Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu uuvuttaa
Friiiida
26.06.2019 |
Olen juuri kolmekymmentä täyttänyt nainen enkä ymmärrä mitä teen kerta toisensa jälkeen väärin miesten tapailussa. Tai sellaisten miesten, jotka itse koen potentiaalisiksi kumppaniehdokkaiksi. Olen yliopiston käynyt, urheilullinen, sirokasvoinen, pitkä ja hoikka nainen. Ulospäinsuuntautunut ja seurassa nauravainen ja sosiaalinen. En pelkää puhua enkä kertoa mielipidettäni. Kuvailisin itseäni kiltiksi, reiluksi ja herttaiseksikin. Pidän itsestäni huolta, meikkaan, hoidan kehoani ja mieltäni.
Minusta kiinnostuu lähinnä vähän heikon itsetunnon omaavat, nörtähtävät miehet. He ottavat aktiivisesti yhteyttä ja osoittavat kiinnostuksensa liiankin innokkaasti. Jos seksiä harrastetaan jossain vaiheessa, kiinnostus ei heiltä lopu vaan tapailu jatkuu samaan malliin. He alkavat miellyttää ja yhtäkkiä ovat kaikesta samaa mieltä kuin minä.
Miehet, joista itse kiinnostun ovat humoristisia, miehekkäällä tavalla raamikkaita ja itsenäisiä, mutta luonteeltaan lämpimiä ja vähän introvertimpiä kuin mitä itse olen.
Tarvitsen rinnalleni jonkun, joka uskaltaa ottaa tilan haltuun ja jolla on oma tahto ja elämä. Jonkun, joka haastaa minut, mutta suo suhteelle turvallisuuden tunteen.
Kuitenkin jälkimmäinen miestyyppi kiinnostuu minusta usein vain seksuaalisesti. Tätä on tapahtunut nyt viimeisen neljän sinkkuvuoteni aikana useammin kuin kerran. Miehiä olen tavannut eri yhteyksissä: Tinderissä, ystävän juhlissa, baarissa, rinnakkaisella työpaikalla... Itseäni kiinnostavan miestyypin kanssa mennään treffeille, mennään toisille, kolmansille ja jossain vaiheessa sänkyyn. Välillä on menty sänkyyn viidensien välillä kymmenensien treffien jälkeen, joskus menty jopa ensimmäisten, myönnän. Riippumatta siitä milloin seksi astuu kuvioihin, tiedän itse lähes aina jos henkilö olisi potentiaalinen kumppani. Tuntuu kuitenkin, että ilmeisesti mies on minusta halunnut vain ja ainoastaan sitä seksiä, sillä seksin jälkeen tapahtuu jotain. Nähdään vielä ehkä kerran tai pari ja sen jälkeen auttamatta alan huomata miehen kiinnostuksen laskevan: hän ei enää viestittele, ehdota treffejä, vastailee pidemmällä viiveellä. Vaihtoehtoisesti kiinnostus hiipuu ja mies ottaa yhteyttä vain satunnaisesti (ilmeisestikin vain silloin kun haluaa seksiä.) Tämä pätee siis vain tähän itsevarmempaan ja vahvempaan miestyyppiin.
Onko todella niin, että miehet ihan oikeasti jaksavat esittää vaikka kuinka hurmaavaa niin kauan kuin vain saavat sen palkintonsa (= seksin) ja sitten jatkavat matkaansa? Onko niin, että minun pitää ottaa itselleni riippakivi kumppaniksi, sillä luonteeltaan vahvempien miesten mielestä olen vain seksuaalisesti viehättävä? Onko todella niin, että vuonna 2019 naisen täytyy edelleen odottaa, pihdata, pelailla ja testata, josko mies jaksaa odotella ja on oikein perustein tapailemassa minua?
Eikö vahva mies halua rinnalleen vahvaa naista? Joka kerta tulen varovaisemmaksi ja olenkin pitänyt pidempiä taukoja deittailusta, koska se tuntuu ihan oikeasti uuvuttavalta.
Itselläni alkaa olla jo kovasti kaipuu johonkin pysyvämpään, lasten hankintakin jossain hamassa tulevaisuudessa alkaa kiinnostaa. En vain löydä itselleni miestä, joka vastaisi omaa viehätystyyppiäni.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Heteromies voi olla maskuliininen olematta äärimaskuliininen, samoin kuin heteronainen femiininen vs. äärifemiininen. Aika moni miehistä ja naisista kuitekin asettuu jonnekin muualle kuin tuonne ääriakselille. Siksi huvittaa lukea näitä alfa (jännis) ns. beta (nössö) vertauksia täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama asia kun että ryyppääminen uuvuttaa, mutta pitää muistaa ettei ole pakko ryypätä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
Naiseus on kyllä hyvinkin vahvasti universaalia, en ymmärrä miten joku voi edes muuta väittää. Tietyt naaraan piirteet ovat kaikilla lajin edustajilla samat, vaikka päässä heillä toki voi näköjään pyöriä mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
No miehenä en ainakaan itse halua "vahvaa naista" kumppaniksi koska tuo todennäköisesti tarkoittaa hankaluuksia jatkossa. Varsinkin jos pitää oikein korostaa kuinka vahva on niin itselle tulee tunne hankalasta ihmisestä jonka kanssa saa kaapin paikkaa jankata joka ilta.
Mitä tulee jän-nämiehiin niin niiden tavoittelu parisuhteeseen on todella vaikeata koska siellä on sitten kilpailijaa ihan tosissaan. Jännikset vaihtaa seksikumppaneita kuin sukkia, tunnen pari kunnon peluria ja he halutessaan nusasevat kuukaudessa useampaa naista kuin minä elämäni aikana, kuulostaa naurettavalta mutta näin se menee.
M37
Lisäillään vielä jos tämä aukeaisi jotenkin paremmin, epäilen että ei koska olen paska kirjoittamaan. En halua parisuhteeseen "vahvan" naisen kanssa koska en yksinkertaisesti halua seurustella miehen kanssa. Feminiininen nainen joka antaa hellyyttä ja lämpöä on se mikä kiinnostaa ja pitää miehen tyytyväisenä. Hellyys ja lämpö ei tarkoita että naisen pitää jotenkin alistua, eikä se tarkoita sitä että ainoastaan nainen osoittaa hellyyttä.
Minua niin raivostuttaa tämä että miehet ovat jotenkin yksinomaa varanneet itselleen tämän "vahvan" roolin. Miksei sitä voi nähdä naisten ominaisuutena? Jokaiseen normaaliin suhteeseen kuuluu lämpö ja hellyys ihan tasapuolisesti molemmilta tahoilta annettuna.
Mitä vahvuudella tarkoitetaan? Miten sinä ymmärrät sen? Elokuvissa jostain syystä aina kuvataan vahvaa naista jonkinlaisena empatiakyvyttömänä suorittajana ja miesten pieksijänä, sekö on vahvuutta? Minusta vahvuus on jotain muuta kuin itsensä asettamista vastakkain muiden kanssa. Onko nykynaisten mielestä jotenkin hienoa olla jatkuvasti napit vastakkain miehen kanssa, pitää vängätä ihan periaatteesta?
Summataampa jo sanottua yhteen. Ap on sekä omien sanojensa että tulkintojen mukaan pitkä, menestyvä, assertiivinen voimanainen ja joka haluaa itselleen kumppanin joka on samanlainen. Hakusessa on siis pitkä ja raamikas, tilaa ja vastuuta ottava mies joka haluaa parisuhteeseen ja jolla riittää parisuhteessakin vielä energiaa pitää kovapäinen nainen kurissa ja nuhteessa, mutta on siitä huolimatta hellä ja huolehtiva ja naisen huomioon ottava tuleva koti-isä. Näin tiivistetysti miehen kannalta katsottuna.
Yleensä naisilla on enemmän naisia (työ)kavereina ja toisaalta miehillä on enemmän miehiä (työ)kavereina, joten miesvaltaisilla aloilla menestyvät miehet ja miksei myös miesvaltaisilla aloilla menestyvät naiset saavat sitä "sparrausta" jo töissä ja harrastuksissa ja näin ollen kotisparraukselle ei ole yksinkertaisesti tarvetta kuin hyvin assertiivisilla miehillä. Itse saan kyllä haastavuuskiintiöni täyteen jo työpaikalla, joten siksi toivonkin parisuhteelta harmoniaa ja mahdollisimman vähän tätä sparrausta. En tiedä olenko ap:n mielestä tarpeeksi assertiivinen muutenkaan luonnoltani, mutta itsellä etsinnässä on seesteisempi nainen, jotta koti olisi enemmänkin akkujen lataamista varten kuin harjoituskenttä uusia haasteita varten. Tällä en tarkoita sitä että naisen tulisi alistua minun tahtoon vaan sitä että hän pyrkii ja haluaa tehdä myös kompromissejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
No miehenä en ainakaan itse halua "vahvaa naista" kumppaniksi koska tuo todennäköisesti tarkoittaa hankaluuksia jatkossa. Varsinkin jos pitää oikein korostaa kuinka vahva on niin itselle tulee tunne hankalasta ihmisestä jonka kanssa saa kaapin paikkaa jankata joka ilta.
Mitä tulee jän-nämiehiin niin niiden tavoittelu parisuhteeseen on todella vaikeata koska siellä on sitten kilpailijaa ihan tosissaan. Jännikset vaihtaa seksikumppaneita kuin sukkia, tunnen pari kunnon peluria ja he halutessaan nusasevat kuukaudessa useampaa naista kuin minä elämäni aikana, kuulostaa naurettavalta mutta näin se menee.
M37
Lisäillään vielä jos tämä aukeaisi jotenkin paremmin, epäilen että ei koska olen paska kirjoittamaan. En halua parisuhteeseen "vahvan" naisen kanssa koska en yksinkertaisesti halua seurustella miehen kanssa. Feminiininen nainen joka antaa hellyyttä ja lämpöä on se mikä kiinnostaa ja pitää miehen tyytyväisenä. Hellyys ja lämpö ei tarkoita että naisen pitää jotenkin alistua, eikä se tarkoita sitä että ainoastaan nainen osoittaa hellyyttä.
Minua niin raivostuttaa tämä että miehet ovat jotenkin yksinomaa varanneet itselleen tämän "vahvan" roolin. Miksei sitä voi nähdä naisten ominaisuutena? Jokaiseen normaaliin suhteeseen kuuluu lämpö ja hellyys ihan tasapuolisesti molemmilta tahoilta annettuna.
Ei sitä ole mitenkään varattu vaan asiat on kehittynyt näin luonnostaan. Kehittymisellä tarkoitan sitä miten evoluutio on meidät muokannut, mieti mitä ominaisuuksia naiset ja miehet on toisistaan hakenut vaikka 50000 vuotta sitten.
Juuri näin. Ja nyt sitten naiset vinkuvat, että heitä yritetään muuttaa feminiinisemmäksi, vaikka asia on ihan päinvastoin. Heidät on jo muutettu pois siitä, mitä he luonnollisesti olisivat. Ikiaikainen naiseus on muutettu työelämän tarpeita palvelevaksi sukupuolineutraaliudeksi ja naiset on saatu vielä uskomaan, että tämä on hienoa ja onni löytyy työnteosta ja kilpailusta. hyvin on aivopesu purrut. Silti tutkimuksissa näkyy, miten naisten onnellisuus on 70-luvulta lähtien jatkuvasti pudonnut kuin lehmän häntä. Parisuhdepuolella tämä näkyy jatkuvasti vaikeutuvana pariutumisena ja lisääntymättömyytenä, miehet ja naiset eivät enää kohtaa koska luonnolliset roolit ovat täysin kadoksissa. Ketä kiinnostaa kumppani, joka ei ole oikein mies eikä nainen? Hyvin menee.
Kikattele vähän enemmän ja vaikuta tyhmemmältä kuin tavoittelemasi mies, niin saat heidät kiinnostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
No miehenä en ainakaan itse halua "vahvaa naista" kumppaniksi koska tuo todennäköisesti tarkoittaa hankaluuksia jatkossa. Varsinkin jos pitää oikein korostaa kuinka vahva on niin itselle tulee tunne hankalasta ihmisestä jonka kanssa saa kaapin paikkaa jankata joka ilta.
Mitä tulee jän-nämiehiin niin niiden tavoittelu parisuhteeseen on todella vaikeata koska siellä on sitten kilpailijaa ihan tosissaan. Jännikset vaihtaa seksikumppaneita kuin sukkia, tunnen pari kunnon peluria ja he halutessaan nusasevat kuukaudessa useampaa naista kuin minä elämäni aikana, kuulostaa naurettavalta mutta näin se menee.
M37
Ittelläkin kaveri joka poimii jatkuvalla syötöllä uusia panoja. Välillä jotain pidempäänkin mut kyl tiuhaan vaihtuu. Hommat luistaa kun löytyy kokoa näköä ja muita ulkoisia puitteita.
Palomiehet kelpaa juuri tähän tehtävään, ei muuhun, ei niitä parisuhteeseen huolita....mutta taidat itse olla juuri tästä kateellinen ja katkera, ei ainakaan oikea parisuhde kiinnosta
Molemmat arvaukset huteja. Kaveri ottaa ilon irti sinkkuilusta pitkän parisuhteen jälkeen. Itseä ei taas kiinnosta mikään muu kuin elämänkumppani.
Ap kuulostaa juurikin sellaiselta "virheettömältä" pakkaukselta joita on siellä kroppapohjaisen naishierarkian (naistenlehtikuvastot, mallit) yläpäässä 10 12: sta. Miesalfoille sopivia muutamaan panoon. Ei naisia, joiden suurin järkytys on jos posliiniin kasvaa karva, kukaan oikea mies kauaa kestä. Tosi tylsää. Aihetta koskevan leffan nimi voisi olla Panomaids Tales ja keskiössä voisi olla joku harvey weinstein, jolle naiset jakaa uransa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vahvojen naisien kannattaisi siirtyä lesbopuolelle, kun miesvihtoritkin on yhä enemmän kortilla. Harva nykymies haluaa enää elää niin sanotusti tohvelin alla. Anne Lister on nyt ollut hyvin esillä Gentleman Jack sarjassa. Siitä oppia!
Vierailija kirjoitti:
Summataampa jo sanottua yhteen. Ap on sekä omien sanojensa että tulkintojen mukaan pitkä, menestyvä, assertiivinen voimanainen ja joka haluaa itselleen kumppanin joka on samanlainen. Hakusessa on siis pitkä ja raamikas, tilaa ja vastuuta ottava mies joka haluaa parisuhteeseen ja jolla riittää parisuhteessakin vielä energiaa pitää kovapäinen nainen kurissa ja nuhteessa, mutta on siitä huolimatta hellä ja huolehtiva ja naisen huomioon ottava tuleva koti-isä. Näin tiivistetysti miehen kannalta katsottuna.
Yleensä naisilla on enemmän naisia (työ)kavereina ja toisaalta miehillä on enemmän miehiä (työ)kavereina, joten miesvaltaisilla aloilla menestyvät miehet ja miksei myös miesvaltaisilla aloilla menestyvät naiset saavat sitä "sparrausta" jo töissä ja harrastuksissa ja näin ollen kotisparraukselle ei ole yksinkertaisesti tarvetta kuin hyvin assertiivisilla miehillä. Itse saan kyllä haastavuuskiintiöni täyteen jo työpaikalla, joten siksi toivonkin parisuhteelta harmoniaa ja mahdollisimman vähän tätä sparrausta. En tiedä olenko ap:n mielestä tarpeeksi assertiivinen muutenkaan luonnoltani, mutta itsellä etsinnässä on seesteisempi nainen, jotta koti olisi enemmänkin akkujen lataamista varten kuin harjoituskenttä uusia haasteita varten. Tällä en tarkoita sitä että naisen tulisi alistua minun tahtoon vaan sitä että hän pyrkii ja haluaa tehdä myös kompromissejä.
Juuri näin. Ja tuota tarvetta ei ole myöskään hyvin assertiivisilla miehillä. He ovat jo assertiivisia, heillä on jo sparraajia. Se mitä heiltä puuttuu on feminiinisyys ja pehmeys. Maskuliiniset miehet eivät etsi naista jonka he voisivat juuri ja juuri voittaa sparrimatsissa. Heille löytyy jo vastustajia ja haasteita muutenkin.
Ja sama pätee toisin päin. Harva pehmeä, esteettinen, herkkä ja empaattinen nainen hakee rinnalleen toista samanlaista. Tuntemillani erittäin feminiinisillä naisilla on poikkeuksetta hyvin maskuliiniset miehet. Maskuliinisella en tarkoita räyhääjää vaan sellaista miestä joka on jämäkkä, turvaava ja deittaillessa aloitteellinen.
Suurin osa ihmisistä ei edusta ääripäitä, mutta selkeästi kun naisella on paljon maskuliinisen energian piiriin kuuluvia ominaisuuksia, heillä on ongelma. He vetoavat miehiin jotka täydentäisivät heitä, mutta pitävät kiinni ehdottomasta periaatteesta että miehen on ylitettävä heidän maskuliininen puolensa.
Jos nainen on magneetin plusnapa, mies ei saa olla miinusnapa vaan miehen tulisi olla vielä voimakkaampi plusnapa koska miehen nyt vain kuuluu olla plusnapa ja naista voimakkaampi. Vetovoima puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
Naiseus on kyllä hyvinkin vahvasti universaalia, en ymmärrä miten joku voi edes muuta väittää. Tietyt naaraan piirteet ovat kaikilla lajin edustajilla samat, vaikka päässä heillä toki voi näköjään pyöriä mitä vaan.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä se universaali naiseus pitää sisällään!? Mikä ominaisuus on yhteinen kaikille naaraille? Ja vastaus ei voi olla astetta "no naiset on pehmeempiä ja vastaanottavia". Kirjoitat edelleen näitä hermetiikka-juttujasi tänne vaikka sinun pitä lopettaa. Olen oikeasti järkyttynyt, että vielä tähän maailmanaikaan Suomessa kirjoitetaan tällaista tekstiä. Ei vain sinun tekstisi vaan muutama muukin vastaus, jossa pidetään naisien rohkaistumista pitämään omia puoliaan mädätyksenä. Ihmettelen syvästi miten nainen ei saa olla vahva, mutta miehelle se on ok. Vahvana oleminen ei tarkoita, että ihminen on tyranni ja hakee koko aika konfliktia (ilmeisesti se täällä joillekin tarkoittaa tuota) vaan että on oma itsenäinen yksilö partnerista riippumatta, tekee omat päätökset, on aloitteellinen. Mutta ilmeiseti miehet sitten eivät näitä asioita naisilta toivo, koska ajattelevat oman vallan kärsivän (kun mitään valta-asetelmaa ei alun perinkään pitäisi suhteessa olla). Olen huono kirjoittaja ja en vaan pysty napakasti ilmaisemaan sitä ydintä, joka sanomassasi on niin väärin. Nykyaikaa se ei ainakaan ole. Jos olet nainen niin minkähänlainen mahdollinen suhteesi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summataampa jo sanottua yhteen. Ap on sekä omien sanojensa että tulkintojen mukaan pitkä, menestyvä, assertiivinen voimanainen ja joka haluaa itselleen kumppanin joka on samanlainen. Hakusessa on siis pitkä ja raamikas, tilaa ja vastuuta ottava mies joka haluaa parisuhteeseen ja jolla riittää parisuhteessakin vielä energiaa pitää kovapäinen nainen kurissa ja nuhteessa, mutta on siitä huolimatta hellä ja huolehtiva ja naisen huomioon ottava tuleva koti-isä. Näin tiivistetysti miehen kannalta katsottuna.
Yleensä naisilla on enemmän naisia (työ)kavereina ja toisaalta miehillä on enemmän miehiä (työ)kavereina, joten miesvaltaisilla aloilla menestyvät miehet ja miksei myös miesvaltaisilla aloilla menestyvät naiset saavat sitä "sparrausta" jo töissä ja harrastuksissa ja näin ollen kotisparraukselle ei ole yksinkertaisesti tarvetta kuin hyvin assertiivisilla miehillä. Itse saan kyllä haastavuuskiintiöni täyteen jo työpaikalla, joten siksi toivonkin parisuhteelta harmoniaa ja mahdollisimman vähän tätä sparrausta. En tiedä olenko ap:n mielestä tarpeeksi assertiivinen muutenkaan luonnoltani, mutta itsellä etsinnässä on seesteisempi nainen, jotta koti olisi enemmänkin akkujen lataamista varten kuin harjoituskenttä uusia haasteita varten. Tällä en tarkoita sitä että naisen tulisi alistua minun tahtoon vaan sitä että hän pyrkii ja haluaa tehdä myös kompromissejä.
Juuri näin. Ja tuota tarvetta ei ole myöskään hyvin assertiivisilla miehillä. He ovat jo assertiivisia, heillä on jo sparraajia. Se mitä heiltä puuttuu on feminiinisyys ja pehmeys. Maskuliiniset miehet eivät etsi naista jonka he voisivat juuri ja juuri voittaa sparrimatsissa. Heille löytyy jo vastustajia ja haasteita muutenkin.
Ja sama pätee toisin päin. Harva pehmeä, esteettinen, herkkä ja empaattinen nainen hakee rinnalleen toista samanlaista. Tuntemillani erittäin feminiinisillä naisilla on poikkeuksetta hyvin maskuliiniset miehet. Maskuliinisella en tarkoita räyhääjää vaan sellaista miestä joka on jämäkkä, turvaava ja deittaillessa aloitteellinen.
Suurin osa ihmisistä ei edusta ääripäitä, mutta selkeästi kun naisella on paljon maskuliinisen energian piiriin kuuluvia ominaisuuksia, heillä on ongelma. He vetoavat miehiin jotka täydentäisivät heitä, mutta pitävät kiinni ehdottomasta periaatteesta että miehen on ylitettävä heidän maskuliininen puolensa.
Jos nainen on magneetin plusnapa, mies ei saa olla miinusnapa vaan miehen tulisi olla vielä voimakkaampi plusnapa koska miehen nyt vain kuuluu olla plusnapa ja naista voimakkaampi. Vetovoima puuttuu.
Minä olen hento, empaattinen ja herkkä nainen. Voisi kai sanoa naisellinen vaikka sitä sanaa inhoan. Minulla on miehenä taiteilija. Kaikki parisuhteeni ovat olleet miesten kanssa, jotka ovat enemmän tai vähemmän taiteellisia ja heillä on ollut sinun naisellisuuskategoriaasi kuuluvia piirteitä ja "naisten harrastuksia" kuten ompeleminen. Minun on vain helpompi olla tällaisten miesten kanssa kun harrastukset on suhteellisen samat. Olenko joku piilo maskuliini vai miten selität sen, että esim. ulkomuodoltaan ja käytökseltään machot ei kiinnosta. En ole lesbo enkä bi. Omassa piirissäni en ole havainnut tuota kuvailemaasi ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
Naiseus on kyllä hyvinkin vahvasti universaalia, en ymmärrä miten joku voi edes muuta väittää. Tietyt naaraan piirteet ovat kaikilla lajin edustajilla samat, vaikka päässä heillä toki voi näköjään pyöriä mitä vaan.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä se universaali naiseus pitää sisällään!? Mikä ominaisuus on yhteinen kaikille naaraille? Ja vastaus ei voi olla astetta "no naiset on pehmeempiä ja vastaanottavia". Kirjoitat edelleen näitä hermetiikka-juttujasi tänne vaikka sinun pitä lopettaa. Olen oikeasti järkyttynyt, että vielä tähän maailmanaikaan Suomessa kirjoitetaan tällaista tekstiä. Ei vain sinun tekstisi vaan muutama muukin vastaus, jossa pidetään naisien rohkaistumista pitämään omia puoliaan mädätyksenä. Ihmettelen syvästi miten nainen ei saa olla vahva, mutta miehelle se on ok. Vahvana oleminen ei tarkoita, että ihminen on tyranni ja hakee koko aika konfliktia (ilmeisesti se täällä joillekin tarkoittaa tuota) vaan että on oma itsenäinen yksilö partnerista riippumatta, tekee omat päätökset, on aloitteellinen. Mutta ilmeiseti miehet sitten eivät näitä asioita naisilta toivo, koska ajattelevat oman vallan kärsivän (kun mitään valta-asetelmaa ei alun perinkään pitäisi suhteessa olla). Olen huono kirjoittaja ja en vaan pysty napakasti ilmaisemaan sitä ydintä, joka sanomassasi on niin väärin. Nykyaikaa se ei ainakaan ole. Jos olet nainen niin minkähänlainen mahdollinen suhteesi on.
Minä kirjoitin tänne aiemmin hermetiikasta enkä ole tänne pariin päivään kirjoittanut, koska on ollut parempaakin tekemistä kuin jankuttaminen kaltaistesi ihmisten kanssa, eli täällä on muitakin jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin minä.
Ja aika kovat luulot sinulla on, jos kuvittelet, että sinulla on valta sanella, kuka tänne saa kirjoittaa ja mistä! Mieti nyt vähän. "Sinunhan piti lopettaa!" Naurettavaa. Ottaako tosiaan noin koville kuulla omista ajatuksistasi poikkeavia näkemyksiä? Luulet denialismissasi vielä, että ainoastaan minä olen tätä mieltä, vaikka tässä ketjussa on tosiaan muitakin keskustelijoita, jotka ajattelevat niin kuin minä!
Hermetiikka ei ole huuhaata, vaikka sinä et sitä kykenisikään ymmärtämään. On tullut selväksi myös se, ettet pysty polarisoituneiden näkemyksiesi takia ajattelemaan asiaa kuin yhdestä vinkkelistä.
En todellakaan aio enää jatkaa tästä aiheesta keskustelua, koska ajattelusi on niin vahvasti värittynyttä sekä harhaluuloihin, tunteisiin ja vääristelyyn perustuvaa. Ole hyvä ja järkyty toki lisää.
M41 kirjoitti:
Kikattele vähän enemmän ja vaikuta tyhmemmältä kuin tavoittelemasi mies, niin saat heidät kiinnostumaan.
Miksi yksikään nainen haluaisi sellaisen miehen? Itse olisin mieluummin jäänyt sinkuksi kuin huolinut miehen, joka haluaa tyhmän, kikattavan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
Naiseus on kyllä hyvinkin vahvasti universaalia, en ymmärrä miten joku voi edes muuta väittää. Tietyt naaraan piirteet ovat kaikilla lajin edustajilla samat, vaikka päässä heillä toki voi näköjään pyöriä mitä vaan.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä se universaali naiseus pitää sisällään!? Mikä ominaisuus on yhteinen kaikille naaraille? Ja vastaus ei voi olla astetta "no naiset on pehmeempiä ja vastaanottavia". Kirjoitat edelleen näitä hermetiikka-juttujasi tänne vaikka sinun pitä lopettaa. Olen oikeasti järkyttynyt, että vielä tähän maailmanaikaan Suomessa kirjoitetaan tällaista tekstiä. Ei vain sinun tekstisi vaan muutama muukin vastaus, jossa pidetään naisien rohkaistumista pitämään omia puoliaan mädätyksenä. Ihmettelen syvästi miten nainen ei saa olla vahva, mutta miehelle se on ok. Vahvana oleminen ei tarkoita, että ihminen on tyranni ja hakee koko aika konfliktia (ilmeisesti se täällä joillekin tarkoittaa tuota) vaan että on oma itsenäinen yksilö partnerista riippumatta, tekee omat päätökset, on aloitteellinen. Mutta ilmeiseti miehet sitten eivät näitä asioita naisilta toivo, koska ajattelevat oman vallan kärsivän (kun mitään valta-asetelmaa ei alun perinkään pitäisi suhteessa olla). Olen huono kirjoittaja ja en vaan pysty napakasti ilmaisemaan sitä ydintä, joka sanomassasi on niin väärin. Nykyaikaa se ei ainakaan ole. Jos olet nainen niin minkähänlainen mahdollinen suhteesi on.
Minä en tosiaan ollut se hermetiikkatyyppi, mutta vastasin sinulle.
Universaali naiseus. No, jos jätetään pois ilmiselvät fyysiset naiseuden tunnusmerkit, niin esimerkiksi hormonitoiminta on estrogeenin vuoksi kaikilla naisilla hyvin samankaltainen. Hormonithan vaikuttavat meissä hyvin vahvasti melkein jokaisella osa-alueella, mitä kehoissamme tapahtuu. Tähän kuuluu myös aivotoiminta, hormonit säätelevät esimerkiksi mielialoja ja tunnetiloja ja niiden pohjalta taas tulee vaikutusta käyttäytymiseen ja asioiden käsittelyyn. Tässäkin on toki yksilöllistä vaihtelua ja sen takia naisissakin on selkeästi erittäin feminiinisiä tapauksia ja sitten vähemmän sellaisia, mutta joka tapauksessa estrogeeni jyllää enemmän tai vähemmän ja miehillä taas vastaavasti testosteroni. Tässä on tietenkin ollut biologialla jokin tarkoitus, että miehiä ja naisia ohjaa hieman erilaiset hormonit. Kaikki tähtää loppujen lopuksi lisääntymisen ja jälkikasvusta huolehtimiseen. En tarkoita, että sen tarvitsisi olla kenenkään elämän sisältö tai että sitäkään tarvitsisi enää tehdä samalla tavalla kuin luolamiesaikoina. Älyllisinä olentoina olemme vapaita tekemään mitä haluamme, mutta silti meissä vaikuttaa näitä väistämättömiä asioita, jotka selkeästi toteuttavat miehissä ja naisissa erilaisia alkuperäisrooleja. Siksi myös keskinäinen vetovoimamme lienee vahvasti kytköksissä näihin sukupuolten kesken erilaisiin, mutta molemmilla hyvin universaaleihin ominaisuuksiin.
Olen omassakin elämässäni huomannut, että mitä stereotyyppisempää ja perinteisempää mieskuvaa joku mies huokuu, sitä voimakkaammin hänen naisestaankin huokuu perinteinen naisellisuus. Nämä asiat vetävät toisiaan puoleensa. Toki kaikki meistä eivät ole ääripäissä omassa sukupuolessamme, joten siinä välissä on sitten paljon ihmisiä siltä väliltä, jotka pariutuvat keskenään. Siellä ihan keskellä sitten ehkä jotkut ultra-akateemiset parit, joilla kaikki on kovin älyllistettyä, käsitteellistä ja neutraalia. Sopivat kuitenkin toisilleen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaan trollailen täällä mutta vastaan nyt ihan asiallisesti.
Olen sellainen mies joka saa naisia. Itse en todellakaan jaksaisi kymmentä treffiä jos olisin kiinnostunut vain seksistä kanssasi. Miksi? No koska seksiä saan yleensä ekoillakin treffeillä jos haluan. Jos tapaan uudestaan olen oikeasti kiinnostunut.
Olen tosi helppo menettämään kiinnostuksen. En syytä tietenkään ikinä kerro kenellekään mutta selluliittinen löysä peppu, pepun karvaisuus (vaikka muuten posliini), roikkuvat synnyttäjän rinnat, iso karvainen luomi jne ovat tulleet esille vasta ekan kerran sängyssä ja kiinnostus meni.
Kun on helppo saada naisia sitä etsii helposti sitä täydellistä ja menettää kiinnostuksensa hyvin pienen jutun takia. Ei ole merkitystä tuleeko nuo esille ekoilla vai viidensillä treffeillä. Seksiä voin harrastaa ekoilla treffeillä ja alkaa suhteeseen, monta kerta näin käynytkin. Omalla kohdallani seksin pihtaaminen ei auta asiaa mutta olen kuullut että monen miehen kanssa se auttaisi.
Sait hirveästi miinuksia, mutta musta on hienoa että olet rehellinen. Papukaijamerkki siitä! Mielenkiintoista tietää miten suosittu mies ajattelee. Yksi karvainen luomi tai vääränmalliset rinnat voi tosiaan olla liikaa :D
Noita miehiä te naiset haluatte, joten olkaapa täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
M41 kirjoitti:
Kikattele vähän enemmän ja vaikuta tyhmemmältä kuin tavoittelemasi mies, niin saat heidät kiinnostumaan.
Miksi yksikään nainen haluaisi sellaisen miehen? Itse olisin mieluummin jäänyt sinkuksi kuin huolinut miehen, joka haluaa tyhmän, kikattavan naisen.
Tuo on pelkkä trolli, eivät miehet oikeasti halua mitään tyhmää naista muuten kuin panoksi. Mutta kikattelu on aina eduksi, se ei ole koskaan pahitteeksi. Naisesta etsitään pitkälti mukavuutta, hyväksyntää, kivuutta. Siis mököttävän bitchin vastakohtaa, se vetää aina puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M41 kirjoitti:
Kikattele vähän enemmän ja vaikuta tyhmemmältä kuin tavoittelemasi mies, niin saat heidät kiinnostumaan.
Miksi yksikään nainen haluaisi sellaisen miehen? Itse olisin mieluummin jäänyt sinkuksi kuin huolinut miehen, joka haluaa tyhmän, kikattavan naisen.
Tuo on pelkkä trolli, eivät miehet oikeasti halua mitään tyhmää naista muuten kuin panoksi. Mutta kikattelu on aina eduksi, se ei ole koskaan pahitteeksi. Naisesta etsitään pitkälti mukavuutta, hyväksyntää, kivuutta. Siis mököttävän bitchin vastakohtaa, se vetää aina puoleensa.
Olen osittain samaa mieltä. Miehet etsivät yleensä mukavan näköistä naista jonka kanssa on mukava elää. Tämän vuoksi siellä tinderissä on helppo jakaa niitä sydämiä niin usealle kun se mukavuus tai vaikeus selviää vasta siellä treffeillä ja vaikeuden tapauksessa joskus vasta vähän aikaa seurusteltua. Mukavuus tarkoittaa sitä että kotiin on mukava tulla ja että nainen herättää miehessä pääsääntöisesti positiivisia tunteita ja ennen kaikkea hetket jolloin vituttaa ovat mahdollisimman vähäisiä. Tämä eroaa käsittääkseni yleisestä naisten ajatusmallista seurustelun suhteen siten, että naiset pyrkivät maksimoimaan positiivisten tunteiden huiput ja jos välillä vituttaakin, niin ne emotionaaliset huippuhetket korvaa ne kyllä. Eli toiveena onkin enemmän vuoristoratameininki, kun taas miehet yleensä toivovat tasaisempaa meininkiä. Tämän vuoksi ne tasaiset hermonsa ja tunteensa hyvin kurissa pitävät introverttimiehet eivät tahdo millään riittää näille naisille, kun totutun vuoristoradan sijasta tarjolla onkin possujunaa. Tyhmyys sinällään ei ole ainakaan minun kohdalla naisessa mitenkään täysin poissuljettu ominaisuus, vaan vain silloin kuin se on ärsyttävää. Ärsyttävä nainen voi olla ihan yhtä hyvin älykäskin ja monesti näin onkin. Emotionaaliseen vuoristorataan tottuneet ja sitä kaipaavat naiset minun kokemuksen mukaan koittavat ärsyttämällä kaivaa minusta (possujunasta) esiin niitä tunteita, mikä ainakin minun tapauksessa toimii karkottavasti, mikä ei tunnu aina kuitenkaan olevan heidän tarkoituksensa. Eli minusta naisen älykkyydellä ei ole parisuhteen kannalta hirveästi väliä vaikka itse olenkin ainakin joillakin älykkyyden mittareilla keskimääräistä parempi. Enemmän painoarvoa annan positiivisuudelle, optimistisuudelle ja mukautuvuudelle vaihtuviin elämäntilanteisiin. Tämän vuoksi "tyhmä" ja kikatteleva ei-akateeminen nainen voisi olla aivan kelpo vaihtoehto parisuhteeseen. Toki jos se älykäs nainen olisi muuten yhtä mukava, niin olisihan se bonusta.
Alue: Aihe vapaa
Tämän teorian mukaan siis maskuliinisilla miehillä ei ole siis kovin tasavertaisia suhteita? Deittailussa pätee ainakin se sääntö, mitä tiukemmat kriteerit, sen vähemmän valinnanvaraa.