Mies lähti festareille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju ilmentää kivasti miten useiden naisten elämät pyörivät miesten ympärillä. Ripustaudutaan kaulaan, vahditaan, vaaditaan, itketään ja jopa maistellaan kullista haiseeko kondomilta tai vieraan pillulta. Aika sairasta ja säälittävää.

Kyllä tämän myös jotkut miehetkin osaavat.

Mutku miehet-uhriutuja. huoh

mustis kirjoitti:

Miksi sinä et ymmärrä sitä, että mies haluaa olla kavereidensa kanssa? Vai onko hän joka viikonloppu menossa ilman sinua?

Ei onneks ole joka viikonloppu. Ja ymmärrän, että haluu juhlia kavereiden kanssa, mutta en ymmärrä, minkä takia kolme päivää on rellestettävä. Jos ollaan parisuhteessa niin miks pitäis hillua päiväkaudet festareilla, jotka on täynnä houkutuksia? No, toivottavasti arvostaa, että saa mennä. Mulla on nimittäin muutama kaveri jotka ei kuuna päivänä päästäis ukkojaan tommoselle reissulle...

Mun mies varmaan jättäis mut jos sanoisin ettei saa mennä mihin nyt ikinä haluaakaan mennä. Keskustella voi, esim. onko sinne festareille pakko mennä kolmeksi päiväksi, riittääkö kaksi, mentäiskö yhdessä, mutta aikuista ihmistä ei kielletä menemästä mihinkään.

Mäkin suuttuisin jos mun mies kieltäisi jonkun jutun. Enkä mä halua mun miehen kanssa edes mennä joka paikkaan.

Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.

Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.

Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.

Jos joku pettää, niin se pettää.

Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.

Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.

Oli eroon syynä mikä tahansa asia.

Väärä mies.  Hyvä kun nyt huomaat. Menijä-miehillä on erilaiset naiset ,ja sitten muilla on erilaiset.

Oot tehny virhe valinnan. 

Mieti, tuota tulee olemaan jatkossakin, joten vaihda lukot. Tai ota kamasi ja häivy.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.

Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.

Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.

Jos joku pettää, niin se pettää.

Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.

Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.

Oli eroon syynä mikä tahansa asia.

Tätä ajatusmallia yritän kovasti omaksua. Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen. Se sattuu niin älyttömästi. :( Kai sitä yrittää suojella itteensä epäilemällä jo valmiiks, ettei taas tule yllätyksenä. Että tällä kertaa en ole niin tyhmä. On vähän niinkun etukäteen varautunut, että sitten kun se tapahtuu niin ei mukamas tuntuis niin pahalta. Tosi hyvä taktiikka, tuntuu meinaan koko ajan kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Mene lähiöpubin baaritiskille sieltä löytyy näitä sielunsiskoja jotka kyllä uhriutuu sinun kanssa kuinka kaikki miehet on sikoja jotka vaan pettää. Voitte vetää karaokessa pari voimabiisiäkin niin kyllä se siitä.

Ei voi kuin ihmetellä mikä saa ihmiset olemaan näin vttumaisia toisia kohtaan. Tässä ketjussa aivan liikaa ilkeitä kommentteja, suorastaan vttuilua. Ap aloituksessa myönsi että hänellä on ongelma mutta silti täällä vaan lyödään jo lyötyä. Iso osa kommenteista tulee varmaan juuri niiltä ihmisiltä, jotka eivät itse ole kokeneet pettämistä eivätkä täten tiedä miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa ihmiseen ja usein vieläpä pitkäksi aikaa.

Ap, minä ymmärrän. Noi sun tunteesi on aivan inhimillisiä ja normaaleita. Hyvä, että itsekin tajuat että tarvitset apua ja että on epäterveellistä ja haitallista elää noin. Mustasukkaisuus tunnutaan yleensä näkevän todella myrkyllisenä ja negatiivisena asiana vaikka terveissä määrin se on normaalia. Eikä mustasukkaisuudessa ole mitään väärää niin kauan kuin se ei liikaa rajoita elämää ja parisuhdetta tai kun sitä ei kohtuuttomasti pura toiseen.

Minua petettiin edellisessä suhteessa ihan kunnolla, miehellä oli suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Jo ennen tuota suhdetta mulla oli vain vähän kokemusta miehistä eivätkä ne kokemukset olleet parhaita mahdollisia. Oli playeria ja sitten yksi narsisti joka onnistui huijaamaan mut ihan kunnolla mukaansa. Olin kai niin kokematon, että naiivina lähdin ihan vääränlaisten miesten matkaan ja otin siipeeni useamman kerran.

Tuo exän pettäminen todella jätti jäljet. Käsittelen edelleen niitä tunteita ja ajatuksia, olen edelleen välillä suhteettoman mustasukkainen ja pelkään etten riitä, että nykyinen mies jättää jossain vaiheessa. Näen jopa painajaisia välillä joko exästäni tai sitten siitä, että nykyinen mies jättää. Käyn onneksi terapiassa ja tiedostan mistä pelkoni johtuvat enkä syyttele miestä turhaan. Terapeutti on auttanut ymmärtämään, että on normaalia tuntea näin kokemusteni jälkeen eikä mun tarvitse hävetä - se on ollut mielestäni iso askel parempaan suuntaan kun on hyväksynyt asiat kuten ne ovat.

Myös mieheni onneksi ymmärtää todella hyvin, olen onnekas kun minulla on puoliso kenen kanssa voimme puolin ja toisin olla avoimia ja jakaa kaikki tunteet ja asiat. Hän ei suutu eikä loukkaannu jos kerron hänelle peloistani. Kuten sanoin, en huuda enkä syyttele, mutta kerron kuitekin avoimesti miltä mikäkin asia tuntuu. Hänellä on itsellä myös kokemusta petetyksi tulemisesta joten uskon sen olevan asia joka auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin.

Pystytkö AP puhumaan miehellesi avoimesti noista peloista ja tunteista? Ymmärtääkö hän sua? Kyllä se siitä, ajan kanssa. Suosittelen oikeasti keskustelua ammattilaisen kanssa, et välttämättä yksin selviä yli noista peloistasi. Itse en ainakaan pärjäisi yksin, sen verran voimakkaita nämä pelot välillä on. Tsemppiä!

Minulla on oikeasti hyvä mies mutta tuskin on kuitenkaan mikään pyhimys.

Jos olisi festareilla ja joku ok eukko tulisi ehdottelemaan niin veikkaan että pettäisi. Niin pieni riski jäädä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oikeasti hyvä mies mutta tuskin on kuitenkaan mikään pyhimys.

Jos olisi festareilla ja joku ok eukko tulisi ehdottelemaan niin veikkaan että pettäisi. Niin pieni riski jäädä kiinni.

Eli kyseessä on ihan normi mies. Pettämiseen tarvitaan kuitenkin se toinenkin osapuoli, joka saattaa myös olla pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tuo sinulle tuliaisia kotiin. Klamydian.

Musta olis kiva, jos mies tois kotiin sen bändin.

Aamupalapöytään marssis kotiinpaluun jälkeisenä iltapäivänä rapea oma ukko + rapeat Vesku & co.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene lähiöpubin baaritiskille sieltä löytyy näitä sielunsiskoja jotka kyllä uhriutuu sinun kanssa kuinka kaikki miehet on sikoja jotka vaan pettää. Voitte vetää karaokessa pari voimabiisiäkin niin kyllä se siitä.

Ei voi kuin ihmetellä mikä saa ihmiset olemaan näin vttumaisia toisia kohtaan. Tässä ketjussa aivan liikaa ilkeitä kommentteja, suorastaan vttuilua. Ap aloituksessa myönsi että hänellä on ongelma mutta silti täällä vaan lyödään jo lyötyä. Iso osa kommenteista tulee varmaan juuri niiltä ihmisiltä, jotka eivät itse ole kokeneet pettämistä eivätkä täten tiedä miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa ihmiseen ja usein vieläpä pitkäksi aikaa.

Ap, minä ymmärrän. Noi sun tunteesi on aivan inhimillisiä ja normaaleita. Hyvä, että itsekin tajuat että tarvitset apua ja että on epäterveellistä ja haitallista elää noin. Mustasukkaisuus tunnutaan yleensä näkevän todella myrkyllisenä ja negatiivisena asiana vaikka terveissä määrin se on normaalia. Eikä mustasukkaisuudessa ole mitään väärää niin kauan kuin se ei liikaa rajoita elämää ja parisuhdetta tai kun sitä ei kohtuuttomasti pura toiseen.

Minua petettiin edellisessä suhteessa ihan kunnolla, miehellä oli suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Jo ennen tuota suhdetta mulla oli vain vähän kokemusta miehistä eivätkä ne kokemukset olleet parhaita mahdollisia. Oli playeria ja sitten yksi narsisti joka onnistui huijaamaan mut ihan kunnolla mukaansa. Olin kai niin kokematon, että naiivina lähdin ihan vääränlaisten miesten matkaan ja otin siipeeni useamman kerran.

Tuo exän pettäminen todella jätti jäljet. Käsittelen edelleen niitä tunteita ja ajatuksia, olen edelleen välillä suhteettoman mustasukkainen ja pelkään etten riitä, että nykyinen mies jättää jossain vaiheessa. Näen jopa painajaisia välillä joko exästäni tai sitten siitä, että nykyinen mies jättää. Käyn onneksi terapiassa ja tiedostan mistä pelkoni johtuvat enkä syyttele miestä turhaan. Terapeutti on auttanut ymmärtämään, että on normaalia tuntea näin kokemusteni jälkeen eikä mun tarvitse hävetä - se on ollut mielestäni iso askel parempaan suuntaan kun on hyväksynyt asiat kuten ne ovat.

Myös mieheni onneksi ymmärtää todella hyvin, olen onnekas kun minulla on puoliso kenen kanssa voimme puolin ja toisin olla avoimia ja jakaa kaikki tunteet ja asiat. Hän ei suutu eikä loukkaannu jos kerron hänelle peloistani. Kuten sanoin, en huuda enkä syyttele, mutta kerron kuitekin avoimesti miltä mikäkin asia tuntuu. Hänellä on itsellä myös kokemusta petetyksi tulemisesta joten uskon sen olevan asia joka auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin.

Pystytkö AP puhumaan miehellesi avoimesti noista peloista ja tunteista? Ymmärtääkö hän sua? Kyllä se siitä, ajan kanssa. Suosittelen oikeasti keskustelua ammattilaisen kanssa, et välttämättä yksin selviä yli noista peloistasi. Itse en ainakaan pärjäisi yksin, sen verran voimakkaita nämä pelot välillä on. Tsemppiä!

Kiitos ihanasta viestistä. :) Tuli jotenkin paljon parempi mieli tämän luettuani. Olen nyt päättänyt, että todella haluan hakea ammattiapua tähän ongelmaan. Tuntuu nimittäin, että tämä vain pahenee ajan mittaan. Itsetuntoni on surkea ja sen kun huononee oman käytökseni takia. Saakohan työterveydestä lähetettä..? Meillä ei kylläkään psykologin palvelut kuulu työtereyshuoltoon.

Olen näistä ongelmista puhunut mieheni kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Hän on aika huono puhumaan tunteistaan ja sitten helposti suivaannun, kun yritän puhua. Monesti se sitten kääntyy siihen syyttelyyn ja tulee riitaa. Meillä ei oikein tuo kommunikointi taida toimia... Suurin osa meidän riidoista johtuu siitä, että kiukuttelen ties mistä, kun on paha olla. Eli mies saa kaiken paskan niskaansa, vaikkei sitä anstaitse.

Tässä vaiheessa sinulla on mukavasti aikaa täytellä ne eropaperit, mikäli olette aviossa. Jos olette avopari niin voit viedä miehen kamat suoraan kierrätyskeskukseen tai konttiin.

mustis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mies on menossa Tuskaan.Hyvä juttu se on♥️Saa ryypätä kaukaa tulleen ystävänsä kanssa ja kuunnella musiikkia sen kolme päivää 😄Tekee hyvää hänelle.

Ketään ihmistä ei voi omistaa ja kumppanille kuuluu olla oma vapaus menemisiin.

Kumpikin voi silloin hyvin parisuhteessa.

Jos joku pettää, niin se pettää.

Millään vahtimisilla tai kielloilla sitä ei voi estää.

Jos haluaa olla jonkun kanssa, niin se riski on vain otettava, että kumppanuus ei onnistukaan.

Oli eroon syynä mikä tahansa asia.

Tätä ajatusmallia yritän kovasti omaksua. Mutta kun sen petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen ja tuskan on kerran kokenut, niin pelkää, että sen kokee taas uudelleen. Se sattuu niin älyttömästi. :( Kai sitä yrittää suojella itteensä epäilemällä jo valmiiks, ettei taas tule yllätyksenä. Että tällä kertaa en ole niin tyhmä. On vähän niinkun etukäteen varautunut, että sitten kun se tapahtuu niin ei mukamas tuntuis niin pahalta. Tosi hyvä taktiikka, tuntuu meinaan koko ajan kamalalta.

Tuo ajatusmalli onnistuu yleensä sellaisilta, jotka ei ole pettämisen uhriksi joutuneet. Kun tulee petetyksi useammin, on jo "hieman" vaikeampaa. Tai sitten osa pystyy vain ulkoistamaan sen päästään. En tiedä onko tuo varautuminen hyvä vai huono taktiikka. Todennäköisesti huono, koska pilaat mielialasi syystä jota ei välttämättä ole (tai et sitä koskaan tule tietämään). Katastrofiajattelusta luopuminen on vaan todella vaikeaa. Itsellä sama ongelma, ja sen ansiosta pysyn sinkkuna. -eri

mustis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene lähiöpubin baaritiskille sieltä löytyy näitä sielunsiskoja jotka kyllä uhriutuu sinun kanssa kuinka kaikki miehet on sikoja jotka vaan pettää. Voitte vetää karaokessa pari voimabiisiäkin niin kyllä se siitä.

Ei voi kuin ihmetellä mikä saa ihmiset olemaan näin vttumaisia toisia kohtaan. Tässä ketjussa aivan liikaa ilkeitä kommentteja, suorastaan vttuilua. Ap aloituksessa myönsi että hänellä on ongelma mutta silti täällä vaan lyödään jo lyötyä. Iso osa kommenteista tulee varmaan juuri niiltä ihmisiltä, jotka eivät itse ole kokeneet pettämistä eivätkä täten tiedä miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa ihmiseen ja usein vieläpä pitkäksi aikaa.

Ap, minä ymmärrän. Noi sun tunteesi on aivan inhimillisiä ja normaaleita. Hyvä, että itsekin tajuat että tarvitset apua ja että on epäterveellistä ja haitallista elää noin. Mustasukkaisuus tunnutaan yleensä näkevän todella myrkyllisenä ja negatiivisena asiana vaikka terveissä määrin se on normaalia. Eikä mustasukkaisuudessa ole mitään väärää niin kauan kuin se ei liikaa rajoita elämää ja parisuhdetta tai kun sitä ei kohtuuttomasti pura toiseen.

Minua petettiin edellisessä suhteessa ihan kunnolla, miehellä oli suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Jo ennen tuota suhdetta mulla oli vain vähän kokemusta miehistä eivätkä ne kokemukset olleet parhaita mahdollisia. Oli playeria ja sitten yksi narsisti joka onnistui huijaamaan mut ihan kunnolla mukaansa. Olin kai niin kokematon, että naiivina lähdin ihan vääränlaisten miesten matkaan ja otin siipeeni useamman kerran.

Tuo exän pettäminen todella jätti jäljet. Käsittelen edelleen niitä tunteita ja ajatuksia, olen edelleen välillä suhteettoman mustasukkainen ja pelkään etten riitä, että nykyinen mies jättää jossain vaiheessa. Näen jopa painajaisia välillä joko exästäni tai sitten siitä, että nykyinen mies jättää. Käyn onneksi terapiassa ja tiedostan mistä pelkoni johtuvat enkä syyttele miestä turhaan. Terapeutti on auttanut ymmärtämään, että on normaalia tuntea näin kokemusteni jälkeen eikä mun tarvitse hävetä - se on ollut mielestäni iso askel parempaan suuntaan kun on hyväksynyt asiat kuten ne ovat.

Myös mieheni onneksi ymmärtää todella hyvin, olen onnekas kun minulla on puoliso kenen kanssa voimme puolin ja toisin olla avoimia ja jakaa kaikki tunteet ja asiat. Hän ei suutu eikä loukkaannu jos kerron hänelle peloistani. Kuten sanoin, en huuda enkä syyttele, mutta kerron kuitekin avoimesti miltä mikäkin asia tuntuu. Hänellä on itsellä myös kokemusta petetyksi tulemisesta joten uskon sen olevan asia joka auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin.

Pystytkö AP puhumaan miehellesi avoimesti noista peloista ja tunteista? Ymmärtääkö hän sua? Kyllä se siitä, ajan kanssa. Suosittelen oikeasti keskustelua ammattilaisen kanssa, et välttämättä yksin selviä yli noista peloistasi. Itse en ainakaan pärjäisi yksin, sen verran voimakkaita nämä pelot välillä on. Tsemppiä!

Kiitos ihanasta viestistä. :) Tuli jotenkin paljon parempi mieli tämän luettuani. Olen nyt päättänyt, että todella haluan hakea ammattiapua tähän ongelmaan. Tuntuu nimittäin, että tämä vain pahenee ajan mittaan. Itsetuntoni on surkea ja sen kun huononee oman käytökseni takia. Saakohan työterveydestä lähetettä..? Meillä ei kylläkään psykologin palvelut kuulu työtereyshuoltoon.

Olen näistä ongelmista puhunut mieheni kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Hän on aika huono puhumaan tunteistaan ja sitten helposti suivaannun, kun yritän puhua. Monesti se sitten kääntyy siihen syyttelyyn ja tulee riitaa. Meillä ei oikein tuo kommunikointi taida toimia... Suurin osa meidän riidoista johtuu siitä, että kiukuttelen ties mistä, kun on paha olla. Eli mies saa kaiken paskan niskaansa, vaikkei sitä anstaitse.

Usko pois mies ansaitsee kaiken mitä saa. Turha niitä on sääliä.

On hyvä, että tiedät, että tarvitset apua. Kannattaa mennä vaikka yhdessäkin terapiaan? Ymmärrän myös hyvin ajatuksesi sinisilmäisyydestä ja mustasukkaisuuden kärvistävästä tuskasta. Olen samanlainen ja taustaakin löytyy.

Itse aikanaan erosin kun vaimo tuli raskaaksi toiselle miehelle. Puolen vuoden ajan oli ensin pitkiä lounaita ja sitten lopulta olivat yhdessä meidän kodissamme kaiken sen ajan mitä itse olin töiden takia sieltä reissussa. Minulta kysyttiin monesti, että etkö huomannut mitään? Etkö epäillyt yhtään? En. En yhtään mitään. Sitten piti käydä aika iso koulu anteeksiannosta ja pettämisestä ylipäätään. Tässä muutama ymmärrys siltä ajalta: (Ne ovat sinä-passiivissa, vaikka niiden retoriset kysymykset eivät ole sinänsä osoitettu sinulle joka ketjun aloitit.)

- Et voi pettämiselle yhtään mitään ja juuri niin on hyvä. Et se ole sinun vastuullasi. Ei sinun pidä tai kannata edes yrittää estää pettämistä. Miksi tekisit niin? Ajatteletko, että kun saat nipin napin, tiukoilla säännöillä ja vahtimisella, pidettyä miehesi suhteessa kanssasi niin asiat ovat hyvin? 

- Emme omista ketään. Jos toinen haluaa mennä niin hänen tulee antaa mennä. Jos hän pettää niin hän pettää. Aikuisilla tulee olla vapaus paskoa vaikka oma suhteensa. Niin me kasvamme vastuuseen. Kuten edellä sanoin: pettämisen mahdollisuuden estäminen ei paranna mitään. Pettäminen tuo näkyväksi jotain mikä pitääkin saada näkyville.  Ajattelen, että on toki sellainenkin pettämisen kategoria kuin "kännissä ja vahingossa", jolloin pettämisellä ei ihan oikeasti sinänsä  välttämättä ole tekemistä alkuperäisen suhteen hyvyyden tai huonouden kanssa, mutta lähtökohtaisesti pettäminen on vain jäävuoren huippu. Se on merkki jostain isommasta ongelmasta ihmisessä itsessään tai siinä suhteessa.

- Toki on poikkeuksia. Alkoholismista toupuvan kannattaa pysyä poissa tilanteista joihin kuuluu alkoholi. Samoin lienee luonteenlaatuja joiden kannattaa pysyä poissa tilanteista joissa pettäminen olisi helpompaa. Mutta nämä ovat poikkeuksia ja henkilöön itseensä liittyviä asioita.

Jatkoa edelliseen viestiin: 

Olen sinänsä hyvin mustasukkainen luonne, mutta se on tuska joka pitää vain kantaa. Kärvistely on erinomainen sana. Nykyinen kihlattuni oli juuri välimerellä "tyttöjen reissulla" muutaman kaverinsa kanssa. Jo aikanaan kun alkoivat reissua suunnitella niin sanoin, että mahtava homma. Tärkeää aikaa ystävien kanssa kun kaikilla on arjessa työkiireensä! Hän tietää mustasukkaisuuden kipuni ja myös taustani. Teki mielellään ja ihan vapaaehtoisesti vähintäänkin oman osansa oloani helpottaakseen: soitteli videopuhelun joka ilta ja kertoi päivän kuulumisia. 

Ihmisellä on, etenkin nykyään, paha tapa syyttää muita omasta heikkoudestaan. Muiden pitäisi paikata se mikä meissä on vikana. Se, että minussa on paha mustasukkaisuuden vika niin ei siitä kukaan muu ole vastuussa. En minä saa vaatia muiden muuttavan käytöstään minun korvieni välissä olevan ongelman takia. Jos he niin haluavat vapaaehtoisesti tehdä niin tosi kiva, mutta parempihan se on minun kehittää itseäni ongelman kanssa. Tuollainen henkisen "händigäpin" vaatiminen (ja sen saaminen) heikentää ihmiskuntaa kun evoluution mukaan meidän pitäisi kehittyä. 

Jos miehesi pettää festareilla niin se meni sitten niin. Se ei ole yksittäinen ilmiö vaan vain pieni osa jotain isompaa ongelmaa. Olisit ehkä voinut lykätä ongelman näkyviin tuloa vuodella tai muutamalla, mutta samalla olisit hukannut elämääsi saman verran. Parempi, että petti jos ei kerran halua sitoutua sinuun eikä ole miestä sanoa sitä. 

Todennäköisesti kaikki kuitenkin on hyvin. Mustasukkaisuus on rastavaa, tiedän sen. Puhukaa siitä ja sano, että jos rakas voit jeesata mua tässä niin arvostaisin suuresti. On valtavan hienoa ja arvokasta, että ymmärrät että eihän aikuisia ihmisiä tule kieltää menemästä. Päinvastoin aikuisia ihmisiä pitää kannustaa ja tarvittaessa potkia toteuttamaan itseään ja haaveitaan. Siis ihan omia halujaa, ei pelkään yhteisiä juttuja. Ystäväsi jotka kieltävät miehiään.. huh huh.. sääliksi käy heidän miehiään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähti tuskaan, niin huoli pois. Siellä on enemmistö karvaisia mörököllejä. Toisaalta naiset siellä on elämää kokeneita aikuisia naisia, jotka ottavat mitä tahtovat.

Niin tai näin, sun pitää tehdä jotain tuolle mustasukkaisuuden tunteellesi. Epäreiluinta on sylkeä kaikki paha olo miehesi päälle.

Olen menossa Tuskaan, ja olen aikuinen nainen. En aio kuitenkaan sekoilla varattujen miesten kanssa.

Ap:lle sanon, että on vain luotettava toiseen. Ja mustasukkaisuuteen on apua saatavilla, käytä sitä.

Paskapuhetta.

Muutama sidu ja terävä snapsi, niin istut paljussa jonkun hevisoturin nivusia kaivamassa....

Ahhahaha, osui toisen aikuisen naisen huumorinappiin. Olen siis tosi aikuinen ja enemmän hard rock ja myös Tuskaan menossa, mutta kaipa sekaan mahtuu nivusia kaivelemaan.

Aloittajan kannattaisi puhua miehen kanssa. Kerro, että vanhan suhteen johdosta olet varovainen mutta tämä ei liity nykyiseen mieheen. Missä mies on yötä? Ei kannata alkaa estelemään festarikäyntejä ellet sitten itse halua liittyä kuuntelemaan jotain puolalaisen doomia tms. Lohdutuksena sanon että Tuskassa on ehkä enemmistö miehiä - pitääkö paikkansa? 

Mä oon lähdössä Iskelmä festareille Himokselle, joka tunnetaan myös panomestana.

Tapaan siellä ukkomiehen, jonka mökissä oltiin viimekin vuonna. Siinähän sitä on ohjelmaa paljuillen ja pannen

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiin: 

Olen sinänsä hyvin mustasukkainen luonne, mutta se on tuska joka pitää vain kantaa. Kärvistely on erinomainen sana. Nykyinen kihlattuni oli juuri välimerellä "tyttöjen reissulla" muutaman kaverinsa kanssa. Jo aikanaan kun alkoivat reissua suunnitella niin sanoin, että mahtava homma. Tärkeää aikaa ystävien kanssa kun kaikilla on arjessa työkiireensä! Hän tietää mustasukkaisuuden kipuni ja myös taustani. Teki mielellään ja ihan vapaaehtoisesti vähintäänkin oman osansa oloani helpottaakseen: soitteli videopuhelun joka ilta ja kertoi päivän kuulumisia. 

Ihmisellä on, etenkin nykyään, paha tapa syyttää muita omasta heikkoudestaan. Muiden pitäisi paikata se mikä meissä on vikana. Se, että minussa on paha mustasukkaisuuden vika niin ei siitä kukaan muu ole vastuussa. En minä saa vaatia muiden muuttavan käytöstään minun korvieni välissä olevan ongelman takia. Jos he niin haluavat vapaaehtoisesti tehdä niin tosi kiva, mutta parempihan se on minun kehittää itseäni ongelman kanssa. Tuollainen henkisen "händigäpin" vaatiminen (ja sen saaminen) heikentää ihmiskuntaa kun evoluution mukaan meidän pitäisi kehittyä. 

Jos miehesi pettää festareilla niin se meni sitten niin. Se ei ole yksittäinen ilmiö vaan vain pieni osa jotain isompaa ongelmaa. Olisit ehkä voinut lykätä ongelman näkyviin tuloa vuodella tai muutamalla, mutta samalla olisit hukannut elämääsi saman verran. Parempi, että petti jos ei kerran halua sitoutua sinuun eikä ole miestä sanoa sitä. 

Todennäköisesti kaikki kuitenkin on hyvin. Mustasukkaisuus on rastavaa, tiedän sen. Puhukaa siitä ja sano, että jos rakas voit jeesata mua tässä niin arvostaisin suuresti. On valtavan hienoa ja arvokasta, että ymmärrät että eihän aikuisia ihmisiä tule kieltää menemästä. Päinvastoin aikuisia ihmisiä pitää kannustaa ja tarvittaessa potkia toteuttamaan itseään ja haaveitaan. Siis ihan omia halujaa, ei pelkään yhteisiä juttuja. Ystäväsi jotka kieltävät miehiään.. huh huh.. sääliksi käy heidän miehiään.  

Miten vältät mustasukkaisuuden ja kärvistelyn aiheuttaman olotilan? Se on todella kuluttavaa, aikaavievää, ja kuten ap totesi unetkin vievää. Miten vältät sen, etteivät negatiiviset ajatukset iske päälle esimerkiksi silloin kun toinen on palaamassa kivalta reissultaan? Se, mitä ajan takaa on, että avoin puhuminen on ratkaisu käydä läpi omaa ongelmaa, mutta estääkö sekään noita tuntemuksia? Silloinhan toiselle joutuu teeskentelemään iloista ja tyytyväistä, vaikka pään sisällä liikkuu vaikka ja mitä, ettei kippaisi väärällä hetkellä sitä omaa henkistä sontaansa toisen niskaan.

Cbd tabut/öljy!!!!

Ainut lääke on käydä itse vieraissa, jos se on madollista. Hanki ap joku hoito. Kaikilla paikkakunnilla se ei ole mahdollista. Sysyteemi täytyy olla sellainen ,ettet jää kiinni.

Petät kaiken varalta, ei kirpaise niin paljon , jos ukko jää kiinni.