Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku onko joiltain aloilta vielä todistusvalinnan tuloksia julkaisematta?

Sossuja putkahtelee justiinsa. Kasvis on melkein kokonaan tulematta. Humanistinen, teologinen.

Eli aika paljon itse asiassa.

OAMK ei oo julkaissut ja samoin ravitsemustieteet puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?

Joo, masennusta ja päihdeongelmaakin oli lukioikäisenä, ei ollut oikein mitään merkityksellisyyden kokemusta, perheongelmia ja jouduin pärjäämään lähinnä yksin kaiken kanssa. Olin ollut peruskoulussa tosi lahjakas ja tykkäsin oppimisesta, mutta lukiossa jotenkin kadotin yhteyden itseeni ja kaikkeen muuhunkin enkä jaksanut keskittyä opiskeluun. Lukion jälkeen sitten kypsynyt ihan huomattavasti ja käsitellyt asioita tosi paljon, en ole enää ollut aikoihin masentunut ja oon löytänyt todella paljon merkityksellisyyden kokemusta elämääni, kivoja harrastuksia ja opiskelu tuntuu nykyään todella antoisalta. Osittain näiden kokemusten ansiosta kiinnostuinkin psykasta, on kiehtonut mielen toiminnan moniulotteisuus ja sen implikaatiot koko elämän kannalta, ja esim. just toi merkityksellisyyden kokemus varsinkin. Pääsin psykalle toisella yrittämällä :)

Mulla lähestulkoon identtinen tarina. Kun on omia haasteita käsitellyt, näen, että se on vaan vahvuus. :) Ihmisiä kaikki ollaan.

Mäkin haluan neuvoja tulla kyselemään tänne eli mun arvosanat on LEEM (Äi, PS, UE, EN),  matikan meen kirjottamaan nyt uutena, en osaa realistisesti sanoa paljon siitä saisin. Kannattaako esim. uskontoa korottaa vai keskittyä siihen, että sais psykasta, matikasta ja enkusta mahd. hyvät kirjotustulokset? Oon tehny vuoden aikana psykan perusopinnot arvosanalla 4, ärsyttää, kun niitä ei otettu ollenkaan huomioon :/ Mutta tsempit AMK-kokelaille ja onnea niille, jotka pääsi nyt sisään!

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluan neuvoja tulla kyselemään tänne eli mun arvosanat on LEEM (Äi, PS, UE, EN),  matikan meen kirjottamaan nyt uutena, en osaa realistisesti sanoa paljon siitä saisin. Kannattaako esim. uskontoa korottaa vai keskittyä siihen, että sais psykasta, matikasta ja enkusta mahd. hyvät kirjotustulokset? Oon tehny vuoden aikana psykan perusopinnot arvosanalla 4, ärsyttää, kun niitä ei otettu ollenkaan huomioon :/ Mutta tsempit AMK-kokelaille ja onnea niille, jotka pääsi nyt sisään!

Uskonnon korotutuksella saat 4,1 pistettä lisää. Riippuu siitä kuinka paljon joudut tekemään töitä muiden kanssa. Muista aineista saat arvosanaa kohden enemmän pisteitä, joten jos riskinä on saada toisen aineen ällän sijasta E, ei kannata.

Amk-kokeeseen osallistujat: uskotko voivasi päästä kokeella sisään (toisin sanoen onko eri osa-alueet riittävästi hallussa)?

Yläpeukku: kyllä

Alapeukku: en

Suosittelisin samaa edellisen kommentoijan kanssa eli keskittyä saamaan hyvät arvosanat matikasta, psykasta ja enkusta. Itse suunnittelen myös korottamista ja filosofiaa en edes harkitse, koska siitä ei hyödy juuri ollenkaan (enkä luota, että onnistuisin siitä L:n saamaan...). Mulla on kanssa avoimen opintoja taustalla (myös aineopinnot) ja harmittaa ettei niistä hyödy tässä haussa. Hain toki avoimen väylän kautta jospa sieltä se opiskelupaikka vihdoin aukeaisi!

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin samaa edellisen kommentoijan kanssa eli keskittyä saamaan hyvät arvosanat matikasta, psykasta ja enkusta. Itse suunnittelen myös korottamista ja filosofiaa en edes harkitse, koska siitä ei hyödy juuri ollenkaan (enkä luota, että onnistuisin siitä L:n saamaan...). Mulla on kanssa avoimen opintoja taustalla (myös aineopinnot) ja harmittaa ettei niistä hyödy tässä haussa. Hain toki avoimen väylän kautta jospa sieltä se opiskelupaikka vihdoin aukeaisi!

Millaisilla perus- ja aineopintoja arvosanoilla lähdit tavoittelemaan paikkaa, jos voi kysyä? Ensi viikko pitäisi ainakin kärvistellä. Jospa tieto tulisi sitä seuraavalla viikolla.

Ei oo mitään järkee korottaa, jos on huono kielissä ja ei kykene niistä saamaan hyvää, vaikka kuinka opiskelisi. Epäreilua, että meitä lukivaikeuksista kärsiviä syrjitään näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin samaa edellisen kommentoijan kanssa eli keskittyä saamaan hyvät arvosanat matikasta, psykasta ja enkusta. Itse suunnittelen myös korottamista ja filosofiaa en edes harkitse, koska siitä ei hyödy juuri ollenkaan (enkä luota, että onnistuisin siitä L:n saamaan...). Mulla on kanssa avoimen opintoja taustalla (myös aineopinnot) ja harmittaa ettei niistä hyödy tässä haussa. Hain toki avoimen väylän kautta jospa sieltä se opiskelupaikka vihdoin aukeaisi!

Millaisilla perus- ja aineopintoja arvosanoilla lähdit tavoittelemaan paikkaa, jos voi kysyä? Ensi viikko pitäisi ainakin kärvistellä. Jospa tieto tulisi sitä seuraavalla viikolla.

Molemmista keskiarvo 4, joten ei kovin suuret odotukset ole :/ mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaa ihan hirveesti toi opintopolussa:"sinulla ei ole arvosanaa psykologiasta" on mulla!!!! Yliopiston psykologian opinnoista on arvosana! Hitto ja useamman opintopisteen edestä!!

Sama pistää kyllä vit uttamaan! Olisivat nyt edes antaneet meillekin yliopistokursseissa psykaa jo opiskelleille pisteitä psykasta. Se on kuitenkin vähän eri tasoa kuin lukiopsyka ja hyvällä tavalla eli korkeammalla tasolla, joten ihmettelen miksei siitä mitään pisteitä saanut.

Siitä annetaan pisteitä kun se on hakukriteereissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaa ihan hirveesti toi opintopolussa:"sinulla ei ole arvosanaa psykologiasta" on mulla!!!! Yliopiston psykologian opinnoista on arvosana! Hitto ja useamman opintopisteen edestä!!

Sama pistää kyllä vit uttamaan! Olisivat nyt edes antaneet meillekin yliopistokursseissa psykaa jo opiskelleille pisteitä psykasta. Se on kuitenkin vähän eri tasoa kuin lukiopsyka ja hyvällä tavalla eli korkeammalla tasolla, joten ihmettelen miksei siitä mitään pisteitä saanut.

Koska tulos/tentti ei ole standardoitu? Esim. avoimen kursseista saa helposti hyviä numeroita HYY:llä (tentti etänä omalla koneella siten, että 3h aikaa yhteen esteeseen) vs. YO-koe, jossa 5% kirjoittaa Laudaatturin. Hieman eri asia.

Odotatko vielä, että voisit päästä varasijalta opiskelemaan? Ja jos odotat niin millä varasijapaikalla olet? Aika paljon näyttää olevan julkaisematta koulupaikkoja ja ilmeisestikö huomenna niiden loppujen tulosten pitäisi tulla?

Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.

Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaa ihan hirveesti toi opintopolussa:"sinulla ei ole arvosanaa psykologiasta" on mulla!!!! Yliopiston psykologian opinnoista on arvosana! Hitto ja useamman opintopisteen edestä!!

Sama pistää kyllä vit uttamaan! Olisivat nyt edes antaneet meillekin yliopistokursseissa psykaa jo opiskelleille pisteitä psykasta. Se on kuitenkin vähän eri tasoa kuin lukiopsyka ja hyvällä tavalla eli korkeammalla tasolla, joten ihmettelen miksei siitä mitään pisteitä saanut.

Koska tulos/tentti ei ole standardoitu? Esim. avoimen kursseista saa helposti hyviä numeroita HYY:llä (tentti etänä omalla koneella siten, että 3h aikaa yhteen esteeseen) vs. YO-koe, jossa 5% kirjoittaa Laudaatturin. Hieman eri asia.

Helposti? Joopa joo. Kyllä niitä matskuja pit yleen lukea ennen tenttiäkin ja jos suorittaa esim. Yliopistossa sivuaineena, niin tällöinhän tentit järjestetään valvotuissa tiloissa eli numeroita ei tosiaan saa helposti vaan aivan kuin normi psykan pääaineopiskelijatkin saa niin samoin tentein ja kriteerein. Ja eihän niitä nyt tarvitsisi pisteyttää numeroiden perusteella välttämättä vaan voisi vaan antaa pisteitä, jos on kursseja ylipäänsä suorittanut.

Vierailija kirjoitti:

Odotatko vielä, että voisit päästä varasijalta opiskelemaan? Ja jos odotat niin millä varasijapaikalla olet? Aika paljon näyttää olevan julkaisematta koulupaikkoja ja ilmeisestikö huomenna niiden loppujen tulosten pitäisi tulla?

Odotan. Olen about 2000 varasijalla :D silti odotan, koska onhan se nyt vääryys, että olen ahkeroinut yliopistolla perus- ja aineopintoja psykalta ja tulen ohitetuksi ensikertalaisten keväällä valmistuneiden ylioppilaiden toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.

Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.

Psykologiaa ja kasvatustieteitä opiskelleena ja sosiaalialan töissäkin työkokemusta kerryttäneenä väitän, että pystyt tekemään tuota kaikkea haluamaasi yhtälailla myös sosiaalityötä opiskelleena verrattuna psykologiaa opiskelleisiin. Lisäksi jos koko Suomea katsotaan niin varmempaahan on työllistyminen sosiaalialan työntekijänä, kuin psykologina. Esim. yliopistokaupungeissa psykologeilla voi olla vähän kilpailuakin työpaikoista eikä psykologin palkatkaan enää juuri eroa sosiaalityöntekijöiden palkoista (tietenkin eri asia yksityisellä puolella).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.

Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.

Mä luulen että kyllä sä saat kirjailijakskin ihan hyvät eväät sosiaalityöstä, lisäks voit lukee psykologiaa sivuaineena. Kyse on enemmän siitä, että mitä oikeesti haluat opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.

Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.

Sosiaalityöntekijällä on laaja työkenttä, voi vaikka mennä kuraattoriksi tai järjestöihin ja antaa hyvät valmiudet tähän. Ja voithan silloinkin sivuaineena lukea psykaa tai sosiaalipsykaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän pattitilanne, kun psykalle en todistuksella nyt päässyt, mutta sosiaalityöhön pääsin, enkä tiedä, mitä nyt kannattais tehä. Toisaalta sosiaalityöhönkin liittyvät aiheet kiinnostaa ja olen aina halunnut tehdä ihmisläheistä työtä, mutta toisaalta ihmismieli kiinnostaa paljon ja psykologeilla on niin laaja työkenttä sekä ehkä paremmin turvattu taloudellinen tulevaisuus ja mahdollisuus ryhtyä itsenäiseksikin yrittäjäksi. En rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta korottamaan aineita sisäänpääsyn vaatimalle tasolle, joten sisään pääseminen olisi edelleen vähän arpapeliä. Epäilyttää kuitenkin sosiaalityössä se, että entä jos jään katumaan sitä, etten lukenut itseäni psykologiksi ja pahinta olisikin olla kyllästynyt työhönsä. Uskon, että sosiaalityöntekijän ja psykologin työssä ei ole varaa kyllästyä, koska se vaikuttaa tietyllä tavalla myös asiakkaisiin. Toisaalta sosiaalityöntekijänä pystyisi myös auttamaan ihmisiä ja lukemaan itsensä psykoterapeutiksi, mutta pelkään, että siitä tulisi jotain wnb-psykologeilua, enkä sitäkään halua.

Psykologia antaisi ehkä myös paremmat mahdollisuudet ryhtyä kirjoittajaksi, esimerkiksi tietokirjojen tai tietynlaisten itseapuoppaiden muodossa. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan taas välivuoden, kun kaikki muut tuntuu menevän elämässä eteenpäin ja minä vain junnaan paikallaan, aargh. Tiedän, ettei kysymyksiini oikein kukaan voi vastata. Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmaa? Vertaistuki vois helpottaa.

En ole samassa tilanteessa, mutta kommentoin jotain kuitenkin. Sosiaalityöntekijöillä on erinomainen työtilanne ja heistä kilpaillaan palkalla. Muistaakseni Keravalla vastavalmistunut sossu saa 4000€/kk lasussa. Sossuilla näyttää olevan hyvin vahva ammatti-identiteetti ja -ylpeys. Toisaalta itse en ole ollut kiinnostunut sossun työstä, koska teoriapohjassa on mutuilua ja olen muutamaan epärehelliseen/epäeettiseen sossuun törmännyt. Mielestäni systeemissä on riskinsä, kun ihmisten kärsimyksillä aletaan rahastamaan jolloin niitä on tarvetta myös löytää ja ongelmien pitkittyä. Sossut puhuvat aika paljon siitä kuinka asiat menee jatkuvasti huonommin ja ylisukupolvisuudesta. Näen psykologian enemmän sellaisena tieteenä joka pyrkii löytämään ratkaisuja ja on vähemmän riippuvainen ongelmien jatkumisesta. Toivottavasti en näillä ajatuksilla loukkaa ketään ja voinhan olla väärässäkin.