua ja rutiineja.Raivostuttaa perheet jossa kaikki on säännöissä,lasta koulutetaan kuin palveluskoiraa palkinnoilla ja rangaistuksilla riippuen suorituksista.Missä on sensitiivisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitat sanomiset ja teet performanssin aiheesta .
T. kiintymyssuhdevanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Tuo on ihan väärä keino. Tuo todellakin vääristää suhdetta ruokaan. Laitetaan samantien lapsi käymään vaa’alla joka viikko ja kun on lihonut niin rangaistaan :)
Toistan. En puhunut syömisen, saati painon sanktioimisesta. Vaan sääntöjen noudattamisesta.
Jos sääntöjä ei valvota, niiden asettaminen on tyhjää puhetta.
Meillä ei ollut karkkipäiväkäytäntöä, mutta kun lapset olivat pieniä, tarrakalenterissa asaittiin tarroja muunlaisten sääntöjen noudattamisesta, mm. viikottaisesta huoneen oma-aloitteisesta siivoamisesta. Viiden tarran jälkeen sai valita itselleen mieluisaa tekemistä.
Jos karkkipäivä on tarpeen liian karkkien syömisen rajoittamiseksi, totta kai sen pitämistä pitää jotenkin seurata. Muuten se on pelkkää evvk-sanahelinää.
7
Juu,jokainen perhe tekee sääntönsä,ts.valitsee sotansa.Perhe,jossa ongelmana on ravinnon,liikunnan ja levon välinen epätasapaino,ei välttämättä rarvitse sääntöjä,vaan enemmänkin tapaopettelua ja rutiineja.Raivostuttaa perheet jossa kaikki on säännöissä,lasta koulutetaan kuin palveluskoiraa palkinnoilla ja rangaistuksilla riippuen suorituksista.Missä on sensitiivisyys?
Olen samaa mieltä siinä, että liika sääntöorientoituminen tekee elämästä hankalaa ja voi mennä silmänpalvonnan puolelle. Yleensä lapset ja nuoret ymmärtävät hyvin järkisyitä, eikä liikoja sääntöjä kannata asettaa.
Mutta jos - kuten ap itse väittää, todellisuutta emme toki voi tietää - ap:n perheessä jo syödään terveellisesti ja lapsi liikkuu, jotain muutakin pitää kokeilla.
Ja JOS siis joku sääntö asetetaan, sen noudattamista on syytä seurata, tai se jää huttupuheeksi ja rapauttaa vanhempien auktoriteettia. Hyvä, jos ilman sääntöä selvitään, mutta jos ei selvitä, niin silloin siis näin.
Ps. Vaikka kuulostaa pilkunviilaukselta, niin joku sinulle jo sanoikin alkupäässä ketjua, että saisit laittaa ne välilyönnit pisteiden ja pilkkujen perään. Tekstisi olisi siten helppolukuisampi ja hahmotettavampi. Samaa kategoriaa kuin kappalejaot. En sano tätä veetuillakseni, kommenttisi oli asiaa kyllä, mutta lukijaystävällisyys on tärkeää sekin.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama ongelma, poikalapset 11 v. Aiemmin on ollut hyvinkin hoikkia, mutta nyt etenkin yhdellä pojalla selvä vatsa ja vyötäröön on tullut lisää. Osittain syytän itseäni kun olen antanut liikaa viikkorahaa, jolla voi sitten tehdä mitä haluaa. Niin sitten on kannettu kotiin kokista ja sipsejä. tai käyty hampurilaisella. Päätin että tästä edespäin laitan suurimman osan viikkorahoista tilille ja ostan itse lauantaikarkit. En ole haluannut kieltää karkkia/herkkuja viikolla kokonaan ettei siihen tulisi himo, mutta tämä ei ole toiminut. Lisääntynyt paino selvästi vaivaa poikiani, joten konkreettisia muutoksia pitää tehdä. Itselleni en osta herkkuja viikolla, ja aika vähän viikonloppunakin, mutta syömiset voisi varmaan muuten olla terveellisemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Tuo on ihan väärä keino. Tuo todellakin vääristää suhdetta ruokaan. Laitetaan samantien lapsi käymään vaa’alla joka viikko ja kun on lihonut niin rangaistaan :)
Toistan. En puhunut syömisen, saati painon sanktioimisesta. Vaan sääntöjen noudattamisesta.
Jos sääntöjä ei valvota, niiden asettaminen on tyhjää puhetta.
Meillä ei ollut karkkipäiväkäytäntöä, mutta kun lapset olivat pieniä, tarrakalenterissa asaittiin tarroja muunlaisten sääntöjen noudattamisesta, mm. viikottaisesta huoneen oma-aloitteisesta siivoamisesta. Viiden tarran jälkeen sai valita itselleen mieluisaa tekemistä.
Jos karkkipäivä on tarpeen liian karkkien syömisen rajoittamiseksi, totta kai sen pitämistä pitää jotenkin seurata. Muuten se on pelkkää evvk-sanahelinää.
7
Se on ihan sama miksi sinä kutsut sitä, tuo on syömisestä rangaisua ja se vääristää suhdetta ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käyttää mahdolliset omat rahansa herkkuihin, niin viikkorahan maksimiksi 2 euroa. Jo vitosella saa sipsipussin, karkkipussin ja halvan ison colapullon, mutta 2 euroa riittää vain yhteen herkkuun. Harvan lapsen ylipaino varmaan johtuu ihan siitä, jos kerran viikossa syö jonkun herkun? Ei kannata teini-ikäistäkään opettaa, että rahaa edes olisi viikottaisiin mäkkärireissuihin ja muuhun roskaan...
Käsi sydämellä kannattaa pohtia, onko perheessänne oikeasti käytössä lautasmalli joka ikinen päivä? Suomalainen "kotiruoka" lihottaa todella herkästi niitä, joilla geenit mahdollistavat herkästi massan kerääntymisen... Jos jatkuvasti syödään isoilta lautasilta isoja annoksia perunaa/pastaa/riisiä ja lihaa/broileria, niin lapsikin syö helposti liikaa. Monesti lapsiperheiden ruoat ovat hyvin maittavia "lohturuokia", kuten perunamuusia, lihapullia/lihakastiketta, kanasuikaleita jne... Jos tarjolla on tuoresalaattia, sillä harvoin oikeasti täytetään puoli lautasta.
En halua kuulostaa miltään saarnaajalta, vaan ihan omasta kokemuksesta kannustan kiinnittämään huomion lautasmalliin! Sopivan kokoiselle lautaselle puolet kasviksia, neljäsosa proteiininlähdettä ja neljäsosa lisuketta. Itse kannustan lisäämään niitä kasviksia jo niihin ruokiin, sillä meidän leveysasteilla päivittäinen salaattien teko käy vaivalloiseksi ja kalliiksi. Itse lisään esim. jauhelihamureketaikinaan yli puolet porkkanaraastetta ja vihreitä linssejä. Monen ruuan pystyy keventämään esim. pakastevihanneksilla, linsseillä, pavuilla, tomaattimurskalla, kurpitsoilla, kasvissoseilla- ja raasteilla jne...
Tiedän ettet pyytänyt tällaisia vinkkejä. Kyllä se terkkari on luultavasti huomauttanut lapsellekin, että painoindeksi on koholla. Lapsetkin ymmärtävät, että ovat ylipainoisia. Siihen ei huomauttelu ikävä kyllä auta (eihän täällä silloin olisikaan ylipainoisia...) Ainut keinosi puuttua asiaan on terveellisen ruoan tarjoaminen, herkkujen rajoittaminen ja terveelliseen liikkumiseen kannustaminen. Ne ikävät huomauttelut ja vihjailut lapsi muistaa koko loppuelämän. Vaikkei kaikille puhkea anoreksiaa, niin erittäin monelle tulee muita syömishäiriön oireita: Syyllisyyttä syömisestä, jojolaihdutusta, ahmimista, salaherkuttelua, huonoa itsetuntoa jne..
Todellakin annoskoot ja lautasmalli ovat aivan hukassa monessa perheessä. Lapsetkin syövät isoilta, yli 20 sentin lautasilta ja kokoavat sen täyteen ruokaa ja santsaavat. Kasviksia on kerran viikossa hiukan kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia uitettuna salaatinkastikkeessa. Kun ruoka on vielä "kotiruokaa" eli monesti pelkkää herkkua tai höttöä, niin tottakai joillain lapsilla paino nousee helpommin.
Sokerin määrään vaikutetaan kotona annettavalla esimerkillä, ja pituuskasvu korjaa yleensä loput sitten lähempänä täysi-ikäisyyttä. Kovin helposti en lähtisi muutoin riskeeraamaan kenenkään kasvuikäisen itsetuntoa, ellei tilanteeseen liity jotain todella sairaalloista.
Kyllä lapselle voi, mutta kokeileppa vaimolle. Siitä se sota alkaa...