Psykologia 2020

Kauheeta tää ei nyt oo ollenkaan hyvä sellaisille, joilla on pieniä lapsia ja koululaisia. EI pysty juuri yhtään keskittyyn omaan pääsykoevalmistautumiseen, koska joutuu opettamaan omia lapsiaan :/ Ei jää sellaista ylimääräistä aikaa mitä muuten jäisi, jos ei olisi koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska yo-kirjoitukset ovat eri aikoina olleet erilaiset. Vaikka olisi 7 ällää 15 vuoden takaa, saa sillä nyt 89,6 tai 97,4 pistettä.

Varmasti kertaalleen huipusti kirjoittanut saisi kirjoitettua kaksi reaalia nyt ja pääsisi noin 150 pisteeseen, mutta jos ensikertalaisuutta ei ole tallella, miksi olisi mennyt huvikseen yo-kirjoituksiin? Asia olisi täysin eri, jos toiskertalainenkin voisi hakea papereilla.

Ihan samalla tavalla saa pisteitä pois lukien vanha reaali. Itse asiassa jopa paremmin saa pisteitä, jos on kirjoittanut heikkoja L:iä ennen Eximiaa. Yo-kokeiden vertailtavuutta seurataan joka vuosi ja vuosikymmenestä toiseen. YTL:lä on tieto ja minä vain mutulla veikkaan, että nykyiset abit ovat heikompitasoisia kuin 10-20v sitten. Vrt Pisa-tulosten lasku, keskittymisvaikeuksien lisääntyminen, vapaa-ajan houkutusten valtava lisääntyminen. 

Kyllä, saa ihan samalla tavalla pisteitä "pois lukien vanha reaali". Koska reaaliaineita huomioidaan kaksi, on maksimipisteet vanhalla todistuksella nuo 89,6 tai 97,4 matikan laajuudesta riippuen. Yleisreaalista ei saa pistettäkään, vaikka olisi kirjoittanut siinä pelkän psykologian täysin pistein. Pisteethän todistuksessa lukevat eniten pisteitä antaiden aineiden osalta. E:t tulivat käyttöön jo vuonna 1996, joten isolla osalla vanhalla todistuksella hakevalla ne ovat mukana.

Pisterajat tulevat asettumaan todennäköisesti 130-145 pisteen tienoille kaupungista riippuen, joten vanhalla yo-todistuksella ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä sisään. Vaikka todistusvalinnan osuus tänä poikkeusvuonna olisi 100 %, ei pisterajat laskisi kuin parilla pisteellä, koska siinä rajalla on tosi paljon tungosta ja sisäänottokiintiöt ovat todella pienet.

E:t ei tullu käyttöön 1996 vaan pari kolme vuotta myöhemmin. 

Kyllä tulivat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvosana#Eximia_cum_laude_approbatur

itse olen kirjoittanut 1996 jälkeen ja meillä ei ollut vielä eximiaa. ehkä tässä on sitten ollu lukiokohtaisia eroja.

Ei todellakaan ole. Yo-arvosanathan ovat valtakunnalliset ja tulevat Ylioppilastutkintolautakunnalta ihan jokaiselle ihan jokaseen lukioon.

Sinä ja ehkä lähimmät kaverisi eivät vain kirjoittaneet yhtään E:tä ja sinulle tuli tällainen Mandela-efekti.

Ei ole ollut E:tä ennen vuotta 2000 kaikissa lukioissa. Sori. En tiedä milloin olet syntynyt. Mutta kannattaa muistaa, että wikipedia ei ole hyväksyttävä lähde tieteellisessä kirjoittamisessakaan.

Tämä ei olekaan tieteellistä kirjoittamista, vaan keskustelupalsta.

Mutta en jaksa ruokkia trollia enempää. Voi kun tulisi jotain tietoa pääsykokeista, että tämä keskustelu voisi palautua oikeille urille.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta tää ei nyt oo ollenkaan hyvä sellaisille, joilla on pieniä lapsia ja koululaisia. EI pysty juuri yhtään keskittyyn omaan pääsykoevalmistautumiseen, koska joutuu opettamaan omia lapsiaan :/ Ei jää sellaista ylimääräistä aikaa mitä muuten jäisi, jos ei olisi koronaa.

Sama! Mun lapsella on lievähkö erityisvaikeus, niin menee helposti neljäkin tuntia, että saa muutamaan tehtävään hänet jotenkin kiinnittymään, saa käsiteltyä tunnepurkauksia ym. Hikistä hommaa! Sitten on itse rättipoikkiväsynyt ja omat tunteet ihan pinnassa, kun on niitä yrittänyt hillitä. Ei todellakaan saa luettua omia juttuja. No, en jaksa ottaa ressii ennenku tulee jotain tietoa mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Olen samaa mieltä ja avoimen ylipiston todistus pitäisi hyväksyä kans todistusvalintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Tämä on psykodynaamisesti vähän monimutkaisempi asia. Sieltä vaikeasta kasvuympäristöstä pois muuttaessa saattaa monella olla hommia itsensä kokoon saamisessa ja sitä on ehkä leimaantunut joksikin muuksi kuon voittajaksi. Ei se vaikutus lopu yhdessä yössä. Kun taas aikaa kuluu on kynnys mennä korottamaan yo-arvosanoja varmasti kova - matkalla on ehkä tullut opiskeltua jokin muu korkeakoulututkinto johon on ollut helpompaa päästä tai valittua väärä opiskelupaikka. Ei myöskään ole tarkoituksen mukaista, että korottajia on tolkuton määrä. Siksi on hyvä, että noin puoleen paikoista vaikuttaa todistus ja noin puoleen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Tämä on psykodynaamisesti vähän monimutkaisempi asia. Sieltä vaikeasta kasvuympäristöstä pois muuttaessa saattaa monella olla hommia itsensä kokoon saamisessa ja sitä on ehkä leimaantunut joksikin muuksi kuon voittajaksi. Ei se vaikutus lopu yhdessä yössä. Kun taas aikaa kuluu on kynnys mennä korottamaan yo-arvosanoja varmasti kova - matkalla on ehkä tullut opiskeltua jokin muu korkeakoulututkinto johon on ollut helpompaa päästä tai valittua väärä opiskelupaikka. Ei myöskään ole tarkoituksen mukaista, että korottajia on tolkuton määrä. Siksi on hyvä, että noin puoleen paikoista vaikuttaa todistus ja noin puoleen ei.

Tjaa. Voihan ihmisillä olla vaikka mitä vaikeutta sekä lukiossa että sen jälkeen. Suurella osalla ei ole sen kummempaa kriisiä lukiossa ja suuri osa otetaan todistuksella sisään. Eikö se ole ihan oikein? Vai pitäisikö varta vasten hakea niitä hakijoita joilla on mennyt lukio pyllylleen, mutta sen jälkeen alkanut aurinko paistaa risukasaan? On myös pääsykoeväylä joka sekin on suuri. Kaikki väylät ovat sikavaikeita päästä sisään. 

Joensuussa pitäisi siis 22,5 opiskelijaa valita todistuksella ja sama pääsykokeella. Siirtäisit siis 4,5 paikkaa todistushausta pääsykokeeseen? Aikamoista mikroskoopin kanssa hääräämistä ja saavutetaanko sillä se, että lapsi jonka perheessä äitiä on hakattu pääsee aikuisena lukemaan psykkaa? Eiköhän hän silti tarvitse aivan pirusti määrätietoisuutta ja ponnistelua, niin että nuo pienet muutokset tuskin tekee suurta eroa lopputulokseen.

Ymmärsin että nyt mietittiin yleisellä tasolla olosuhteita ja niiden vaikutuksia sekä ylisukupolvisuutta esimerkiksi koulutukseen liittyen. Ei niinkään sitä että pitäisi varmistaa kiintiöitä haastavista kasvuolosuhteista ponnistaville opiskelijoille. Vaikka niitäkin väyliä ammattikouluun on, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Onhan meillä todella äärimmäisen hyvät mahdollisuudet tasa-arvoiseen koulutukseen, mutta pelkästään lukukausimaksuton opetus ei ole ainoa vaikuttava tekijä. Kirjat maksaa, koneet maksaa ja ennen kaikkea kodin ilmapiiri vaikuttaa omiin menestymisen mahdollisuuksiin. Jos opiskelijalla on moniongelmainen perhetausta ja itse perii sosiaalisesti näitä ongelmia, vaikuttaa se todella paljon siihen, miten pystyy kirjoituksiim panostamaan. Olen ihan samaa mieltä jonkun kanssa, joka sanoi että todistusvalinnan painotus eriarvoistaa. Se eriarvoistaa.

Muuten samaa mieltä, mutta juurikin pääsykokeet eriarvoustaa. Sisään pääsee vain kalliiden valmennuskurssien kautta.

Niitä yo arvosanoja voi puoli-ilmaiseksi korottaa niin kauan kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalityön keskustelussa joku mietti tuleekohan näille ei-todistushakijoille jonkinlainen motivaatiokirje+työkokemus+aiemmat opinnot - mahdollisuus. Sosiaalityön maisteriin tällainen taitaa jo ollakin, tämä kuulostaisi kyllä todella järkevältä, erityisesti jos vertaa todistusvalinnan avaamiseen ei-ensikertalaisille.. Miettikää nyt ihan oikeasti, että jollain 10 vuotta sitten kirjoitetulla yo-todistuksella tarjottais muka "mahdollisuus" hakea, maailman turhin asia olisi kyllä. Tuohon aikaan yo-todistuksella ei päästy minnekään ja panostus kirjoituksiin oli sitä luokkaa.

Motivaatiokirje oli ennen käytössä Tamperen psykan maisteriin. 

Kyllä yo-todistukseen panostettiin 10v sitten. Sillä saattoi päästä suoraan sisään joillekin aloille tai sai alkupisteitä. Silloin ei tainnut päästä pelkällä pääsykokeella sisään, vaan yleensä yo-todistus otettiin ainakiin huomioon ellei jopa suoraan päässyt sillä sisään. YTL:lä on varmasti vertailukelpoisia käppyröitä minkä tasoisesti eri aikoina on osattu yo-kokeissa. Sitä paitsi kyllähän nytkin ensikertalaiset saa yo-todistuksesta samalla tavalla pisteitä (kaikista muista aineista paitsi vanhasta reaalista), vaikka todistus olisi kuinka vanha.

Juu juu kemmalle tai matikkaan tai jonnekin tietojenkäsittelyyn pääsikin suoraan, tässä nyt puhutaan kuitenkin näistä muista aloista ja nimenomaan ei-ensikertalaisista. Montakohan 3-kymppistä ylioppilasta on tässä maassa, joka ei jotakin korkeakoulututkintoa jo ole tehnyt ennen yliopistoon hakemista tänä keväänä.

Vaikka kuinka monta. Ei kai näitä tuplamaistereita niin paljoa ole. Tai edes amk hakijoita.

Ja alalle kuin alalle on aina vaikuttanut myös yo koe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalityön keskustelussa joku mietti tuleekohan näille ei-todistushakijoille jonkinlainen motivaatiokirje+työkokemus+aiemmat opinnot - mahdollisuus. Sosiaalityön maisteriin tällainen taitaa jo ollakin, tämä kuulostaisi kyllä todella järkevältä, erityisesti jos vertaa todistusvalinnan avaamiseen ei-ensikertalaisille.. Miettikää nyt ihan oikeasti, että jollain 10 vuotta sitten kirjoitetulla yo-todistuksella tarjottais muka "mahdollisuus" hakea, maailman turhin asia olisi kyllä. Tuohon aikaan yo-todistuksella ei päästy minnekään ja panostus kirjoituksiin oli sitä luokkaa.

Motivaatiokirje oli ennen käytössä Tamperen psykan maisteriin. 

Kyllä yo-todistukseen panostettiin 10v sitten. Sillä saattoi päästä suoraan sisään joillekin aloille tai sai alkupisteitä. Silloin ei tainnut päästä pelkällä pääsykokeella sisään, vaan yleensä yo-todistus otettiin ainakiin huomioon ellei jopa suoraan päässyt sillä sisään. YTL:lä on varmasti vertailukelpoisia käppyröitä minkä tasoisesti eri aikoina on osattu yo-kokeissa. Sitä paitsi kyllähän nytkin ensikertalaiset saa yo-todistuksesta samalla tavalla pisteitä (kaikista muista aineista paitsi vanhasta reaalista), vaikka todistus olisi kuinka vanha.

Mun mielestä avoimen todistus on parempi, koska sellaiselle  opiskelijalle on jo tuttu nykyaikainen yliopisto-opiskelu ja kaikki tietokoneohjelmat. Nämä on muuttunut siinä 10 vuodessa jo paljon.  Ihan hyödytöntä painottaa jotain 10 vuotta vanhaa yo todistusta. 

Ei ole mahdollista ellei nyt varata aikaa kenelle tahansa tehdä niitä avoimen opintoja.

Kriteereitä ei voi kesken muuttaa.

Todistusvalinta ei ole kriteereiden muuttamista, jos katsotaan vain sitä todistusta, joka antaa hakukelpoisuuden.

Ylpeänä voin sanoa että veljeni lähti yli 30-vuotiaana yliopistoon amis-pohjalta ❤ ja lastensuojelutaustaisia ollaan molemmat. Vaikka se tausta olisi miten p** niin onneksi on näitä mahdollisuuksia, tosi kiitollinen olen, eikä sen kurjuuden tarvitse aina jatkua polvesta toiseen.

Haluan toivottaa meille kaikille hakijoille hyvää viikonloppua ja levollista mieltä. Vaikka epätietoisuus nakertaa niin valoa kohti!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska yo-kirjoitukset ovat eri aikoina olleet erilaiset. Vaikka olisi 7 ällää 15 vuoden takaa, saa sillä nyt 89,6 tai 97,4 pistettä.

Varmasti kertaalleen huipusti kirjoittanut saisi kirjoitettua kaksi reaalia nyt ja pääsisi noin 150 pisteeseen, mutta jos ensikertalaisuutta ei ole tallella, miksi olisi mennyt huvikseen yo-kirjoituksiin? Asia olisi täysin eri, jos toiskertalainenkin voisi hakea papereilla.

Ihan samalla tavalla saa pisteitä pois lukien vanha reaali. Itse asiassa jopa paremmin saa pisteitä, jos on kirjoittanut heikkoja L:iä ennen Eximiaa. Yo-kokeiden vertailtavuutta seurataan joka vuosi ja vuosikymmenestä toiseen. YTL:lä on tieto ja minä vain mutulla veikkaan, että nykyiset abit ovat heikompitasoisia kuin 10-20v sitten. Vrt Pisa-tulosten lasku, keskittymisvaikeuksien lisääntyminen, vapaa-ajan houkutusten valtava lisääntyminen. 

Minkä ikäinen ihminen ajattelee, että nykyiset abit ovat heikompitasousua kuin 10 tai 20 vuotta sitten?

Ja miksi?

Tämä pisa laskuhan koskee viime vuosia ja viime vuosien peruskoululaisia. Milloin pisakokeita alettiin tehdä? Oliko huipputaso juuri halveksimiesi ikäluokkien kohdalla?

Itseasiassa Suomi on edelleen kärkimaa näissä tuloksissa. Itse uskon, että vastimustaso on nousdut.

Ja etenkin yo kirjoitusten vaatimustaso. Nykyoset teinit on fiksumpia kuin koskaan

T. Abi-88. Nykyisten hakijpiden äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Tämä on psykodynaamisesti vähän monimutkaisempi asia. Sieltä vaikeasta kasvuympäristöstä pois muuttaessa saattaa monella olla hommia itsensä kokoon saamisessa ja sitä on ehkä leimaantunut joksikin muuksi kuon voittajaksi. Ei se vaikutus lopu yhdessä yössä. Kun taas aikaa kuluu on kynnys mennä korottamaan yo-arvosanoja varmasti kova - matkalla on ehkä tullut opiskeltua jokin muu korkeakoulututkinto johon on ollut helpompaa päästä tai valittua väärä opiskelupaikka. Ei myöskään ole tarkoituksen mukaista, että korottajia on tolkuton määrä. Siksi on hyvä, että noin puoleen paikoista vaikuttaa todistus ja noin puoleen ei.

Tjaa. Voihan ihmisillä olla vaikka mitä vaikeutta sekä lukiossa että sen jälkeen. Suurella osalla ei ole sen kummempaa kriisiä lukiossa ja suuri osa otetaan todistuksella sisään. Eikö se ole ihan oikein? Vai pitäisikö varta vasten hakea niitä hakijoita joilla on mennyt lukio pyllylleen, mutta sen jälkeen alkanut aurinko paistaa risukasaan? On myös pääsykoeväylä joka sekin on suuri. Kaikki väylät ovat sikavaikeita päästä sisään. 

Ei millään pahalla, mutta aika outoa settiä psykologiksi haluavalta. Oletko sitä mieltä, että jos on ollut hyvin asiat lukiossa on se oikein että ne ovat hyvin jatkossakin ja huonommin pärjänneet jatkakoot hankalaa taivaltaan? Ketään "risukasoja" ei tarvitse hakea, riittävän kyvykkäät löytävät kyllä itse paikalle jos heille mahdollinen väylä pysyy auki. Tekstistäsi jotenkin paistaa ajatus, että se on aina henkilön oma vika jos "lukio meni pyllylleen".

Ja kirjoitin jo, että on hyvä että väylät ovat noin 50-50.Todistusvalinnan lisääminen tekee sen luokkaeroa pahentavan efektin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalityön keskustelussa joku mietti tuleekohan näille ei-todistushakijoille jonkinlainen motivaatiokirje+työkokemus+aiemmat opinnot - mahdollisuus. Sosiaalityön maisteriin tällainen taitaa jo ollakin, tämä kuulostaisi kyllä todella järkevältä, erityisesti jos vertaa todistusvalinnan avaamiseen ei-ensikertalaisille.. Miettikää nyt ihan oikeasti, että jollain 10 vuotta sitten kirjoitetulla yo-todistuksella tarjottais muka "mahdollisuus" hakea, maailman turhin asia olisi kyllä. Tuohon aikaan yo-todistuksella ei päästy minnekään ja panostus kirjoituksiin oli sitä luokkaa.

Motivaatiokirje oli ennen käytössä Tamperen psykan maisteriin. 

Kyllä yo-todistukseen panostettiin 10v sitten. Sillä saattoi päästä suoraan sisään joillekin aloille tai sai alkupisteitä. Silloin ei tainnut päästä pelkällä pääsykokeella sisään, vaan yleensä yo-todistus otettiin ainakiin huomioon ellei jopa suoraan päässyt sillä sisään. YTL:lä on varmasti vertailukelpoisia käppyröitä minkä tasoisesti eri aikoina on osattu yo-kokeissa. Sitä paitsi kyllähän nytkin ensikertalaiset saa yo-todistuksesta samalla tavalla pisteitä (kaikista muista aineista paitsi vanhasta reaalista), vaikka todistus olisi kuinka vanha.

Mun mielestä avoimen todistus on parempi, koska sellaiselle  opiskelijalle on jo tuttu nykyaikainen yliopisto-opiskelu ja kaikki tietokoneohjelmat. Nämä on muuttunut siinä 10 vuodessa jo paljon.  Ihan hyödytöntä painottaa jotain 10 vuotta vanhaa yo todistusta. 

Ei ole mahdollista ellei nyt varata aikaa kenelle tahansa tehdä niitä avoimen opintoja.

Kriteereitä ei voi kesken muuttaa.

Todistusvalinta ei ole kriteereiden muuttamista, jos katsotaan vain sitä todistusta, joka antaa hakukelpoisuuden.

Kuinka pitkä aika pitäisi varata perusopintoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Tämä on psykodynaamisesti vähän monimutkaisempi asia. Sieltä vaikeasta kasvuympäristöstä pois muuttaessa saattaa monella olla hommia itsensä kokoon saamisessa ja sitä on ehkä leimaantunut joksikin muuksi kuon voittajaksi. Ei se vaikutus lopu yhdessä yössä. Kun taas aikaa kuluu on kynnys mennä korottamaan yo-arvosanoja varmasti kova - matkalla on ehkä tullut opiskeltua jokin muu korkeakoulututkinto johon on ollut helpompaa päästä tai valittua väärä opiskelupaikka. Ei myöskään ole tarkoituksen mukaista, että korottajia on tolkuton määrä. Siksi on hyvä, että noin puoleen paikoista vaikuttaa todistus ja noin puoleen ei.

Tjaa. Voihan ihmisillä olla vaikka mitä vaikeutta sekä lukiossa että sen jälkeen. Suurella osalla ei ole sen kummempaa kriisiä lukiossa ja suuri osa otetaan todistuksella sisään. Eikö se ole ihan oikein? Vai pitäisikö varta vasten hakea niitä hakijoita joilla on mennyt lukio pyllylleen, mutta sen jälkeen alkanut aurinko paistaa risukasaan? On myös pääsykoeväylä joka sekin on suuri. Kaikki väylät ovat sikavaikeita päästä sisään. 

Ei millään pahalla, mutta aika outoa settiä psykologiksi haluavalta. Oletko sitä mieltä, että jos on ollut hyvin asiat lukiossa on se oikein että ne ovat hyvin jatkossakin ja huonommin pärjänneet jatkakoot hankalaa taivaltaan? Ketään "risukasoja" ei tarvitse hakea, riittävän kyvykkäät löytävät kyllä itse paikalle jos heille mahdollinen väylä pysyy auki. Tekstistäsi jotenkin paistaa ajatus, että se on aina henkilön oma vika jos "lukio meni pyllylleen".

Ja kirjoitin jo, että on hyvä että väylät ovat noin 50-50.Todistusvalinnan lisääminen tekee sen luokkaeroa pahentavan efektin.

Mielestäni ei. Sitä todistustahan voi korottaa. Tai jopa aikuisena mennä iltalukioon.

Muutenkaan aiemman kirjoittajan viesti ei ollenkaan ollut esittämäsi kritiikin kaltainen. Sensijaan ihmettelen, että yhden viestin perusteella kyseenalaistat kenenkään sopuvuutta psykologiksi. Ja kyseenalaisin syin. Edellinen kirjoittajahan oli hyvin neutraali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla sosiaalityön keskustelussa joku mietti tuleekohan näille ei-todistushakijoille jonkinlainen motivaatiokirje+työkokemus+aiemmat opinnot - mahdollisuus. Sosiaalityön maisteriin tällainen taitaa jo ollakin, tämä kuulostaisi kyllä todella järkevältä, erityisesti jos vertaa todistusvalinnan avaamiseen ei-ensikertalaisille.. Miettikää nyt ihan oikeasti, että jollain 10 vuotta sitten kirjoitetulla yo-todistuksella tarjottais muka "mahdollisuus" hakea, maailman turhin asia olisi kyllä. Tuohon aikaan yo-todistuksella ei päästy minnekään ja panostus kirjoituksiin oli sitä luokkaa.

Motivaatiokirje oli ennen käytössä Tamperen psykan maisteriin. 

Kyllä yo-todistukseen panostettiin 10v sitten. Sillä saattoi päästä suoraan sisään joillekin aloille tai sai alkupisteitä. Silloin ei tainnut päästä pelkällä pääsykokeella sisään, vaan yleensä yo-todistus otettiin ainakiin huomioon ellei jopa suoraan päässyt sillä sisään. YTL:lä on varmasti vertailukelpoisia käppyröitä minkä tasoisesti eri aikoina on osattu yo-kokeissa. Sitä paitsi kyllähän nytkin ensikertalaiset saa yo-todistuksesta samalla tavalla pisteitä (kaikista muista aineista paitsi vanhasta reaalista), vaikka todistus olisi kuinka vanha.

Mun mielestä avoimen todistus on parempi, koska sellaiselle  opiskelijalle on jo tuttu nykyaikainen yliopisto-opiskelu ja kaikki tietokoneohjelmat. Nämä on muuttunut siinä 10 vuodessa jo paljon.  Ihan hyödytöntä painottaa jotain 10 vuotta vanhaa yo todistusta. 

Ei ole mahdollista ellei nyt varata aikaa kenelle tahansa tehdä niitä avoimen opintoja.

Kriteereitä ei voi kesken muuttaa.

Todistusvalinta ei ole kriteereiden muuttamista, jos katsotaan vain sitä todistusta, joka antaa hakukelpoisuuden.

Kuinka pitkä aika pitäisi varata perusopintoihin?

Perusopinnot voi tehdä täysin omaan tahtiin, eli riippuu vain siitä kuinka paljon sinulla on aikaa siihen laittaa. Itse tein about 4 kk työn ohessa, eivät olleet erityisen työläät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mitenkään samanlaisia luokkaeroja kuten just esim. Briteissä. Minäkin olen siellä ollut maisteria tekemässä. 

Ei olekaan, ja paperilla kaikille on kaikki mahdollista omien kykyjen mukaan. Tämä toimikin hienosti 60-luvulla, kun yliopistot alkoivat täyttyä maatilan kasvateista. Näiden akateemisten lapset ja lapsenlapset jatkoivat yliopistossa, mutta yksinhuoltajasiivoojan lapsia ei yliopistossa tänä päivänä juurikaan näy.

Vaikka luokkaeroja ei täällä olekaan, pariutuminen tapahtuu pääsääntöisesti saman sosiaaliluokan sisällä ja koulutus periytyy vahvasti: suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita on kantasuomalaiset, korkeakoulutetut vanhemmat.

Kyllä Suomessa on ihan oikeat mahdollisuudet yliopistoon kaikilla. Tunnen tosi paljon yh-perheiden lapsia jotka ovat yliopistossa. Meillä on ilmainen peruskoulu ja ilmainen lukio. Se on monessa maassa hirveen iso kuluerä ja oikeesti erottelee rikkaiden ja köyhien mahdollisuuksia. 60-l tuskin oli niin tasa-arvoista kun nykyään. Eikö peruskoulukin tullut vasta 70-l lopulla tai 80-l alussa? 70-l lapsia alettiin ottaa ilmaiseksi päiväkoteihin yh-äideiltä jotta pääsisivät töihin ja opiskelemaan. Näin on nytkin. Meillä on todella hyvin asiat enkä nyt ollenkaan tajua mitä täällä oikein maristaan. T. yh-äidin lapsi

Se ei se ilmainen koulu auta mitään, jos kotoa ei ole saanut tukea ja lapsi vain joutunut keskittymään siihen että selviää päivä kerrallaan. Ei ole helppo keskittyä oppimiseen, jos on eilisillan kuunnellut kun isä hakkaa äitiä toisessa huoneessa. Eli tarkoitan sitä, että vaikka kaikki olisi näennäisesti tasa-arvoista voi olla silti niin eri lähtökohdista.

Maailma ei ole täydellinen. Todistusvalinta ei lisää epätasa-arvoa yhtään sen enempää kun suurempi pääsykoekiintiökään. Jos olisi vanha systeemi, että yo:ta ei saa mennä korottamaan, niin sitten joo vois sanoa, että lukiolaiset jotka joutuu asumaan kotonaan (missä ei hyvät olot) eivät ole tasavertaisessa asemassa. Mutta he saavat omilleen muutettuaan korottaa yo-arvosanoja. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että sellaiselle henkilölle on älyttömän vaikea lukea pääsykokeeseen. Vaikka hän olisi ehkä asunut jo omillaan, hän ei pystyisi ottaa töistä vapaata samalla tavalla kuin nuori jonka perhe tukee tällaista päätöstä, hän ei pysty mennä valmennuskursseille ym.ym. En siis ymmärrä mikä tekee tod.valinnasta jotenkin erityisen epätasa-arvoisen, mutta kertokaa toki, jos vaikka kirkastun.

Tämä on psykodynaamisesti vähän monimutkaisempi asia. Sieltä vaikeasta kasvuympäristöstä pois muuttaessa saattaa monella olla hommia itsensä kokoon saamisessa ja sitä on ehkä leimaantunut joksikin muuksi kuon voittajaksi. Ei se vaikutus lopu yhdessä yössä. Kun taas aikaa kuluu on kynnys mennä korottamaan yo-arvosanoja varmasti kova - matkalla on ehkä tullut opiskeltua jokin muu korkeakoulututkinto johon on ollut helpompaa päästä tai valittua väärä opiskelupaikka. Ei myöskään ole tarkoituksen mukaista, että korottajia on tolkuton määrä. Siksi on hyvä, että noin puoleen paikoista vaikuttaa todistus ja noin puoleen ei.

Tjaa. Voihan ihmisillä olla vaikka mitä vaikeutta sekä lukiossa että sen jälkeen. Suurella osalla ei ole sen kummempaa kriisiä lukiossa ja suuri osa otetaan todistuksella sisään. Eikö se ole ihan oikein? Vai pitäisikö varta vasten hakea niitä hakijoita joilla on mennyt lukio pyllylleen, mutta sen jälkeen alkanut aurinko paistaa risukasaan? On myös pääsykoeväylä joka sekin on suuri. Kaikki väylät ovat sikavaikeita päästä sisään. 

Ei millään pahalla, mutta aika outoa settiä psykologiksi haluavalta. Oletko sitä mieltä, että jos on ollut hyvin asiat lukiossa on se oikein että ne ovat hyvin jatkossakin ja huonommin pärjänneet jatkakoot hankalaa taivaltaan? Ketään "risukasoja" ei tarvitse hakea, riittävän kyvykkäät löytävät kyllä itse paikalle jos heille mahdollinen väylä pysyy auki. Tekstistäsi jotenkin paistaa ajatus, että se on aina henkilön oma vika jos "lukio meni pyllylleen".

Ja kirjoitin jo, että on hyvä että väylät ovat noin 50-50.Todistusvalinnan lisääminen tekee sen luokkaeroa pahentavan efektin.

Mielestäni ei. Sitä todistustahan voi korottaa. Tai jopa aikuisena mennä iltalukioon.

Muutenkaan aiemman kirjoittajan viesti ei ollenkaan ollut esittämäsi kritiikin kaltainen. Sensijaan ihmettelen, että yhden viestin perusteella kyseenalaistat kenenkään sopuvuutta psykologiksi. Ja kyseenalaisin syin. Edellinen kirjoittajahan oli hyvin neutraali.

Aivan. Minä olin se kirjoittaja ja neutraalisti kirjoitin. Tarkoitin, että ihmisen huonot tai hyvät kokemukset eivät vaikuta siihen kuinka hyvä psykologi hänestä tulee. Ei ainakaan niin karkeasti, että vain kolhuja kokeneista tulee hyviä tai vain tasapainoisen lapsuuden kokeneista tulee hyviä. Eikä varsinkaan niin, että pystyisi jotain tiettyä kiintiötä (todistus tai pääsykoe) lisäämällä saavuttaa jotain suurempaa oikeudenmukaisuutta tässä maailmassa. Suurin osa hyvin pärjänneistä abeista ovat hyviä ja on ihan oikein että heitä otetaan paljon sisään. Se joukko on suuri ja nuori. On tärkeää, että iso osa nuorista saadaan heti opintoihin kiinni. P.S. Nyt kun aloin miettiä, niin itselläni toinen vanhempi (jo kuollut) oli alkoholisti ja hyvin epätasapainoinen. En siis varinaisesti ole itsekään kultalusikka suussa syntynyt.