Syy milsi nuoret naiset eivät tee lapsia eivätkä ylisuorita on TÄSSÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Tuo on juuri se syy, miksi ne ei anna mitään takaisin.

Ne ei ole koskaan saaneet mitään, se alkoi 90-luvun lamavuosina ja noiden aikojen lapset on nykyään niitä, joiden ns. pitäisi tehdä lapsia yms. 

Ne ajettiin ulos yhteiskunnasta ja nyt ihmetellään peukalo pepussa mitä tapahtui, ja miksi ne ei välitä kollektiivisesti mistään mitään. Ei ne ole osa yhteiskuntaa, ja se on vanhempien sukupolvien tekosia niitä kohtaan.

Tuo on aika ristiriidassa aloituksen suhteen, jossa sanotaan nuorten aikuisten saaneen paremman kasvatuksen ja oppineen omaa arvoaan. Ja nyt väitetään, että he eivät olisi saaneet mitään?

70-luvun lapset, osittain 80-luvun alunkin, ovat niitä, jotka saivat vanhemmiltaan hyvin vähän. Henkistä tai materiaalistakaan. Noin keskimäärin, tottakai poikkeuksia on aina. He myös olivat menossa opiskelemaan ja työelämään pahimmassa lamassa ja sen jälkimainingeissa. Väittäisin, että pahimmat vääryydet ovat osuneet juuri tuohon ikäluokkaan (itse olen siis vielä hieman vanhempi, ja päässyt livahtamaan systeemin läpi aika otollisena aikana).

Olet oikeassa, kurjin tilanne on juuri 70-luvulla syntyneillä. Julma ja kylmä kasvatus, kuritusväkivalta, itsetunnon nujertaminen.

Ja täsä sama ikäluokka sai eniten turpaansa eläkeuudistuksessa. 60-lukulaiset aaivat vielä hyvät kertymät, nuoremmat taas reilummat ehdot (eläke lertyy heti eikä vasta 23v iän jälkeen, lasten hoidosta kertyy eläkettä jne).

70-lukulaiset ovat kuitenkin työelämässä hyviä, eivät valita tai kitise vaan tekevät helkkarin hyvin hommia. Jotain etua siitä ettei heitä ole kasvatettu ”uniikiksi lumihiutaleeksi”.

Muuten samaa mieltä, mutta tarkennusta: Olen syntynyt -65;  omaa eläkeikäni nostettiin kahdella vuodella ja lisäksi olen siinä välissä, että eläke kertyy vasta 23-vuotiaasta, vaikka töitä aloitin tekemään jo 13-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Jep. 80-luvulla on viimeksi ollut aika, kun työuraa aloitteleva on voinut melko varmasti luottaa saavansa vakipaikan. 90-luvun laman jälkeen se on ollut varsin harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Toki lapsi tarvitaan yhteiskunnan kannalta ja on toivottavaa tehdäkin niitä. Mutta jos syntyvyys halutaan nousuun niin KEINOT on erit kuin ennen js tätä poliitikot ei oikein ymmärrä.

Puhutaan vauvatonnista, lapsilisästä jne kun ei se ole se ongelma. Se on se ongelma että lapsenteko pitää saada arvokkaaksi ja arvostetuksi (Viro onnistui tässä) ja lastenhoidon taakka pitää paitsi puolittaa, myös osin ottaa yhteiskunnalle erilaisten tukipalvelujen muodoSa.

Esim minulla oli useampi lapsi mutta ei lainkaan suvun tukea eikä isovanhempia apuna. Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Lisäksi eläkelertymä pitäisi korjata niin ettei lapsenteko romahduta eläkettä niinkuon se nyt tekee.

Ei kukaan nykynainen tee lapsia samalla diilillä kuin me 40+ naiset. Poliitikkojen perhevapaauudistus on yksi pieni oikeasuuntainen askel mutta ei lainkan riittävä. Katsotaan parin vuoden päästä syntyvyysluvut - epäilen että ”rommaa” entisestään.

Ap

Jaettavaa rahaa ei riitä, jos ihmiset enenevässä määrin katsovat, että voivat oman valintansa mukaan elää tekemättä töitä ja viettää aikansa reissaamalla, harrastamalla, itseään etsimällä ja yhteiskunta = ne jotka vielä käyvät töissä / velkaraha hoitaa elämisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Totta, mutta kaikki aina unohtaa tuon ikäiset.

Monet milleniaalit myös luulee, että nuo väliinputoajat, 70-80-luvuilla syntyneet, on ns. suuria ikäluokkia.

Monet myös kuvittelee, että on olemassa vain boomerit ja milleniaalit, tuo sinun mainitsema unohdettu sukupolvi on vaan kaikkien unohtama, eikä kenelläkään kiinnosta miten kurjaa teillä on ollut (90-luvun lama, pahoinpitelyt "kuritus" lapsena) jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Totta, mutta kaikki aina unohtaa tuon ikäiset.

Monet milleniaalit myös luulee, että nuo väliinputoajat, 70-80-luvuilla syntyneet, on ns. suuria ikäluokkia.

Monet myös kuvittelee, että on olemassa vain boomerit ja milleniaalit, tuo sinun mainitsema unohdettu sukupolvi on vaan kaikkien unohtama, eikä kenelläkään kiinnosta miten kurjaa teillä on ollut (90-luvun lama, pahoinpitelyt "kuritus" lapsena) jne.

Näinhän se on. Ja me olemme juuri vaatimattomia, nöyriä ja kuuliaisia, eikä tulisi mieleenkään valittaa mistään vaikka meidän sukupolvi sai ne paskimmat kortit. Välillä monttu auki katsotaan nuorten diivailua ja kiukuttelua ja sitä kun niitä ei huvita. Meille koko termi ”ei huvita” on täysin vieras koska aina on pakko huvittaa halusi tai ei, velvoitteet täytetään vaikka pää kainalossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Totta, mutta kaikki aina unohtaa tuon ikäiset.

Monet milleniaalit myös luulee, että nuo väliinputoajat, 70-80-luvuilla syntyneet, on ns. suuria ikäluokkia.

Monet myös kuvittelee, että on olemassa vain boomerit ja milleniaalit, tuo sinun mainitsema unohdettu sukupolvi on vaan kaikkien unohtama, eikä kenelläkään kiinnosta miten kurjaa teillä on ollut (90-luvun lama, pahoinpitelyt "kuritus" lapsena) jne.

Näinhän se on. Ja me olemme juuri vaatimattomia, nöyriä ja kuuliaisia, eikä tulisi mieleenkään valittaa mistään vaikka meidän sukupolvi sai ne paskimmat kortit. Välillä monttu auki katsotaan nuorten diivailua ja kiukuttelua ja sitä kun niitä ei huvita. Meille koko termi ”ei huvita” on täysin vieras koska aina on pakko huvittaa halusi tai ei, velvoitteet täytetään vaikka pää kainalossa...

Itselläni ihan sama juttu, olen syntynyt 80-luvun alussa, ja minut esim. heitettiin ulos kodista, kun olin 16-vuotias, en tiennyt sen olevan laitonta.

Jouduin vain pärjäämään, tekemään töitä, opiskelemaan, myös esim. hakkaamiset lapsena oli ihan tavallisia, eikä kukaan puuttunut niihin, nekin piti vain kestää. Meillä ei myöskään ollut ruokaa aina, sekin piti vain kestää, aah (!!) sitä upeaa tunnetta, kun sain omaa palkkaa ja pystyin ostamaan itse ruokaa, eikä tarvinnut nähdä nälkää.

Olen kyllä itse iloinen, että nykyiset nuoremmat sukupolvet tietää oikeutensa, niitä ei voi enää hakata, nälkiinnyttää, heittää omilleen alaikäisenä, pidän todella hyvänä tätä kehitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Osittain ehkä totta, mutta kyllä myös tällainen 70-luvulla syntynyt voi ymmärtää pitää oikeuksistaan kiinni. Esimerkiksi töitä en tee sairaana koskaan, ylitöitä en juuri tee ja ilmaiseksi nyt en ainakaan. Vaikka itsetunnossa ei kehumista olekaan, niin rajansa kuitenkin kaikella. Kyllä ihan järkeily riittää ymmärtämään mikä elämässä on oikeasti tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Tuo aivovuoto on oikeasti paljon pahempi kuin mitä julkisesti kerrotaan, ja se kiihtyy koko ajan.

Suomi järjestää tälläkin joissakin suurlähetystöissä iltamia suomesta pois muuttaneille, hyvin tienaaville ja koulutetuille, joilla ne yrittää houkutella niitä takaisin suomeen maksamaan veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Totta, mutta kaikki aina unohtaa tuon ikäiset.

Monet milleniaalit myös luulee, että nuo väliinputoajat, 70-80-luvuilla syntyneet, on ns. suuria ikäluokkia.

Monet myös kuvittelee, että on olemassa vain boomerit ja milleniaalit, tuo sinun mainitsema unohdettu sukupolvi on vaan kaikkien unohtama, eikä kenelläkään kiinnosta miten kurjaa teillä on ollut (90-luvun lama, pahoinpitelyt "kuritus" lapsena) jne.

Millenials käsittää ikäluokan joka on syntynyt alkaen 1980, eli 80-lukulaiset ovat jo itse milleniaaleja. Heidän ja baby boomerien välissä on generation X. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Tuo aivovuoto on oikeasti paljon pahempi kuin mitä julkisesti kerrotaan, ja se kiihtyy koko ajan.

Suomi järjestää tälläkin joissakin suurlähetystöissä iltamia suomesta pois muuttaneille, hyvin tienaaville ja koulutetuille, joilla ne yrittää houkutella niitä takaisin suomeen maksamaan veroja.

Näinpä, ja vastineet ovat yleensä joko a) kyllä ne tulee takaisin kun itse lisääntyvät tai b) senkun muuttavat, kyllä täällä on tekijoitä tilalle. Mutta:

a) Tämähän on vielä pahempi - muuttajat käyvät suomessa käyttämässä ilmaiset lapsiperhe- ja koulutuspalvelut ja muuttavat sen jälkeen takaisin ulkomaille (kuten lapsensakin, koska ovat kansainvälisesti kasvatettuja). Eli nykyinen yhteiskunta kannustaa siihen että suomessa asuvat vain tukien nauttijat, ja ne maksajat muuttavat pois. Lisäksi ne tilastot joissa edes osa muuttajista palaa, ovat aina menneisyydestä - vielä vuosikymmen tai kaksi sitten valtaosa muuttajista läksi lähetettynä, ts. jo lähtiessä he tiesivät että kyse on määräaikaisesta pestistä suomalaisen firman nimissä. Nykyään yhä useampi lähtee täysin itsenäisesti, ja päätyy paikallisen yrityksen kirjoille paikallisella, vakituisella sopimuksella. Silloin todennäkoisemmin jäädäänkin pysyvästi. Yksikään tuntemistani 15v sisällä suomesta muuttaneista ei ole palannut eikä edes suunnittele palaamista (ml. minä itse). 

b) Niin riittää, mutta sen muuttajan korkeastikouluttaminen ja yleensä hengissä pitäminen on maksanut suomelle satoja tuhansia. Tämä kaikki menee hukkaan kun ihminen muuttaa pois. Lisäksi, keskimäärin muuttajat ovat paremmin koulutettuja sekä kokeneempia kuin ne jotka jäävät. Eli jokainen muuttaja heikentää jäljelle jäävän tyovoiman tasoa, koska on todennäkoisemmin alansa parhaimmistoa. Kärjistäen, lopulta tänne jäävät ne jotka eivät muualle pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnonarvon antaminen lapsilleen on hieno asia. Kynnysmattona ei pidä olla, sikäli moni asia on hyvin.

Ongelma vaan on siinä, että yhteisöt tarvitsevat tietyn määrän yksilön uhrautumista yhteisön hyväksi, jotta homma voi toimia. Pelkkä individualismi ei toimi.

Tarvittaisiin jotain välimuotoa tässä. Itseään pitää arvostaa, mutta itsekäs ei voi olla aina.

Samaa mieltä. Tässä mietinkin kommenttisi innoittamana, että voiko olla niin, että nämä parikymppiset individualistit eivät koe saavansa mitään yhteisöltä takaisin, joten ei ole motivaatiota antaa yhteisölle mitään. Heidän on esim. todella vaikea saada muita kuin epävarmoja määräaikaisia työpaikkoja, opiskelupaikoista taistellaan ja jos pääsee opiskelemaan niin opetustunnit on ajettu niin minimiin että opintoihin pettyy pahasti, he eivät osaa taistella oikeuksiensa puolesta monimutkaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä eli jäävät jalkoihin terveydenhoidollisissa asioissa jne. 

Ja kuitenkin, ikäluokat ovat pääosin pienempiä kuin ennen, opiskelupaikkoja on lisätty, koska kaikille halutaan koulutus jne. Opetustunteja on kyllä karsittu, se myönnettäköön, mutta niin on vaatimuksia päästä läpi myös löysätty. Epävarmoja pätkätöitä on suurin osa nuorista ja osa vanhemmistakin tehneet 90-luvun lamasta alkaen. Tuolloin muuten työttömyysprosentti oli välillä yli 20.

Minusta yhteiskunnassa tehdään nykyään hyvinkin paljon juuri nuorten hyväksi. Vanhemmat ovat osallistuvia, tukevat nuoria. On erilaisia systeemejä ja tukitoimia, millä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsiperheille on toimintaa ihan eri mittakaavassa kuin joskus aiemmin.

Tottakai on myös asioita, jotka vaatisivat korjaamista. Mutta niin on ollut aina ja tulee jatkossakin aina olemaan. Maailma ei tule täydelliseksi ja nuorten tulee itsekin osallistua ja tehdä sitä maailmaa paremmaksi itselleen ja kaltaisilleen.

Pointti ei olekaan se, että saako nykyinen kaksikymppisten ikäluokka FAKTISESTI yhteiskunnalta enemmän vai vähemmän kuin joku toinen ikäluokka. Pointti on se, että he eivät KOE saavansa yhteiskunnalta mitään. Eivät he vertaa omaa tilannettaan siihen, että mitä yhteiskunta antoi ihmisille esim. 20 vuotta sitten tai mieti joitain virallisia faktoja. Heistä kun tuntuu siltä, että eivät saa mitään, joten heillä ei ole motivaatiota antaa yhteiskunnalle mitään.

Nykynuorten parikymppisten kasvatus ei sekään ole oikein mennyt putkeen. Luin taannoin muistaakseni tiedelehdestä (tai tieteen kuvalehti) miten älykkyysosamäärä on kääntynyt selkeään laskuun ja on madaltunut aika paljonkin. Selkeästi älykkäin ikäluokka on juuri kurituksella kasvatettu 70-lukulaisten sakki. Sillon se koulukin oli kurinalaista ja siitä ei sluibailtu.

Nyt kun kukaan ei vaadi enää nuorilta mitään (ja nuorten toiveammatti on julkkis, tissityrkky, tubettaja jne) on älykkyys alkanut laajamittaisesti kadota. Siis tilastollisesti merkittävällä tavalla, en puhu nyt yksilöistä.

Kyllä. Tilastollisesti älykkäin ikäluokka on 78 syntyneet ja siinä ympärillä muutamat ikäluokat pääsevät lähes samaan. Eikä näillä ikäluokilla ole ollut keskimäärin helppoa, ei lapsena, ei aikuisena.

Ei todellakaan. Eikä me 70-lukuiset saatu mitään vakityöpaikkoja vaan ijan sama pätkätyökierre meilläkin oli, vakittön sain vasta 35 v iässä. Ärsyttää kun nykynuoret väittää että ennen sai työpaikan tuosta vaan. Niin, 50-60 luvulla...

Totta, mutta kaikki aina unohtaa tuon ikäiset.

Monet milleniaalit myös luulee, että nuo väliinputoajat, 70-80-luvuilla syntyneet, on ns. suuria ikäluokkia.

Monet myös kuvittelee, että on olemassa vain boomerit ja milleniaalit, tuo sinun mainitsema unohdettu sukupolvi on vaan kaikkien unohtama, eikä kenelläkään kiinnosta miten kurjaa teillä on ollut (90-luvun lama, pahoinpitelyt "kuritus" lapsena) jne.

Millenials käsittää ikäluokan joka on syntynyt alkaen 1980, eli 80-lukulaiset ovat jo itse milleniaaleja. Heidän ja baby boomerien välissä on generation X. 

Tiedän kyllä, mutta on ihan yleistä pistää 80-luvun alkupuolella syntyneet vielä X-sukupolveen, eikä milleniaaleihin.

Vierailija kirjoitti:

 Kärjistäen, lopulta tänne jäävät ne jotka eivät muualle pääse.

Tuo on kaikki totta, ja ongelma on oikeasti aika iso.

Tuohon liittyy myös tuo tässä ketjussa mainittu asia, miten nuoremmat sukupolvet ei koe saavansa mitään yhteiskunnalta, eikä koe sen takia mitään velvollisuuksia.

Esim. yksi sukulaiseni (boomer sukupolvea) on tienannut sellaista palkkaa, että maksoi veroja yli 300t vuodessa uransa loppuvuosina, se ei ole koskaan halunnut muuttaa kevyemmän verotuksen maahan, koska se kokee velvollisuutta suomea kohtaan ja uskoo yhteiskuntaan.

Nuoremmat ei koe mitään tuollaista (eikä niiden tarvitsekaan), niille on annettu pätkätöitä, huono terveydenhuolto, huonot julkiset palvelut, huonot palkat jne. eli ei mitään vastinetta niiden panokselle ja pääomalle, ei mikään ihme, että suomessa on aivovuotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Jos lapsia halutaan, on yhteiskunnan pakko maksaa. Veroinahan ne otetaan. Tai sitten valitaan että on OK että suomalaiset kuolee sukupuuttoon.

Minäkin olen olen akateeminen ja huvätuloinen mutta koska olen kuuliaista sukupolvea, sallisin lisäverotuksencilman kitinää ja uhkauilua poismuutosta. Ymmärrän että kaikki eivät salli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Jos lapsia halutaan, on yhteiskunnan pakko maksaa. Veroinahan ne otetaan. Tai sitten valitaan että on OK että suomalaiset kuolee sukupuuttoon.

Minäkin olen olen akateeminen ja huvätuloinen mutta koska olen kuuliaista sukupolvea, sallisin lisäverotuksencilman kitinää ja uhkauilua poismuutosta. Ymmärrän että kaikki eivät salli.

Ap

Niin, kun nimenomaan me/ne nuoremmat sukupolvet ei tätä sallita "ilman kitinää", joka muutes oli tämän ketjun aihekin että me jo uskalletaan ajatella omaakin etua. Silloin sun suunnitelma ns. kusee kintuilleen, eikä sitä ehkä kannattaisi kuitata ihan noin kevyesti. Ihmiset kun ei aina toimi niinkuin sinä haluat vain siksi että se sun mielestä on "oikein". Verojen korotus entisestään voi johtaa verokertymän pienentymiseen, jolloin niiden lapsiperheiden palveluja joudutaankin parantamisen sijaan heikentämään. Eli kannattaa vielä hieman miettiä oliko tuo sittenkään se paras suunnitelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Jos lapsia halutaan, on yhteiskunnan pakko maksaa. Veroinahan ne otetaan. Tai sitten valitaan että on OK että suomalaiset kuolee sukupuuttoon.

Minäkin olen olen akateeminen ja huvätuloinen mutta koska olen kuuliaista sukupolvea, sallisin lisäverotuksencilman kitinää ja uhkauilua poismuutosta. Ymmärrän että kaikki eivät salli.

Ap

Niin, kun nimenomaan me/ne nuoremmat sukupolvet ei tätä sallita "ilman kitinää", joka muutes oli tämän ketjun aihekin että me jo uskalletaan ajatella omaakin etua. Silloin sun suunnitelma ns. kusee kintuilleen, eikä sitä ehkä kannattaisi kuitata ihan noin kevyesti. Ihmiset kun ei aina toimi niinkuin sinä haluat vain siksi että se sun mielestä on "oikein". Verojen korotus entisestään voi johtaa verokertymän pienentymiseen, jolloin niiden lapsiperheiden palveluja joudutaankin parantamisen sijaan heikentämään. Eli kannattaa vielä hieman miettiä oliko tuo sittenkään se paras suunnitelma.

Oletpa lapsellinen. Suomi tarvitsee lapsia. Ihan utopiaa nuoren uhmateinin ajattelua että lapsia ei tarvi syntyä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Ap

Ja miten rahoittaisit tämän kaiken? Kenen veroja korottaisit ja miten estät sen etteivät nämä maksumiehiksi laitetut ala häipyä maasta? Nyt jo todella paljon koulutettuja (pääosin lapsettomia) ihmisiä muuttaa Suomesta pois, kun verorasite on saatuihin palveluihin nähden korkea, ja palkat korkeastikoulutetuilla huonot. Jos/kun lapsettomat ja koulutetut muuttavat pois, jäävät näiden kaipaamiesi palvelujen maksut lapsiperheiden maksettaviksi, ts. lopulta hekään eivät saa mitään ilmaiseksi mutta suomi hävisi paljon verotuloja muuttajien mukana.

Jos lapsia halutaan, on yhteiskunnan pakko maksaa. Veroinahan ne otetaan. Tai sitten valitaan että on OK että suomalaiset kuolee sukupuuttoon.

Minäkin olen olen akateeminen ja huvätuloinen mutta koska olen kuuliaista sukupolvea, sallisin lisäverotuksencilman kitinää ja uhkauilua poismuutosta. Ymmärrän että kaikki eivät salli.

Ap

Niin, kun nimenomaan me/ne nuoremmat sukupolvet ei tätä sallita "ilman kitinää", joka muutes oli tämän ketjun aihekin että me jo uskalletaan ajatella omaakin etua. Silloin sun suunnitelma ns. kusee kintuilleen, eikä sitä ehkä kannattaisi kuitata ihan noin kevyesti. Ihmiset kun ei aina toimi niinkuin sinä haluat vain siksi että se sun mielestä on "oikein". Verojen korotus entisestään voi johtaa verokertymän pienentymiseen, jolloin niiden lapsiperheiden palveluja joudutaankin parantamisen sijaan heikentämään. Eli kannattaa vielä hieman miettiä oliko tuo sittenkään se paras suunnitelma.

Suomi ei kuule tyhjene sillä jos jotkut koulutetut muuttaa. Täällä on iso liuta veronmaksajia jatkossakin.

Vähän ohis mutta miten nuoria ei yhtään kiinnosta syntyykö lapsia vai ei? Onko ne niin hedonistisia että ajattelevat vain itseään, kunhan MINÄ ja minun tarpeet niin viis muista!

Suomalainen kulttuuri kyllä kannattaisi säilyttää ja sitä varten kansakunnan tulee uudistua. Kota pitäö itsekkäälle nuorisolle laittaa vanhanpiian vero kun lapsia eivät tee mutta kaikki yhteiskunnan palvelut kuppaavat.

Nykynuoret on rasittavia työelämässäkim. Pomolle kitistään että ei inspaa, ei motivoi, ei jaksa... palkkaa kuitenkin kinistään lisää ja heti vastavalmistuneelle pitäisi olla johtajan titteli.

Kyllä tässä pitäisi ottaa joku korjausliike sillä tällälailla ei voi meno jatkua.

Virossa on korkea syntyvyys kun lapsiperheitä arvostetaan korkealle, ja niille maksetaan. Taisi olla niin että lapsilisä on siellä nelinkertainen suomeen nähden. Ei siis suoraan rahana vertaillen vaan tulotasoon suhteuttaen. Lisäksi hyvät palvelut ja pallöjon tukea vanhemmuuteen.

En tajua milsi tämä asia ei ole hallitusohjelmassa. Tuntuu että varsinkaan vasemmistoa ei kiinnosta yhtään tämä syntyvyysasia.

Mielenkiintoista nähdä mihin asiat kehittyy.

Itse olen 50 v lapseton, naimaton nainen, vähemmistönä omassa sukupolvessani siis, tehnyt erilaisia valintoja kuin useimmat muut ikätoverini. Korkeakoulutettu juu, tiedostavasta, vasemmistolaisesta työväenluokkaisesta perheestä lähtöisin.

Ihan pienestä asti tiesin, että minä en halua tehdä lapsia. Ja sitten aikuisena miesmaailmassa seikkailtuani tajusin myös sen, etten halua miestäkään - en ainakaan kotiini. Sillä jos minun sukupolveni naiset oli koulittu kovalla kouralla passaajiksi ja mahdollistajiksi, niin samaan syssyyn miehistä oli kasvatettu hyvällä omallatunnolla pelkiksi passattaviksi tai perässävedettäviksi vapaamatkustajiksi  heittäytyvikiä 'miähiä'. Ei kiitos. 

Työelämä on ollut minulle se tärkein homma. Olen tehnyt kolme eri uraa työvuosieni aikana. Kaikista töistäni (nuoruuden opiskeluaikojen muutamaa hanttihommaa lukuunottamatta) olen pitänyt. Olen aloittamassa neljättä uraa, joka myös jatkunee eläkeikään asti, tosin pikku hiljaa varmasti harveten. En usko nimittäin, että kovin kauaa viihdyn mitään tekemättä. Ja saikuttaminen - kun ei huvita - pohjalta, ei ole mun juttu. Ehkä se on liittynyt siihen, että olen pitänyt työstäni, siellä on ollut kaverini, siellä on saanut käyttää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, tehnyt merkityksellisiä juttuja. Kaikilla ei tällaista työtä vain ole. 

Tulevaisuudessa työtä ei riitä, suunnittelu, testailu ja muu mielenkiintoinen työ sekin mennä humpsahtaa jonnekin muualle kuin taviksen käden ulottuville - tuntuu siltä, että minun kaltainen, vain työuraan panostanut nainen on lähes yhtä vanhanaikainen kuin 1950-luvun pullantuoksuinen ja tissejä kotiin tulevalle miehelleen esittelevä kotiäiti. Uskon, että tulevaisuudessa naiset uskaltavat siirtyä yrittäjiksi, perustavat omia yrityksiä, saikuttavat sitten omasta pussista jos saikuttavat. Ja jos työtä voi vielä hoitaa etätyönä, niin silloin se on helpommin sovitettavissa esim. äideille, joilla on pieniä lapsia. Miehethän tunnetusti menevät nykyään omia polkujaan, joten heitä kannattaa ottaa vielä vähemmän huomioon kuin ennen.