Ei-uskovat: Miten reagoit jos joku sanoo rukoilevansa puolestasi?

Miten itse reagoisit jos sairaana ollessasi lohduttaisin sinua kertomalla ripustavani illalla astrologisia kristalleja ikkunaan. Tuskin siitä suuttuisit. Pitäisin vain vähän hölmönä hömppänä koko touhua.

Riippuu tilanteesta. Jos kyseessä on empaattinen ihminen, joka aidosti haluaa toisille hyvää ja tekee hyväkseni myös konkreettisia tekoja arkisella tavalla, niin tuo rukoileminen vaikuttaa ihan sympaattiselta toiminnalta. Jos sen sijaan rivien välistä paistaa, että rukoilijan mielestä rukoileminen tekee hänestä hyväntekijän tai vapauttaa muusta vastuusta, niin mulla nousee karvat pystyyn. Samoin silloin, jos rukoiluun liittyy jokin konkreettinen pyyntö, jota en ole itse tarkasti esittänyt.

Tässä taustalla on mun kokemukset kasvamisesta (melko häiriintyneessä) uskonnollisessa perheessä: äiti joskus rukoili mun puolesta sellaisessa tilanteessa, kun hänen olisi pitänyt viedä minut lääkäriin, ja myöhemmin rukoili, että parisuhteeni päättyisi. Nope, nope, nope. 

Olen lähimpänä agnostikkoa. Olen otettu jos joku välittää niin paljon että on kertoo rukoilleensa puolestani. Minusta olisi tyhmää loukkaantua tuollaisesta, kun joku yrittää osoittaa välittämistään tärkeäksi kokemallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku rukoilla puolestani. Kärsin päihdeongelmasta ja mielessä pyörii raitistuminen, pyörinyt jo kauan.

Toistaiseksi en ole päässyt edes alkuun, viimeaikoina paremminkin päinvastoin.

Voit kutsua minua Juhaksi.

Kiitos jo etukäteen.

Minä rukoilin puolestasi. Kaikkea hyvää jatkoon, Juha.

Kiitän kohteliaasti, vaikka se tuntuu vähän ikävältä, koska jää tunne, että kaveri ei kunnioita minun vakaumustani.

"jos sä siitä kiksis saat nii anti mennä"

Sama se mitä hihhulit tekee.

"Jaa"

"Ei kiitos." Olen entinen uskovainen, ja lakkasin uskomasta kun vuosien jälkeenkään minun rukouksiini ei vastattu. Rukoukset eivät auta.

Ot, mä pääsin töissä pomon puhutteluun, kun muutaman kerran olin sanonut väärälle työkaverille "kiitos. Muistan sua iltarukouksessa!"

Mä olen ateisti ja toi nyt on kulunut vitsi. Mut sitten semmonen tosi ateisti loukkaantu siitä ja kanteli pomolle.

Pakkohan pomon oli asiaan puuttua, kun toinen koki ahdistavana tämän uskon tuputtamisen. Se ei sovi työpaikalle.

Pahoittelin ja lupasin yrittää parantaa tapani. Pyysin myös kiusatultani anteeksi, vein kukkiakin. Hän oli mielissään

Turha näihin on takertua.

Jotenkin siinä aina säpsähtää ja miettii että miksi ihmeessä. Mutta sitten ajattelee, että se on sen toisen tapa osoittaa tukensa. Ei sillä pahaa tarkoiteta. Tietää, että toinen välittää. Eli aika neutraali suhtautuminen mulla on, vaikkei se rukoilu mitään autakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin siinä aina säpsähtää ja miettii että miksi ihmeessä. Mutta sitten ajattelee, että se on sen toisen tapa osoittaa tukensa. Ei sillä pahaa tarkoiteta. Tietää, että toinen välittää. Eli aika neutraali suhtautuminen mulla on, vaikkei se rukoilu mitään autakaan.

Riippuu uskovaisesta. Oma himouskovainen siskoni ehtaa edelleen mainita rukoilevansa puolestani, vaikka tietää että olen ateisti. Hänen mielestään joudun helvettiin. Myös homot ovat pahoja. Siskoni ei tiedäkään, etten kuulu kirkkoon tai veljemme on homo...

Tykkääkö ap jos Aaallahia rukoillaan hänen puolestaan?

Olen uskovainen ja kasvanut uskovaisessa perheessä. En pidä siitä, että minun puolestani rukoillaan.

Paranin rankasta syövästä ja tuttuni väitti, että rukoilu paransi minut. Ei parantanut, vaan syöpähoidot paransivat. Mielestäni hänen kommenttinsa oli nolo ja vähätteli vaikeita hoitojani. 

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta kerron kuitenkin. Ex kumppanini oli vakavasti sairas ja tein epätoivoisia tekoja hänen vointinsa parantamiseksi. En itse ole uskossa lainkaan ja ajatus rukoilusta tuntui hankalalta mutta jostain syystä epätoivoinen tilanne, ahdistus ja pelko ajoi minut pyytämään ystävältäni jonka tiedän olevan uskossa ja rukoilevan, rukoilevan myös tämän sairaan ex kumppanini puolesta. Hän lupasi rukoilla ja kertoi myöhemmin rukoilleensa, minulla oli lämmin olo.

Vastaus varsinaiseen kysymykseen, pidän kauniina ajatuksena jos joku rukoilee puolestani. Se tuntuu vilpittömältä välittämiseltä. Kuitenkin vähän hölmöltä ja turhalta? Että voisi rukoilla muuta, vaikka niitä omia asioitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin siinä aina säpsähtää ja miettii että miksi ihmeessä. Mutta sitten ajattelee, että se on sen toisen tapa osoittaa tukensa. Ei sillä pahaa tarkoiteta. Tietää, että toinen välittää. Eli aika neutraali suhtautuminen mulla on, vaikkei se rukoilu mitään autakaan.

Riippuu uskovaisesta. Oma himouskovainen siskoni ehtaa edelleen mainita rukoilevansa puolestani, vaikka tietää että olen ateisti. Hänen mielestään joudun helvettiin. Myös homot ovat pahoja. Siskoni ei tiedäkään, etten kuulu kirkkoon tai veljemme on homo...

Olen erittäin pahollani siitä, että sinulla ja veljelläsi on omahyväinen ja törkeän epäkohtelias sisar.

Uskonnon ei pidä olla lyömäase.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon "ei kiitos".

Samoin, en halua kuulla uskovaisten toivottavan mitään jumalan siunausta tai rukoilevan, sillä se loukkaa minun maailmankuvaani ja älykkyyttäni. Hyvä keino hätistellä uskovaisia pois on näyttää sormilla metallimusiikista tuttua pirunsarvimerkkiä.

Ikää on varmaa 17 vuotta?

Riippuu tilanteesta, voin esimerkiksi toivoa että joulupukki tuo hänelle paljon lahjoja.

Minua ei haittaa jos joku sanoo rukoilevansa puolestani, pidän sitä osoituksena siitä että he ajattelevat minua ja välittävät minusta. En myöskään pane pahakseni kun minulle toivotetaan esimerkiksi siunattua joulua, jumalan siunausta tms.

Minua ei haittaa, olen ottanut siunauksia papilta vastaan tietyissä yhteyksissä ja se on tuntunut oikeastaan ihan hyvältä. Jos joku sanoo rukoilevansa minun puolestani tai toivottaa siunausta, en siitä kiusaannu. 

Asiayhteys vaikuttaa reaktioon. Jos uskova ilmaisee rukoilevansa puolestani esim. paranemista sairaudesta, otan sen hänen tapanaan osoittaa sympatiaa ja huolenpitoa. Jos taas rukoiluun liitetään piikittely omista elämäntavoistani tai persoonallisuudestani, otan sen loukkauksena. Loukkauksena ottaisin esim. aviottomana syntyneen lapsen puolesta rukoilua nimenomaan äpäryyden takia tai rukoilun ateistin sielun puolesta. Siinäs rukoilisi, jos nämä huolettaisivat, mutta asian ääneensanominen on verhottua arvostelua.