Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapselle ei saisi puhua ylipainosta?
27.06.2019 |
Itsellä alakouluikäinen lapsi on kauhean perso makealle. Syö paljon ruokaa, ei juo mielellään vettä, ja aina jos on jossain tarjolla makeaa, ottaa ja aina jos on ylimääräistä rahaa, ostaa karkkia.
Kouluterveydenhoitaja soitti keväällä ja puhui lapsen painosta, joka on ylipainon rajalla. Omaan silmään lapsi näyttää selkeästi pyöreältä.
Olen aika kyllästynyt näihin pehmeisiin keinoihin - yrittäkää lisätä liikuntaa ja vähentää ruutuaikaa, lisätkää kasviksia. Lapsi liikkuu. Kyllähän se juo vettä ja syö kasviksia, jos patistaa ja maanittelee jatkuvasti. Hyvät vaikutukset ei vaan riitä ja pahat tavat eivät meinaa kitkeytyä. Mun tekisi mieli ladata kunnon saarna ylipainosta, ruokailutavoista ja herkkujen sisältämästä epäterveellisestä sokerista ja kalorimäärästä. Ei tuollainen löysäily tee yhtään mitään kovapäiselle ja makeannälkäiselle lapselle, jota ei oma paino kiinnosta, kunnon säännöt, kiellot ja herkkulakko tekee.
En myöskään ymmärrä, miten se huonontaa lapsen itsetuntoa jos hänelle sanoo, että alat olla ylipainoinen ja jos syöminen jatkuu tuohon tapaan, niin tilanne pahenee. Sehän on vain totta!
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi koittaa rakentaa itsetuntoa.Kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu,siksi.
Mitä itse tein tilanteessa?Hyväksyin,että vanhempi määrää mitä syödään,lapsi määrää,oaljonko syödään.Esimerkki tulee vanhemmalta.Yhdessä liikkumaan,kokeilemaan uusia lajeja.Lapselle harrastus.Ruutuaikaa tulee vain liikkumalla.Ei hallitse omia rahoja,eli osta karkkia tms.Vanhemmuutta.Lapsi käy myös koulussa, kavereilla ja sukulaisilla. En voi siellä määrätä, mitä syö. Oman rahan käyttöönantamista voisin vähentää. Ap
Kouluruualla ei lihoa ylipainoiseksi.Kavereilla ja sukulaisilla ei vietetä yleensä paljoltikaan aikaa.Ja ne kotoa tulevat opit kantavat myös kavereilla,sukulaisilla,aikuisuudessa.Hyvä paikka tarkastaa,mitä haluat lapsellesi evääksi aikuisuuteen.
Jaa, kyllä mun lapsi ja hänen kaverit viettää paljon vapaa-aikaa keskenään. Koko juhannuksen lapsi oli myös suvun mökillä, kun hänet oli sinne kutsuttu.
Jännä että itse en välitä mässäilystä, mutta lapsi on silti perso sokerille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Sinusta lapselta pitäisi pimittää se että syömällä liikaa tai vääränlaista ruokaa lihoo?
Milläs ajattelit, että lapselta sellaisen seikan voi nykymaailmassa pimittää? Opettele ymmärtämään lukemaasi. Sanoin, että lapsen itsensä kritisointi ylipainoiseksi ja asiasta jankuttaminen voi laukaista syömishäiriön.
7
Ap ei sanonut että jankuttaa vaan mietti voiko lapselle suoraan sanoo että syömällä noin lihoo. Sinä olit sitä mieltä että siitä se bulimia alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
On tosi epäterveellistä palkita ruualla.Herkkupäivä,voi olla myös päivä jona teette aina jotain tosi kivaa yhdessä.Vielä kun lapsi saa päättää mitä kivaa teette,niin palkitsee parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä itse normaalipainoinen? Mun mielestä sun tehtävä on huolehtia siitä mitä ostat teille jääkaappiin ja lisäksi lapsen kanssa yhdessä liikkumisesta. Autoiletteko paljon, harrastatteko yhdessä liikuntaa jne? Ja jos lapsi käyttää omat rahansa herkkuihin niin sitten rajoittaa sitä oman vapaasti käytettävän rahan antamista. Voihan siitä painosta puhuakin, mutta sä (taai te vanhemmat) olette kuitenkin ne olosuhteet luoneet ja voitte niihin edelleen vaikuttaa.
Liikkuminen ei ole tässä ongelma. Lapsi liikkuu mielellään mun kanssa, kavereiden kanssa ja yksinkin. Omaa autoa meillä ei edes ole. Kummallista, että aina sitä liikuntaa tyrkytetään ratkaisuksi, kun on painon kertymistä puhe! Ap
Vierailija kirjoitti:
Tynnyriin kaikki kirjoitti:
Lapsi pitää kasvattaa silkkihansikkain kuin kallisarvoista posliinia jota ei saa pudottaa.
Olet hyvä esimerkki varhain karaistusta lapsesta.Itsetuntoa ei ole,mutta jos haukkuu kaikki muut idiooteiksi,niin itselle tulee ylivoimaisesti fiksuin olo.
Jaa. Sä lähdet niin kun sitten kiusaamaan minua. Sulla on ollut sitten hyvä kasvatus. Työnnähän se tikkus ihan omaan silmään vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tynnyriin kaikki kirjoitti:
Lapsi pitää kasvattaa silkkihansikkain kuin kallisarvoista posliinia jota ei saa pudottaa.
Olet hyvä esimerkki varhain karaistusta lapsesta.Itsetuntoa ei ole,mutta jos haukkuu kaikki muut idiooteiksi,niin itselle tulee ylivoimaisesti fiksuin olo.
Pikkasen ylireagointia ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä itse normaalipainoinen? Mun mielestä sun tehtävä on huolehtia siitä mitä ostat teille jääkaappiin ja lisäksi lapsen kanssa yhdessä liikkumisesta. Autoiletteko paljon, harrastatteko yhdessä liikuntaa jne? Ja jos lapsi käyttää omat rahansa herkkuihin niin sitten rajoittaa sitä oman vapaasti käytettävän rahan antamista. Voihan siitä painosta puhuakin, mutta sä (taai te vanhemmat) olette kuitenkin ne olosuhteet luoneet ja voitte niihin edelleen vaikuttaa.
Liikkuminen ei ole tässä ongelma. Lapsi liikkuu mielellään mun kanssa, kavereiden kanssa ja yksinkin. Omaa autoa meillä ei edes ole. Kummallista, että aina sitä liikuntaa tyrkytetään ratkaisuksi, kun on painon kertymistä puhe! Ap
Sitten se vika on teidän ruokavaliossa, ja sinun tehtäväsi on se korjata, ei lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että viimeistään yläkoulussa joudut varmasti kiusatuksi ja saat turpaan, jos olet tuollainen läski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi koittaa rakentaa itsetuntoa.Kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu,siksi.
Mitä itse tein tilanteessa?Hyväksyin,että vanhempi määrää mitä syödään,lapsi määrää,oaljonko syödään.Esimerkki tulee vanhemmalta.Yhdessä liikkumaan,kokeilemaan uusia lajeja.Lapselle harrastus.Ruutuaikaa tulee vain liikkumalla.Ei hallitse omia rahoja,eli osta karkkia tms.Vanhemmuutta.Lapsi käy myös koulussa, kavereilla ja sukulaisilla. En voi siellä määrätä, mitä syö. Oman rahan käyttöönantamista voisin vähentää. Ap
Kouluruualla ei lihoa ylipainoiseksi.Kavereilla ja sukulaisilla ei vietetä yleensä paljoltikaan aikaa.Ja ne kotoa tulevat opit kantavat myös kavereilla,sukulaisilla,aikuisuudessa.Hyvä paikka tarkastaa,mitä haluat lapsellesi evääksi aikuisuuteen.
Jaa, kyllä mun lapsi ja hänen kaverit viettää paljon vapaa-aikaa keskenään. Koko juhannuksen lapsi oli myös suvun mökillä, kun hänet oli sinne kutsuttu.
Jännä että itse en välitä mässäilystä, mutta lapsi on silti perso sokerille. Ap
Juhannus oli viikko sitten,toistuu kerran vuodessa ja kestää 2päivää.Siitä ei liho myöskään,vaikka vetäs karkkia koko putken.Jos hengaa kavereiden kanssa joka päivä,niin pitäiskö tarkastaa mitä tekevät ja missä aikaa viettävät?Jos tankkaavat koko ajan sokeria,niin oletan että jonkin kaverin luona enemmän viettää aikaa kuin kotona!Olisiko aika kutsua lapset teille?Mitä muuta voisivat tehdä yhdessä kuin syödä sokeria?Heppatallille vaikka?Olet varmaan perehtynyt sokeririippuvuuteen?Mut vastauksena kysymykseen,jos et voi tunnustaa olevasi läski,ja valmis kuulemaan totuuksia omiin kiloihin liittyen,miksi tekisit lapsellesi niin,että joku sättii hänen ulkonäköään?Olet vanhempana vastuussa liikunnan ja ravinnon ja unen määrästä ja laadusta,ja lapsessa näkyy nämä.Jos alat sättiä kiloista,voit sättiä vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Sinusta lapselta pitäisi pimittää se että syömällä liikaa tai vääränlaista ruokaa lihoo?
Milläs ajattelit, että lapselta sellaisen seikan voi nykymaailmassa pimittää? Opettele ymmärtämään lukemaasi. Sanoin, että lapsen itsensä kritisointi ylipainoiseksi ja asiasta jankuttaminen voi laukaista syömishäiriön.
7
Ap ei sanonut että jankuttaa vaan mietti voiko lapselle suoraan sanoo että syömällä noin lihoo. Sinä olit sitä mieltä että siitä se bulimia alkaa.
En ollut. Sanoin, että ylipainosta jankuttaminen ja lapsen arvostelu ylipainoiseksi voi laukaista syömishäiriön. Sanoin myös, että niiden taustalla on myös muita laukaisevia tekijöitä.
Se, miten ap käytännössä asiasta lapselle puhuisi on täysi kysymysmerkki, emme voi sitä etukäteen tietää.
Ja toinen iso kysymysmerkki on, miten lapsi sen puhumisen TULKITSEE.
Hyvin yleisellä tasolla puhuminen tuskin puree, ja kouluissa jo terveystiedon tunneilla yleisen tason tieto jaetaan kyllä.
Jos äiti alkaa kommentoida - mihin on iso riski, kun äiti vahtii lapsen syömisiä - tyyliin "taasko syöt suklaata, eikös me olla puhuttu jo siitä, että tuollainen herkuttelu lihottaa sinua lisää", se todellakin on jo jankuttamista ja voi laukaista lapsella syömishäiriön.
7
En mä usko että mikään puhe tai läksytys läskeistä auttaisi, päinvastoin se tn. nostaa vain uhmaa, ja lapsi oppii paremmin piilottamaan herkuttelunsa. Sen syömishäiriön lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan voi puhua, mutta se mihin sävyyn ja millä tavalla muutenkin puhuu, on erittäin tärkeää. Lapsen iästä myös riippuu osittain miten asiat kannattaa esittää. Suosittelen kuitenkin olemaan todella tarkkana, koska vaikka tarkoitus ei olisi haukkua, arvostella tai alentaa ylipaino(isi)a eikä vahingoittaa minäkuvaa tai itsetuntoa, niin voi silti käydä yllättävän helposti. Ja kaikki me kai tiedetään mitä siitä pahimmillaan seuraa. Itse voin myös sanoa, että been there done that, sillä toinen vanhemmistani arvosteli ikävään sävyyn painoani ja syömisiäni lapsuudessani useamman vuoden ajan. Koulussakin pari kertaa joku haukkui läskiksi, vaikka en todellakaan sellainen ollut - toki olin normaalipainon ylirajalla ja luokaltani satuin olemaan se isokokoisin/pyörein tyttö. Itsetuntoon nuo jutut kuitenkin kolahtivat ja noin 15-vuotiaana sairastuin syömishäiriöön. 16-vuotiaana olin vakavasti alipainoinen ja jouduin useamman kerran sairaalaan/osastohoitoon. Ja ylipäätään meni lähes 8 vuotta aikamoisessa syömishäiriöhelvetissä.
Kannattaa myös olla kärsivällinen noiden pehmeiden keinojen suhteen. Se vie aikaa, että lapsi omaksuu uusia ruokailutottumuksia tai esimerkiksi löytää liikuntamuodon, joka on hänen juttunsa ja jota ehkä oikein mielellään alkaa harrastaa enemmänkin. Oletettavaa on, ettei ne pahat tavat ole hetkessä tulleet, joten miksi ne hetkessä kitkeytyisivätkään. Enkä tahdo sanoa tätä loukkaavasti, mutta valitettavasti on pieni peiliin katsomisen paikka sen suhteen, että ne ei-niin-terveelliset tavat ovat ylipäätään syntyneet... Alakouluikäisen lapsen kohdalla vastuu on kyllä vielä aikalailla täysin vanhemmilla. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen ja se on inhimillistä, mutta ehkä kuitenkin olet nyt "velkaa" lapsellesi sen, että jaksat yrittää opetella uusia juttuja, vaikka se välillä voikin vaatia rasittavaa maanittelua ja patistelua.
Tsemppiä asian suhteen! :)
N30
Sanot sille että hiton läski nyt lopetat :--D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin: varsinkin tytöillä se ylipainosta puhuminen voi laukaista sairaaloisen laihduttamisen, joka on hengenvaarallista pahimmillaan ja terveydelle vaarallista lievempänäkin. Tietenkin taustalla on muitakin tekijöitä, mutta yksi yleinen anoreksian tai bulimian laukaiseva tekijä ON ylipainosta jankuttaminen.
Lue hiukan anoreksiasta/bulimiasta, niin ymmärrät. Tässä on selitetty sen puhkeamislogiikkaa ja taustatekijöitä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2001/8/duo92219
Sinä sen sijaan voit puhua terveellisyydestä ja rajoittaa makeisten syömistä. Voit mainita hampaiden kunnon rapistumisen ja puhua makeisten lisäaineista.
Kieltoja siis saa olla, vaikka et moittisikaan lapsen painoa.
Sitä paitsi kannattaa miettiä, onko tuo "kovapäisyys" seurausta siitä, että esiteini kapinoi äidin jankuttamista vastaan. Oletko ihan varma siitä, että nalkuttaminen on paras tapa lähestyä ongelmaa? Entä jos antaisit asian muutoin olla, mutta sopisit lapsen kanssa herkkupäivän ja palkitsisit siinä pysymisestä?
Ja toki jatkat sitä, että kannustat lasta liikkumaan, etkä osta kotiin mitään ylimääräisiä herkkuja.
Meillä on ollut kerran viikossa herkkupäivä, jota lapsi on odottanut kieli pitkällä. Välipäivinä kavereiden kanssa on silti syönyt herkkua, jos jossain jotain saa. Poistin herkkupäivän hiljattain, ettei herkut olisi niin odotettu palkinto. Näköjään sekään ei hyvin toimi. Ap
Se ei toimi, jos siinä ei pysytä eli lapsi herkuttelee muulloinkin. Siitä pitää seurata sanktio, jos lapsi niin toimii. Tai vaihtoehtoisesti herkkupäivässä pysymisestä palkkio (ja sen siis on syytä olla jotain muuta kuin herkkuja).
7
Ei ei ei. Tuo jos joku vääristää suhdetta ruokaan. Sanktio siitä että syö?? Ei hyvänen aika. Kyllä se halu pitää tulla itseltä!
Ei sanktiota syömisesta sinänsä, vaan sovitun säännön rikkomisesta. Minusta palkitseminen sovitussa pysymisestä on parempi, mutta sanktiokin on ok. Se sanktio voi olla vaikkapa viikkorahan pienentäminen.
Perheissä on aina sääntöjä, ja niiden noudattamista pitää valvoa, muuten niitä ei kannata laatia ollenkaan.
7
Vierailija kirjoitti:
Mtitähän vttua! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tynnyriin kaikki kirjoitti:
Lapsi pitää kasvattaa silkkihansikkain kuin kallisarvoista posliinia jota ei saa pudottaa.
Olet hyvä esimerkki varhain karaistusta lapsesta.Itsetuntoa ei ole,mutta jos haukkuu kaikki muut idiooteiksi,niin itselle tulee ylivoimaisesti fiksuin olo.
Jaa. Sä lähdet niin kun sitten kiusaamaan minua. Sulla on ollut sitten hyvä kasvatus. Työnnähän se tikkus ihan omaan silmään vaan.
Olet jo tikku mun perseessä :P mitä auttaa työntää keskustelijoita tynnyriin?Niinkö sinut opetettiin keskustelemaan muiden kanssa?Sillä aikaa kun sä survoit lapsena toisinajattelijoita tynnyriin ja haukuit esimurrosikäiset tytöt läskeiksi,mä luin varhaiskasvatusta ja psykologiaa.
Sussa on jotain pahasti pielessä. En lähde juttelemaan riidanhaastajan ja perättömien vihjailevien juttujesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakouluikänen? Eli 7v vai murrosikää lähestyvä 12v? On meinaan vähän tuolla merkitystä. Tuttavapiirissä useampikin tapaus, jossa lapsi on ollut juuri ennen murrosikää oikeasti lihava, eikä vain "ylipainon rajoilla" ja nyt parikymppisenä mahtuu piiloon lipputangon taakse. Ihan on mennyt pituuteen kaikki läski, ilman mitään dieettejä.
Siltä väliltä, kohta 11. En laskisi sen varaan, että pituuskasvuun menee, koska lapsi on koko ikänsä ollut kova syömään ja kovin pitkää hänestä ei ole ennustettu. Ap
Meillä on ihan sama juttu. Lapsi on 9-vuotias, kasvanut aina tasaisesti, ei koskaan mitään kasvuspurtteja. Ei ennusteta tulevaksi kovin pitkää, minäkään en ole. ¨
Itse lihoin juuri kolmannelle mennessä niin, että oli aika paksu vatsa, mikä tuntui tosi ikävältä. Luokkakaverit olivat hoikkia pikkutyttöjä. Itse kehityin naiseksi jo vitosella (rinnat, menkat yms) ja pituuskasvu päättyi kokonaan kutosella. Pituuskasvu ei vienyt pulleutta, mikä kolmoselle mennessä tuli.
Oli ärsyttävää, kun omat vanhemmat huomauttelivat painosta, mutta toisaalta aikuisena on osannut jo "painonhallinnan", sen mitä monet joutuvat vasta joskus kolmekymppisinä harjoittelemaan.
Meille terkka ei ole sanonut mitään, mutta tiedän painon olevan juuri nippanappa normaalissa. Lapsi oli nollakäyrällä aina 7.5-vuotiaaksi, sitten hänellä alkoi lisääntyä ruoan ja karkin himo niin, että painoa tuli yhtäkkiä 6kg lyhyessä ajassa.
Yhtenä ongelmana on se, että lapsi syö valtavia annoksia ja kavereilla on karkkia. Voin määritellä suunnilleen, mitä hän syö, mutta se ei tosiaan ole niin helppoa. Ehtiihän lapsi nopeasti voitelemaan vaikka sentin paksuisen voikerroksen leivälleen, jos niikseen tulee.
Hei,
Mielestäni ylipainosta ja terveydellisistä asioista yleensäkkin
voi ihan täysin jutella lapsen kanssa, jos sen tekee informatiivisesti mutta
hienotunteisesti. Itseäni aikoinaan kotikiusattiin pulleuden takia saamatta siihen mitään
ravitsemuksellista /liikunnallista ohjausta, ja kokemuksesta tiedän että tuollainen kokemani "puhuminen" ei rakenna mitään.
Vanhemman tuki ja suunnitelmallisuus taas hyvinkin paljon!
Meidän lapsi oli myös kovin perso ruoalle, ja aina kun mentiin jonnekkin,
seurasi tenttaus "milloin syödään, mitä syödään" jne. Näytti siltä että jokainen tuntemus tarvitsisi ruokaa, tapa vetää huomio muualle.
Huomasin että ajatusmalli alkoi olla häiritsevä , ja hän tarvitsi siihen ohjausta.
Myös painoa alkoi kertyä liikaa, ja liikkuminen alkoi olla vaivalloisempaa mitä aikaisemmin.
Aluksi aloitin keskustelut terveydenhoitajan kanssa tuen saamiseksi. Hän ei antanut mitään suurempia
neuvoja, mutta ainakin oli joku terveydenhuollon ammattilainen, jonka kanssa pystyi asiaa kartoittamaan ja vähän suunnittelemaan.
Hankin lapselle aktiivisuusranekkeen, josta lapsi piti kovasti. Toimii samalla kellona.
Viikonloppu herkkujen määrää rajattiin 100 grammaan. Kannustimme lasta urheilun pariin, ja hän on nyt pyöräilyseurassa, jossa käy viikoittain.
Vanha pyörä jäi sopivasti pieneksi joten sai uuden harrastukseensa sopivan pyörän ja hyvät treenikamat, jotka motivoivat vielä entisestään.
Kannattaa myös kartoittaa kuinka paljon lapsen todellinen energiansaanti on.
Huomasimme itse, ettei lapsi tarvinnut isoa päivällistä koulu/hoitopaikka ruokailujen päätteeksi illalla- se olisi vain turhaa mässäilyä-
vaan pienempikin välipalan kokoinen annos riittää ihan hyvin ja piti kylläisenä.
Pyysin terveydenhoitajalta lisäkäyntejä , ja olemme käyneetkin terkkarilla hyvässä hengessä muutaman kerran vuodessa. Lapsi kasvaa pituutta ja paino tippuu, hänen suhde ruokaan on parantunut huomattavasti, ja jaksaa liikkua paljon paremmin. On itsevarmempi ja iloisempi.
Tsemppiä! Näihin asioihin voi ja pitääkin vaikuttaa :)
Oletko sä itse normaalipainoinen? Mun mielestä sun tehtävä on huolehtia siitä mitä ostat teille jääkaappiin ja lisäksi lapsen kanssa yhdessä liikkumisesta. Autoiletteko paljon, harrastatteko yhdessä liikuntaa jne? Ja jos lapsi käyttää omat rahansa herkkuihin niin sitten rajoittaa sitä oman vapaasti käytettävän rahan antamista. Voihan siitä painosta puhuakin, mutta sä (taai te vanhemmat) olette kuitenkin ne olosuhteet luoneet ja voitte niihin edelleen vaikuttaa.