Lue keskustelun säännöt.
Voiko tavallinen mies löytää nykyaikana jotenkin naisen?
Kommentit (177)
Voi jos tekee asian eteen muutakin kuin ruikuttaa päivästä toiseen av:lla. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia ja aika suuri osa heistä on myös löytänyt naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
Ehkä kannattaisi laskea rimaa, jos se tyssää kahvinjuontiin.
Entä jos tuolle naiselle kelpaa vain kahvinjuoja?
Useimmat pariskunnat, joita tiedän ovat "tavallisia". Eivät mitään kiiltokuvaihmisiä.
Jos tavallinen kunnollinen mies ei löydä naista, suurin vika on se mitä hän hakee suhteelta.
30-40-vuotiaistakin miehistä osa valikoi treffikumppanin pelkän ulkonäön perusteella eikä ole kunnolla edes kiinnostusta tutustua. Ajatellaan että pelkkä seksuaalinen vetovoima riittää suhteen pohjaksi. Näin saattoi olla teininä, mutta mies etsii nyt sitä naista jo jonka kanssa asetutaan loppuelämäksi. Vain riittävän kauniit naiset saavat häneltä huomiota ja riittävän kauniit ovat ajat sitten oppineet erottamaan tällaisen tympeän pinnallisen kiinnostuksen.
Toinen miestyyppi jota ei onnista on sellainen, joka katsoo kyllä luonnetta mutta on silti vähän jälkeenjäänyt siinä, mitä elämänvaihetta eletään. Naiselle saattoi riittää kiva luonne vielä parikymppisenä, mutta kun tiedetään asiat mitä halutaan elämältä, kumppanin pitää tietenkin olla samaa mieltä tärkeimmistä. Mies voi piirittää esim. kolmekymppistä naista, joka on tehnyt selväksi haluavansa lapsia, vaikka mies ei itse missään tapauksessa halua.
Toisin sanoen tavalliset kelpaamattomat miehet voivat olla muuten hyvinkin tavallisia ja kunnollisia, mutta tuhlaavat ihan liikaa ajatuksia siihen ovatko riittäviä vaiko eivät, vaikka tärkeämpi asia aikuisena olisi realismi, yksilöllisyys ja kyky kohdata toinen kokonaisena ihmisenä. Ihmisenä jonka elämäntyyli, arvot ja luonne käyvät yksiin omien kanssa, tai sitten eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
Ehkä kannattaisi laskea rimaa, jos se tyssää kahvinjuontiin.
Entä jos tuolle naiselle kelpaa vain kahvinjuoja?
Et voi olla noin typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
No hittolainen. Jos vaihdan teehen? T. Tavallinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
Ehkä kannattaisi laskea rimaa, jos se tyssää kahvinjuontiin.
Entä jos tuolle naiselle kelpaa vain kahvinjuoja?
No sitten nainen olisi aika typerä. Ei ole ihme, ettei löydy kumppania, jos jo tuommoiset pikku yksityiskohdat on muehelle tai naiselle täysi turn off. Pitkät parisuhteet usein vaatii sitä, että pystyy katsomaan pikkujuttuja läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
Ehkä kannattaisi laskea rimaa, jos se tyssää kahvinjuontiin.
Entä jos tuolle naiselle kelpaa vain kahvinjuoja?
Et voi olla noin typerä.
Nyt vähän pipoa löysemmälle. Eikö teillä ole huumorintajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap.
Mihin johtopäätökseen olet nyt sitten tullut? Anna jotain maistiasia tutkimuksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Olen tätä pohtinut todella paljon. En tiedä olenko liian pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta jos kumppanillani on ollut huono työpäivä, niin hän purkaa sen minuun. En tästä provosoidu, vaan kerron että en pidä tästä tavasta miten hän toimii. Lohdutan tietenkin välillä mahdollisuuksien mukaan, mutta ei tuo lohduttaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja minun velvollisuus. Aikuisen ihmisen tulee voida käsitellä tunteitaan myös itsenäisesti. Monesti olen tilanteessa, missä kumppani haadtaa minulle riitaa, enkä tahdo riidellä, vaan keskustella, ja tämä sitten provosoi lisää. En ala raivoamaan ja huutamaan vaikka kuinka joku sitä tahtoisi. Jotenkin tätä ei sitten kestetä ja minä olen lopulta se likasanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Olen tätä pohtinut todella paljon. En tiedä olenko liian pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta jos kumppanillani on ollut huono työpäivä, niin hän purkaa sen minuun. En tästä provosoidu, vaan kerron että en pidä tästä tavasta miten hän toimii. Lohdutan tietenkin välillä mahdollisuuksien mukaan, mutta ei tuo lohduttaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja minun velvollisuus. Aikuisen ihmisen tulee voida käsitellä tunteitaan myös itsenäisesti. Monesti olen tilanteessa, missä kumppani haadtaa minulle riitaa, enkä tahdo riidellä, vaan keskustella, ja tämä sitten provosoi lisää. En ala raivoamaan ja huutamaan vaikka kuinka joku sitä tahtoisi. Jotenkin tätä ei sitten kestetä ja minä olen lopulta se likasanko.
Olen eri jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa, että tuo toiselle paineenpurkukohteena oleminen on kyllä kurjaa. Olen täysin samaa mieltä, että aikuisen pitäisi pystyä itse niitä tunteita käsittelemään ja vähintään huomaamaan oman väärän käytöksensä ja pyytämään anteeksi. Tässä on ilmeisesti temperamenttieroja. Tiedän pariskunnan, joka nauttii "riitelystä". Itse taas en voisi seurustella tullaisen tunteita tulisesti ja vapaasti tuulettavan kanssa, jolle tiuskiminen on vain merkki siitä, että "ollaan niin läheisiä että voidaan ilmaista toisillemme paha olo peittelemättä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kysymyksissä naisella tarkoitetaan yleensä missiä tai some-tyrkkyä.
Vastaus AP:n kysymykseen on EI.
Tavallinen mies ei saa missiä eikä some-tyrkkyä.Sen sijaan tavallinen mies saa tavallisen naisen jos sellainen hänelle kelpaa. Valitettavan usein näille miehille tavallinen nainen = suohirviö..
Yleensä suohirviöksi luokitellaan ylipainoinen nainen. Miksi ei voi laihduttaa? Itse ainakin harrastan liikuntaa ja olen laiha/lihaksikas. En ikinä kelpuuttaisi ylipainoista naista.
Sinähän et pidä itseäsi tavallisena vaan hyväkroppaisena ja -kuntoisena etkä halua näin ollen tavallista naista.
Olen naamaltani tavallinen, mutta kroppa on lihaksikas.
Minäkin olen tavallinen, mutta palkka on 6000 e/kk ja mies saisi kyllä tienata vähintään saman. Miksei voi tsempata sen verran?
Kuuden tonnin tienaaminen vaatii kykyjä, pitkäjänteistä työtä ja/tai tuuria.
Normaalipainoisuus vaatii AINOASTAAN sitä, että ei änge naamaansa ruokaa kuin virtahepo.
Olisipa minun naisonneni kiinni siitä, että pitäisi syödä hiukan vähemmän ja terveellisemmin. Olisin jo melkoinen kaataja.
Miten selität sen, että jotkut tunkevat naamaansa kaikenlaista, mutta eivät siltikään liho. Ja jotkut eivät tunge kaikenlaista tai maksimissaan saman määrän kuin se, joka ei liho.
Kun painoin 55 kg, olin jatkuvasti päänsäryssä ja väsynyt ja nivelet lonksuivat ja polvea särki niin, että juokseminen ei onnistunut. Kun painan 80 kg, ei ole särkyjä ja pysyn toimintakykyseinä ja jaksan urheilla ja tehdä työtä paremmin. Ideaalia olisi varmaan jotain tuosta välistä, mutta ei ole onnistunut.
Mitä selittämistä tuossa on?
Kukaan ei liho syömättä. Piste. Vain sillä on merkitystä tässä asiassa.
Sun impotenssisi ei edelleenkään kiinnosta ketään. Paljon on kaltaisiasi, katsottu liikaa pornoa, niin tavallinen/normaali nainen ei enää sytytäkään.
Olisit runkannut pornolle vähän vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Olen tätä pohtinut todella paljon. En tiedä olenko liian pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta jos kumppanillani on ollut huono työpäivä, niin hän purkaa sen minuun. En tästä provosoidu, vaan kerron että en pidä tästä tavasta miten hän toimii. Lohdutan tietenkin välillä mahdollisuuksien mukaan, mutta ei tuo lohduttaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja minun velvollisuus. Aikuisen ihmisen tulee voida käsitellä tunteitaan myös itsenäisesti. Monesti olen tilanteessa, missä kumppani haadtaa minulle riitaa, enkä tahdo riidellä, vaan keskustella, ja tämä sitten provosoi lisää. En ala raivoamaan ja huutamaan vaikka kuinka joku sitä tahtoisi. Jotenkin tätä ei sitten kestetä ja minä olen lopulta se likasanko.
Kuka on valinnut kaikki ne naiset, joilla ei ole käytöstapoja? Mikset ota opiksesi ja kiinnitä heti alkuun huomiota luonteeseen, eikä vain ulkonäköön. Koulutetut ihmiset keskimäärin käyttäytyvät paremmin, oletko miehiä joille naisen koulutus on merkityksetön? Omia valintoja sitten.
Ja ei, en minäkään suostu kenenkään likasangoksi. Mutta piirre näkyy aika alussa, ja uutta matoa koukkuun.
Tjaa... olen nainen ja löysin vuodenvaihteessa tavallisen miehen. Joten tavallinen mies siis löysi minut, naisen. Onnellinen sanoo asiasta olevan ja niin olen minäkin.
Tinderistä löysimme, ei meillä muutakaan vaihtoehtoa olisi ollut tutustua ja kohdata, kun emme kumpikaan kapakoi/tupakoi emmekä asu edes samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Olen tätä pohtinut todella paljon. En tiedä olenko liian pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta jos kumppanillani on ollut huono työpäivä, niin hän purkaa sen minuun. En tästä provosoidu, vaan kerron että en pidä tästä tavasta miten hän toimii. Lohdutan tietenkin välillä mahdollisuuksien mukaan, mutta ei tuo lohduttaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja minun velvollisuus. Aikuisen ihmisen tulee voida käsitellä tunteitaan myös itsenäisesti. Monesti olen tilanteessa, missä kumppani haadtaa minulle riitaa, enkä tahdo riidellä, vaan keskustella, ja tämä sitten provosoi lisää. En ala raivoamaan ja huutamaan vaikka kuinka joku sitä tahtoisi. Jotenkin tätä ei sitten kestetä ja minä olen lopulta se likasanko.
Mitä ne naiset ovat sanoneet, kun ystävällisesti mutta jämäkästi olet sanonut, että tuollainen käytös tuntuu pahalle? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät riitele mutta eivät myöskään osaa sanoa suoraan mutta ystävällisesti?
Meillä mies teki alussa noin, kun oli tottunut vanhoissa suhteissa tuohon. Yksi kunnon keskustelu ja mies lopetti. Toki samat säännöt minullakin.
En ole koskaan harrastanut toisen päivän pilaamista tahallani, mutta toki kaipaisin parisuhteessa henkistä tukea ja olen sitä myös valmis tarjoamaan toiselle osapuolelle. Tuntuisi oudolta, ettei suhteessa saisi näyttää omaa haavoittuvuuttaan.
Ja nuo temperamenttierot voivat aiheuttaa myös hankausta. Voin olla kuukausia tasainen, mutta kun tilanne tulee päälle, viisari nousee korkealle ja nopeasti ja myös laskee heti sen jäljeen. Mies on paljon jäyhempi henkisissä liikkeissään ja palautuminen on todella hidasta. Rasittavaa sekin. Eli tilanteita tulee harvoin ja molemmat rasittuvat toisen reagointitavasta.
Nuorena seurustelin ulkomaalaisen pojan kanssa ja aika vastikään tuli erään riidan jälkeen sellainen haikea tunne, että voi kun voisikin taas joskus riidellä viisi minuuttia ja sitten kaikki laantuisi ja kaikki olisi hyvin eikä kaikkea tarvitsisi ottaa niin tosissaan. Nyt joutuu pidättelemään itseään enkä ole varma kuinka paljon vastapuoli yrittää muokata omia reaktioitaan vai meneekö luonteensa mukaisesti - mikä tuntuu hieman epäreilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, kun löytäisikin tavallisen miehen!
Ei alkoholiongelmaa, ei persoonallisuushäiriöitä, ei naistenkaatajaa, ei rikollista (doh), ei sossupummia, ei miestä, jolla on suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään.
Tavallinen ihana mies, joka etsii kainaloonsa lempeää ja hyvää naista. Täällä olisi yksi niin hellyydenkipeä. Ei välttämättä tarvisi asua yhdessä, molemmilla voisi olla oma talous, omat harrastukset. Ei ikinä tarvisi kyllästyä toiseen kun nähtäisiin aina kun haluttaisiin ja käytäisiin yökylässä.
Heräisin ja halaisin sinua, olisit silmissäni ihanan näköinen tukka pörrössä. Jos aamulla olisi aikaa, ehkä muutakin. Juotaisiin yhdessä kahvia, katsottaisiin silmiin, hymyiltäisiin kun elämä olisi niin mallïllaan ja vieressä. luotettava, uskollinen, ihana ihminen ja edessä aurinkoinen kesäpäivä.
Tavallista, tavallista, onnellista elämää.
Ei tämmöistä tapahdu. Ei niitä ole. Ei löydy. :( t. Nainen. Tavallinen.
Vaikutti jo hyvältä, mutta kahvinjuontiin tyssäsi. Pahus vieköön.
M37
Ehkä kannattaisi laskea rimaa, jos se tyssää kahvinjuontiin.
Hei oikeesti, toihan oli just hyvää huumoria! :D
T. Se aamukahvinainen. Tee ja tuoremehukin kävis. Okei jugurtto? Kola? XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin viisi vuotta sitten elää ilman naisia. Se oli ainakin minulle paras päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Jokaisessa suhteessa nainen on kaatanut ksikki huolensa minun niskaan, sekä purkanut esimerkiksi pahaa mieltään minuun. Tuo on tosi kuormittavaa ja ei mitenkään hyväksyttävää. Nyt ei ole huolia, eikä kukaan syyttele omasta tilanteestaan minua. Ehkä sitten vanhempana joskus viidenkymmen hujakoilla voin harkita parisuhdetta, jospa olisi eri ääni kellossa. M32
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.
Koen että parisuhde voisi lisätä onnellisuuttani, mutta sen todennäköisyys on kokemuksieni perusteella pieni. Jokainen kumppani on omilla tunteillaan oikeuttanut minua kohtaan harjoittamaansa huonoa käytöstä. Tästä on onneksi saatu aikaan jo keskustelua, mutta silti valtaosa käyttäytyy vielä näin.
Meillä on käyty samantyyppistä keskustelua ja myös nostettu esille se, onko miehen omassa käytöksessä jotain, mikä nostaa esille kaikissa samantyyppiset reaktiot. Jos törmäät usein samankaltaiseen tilanteeseen, sinä olet se yhdistävä tekijä eivätkä he. Ainakin itse käyttäydyn yleensä ihan mainiosti ja se on myös arvomaailmani mukaista, mutta mies onnistuu välillä omalla käytöksellään provosoimaan tilannetta.
Olen tätä pohtinut todella paljon. En tiedä olenko liian pitkäpinnainen ja rauhallinen, mutta jos kumppanillani on ollut huono työpäivä, niin hän purkaa sen minuun. En tästä provosoidu, vaan kerron että en pidä tästä tavasta miten hän toimii. Lohdutan tietenkin välillä mahdollisuuksien mukaan, mutta ei tuo lohduttaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys ja minun velvollisuus. Aikuisen ihmisen tulee voida käsitellä tunteitaan myös itsenäisesti. Monesti olen tilanteessa, missä kumppani haadtaa minulle riitaa, enkä tahdo riidellä, vaan keskustella, ja tämä sitten provosoi lisää. En ala raivoamaan ja huutamaan vaikka kuinka joku sitä tahtoisi. Jotenkin tätä ei sitten kestetä ja minä olen lopulta se likasanko.
Kuka on valinnut kaikki ne naiset, joilla ei ole käytöstapoja? Mikset ota opiksesi ja kiinnitä heti alkuun huomiota luonteeseen, eikä vain ulkonäköön. Koulutetut ihmiset keskimäärin käyttäytyvät paremmin, oletko miehiä joille naisen koulutus on merkityksetön? Omia valintoja sitten.
Ja ei, en minäkään suostu kenenkään likasangoksi. Mutta piirre näkyy aika alussa, ja uutta matoa koukkuun.
Ei tuo piirre näy alussa, ainakaan osalla naisista. Osalla se alkaa näkyä vasta muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. En tietenkään valitse sellaista joka kohtelee huonosti. Kaikki tulevat kuvioihin pikkuhiljaa. Minä en todellakaan kiinnitä huomiota pelkkään ulkonäköön, vaan juurikin luonteeseen. Koulutuksella on merkitystä, mutta koulutus ei takaa että toinen kohtelee sinua hyvin, eikä pura omaa pahaa oloaan sinuun. Joten olen ennemmin sitten ilman ja elän oikein mukavasti, ei tuohon kumppaninhakuun kannata tuhlata loputtomasti aikaa eikä resursseja. Parisuhde on vain ylimääräinen bonus onnellisen ihmisen elämässä.
No mutta sehän on hyvä, jos sinä et tarvitse naista mihinkään niin ei ole ikävä eikä tarvitse vaivautua toisen eteen.
Näkisin, että sekä sinkkuudessa ja suhteessa on plussansa ja miinuksensa ja ne eroavat toisistaan. Jos et koe parisuhteessa riittävästi plussia ja vaan miinuksia, sinkkuus on ehdottomasti parempi.