Yksinäisyys ruokkii yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on monimutkainen kuvio.

Onhan se noinkin, mutta usein myös yksinäinen ihan itse vahvistaa omaa yksinäisyyden kierrettään. Olisi hyvä hakeutua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja pelkästään se ei riitä vaan ryhmätilanteissa pitäisi myös avata suutaan, kommentoida hieman muiden sanomisiin (mielellään positiivisesti) ja kuunnella kiinnostuneen oloisena muiden juttuja, tarjoutua auttamaan sopivalla hetkellä yms. Noita sosiaalisia ryhmiä joihin kuka vaan voi hakeutua on esim. ryhmäliikuntatunnit (menee hyvissä ajoin paikalle ja pukukopissa jutustelua, samoin salissa ennen tunnin alkua, otat kontaktia ja juttelet niitä näitä small talkia kenen tahansa vieressä olevan kanssa), hengelliset tilaisuudet (messun jälkeen kirkkokahville ja juttelee vieruskaverin ja jonossa edessä/takana olevan kanssa), kirjaston lukupiirit (myös hyvissä ajoin paikalle + hidas lähtö piirin jälkeen ja juttelee ryhmäläisten kanssa vapaasti ennen/jälkeen), torille kiertelemään ja juttelee myyjien kanssa, alkaa tervehtiä naapureita ja vaihtaa paria sanaa, kielikurssit, puistojumppa on hyvä, uimahallin aamu-uinnit ja juttelua saunassa muiden itsekseen paikalle tulleiden kanssa jne. Ja hyväksyy sen, että joskus ei löydy juttuseuraa mutta jatkaa yrittämistä lannistumatta. Kyllä niitä uusia ihmissuhteita saa aikuisenakin solmittua.

Lisäksi se, että olen huomannut monen yksinäisen olevan äärimmäisen nirso seuransa suhteen. Ihmisillä on hyvät ja huonot puolensa. Jos ei kestä muiden epätäydellisyyttä niin helposti ajautuu yksinäisyyteen. Ihmiset on mitä on. Yksinäisyys on tavallaan itse valittua jos seuraa olisi kyllä tarjolla mutta se ei kelpaa.

Tämä on totta ainakin omalla kohdallani. Olen yksinäinen, mutta en minä kaikkien kanssa viitsi kaveerata, vaan ihmisessä pitää olla jotakin minua inspiroivaa. Mieluummin olen yksin (luen, kehitän itseäni, urheilen) kuin lässytän paskaa tylsimysten kanssa.

Mulla on harmi kyllä lähinnä vain sellaisia "kavereita", jotka eivät suostu lähtemään minnekään tai tekemään mitään. Kova ulina kuitenkin miten yksinäistä ja tylsää elämänsä on. Eivät kykene sosiaalisuuteen muuten kuin älyluurin kautta. Voivat sitten ihmetellä ja rutista vielä enemmän, kun en jaksakaan enää pitää yhteyttä saati pyytää minnekään. :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on harmi kyllä lähinnä vain sellaisia "kavereita", jotka eivät suostu lähtemään minnekään tai tekemään mitään. Kova ulina kuitenkin miten yksinäistä ja tylsää elämänsä on. Eivät kykene sosiaalisuuteen muuten kuin älyluurin kautta. Voivat sitten ihmetellä ja rutista vielä enemmän, kun en jaksakaan enää pitää yhteyttä saati pyytää minnekään. :)

Voin samaistua. Aina kun pyytää lähtemään johonkin tai tekemään jotain niin aina ulistaan ettei ole aikaa eikä rahaa tai on jotain muuta menoa tai ei vain juuri silloin huvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on harmi kyllä lähinnä vain sellaisia "kavereita", jotka eivät suostu lähtemään minnekään tai tekemään mitään. Kova ulina kuitenkin miten yksinäistä ja tylsää elämänsä on. Eivät kykene sosiaalisuuteen muuten kuin älyluurin kautta. Voivat sitten ihmetellä ja rutista vielä enemmän, kun en jaksakaan enää pitää yhteyttä saati pyytää minnekään. :)

Voin samaistua. Aina kun pyytää lähtemään johonkin tai tekemään jotain niin aina ulistaan ettei ole aikaa eikä rahaa tai on jotain muuta menoa tai ei vain juuri silloin huvita.

Totta! :D

Lisäksi esimerkiksi työttömillä on tuskin ajastakaan puutetta. Rahasta ehkä, mutta myös ilmaista aktiviteetteja on olemassa. Mutta vaikka maksaisin heille pääsylipun jonnekin tms. kävelisin ihan kotiovelta hakemaan, hankkisin joululahjat, niin mikään ei koskaan kelpaa tai kiinnosta. Aikansa tuollaista katselee ja luovuttaa.