"Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla"

Voi ristus näitä "tutkimuksia"! Mitä järkeä tutkia sitä että -35 astetta on kylmempi kuin +20 astetta???

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Pitää paikkansa. Minunkin poikani ajavat tosin hyvin kaiken maailman moottoriajoneuvoja. Ovat ajaneet mönkijällä ja mopolla jo alta 10-vuotiaina. Asutaan maalla.

Ai että maalla ei lapsilla ole älypuhelimia ja pelikoneita, huh huh... Jos puhutaan ohjatuista liikuntaharrastuksista, niihin on helpompi mennä kaupungissa kuin maalla. Kaupungissa tulee helpommin arkiliikuntaa, kun kaverille, kauppaan tms. on lyhyt kävely- tai pyöräilymatka, maalla usein kyyditään autolla. Tässä kaupunkilaisuuden puolustelua, mutta eiköhän liikunnallisuus ole mahdollista sekä  maalla että kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Ei se johdu kaupungista tai maaseudusta vaan vanhemmista. Jos kokoajan kielletään, ei lapsi opi rajojaan. Meidän pihalla on ehkä n. 70cm korkea kivi ja naapurin äiti juoksee huutamalla oman lapsensa pois siitä päältä, ettei vain satuta itseään. Omieni annan kiipeillä.

Mistä sitten johtuu, että nuoret ovat maaseudulla lihavampia kuin kaupungissa? Ero esim. Turun ja jonkun itäsuomalaisen pikkukaupungin katukuvassa on ilmeinen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu, että nuoret ovat maaseudulla lihavampia kuin kaupungissa? Ero esim. Turun ja jonkun itäsuomalaisen pikkukaupungin katukuvassa on ilmeinen.

Koska syödään omista lehmistä saatua voita ja kermaa, eikä mitään viherpiiperäjien kevytjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Liikunnassa on kyse nimenomaan lähtemisestä johonkin. Jos astuu ovesta ulos ja istuu ruohikkoon, niin toki on luonnon keskellä, mutta ei liiku. Suomalaisissa kaupungeissa pääsee puistoon yleensä kohtuullisella kävelymatkalla, mikä on ihan hyvää liikuntaa. Asia erikseen on, jos täytyy mennä autolla puistoon. Mutta tästähän on puhuttu av:lla ennenkin, että kaupungissa voit mennä jonnekin kävelyreitille, pururadalle tms. jotka ovat usein maisemiltaankin kivoja, kun taas maalla lenkkeily on sitä, että kävelet tienreunaa yhteen suuntaan ja kohta samaa takaisin. Ja tähän kun yhdistetään pimeys ja liukkaus, niin nautinto on täydellinen. En kyllä mitenkään vastusta maalaisuutta, mutta kyllähän Suomessa  kaupungissakin yleensä pääsee luonnon helmaan aika helposti.

Maalla on enemmän kotitöitä, tosin omakotitalossa päästään melkein samoihin lukemiin. Polttopuiden tekemistä, pihan hoitoa, ajoittain maalaamista yms.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu, että nuoret ovat maaseudulla lihavampia kuin kaupungissa? Ero esim. Turun ja jonkun itäsuomalaisen pikkukaupungin katukuvassa on ilmeinen.

Leikki-iän jälkeen ei ole muuta tekemistä kuin istua kotona koneella. Julkisia ei kulje, joten mihinkään ei pääse eikä mitään voi harrastaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulee nyt katsomaan esimerkiksi Helsinkiä. Kyllä täällä on se luonto ihan vieressä. Muistan kun muutin tänne niin eka elävä olento jonka kohtaisin oli hirvi, talon päädyssä.

Tämä on kyllä ihan totta omien havaintojen perusteella. Tässä kesällä kävi peräkkäisinä viikonloppuna meillä landella kylässä kaksi perhettä joissa on molemmissa samanikäiset lapset, n. 2v ja 5v. Ensimmäinen perhe asuu maalla ja heillä on puutarhaa ja rakennusprojekteja. Toinen taas asuu hissillisessä kerrostaloasunnossa kaupungissa.

Voi morjens että oli erilaiset lapset. Ensimmäisen perheen lapset juoksivat molemmat pitkin metsää ja peltoa ja kiipesivät käkkyräisiin puihin. Yhdessä puussa on naru jolla pääsee heijaamaan itsensä puron yli, isompi meni ketterästi siitä jo ekalla yrityksellä ja temppuili muutenkin joka tavalla. Keinusta hyppäsi pitkälle. En nähnyt että kumpikaan olisi kaatunut tai pudonnut mistään.

Toisen perheen lapset eivät oikein omin avuin uskaltaneet astua pois pihalaatoitukselta. Olivat kyllä kiinnostuneita kiipeilypuista, mutta isompikin piti auttaa alimmalle oksalle. Kun huomio herpaantui ja ottivat heinikossa askeleen taakse, molemmat menivät nurin. Terassilta nurmikolle astuessa lapset kompuroivat myös ja kaatuivat itkun kanssa. En uskaltanut puuhun sidottuun köyttä edes näille näyttää.

Jotenkin kammottavaa. Ei se ole lasten vika eikä näköjään edes vanhempien. Tämän toisen perheen lapset nimittäin käyvät sirkuskoulussa ja lasten jumppailloissa, ensimmäisen perheen lapset "eivät harrasta mitään". Tässä sen vaan silti näkee, miten vähän sillä harrastamisella on väliä elinympäristöön ja helppoihin liikuntamahdollisuuksiin verrattuna.

Kerroin täällä kerran että meidän maatalon lapset ovat ulkona aamusta iltaan ja sain hirveesti alapeukkuja. Vissiin kaupunkilaiset alapeukutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulee nyt katsomaan esimerkiksi Helsinkiä. Kyllä täällä on se luonto ihan vieressä. Muistan kun muutin tänne niin eka elävä olento jonka kohtaisin oli hirvi, talon päädyssä.

Siinä hirvessäkö lapsesi kiipeilevät?

Jep.

Joidenkin tutkimusten mukaan taas kaupukilaislapsilla on parempi lukutaito kuin maaseudun lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulee nyt katsomaan esimerkiksi Helsinkiä. Kyllä täällä on se luonto ihan vieressä. Muistan kun muutin tänne niin eka elävä olento jonka kohtaisin oli hirvi, talon päädyssä.

Siinä hirvessäkö lapsesi kiipeilevät?

Eiköhän edellinen tarkoittanut, että lapset ratsastivat hirvellä. Täällä kaupungissa kun ei ole hevosia, niin ratsastaminenkin pitää tehdä hirvillä.

Annetaanko kaupunkilaislasten peuhata vapaasti? Vai kyttääkö mammat hysteerisenä vieressä, ettei 100 euron reimatecit kuraannu?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä ihan totta omien havaintojen perusteella. Tässä kesällä kävi peräkkäisinä viikonloppuna meillä landella kylässä kaksi perhettä joissa on molemmissa samanikäiset lapset, n. 2v ja 5v. Ensimmäinen perhe asuu maalla ja heillä on puutarhaa ja rakennusprojekteja. Toinen taas asuu hissillisessä kerrostaloasunnossa kaupungissa.

Voi morjens että oli erilaiset lapset. Ensimmäisen perheen lapset juoksivat molemmat pitkin metsää ja peltoa ja kiipesivät käkkyräisiin puihin. Yhdessä puussa on naru jolla pääsee heijaamaan itsensä puron yli, isompi meni ketterästi siitä jo ekalla yrityksellä ja temppuili muutenkin joka tavalla. Keinusta hyppäsi pitkälle. En nähnyt että kumpikaan olisi kaatunut tai pudonnut mistään.

Toisen perheen lapset eivät oikein omin avuin uskaltaneet astua pois pihalaatoitukselta. Olivat kyllä kiinnostuneita kiipeilypuista, mutta isompikin piti auttaa alimmalle oksalle. Kun huomio herpaantui ja ottivat heinikossa askeleen taakse, molemmat menivät nurin. Terassilta nurmikolle astuessa lapset kompuroivat myös ja kaatuivat itkun kanssa. En uskaltanut puuhun sidottuun köyttä edes näille näyttää.

Jotenkin kammottavaa. Ei se ole lasten vika eikä näköjään edes vanhempien. Tämän toisen perheen lapset nimittäin käyvät sirkuskoulussa ja lasten jumppailloissa, ensimmäisen perheen lapset "eivät harrasta mitään". Tässä sen vaan silti näkee, miten vähän sillä harrastamisella on väliä elinympäristöön ja helppoihin liikuntamahdollisuuksiin verrattuna.

Ilmeisesti keinusta hyppääminen ei ole niin merkittävä juttu, kun jatkuvasti saa lukea miten huonosti maalla asuvilla nuorilla miehillä menee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva (suomalainen) kaupunki pelkää asfalttia on. Kyllä löytyy puistoa ja metsikköä, jos vaan haluaa löytää. Meillä (kaupunkilaisena) on ollut käytäntönä, että kotonakin joka kelissä ulkoillaan ja mennään lähimetsään tai puistoon, jossa saa voi vapaasti leikkiä, eikä haittaa jos vaatteet likaantuu (lapset on tottuneet käyttämään märällä kuravaatteita, joten niistäkään ei yleensä tule mitään kinaa).

Sanoisin siis, että enemmän se on omasta asenteesta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa!

Mutta kaupungissä sinne luontoon pitää aina erikseen lähteä. Maalla se on aina läsnä, ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulee nyt katsomaan esimerkiksi Helsinkiä. Kyllä täällä on se luonto ihan vieressä. Muistan kun muutin tänne niin eka elävä olento jonka kohtaisin oli hirvi, talon päädyssä.

Siinä hirvessäkö lapsesi kiipeilevät?

Siinä valtavassa keskuspuistossa on tuhansia puita ja kymmeniä leikkialueita. Lähin kiipeilyteline on kolmen metrin päässä ikkunastamme. Ja telinejumpassa 20 minsan päässä saa sitten kiipeillä loput.