Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti festareille
mustis
27.06.2019 |
Mies lähti kolmeksi päivää festareille kavereineen. Mua ahdistaa suunnattomasti. Pelkään, että se pettää mua siellä. Periaatteessa ei ole mitään syytä epäillä moista, mutta ahdistaa silti! Tuntuu kuin joku istuisi
rintakehän päällä. Olo on aivan karmea, mutta ei aikuista ihmistä voi kieltää menemästä. Edellisessä suhteessä mua on petetty ja pahasti. Siitä se pelko kai juontaa juurensa.
Olin tästä ahdistunut jo viikkoja etukäteen ja nyt kun ne festarit todella alkaa tuntuu, etten pysty olemaan. Töihin ei pysty keskittymään, ruokahalu on poissa, palelee, päässä pyörii karmeita ajatuksia miehestä vehtaamassa toisten naisten kanssa. :( Ei ole tervettä tämmönen. Tarttisin varmaan ihan oikeesti jotain rauhottavia... Miten tästä olosta pääsee eroon? Onko muita yhtä hulluja, joilta sais vertaistukea?
Kommentit (143)
Eikö sinne festareille voi mennä yhdessä?
Minua itkettäisi että en pääsisi katsomaan lempibändejäni rakkaani kanssa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi järkkää festarit joissa musa tulisi juutuubista kaiuttimilla ja teema ois
RYYPÄTÄÄN JA NAIDAAN
eix tulis halvemmax järjestää?
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinne festareille voi mennä yhdessä?
Minua itkettäisi että en pääsisi katsomaan lempibändejäni rakkaani kanssa???
MitÄ!!!!!
Menisit katsomaan bändejä festareille?
Mitä mä just luin?
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinne festareille voi mennä yhdessä?
Minua itkettäisi että en pääsisi katsomaan lempibändejäni rakkaani kanssa???
Ap tässä...kuuntelen joskus satunnaisesti radio suomi iskelmää,
Miehen kanssa on yhteistä asuntolaina ja lapset.
Panemaan se on menossa 3 päivän lippu 150 eur ja kortsut päälle
mustis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.
Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.
Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.
Jos joku pettää, niin se pettää.
Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.
Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.
Oli eroon syynä mikä tahansa asia.Tätä ajatusmallia yritän kovasti omaksua. Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen. Se sattuu niin älyttömästi. :( Kai sitä yrittää suojella itteensä epäilemällä jo valmiiks, ettei taas tule yllätyksenä. Että tällä kertaa en ole niin tyhmä. On vähän niinkun etukäteen varautunut, että sitten kun se tapahtuu niin ei mukamas tuntuis niin pahalta. Tosi hyvä taktiikka, tuntuu meinaan koko ajan kamalalta.
Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mustis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.
Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.
Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.
Jos joku pettää, niin se pettää.
Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.
Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.
Oli eroon syynä mikä tahansa asia.Tätä ajatusmallia yritän kovasti omaksua. Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen. Se sattuu niin älyttömästi. :( Kai sitä yrittää suojella itteensä epäilemällä jo valmiiks, ettei taas tule yllätyksenä. Että tällä kertaa en ole niin tyhmä. On vähän niinkun etukäteen varautunut, että sitten kun se tapahtuu niin ei mukamas tuntuis niin pahalta. Tosi hyvä taktiikka, tuntuu meinaan koko ajan kamalalta.
Olet pahasti läheisriippuvainen. Et kestä eroa etkä elämmä yksin ; tästä johtuen olet edellisen erosi jälkeen heti etsinyt uuden miehen, ja olet taas samassa tilanteessa. Eron jälkeen on hyvä olla ainakin vuosi yksin, opetella todellakin yksinoloa ja irtaantua entisestä suhteesta. Sinulla pitäisi aina olla mies "tukena ja turvana" !!
Hae apua ennenkaikkea lähesiriippuvuuteen, sekä yritä itsenäistyä!
Vai että sellaiset analyysit sieltä sitten. :D Eihän kukaan meistä voi aloituksen perusteella "tietää", että AP olisi läheisriippuvainen. Kaiken lukemani perusteella kuulostaa ennen kaikkea nimeomaan mustasukkaisuudelta joka on petetyksi tulemisen takia epäterveellisen voimakasta.
En näe yhtäkään syytä miksi pitäisi väkisin olla vuosi sinkkuna eron jälkeen, jos kokee olevansa valmis aiemminkin. Toisaalta vaikkei olisi vielä täysin valmis, ei ole siltikään kiellettyä alkaa uuteen suhteeseen jos todella pitää jostakusta ja haluaa olla hänen kanssaan. Tärkeintä on kai se, että silti muistaa työstää keskeneräisiä asioita itsensä kanssa ja on kumppanille rehellinen, että hän tietää missä mennään. Ja yrittää pitää mielessä sen, että vaikka pelot ovat olemassa ja ne ovat itselle todellisia, ei niitä saa kohtuuttomasti purkaa toiseen.
No jos "kokee olevansa valmis uuteen suhteeseen" ja tuo mukanaan huonot muistot edellisestä suhteesta niin kannattaa miettiä uudestaan että onko nyt niin valmis..
Kukaan ei tietenkään ole ihmisenä täydellinen, mutta kyllä ap:n pelko asiasta on aika suunnaton ja kyllä varmaan haittaa sekä ap:n itsensä että kumppanin elämää.
Kuule. Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen eikä valmis. Tuolla logiikalla moni ei koskaan olisi valmis suhteeseen. Jotkut asiat seuraavat kauemmin kuin toiset, kaikkein keskeisin asia on se, miten niitä tuo ilmi siinä parisuhteessa. Jos on ongelmia mustasukkaisuuden kanssa, se voi haitata mutta kun sitä oppii käsittelemään oikein, voi suhde olla onnellinen ja tasapainoinen. Miksi jättää hyvä ihminen - ehkä se oikea - välistä koska ei ole vielä valmis tai täysin toipunut edellisen suhteen jättämistä jäljistä? Se, että menee uuteen suhteeseen ja haastaa itsensä, altistaa itseään niille vaikeille asioille on ehkä paras tapa kehittyä ja mennä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinne festareille voi mennä yhdessä?
Minua itkettäisi että en pääsisi katsomaan lempibändejäni rakkaani kanssa???
Tämä on nyt poikien reissu niin ei sinne silloin yhdessä voi mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mustis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.
Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.
Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.
Jos joku pettää, niin se pettää.
Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.
Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.
Oli eroon syynä mikä tahansa asia.Tätä ajatusmallia yritän kovasti omaksua. Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen. Se sattuu niin älyttömästi. :( Kai sitä yrittää suojella itteensä epäilemällä jo valmiiks, ettei taas tule yllätyksenä. Että tällä kertaa en ole niin tyhmä. On vähän niinkun etukäteen varautunut, että sitten kun se tapahtuu niin ei mukamas tuntuis niin pahalta. Tosi hyvä taktiikka, tuntuu meinaan koko ajan kamalalta.
Olet pahasti läheisriippuvainen. Et kestä eroa etkä elämmä yksin ; tästä johtuen olet edellisen erosi jälkeen heti etsinyt uuden miehen, ja olet taas samassa tilanteessa. Eron jälkeen on hyvä olla ainakin vuosi yksin, opetella todellakin yksinoloa ja irtaantua entisestä suhteesta. Sinulla pitäisi aina olla mies "tukena ja turvana" !!
Hae apua ennenkaikkea lähesiriippuvuuteen, sekä yritä itsenäistyä!
Vai että sellaiset analyysit sieltä sitten. :D Eihän kukaan meistä voi aloituksen perusteella "tietää", että AP olisi läheisriippuvainen. Kaiken lukemani perusteella kuulostaa ennen kaikkea nimeomaan mustasukkaisuudelta joka on petetyksi tulemisen takia epäterveellisen voimakasta.
En näe yhtäkään syytä miksi pitäisi väkisin olla vuosi sinkkuna eron jälkeen, jos kokee olevansa valmis aiemminkin. Toisaalta vaikkei olisi vielä täysin valmis, ei ole siltikään kiellettyä alkaa uuteen suhteeseen jos todella pitää jostakusta ja haluaa olla hänen kanssaan. Tärkeintä on kai se, että silti muistaa työstää keskeneräisiä asioita itsensä kanssa ja on kumppanille rehellinen, että hän tietää missä mennään. Ja yrittää pitää mielessä sen, että vaikka pelot ovat olemassa ja ne ovat itselle todellisia, ei niitä saa kohtuuttomasti purkaa toiseen.
No jos "kokee olevansa valmis uuteen suhteeseen" ja tuo mukanaan huonot muistot edellisestä suhteesta niin kannattaa miettiä uudestaan että onko nyt niin valmis..
Kukaan ei tietenkään ole ihmisenä täydellinen, mutta kyllä ap:n pelko asiasta on aika suunnaton ja kyllä varmaan haittaa sekä ap:n itsensä että kumppanin elämää.
Kuule. Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen eikä valmis. Tuolla logiikalla moni ei koskaan olisi valmis suhteeseen. Jotkut asiat seuraavat kauemmin kuin toiset, kaikkein keskeisin asia on se, miten niitä tuo ilmi siinä parisuhteessa. Jos on ongelmia mustasukkaisuuden kanssa, se voi haitata mutta kun sitä oppii käsittelemään oikein, voi suhde olla onnellinen ja tasapainoinen. Miksi jättää hyvä ihminen - ehkä se oikea - välistä koska ei ole vielä valmis tai täysin toipunut edellisen suhteen jättämistä jäljistä? Se, että menee uuteen suhteeseen ja haastaa itsensä, altistaa itseään niille vaikeille asioille on ehkä paras tapa kehittyä ja mennä eteenpäin.
Mietin silloin aluksi, että tämä tulee nyt turhan nopeasti, mutta minkäs teet, jos rakastut. Olisin katunut, jos en olisi lähtenyt tähän suhteeseen. Kyllä tässä on niin paljon hyvää. Nyt vaan täytyy päästä eroon tästä sairaalloiseksi yltyneestä mustasukkaisuudesta, joka aiheuttaa kitkaa välillemme.
Ymmärrän sua Ap. Mullakin aika tuore seurustelu ja mies lähtenyt ulkomaanreissuun toiselle puolelle maailmaa yksinään. Kysyi kyllä, olisinko mäkin halunnut tulla mukaan, mutta on sen verran eksoottisempi matkakohde, että lennot oli jo kohtuuttoman kalliita. Mies oli varannut omat lentonsa jo ennen kuin tutustuttiin.
Minulle tämä viikko on ollut ihana hirveää ahdistusta, mietin vain että jos mies pettää, tai pahempaa: jos hän löytää jonkun tajunnanräjäyttävän lomaromanssin ja tunteet mua kohtaan loppuu. Rauhoittavia olisin myös kaipaillut. Mutta tänään olen pakottanut itseni miettimään, että jos mies pettää tai ihastuu, hän tekee sen minun panikoinnista huolimatta. Jos hän ei petä ja minä kuumotan häntä turhaan, se on iso riskitekijä meidän suhteelle. Minun on vain pakko luottaa siihen, että asiat menee niin kuin ne on tarkoitettu. Tunnistan myös, että tässä on eniten kyse omasta epävarmuudestani, ei siitä että mies olisi pettämiseen taipuvainen sika. Olisi tosi väärin miestä kohtaan tuomita hänet omien ominaisuuksieni perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies lähti kans Tuskaan kavereineen. Olen ollut minäkin parina vuonna. Suurin osa ärjyäijiä ja muijia jotka pistelee huumeita menemään vessassa. Ei tuolla ole mitään uhkaa sun äijälle, valinnan varaa aivan liikaa tuskin osuu vampin tielle. Mä kuskasin omani sinne autolla, pussasin ja toivotin hauskaa viikonloppua!
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti kans Tuskaan kavereineen. Olen ollut minäkin parina vuonna. Suurin osa ärjyäijiä ja muijia jotka pistelee huumeita menemään vessassa. Ei tuolla ole mitään uhkaa sun äijälle, valinnan varaa aivan liikaa tuskin osuu vampin tielle. Mä kuskasin omani sinne autolla, pussasin ja toivotin hauskaa viikonloppua!
Mun mies ei lähteny Tuskaan, vaan himokseen iskelmäfestareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos lähtee toisen matkaan niin lähtee. Ei täällä ketään omisteta.
Vierailija kirjoitti:
No jos lähtee toisen matkaan niin lähtee. Ei täällä ketään omisteta.
Ihailtavan kevyt suhtautuminen. Vois onnistua itseltäkin jos mies on sellainen ettei sen lähteminen jää harmittamaan. Täytyy vissiin alkaa perkata friendzonea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähtee toisen matkaan niin lähtee. Ei täällä ketään omisteta.
Ihailtavan kevyt suhtautuminen. Vois onnistua itseltäkin jos mies on sellainen ettei sen lähteminen jää harmittamaan. Täytyy vissiin alkaa perkata friendzonea.
En kyllä minäkään pysty suhtautumaan noin kevyesti. Sydänsurut on ihan hirveitä.
Heräsin ja ahdistaa. Mitenhän siellä eilinen on mennyt... No nyt on onneks lauantai ja mulla koko päiväks ohjelmaa niin saan ajatukset muualle.
Tää on kyllä kummallinen palsta, ja silti koukuttava. Ihanko oikeasti suuri osa ihmisitä täällä on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu tehdä kaikki asiat yhdessä? hämmentävää. Ite en kestäisi hetkeäkään suhteessa, jossa pitäisi kysellä ja ruinata lupia tekemisilleen ja menemisilleen. Käyn reissuilla ilman miestä kavereideni kanssa, tehdään juttuja myös yhdessä. Syksyllä mies lähtee kavereineen ruotsiin katsomaan futista. ei hirvitä yhtään. Eikä ole edes eka kerta, kun on kavereineen ulkomailla ilman minua. Ap, älä ajattele asiaa noin negatiivisesti. Toista ihmistä ei voi omistaa. Eikä uskoakseni ihmiset heti säntää pettämään kun pääsevät yksin ulot kotiovesta. Tai jos säntäävät, on siinäsuhteessa alun alkaenkin jotakin pilalla.
mustis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähtee toisen matkaan niin lähtee. Ei täällä ketään omisteta.
Ihailtavan kevyt suhtautuminen. Vois onnistua itseltäkin jos mies on sellainen ettei sen lähteminen jää harmittamaan. Täytyy vissiin alkaa perkata friendzonea.
En kyllä minäkään pysty suhtautumaan noin kevyesti. Sydänsurut on ihan hirveitä.
Heräsin ja ahdistaa. Mitenhän siellä eilinen on mennyt... No nyt on onneks lauantai ja mulla koko päiväks ohjelmaa niin saan ajatukset muualle.
Jospa naisten parinvalintatapa on nykyään väärä, pitäisi romanttisen rakkauden sijaan joku vähemmän tunteita herättävä. Kun ei siihen ole liian ihastunut, on kunnollisuudenkin arviointi realistisemmalla pohjalla. Sitten jos se sattuu lähtemään jonkun muun matkaan niin etsitään uusi jos jaksetaan. Eikö tää ole se miestenkin taktiikka, otetaan joku kelvollinen joka kohtuudella saadaan?
mustis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lähtee toisen matkaan niin lähtee. Ei täällä ketään omisteta.
Ihailtavan kevyt suhtautuminen. Vois onnistua itseltäkin jos mies on sellainen ettei sen lähteminen jää harmittamaan. Täytyy vissiin alkaa perkata friendzonea.
En kyllä minäkään pysty suhtautumaan noin kevyesti. Sydänsurut on ihan hirveitä.
Heräsin ja ahdistaa. Mitenhän siellä eilinen on mennyt... No nyt on onneks lauantai ja mulla koko päiväks ohjelmaa niin saan ajatukset muualle.
No, kysy miten eilinen meni joko viestillä tai soittamalla? Kyllä meidän suhteessa on ainakin tapana kertoa toiselle kuulumisia, jos ollaan joitain päiviä erossa. Tietenkään koko ajan ei pidä kysellä ja udella ja näpytellä kännykkää, kun ollaan kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä kummallinen palsta, ja silti koukuttava. Ihanko oikeasti suuri osa ihmisitä täällä on sitä mieltä, että parisuhteessa kuuluu tehdä kaikki asiat yhdessä? hämmentävää. Ite en kestäisi hetkeäkään suhteessa, jossa pitäisi kysellä ja ruinata lupia tekemisilleen ja menemisilleen. Käyn reissuilla ilman miestä kavereideni kanssa, tehdään juttuja myös yhdessä. Syksyllä mies lähtee kavereineen ruotsiin katsomaan futista. ei hirvitä yhtään. Eikä ole edes eka kerta, kun on kavereineen ulkomailla ilman minua. Ap, älä ajattele asiaa noin negatiivisesti. Toista ihmistä ei voi omistaa. Eikä uskoakseni ihmiset heti säntää pettämään kun pääsevät yksin ulot kotiovesta. Tai jos säntäävät, on siinäsuhteessa alun alkaenkin jotakin pilalla.
Luulenpa, että oikeasti se on pieni vähemmistö, joka haluaa tehdä kaiken yhdessä eikä päästä toista menemään kavereiden kanssa. Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä on täysin normaalia ja ok, että tehdään jotain myös ilman kumppania kavereiden kanssa.
Ja kyllä minuakin on petetty edellisessä suhteessa, mutta siihen ei liittynyt millään tavalla exän kavereiden kanssa vietetty aika. Eikä edellisen suhteen ongelmia ja pelkoja voi purkaa uuteen kumppaniin...
Minulla oli kerran mies, joka ei millään ymmärtänyt ja sietänyt sitä, että lähdin naisporukalla esim. festareille, lomamatkoille, tyttöjeniltoihin jne. En koskaan pettänyt häntä, mutta se syyttely, asioista jankkaaminen ja jopa väkivallalla uhkailu oli niin sairasta ja ahdistavaa! Se, että sinulla oli todella kiva ilta ystävien kanssa unohtui siinä vaiheessa, kun tulit kotiin ja sinua vastassa oli vihainen ja h*oritteleva k*sipää, joka kyseli ketä tällä kertaa panit ja valuuko alapäästäsi vielä jonkun toisen mällit...
Tämä vastaus vierailija 92/120