Syy milsi nuoret naiset eivät tee lapsia eivätkä ylisuorita on TÄSSÄ

No olen 80 luvun kasvatti ja minut kasvatettiin että olen arvoton ja en yhtään mitään. Juuri tuolla tavoin miten sinutkin ap.

Aluksi oli suorittaja ja yritin kaikella toiminnallani vain lunastaa olemassa ololleni oikeutuksen. Minulla ei ollut rajoja ja annoin kaikkien paskantaa päälleni.

Sitten paloin loppuun ja meinasin kuolla.

Vasta tämän jälkeen olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse alistua.

Eli ei minua ole oikein kasvatettu, vaan kantapään kautta opin olemaan alistumatta.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap täysin oikeassa. Olen samaa mieltä! Olen itse 31 vuotias kahden lapsen äiti ja mielestäni kuulun tähän "välimaastoon". Toisinaan tunnen todella suurta häpeää siitä, että jään lasten sairastuttua kotiin tai ylipäätään siitä, että teen lyhennettyä työviikkoa. Toisinaan, olen äärettömän ylpeä itsestäni, että teen näin. Minulle lapset ovat tärkeämpiä, kuin palkkapäivänä saatu palkka. Aikaa lasten kanssa ei voi mitata mielestäni rahassa. 

Koen, että minut on kasvatettu siten, että töitä on tehtävä ja jos on sairauslomalla, niin se on huono juttu työnantajan silmissä ja olen "vaarassa" jäädä työttömäksi. Tästä ajatuksesta joudun rimpuilemaan jatkuvasti. Jos niin kävisi, sitten niin kävisi. Silloinhan minulle jäisi jopa enemmän aikaa lasteni kanssa? Tippuisin aluksi liiton rahoille ja sen jälkeen saisin työttömyystukea. Voisin henkisesti jopa ehkä paremmin? 

Minä voin työttömänä paremmin fyysisesti ja henkisesti.

Alan aina urheilla ja lopetan tupakoinnin seinään. Myös alkoholin käyttö jää pois.

Alan ottamaan kontaktia lapsiini ja kiinnostun heidän elämästä. Teemme yhdessä kaikkea kun olen työtön.

Äskettäin poika kysyi juhannuksena että milloin isä olet taas työtön, niin me saamme sinut takaisin ja olet iloinen.

Minä sanoin vain että: "kyllä isä on pian työtön, kun ei pomo tee sopimuksia ja ei pomolla ole varaa palkata isää vakituiseksi, pomo on niin köyhä tai ahne nainen".

Miten yhteiskunnan on tarkoitus toimia, jos kaikki vaan arvostavat itseään eivätkä halua osallistua? En kysy tätä ilkeillen, vaan oikeasti haluaisin kuulla realistisia visioita siitä, miten ihmiset voivat kaikki halutessaan vain toteuttaa itseään? Niin kauanhan kaikki toimii, kun riittävän vähäinen joukko tekee näin.

Toki lapsi tarvitaan yhteiskunnan kannalta ja on toivottavaa tehdäkin niitä. Mutta jos syntyvyys halutaan nousuun niin KEINOT on erit kuin ennen js tätä poliitikot ei oikein ymmärrä.

Puhutaan vauvatonnista, lapsilisästä jne kun ei se ole se ongelma. Se on se ongelma että lapsenteko pitää saada arvokkaaksi ja arvostetuksi (Viro onnistui tässä) ja lastenhoidon taakka pitää paitsi puolittaa, myös osin ottaa yhteiskunnalle erilaisten tukipalvelujen muodoSa.

Esim minulla oli useampi lapsi mutta ei lainkaan suvun tukea eikä isovanhempia apuna. Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Lisäksi eläkelertymä pitäisi korjata niin ettei lapsenteko romahduta eläkettä niinkuon se nyt tekee.

Ei kukaan nykynainen tee lapsia samalla diilillä kuin me 40+ naiset. Poliitikkojen perhevapaauudistus on yksi pieni oikeasuuntainen askel mutta ei lainkan riittävä. Katsotaan parin vuoden päästä syntyvyysluvut - epäilen että ”rommaa” entisestään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se kiistatta totta että 40v ja sitä vanhemmat naiset on pienestä pitäen kovalla kädellä ”koulittu” ja he ovat joutuneer aina ja kaikessa sivuuttamaan omat toiveet, omat halut ja omat tarpeet. Heillä ei ehkä edes ole ”omaa minää” identiteettinä vaan he ovat koneiston osa, ratas joka raksuttaa, joka tuottaa, tekee ja uurastaa tauotta.

Luojan kiitos lapset kasvatetaan nykyään erilailla, mutta välillä (itsekin olen 40+) ajattelen että onko menty liikaa toiseen suuntaan eli tuliko ihmisistä ”liian heikkoja” kun ei kestetä enää yhtään mielen pahoittumista.

Töissä huomaa helposti, esimiehenä kun annan kauniisti rakentavaa palautetta, siitä suututaan ja haetaan saikkua syyllä esimies kiusaa. Jos joltain kuolee kissa niin viikko saikkua. Tuollaisista ei olisi ennne todellakaan kehdannut saikuttaa.

En nyt kaipaile paluuta vanhaan mutta olisko joku keskitie hyvä asia?

Otit tuon mielenpahoittumisen ja heikkouden esiin. Ihmiset eivät ole tottuneet siihen että ihmiset sanovat ääneen, että tuo loukkasi ja tuo tuntuu pahalta.

Ennen vanhaan ei kukaan olisi julkennut/juljennut sanoa, että hei sinä loukkasit. Silloin olisi nolannut huonosti käyttäyvän perspään.

Toisten ihmisten puolesta loukkaantujat ja itsensä ylentäjät ovat taas eriasia. Heidän motiivinsa on toisten näpäyttely ja holhoaminen. Ovat ihan naurettavia pellejä jokainen intiaanipäähineistä inisijä. Yrittävät käytöksellään alentaa toisia (niitä kenen puolesta loukkaantuvat ja pahoja loukkaajia) ja ylentää itsensä joksikin mahtaviksi pyhimyksisksi joilla on hyvä sydän ja suuresti viisautta havaita epäkohtia.

Ihmisiä on aina loukannut huono käytös ja aina tulee loukkaamaan. Ennen vanhaan loukkaantuminen kätkettiin ja purettiin sitten toisiin. Nykyään on toisia toiminta malleja.

Ennen vanhaan loukkaantuminen purettiin esim. siten että vanhat ämmänkäppänät oksensivat paskansa nuorten tyttöjen päälle ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Toki lapsi tarvitaan yhteiskunnan kannalta ja on toivottavaa tehdäkin niitä. Mutta jos syntyvyys halutaan nousuun niin KEINOT on erit kuin ennen js tätä poliitikot ei oikein ymmärrä.

Puhutaan vauvatonnista, lapsilisästä jne kun ei se ole se ongelma. Se on se ongelma että lapsenteko pitää saada arvokkaaksi ja arvostetuksi (Viro onnistui tässä) ja lastenhoidon taakka pitää paitsi puolittaa, myös osin ottaa yhteiskunnalle erilaisten tukipalvelujen muodoSa.

Esim minulla oli useampi lapsi mutta ei lainkaan suvun tukea eikä isovanhempia apuna. Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Lisäksi eläkelertymä pitäisi korjata niin ettei lapsenteko romahduta eläkettä niinkuon se nyt tekee.

Ei kukaan nykynainen tee lapsia samalla diilillä kuin me 40+ naiset. Poliitikkojen perhevapaauudistus on yksi pieni oikeasuuntainen askel mutta ei lainkan riittävä. Katsotaan parin vuoden päästä syntyvyysluvut - epäilen että ”rommaa” entisestään.

Ap

Harvemmilla ihmisillä nykyään ja tulevaisuudessa on tiedossa pysyvä työpaikka jossa lölliä koko ikänsä. Kuka pätkätöitä ja silppuelämää elävä tai kokonaan työtön haluaa tehdä lapsia jatkuvaan epävarmuuteen?

En minä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteiskunnan on tarkoitus toimia, jos kaikki vaan arvostavat itseään eivätkä halua osallistua? En kysy tätä ilkeillen, vaan oikeasti haluaisin kuulla realistisia visioita siitä, miten ihmiset voivat kaikki halutessaan vain toteuttaa itseään? Niin kauanhan kaikki toimii, kun riittävän vähäinen joukko tekee näin.

Ei yhteiskunta sorru sen takia että ihmiset lakkaavat halvekimasta itseään.

Yhteiskunta lakkaa toimimasta siksi, että loputon talouskasvu on mahdottomuus ja koko rahasysteemi on mahdoton pyramidihuijaus.

Vierailija kirjoitti:

Toki lapsi tarvitaan yhteiskunnan kannalta ja on toivottavaa tehdäkin niitä. Mutta jos syntyvyys halutaan nousuun niin KEINOT on erit kuin ennen js tätä poliitikot ei oikein ymmärrä.

Puhutaan vauvatonnista, lapsilisästä jne kun ei se ole se ongelma. Se on se ongelma että lapsenteko pitää saada arvokkaaksi ja arvostetuksi (Viro onnistui tässä) ja lastenhoidon taakka pitää paitsi puolittaa, myös osin ottaa yhteiskunnalle erilaisten tukipalvelujen muodoSa.

Esim minulla oli useampi lapsi mutta ei lainkaan suvun tukea eikä isovanhempia apuna. Tällisessa tilanteessa pitäisi olla sitä yjteiskunnan apua nuorille. Esim lisää avoimia päiväkoteja, hoitoparkkeja ja puistoja, laadukas hoitajavälitys subventoituun hintaan (mll ei ole vastaus tähän), lyhyttä hoitoa äkilliseen tarpeeseen jne.

Lisäksi eläkelertymä pitäisi korjata niin ettei lapsenteko romahduta eläkettä niinkuon se nyt tekee.

Ei kukaan nykynainen tee lapsia samalla diilillä kuin me 40+ naiset. Poliitikkojen perhevapaauudistus on yksi pieni oikeasuuntainen askel mutta ei lainkan riittävä. Katsotaan parin vuoden päästä syntyvyysluvut - epäilen että ”rommaa” entisestään.

Ap

Itse täytän 40v tänä vuonna. Vanhin lapseni on 18 ja nuorin 1v. Tämän nuorimmaisen kanssa esim avoimia päiväkoteja, puistotoimintaa, kunnallista hoitopalveluja jne on ollut paljon enemmän tarjolla kuin vanhimman (meilläkään ei isovanhemmat ole koskaan osallistuneet). Kyllä nämä kehittyvät, mutta lapset eivät vaan sovi liikaan individualismiin, vaikka olisi mitä tukisysteemejä. Sellainen vanhemmuus ei vain ole mahdollista, että lapsista ei olisi vaivaa (ilon lisäksi).

Olipa hieno ja silmiä avaava ketju, kiitos ap! Olen 36v nainen, kasvatettu myös 80-90-luvulla arvottomaksi perheessä, jossa just isä ei tee mitään, omistaa kaiken, määrää kaikesta ja naisten tehtävä on kärsimysten kautta palvella miehiä. Just miten täällä oli kertomus äidistä, joka polki pyörällä töihin, kauppaan ja vei ja haki lapset tarhasta samalla, kun iskä ajalee autolla ja menee kotiin mätänemään tuntikausiksi pistämässä tikkuakaan ristiin perheensä eteen.

Ai joo ja mitään ei myöskään saanut pyytää, odottaa tai ottaa vastaan, ettei vaan muutu muita hyväksikäyttäväksi ja ylpeäksi (koska jos muuttuu, ei ole enää alistettavissa).

Just tässä mietin, että pitäisi mennä hierojalle, kun selkä on pahasti jumissa ja siihen koskee. Ekana mieleen tulee, että "En voi, en ansaitse, on kallista, jumppaa nyt vaan! Olet tähänkin asti pärjännyt ilman ulkopuolista apua ton selkäsi kanssa." 

No helvetti! Niin olenkin! 

En suostu enää.

Haluan elää loppuelämäni itseäni arvostaen ja kunnioittaen, vaikka joudunkin menemään syviin ja epämukaviin vesiin sen tehdäkseni.

Jos naiset ylisuorittavat töissä, niin mitä miehet sitten tekevät? Miehet kuitenkin tunnetusti tekevät kovemmin ja enemmän töitä kuin naiset. Nykyään työt ovat kokonaisuutena inhimillisempiä ja helpompia kuin ennen ja on myös valtavasti byrokratian kautta syntyneitä tekotöitä ja hallintokerroksia. Toki samalla vanhoja töitä on hävinnyt teknologian kehittyessä, mutta vaikka monia ankeita ns.miesten töitä on hävinnyt, yli 90% rankimmista hommista on miesvaltaisia. 

Mielestäni ei ole naisten intresseissä lähteä esittämään, että nimenomaan naiset ylisuorittavat, koska se antaa sellaisen kuvan, että naiset eivät sovi työelämään ollenkaan tosiasian ollessa kuitenkin se, että miehet taistelevat paikastaan kovemmin. 

Kasvatukseen vaikuttaa tietysti hirveästi se mihin yhteiskuntaluokkaan ja alueelle syntyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteiskunnan on tarkoitus toimia, jos kaikki vaan arvostavat itseään eivätkä halua osallistua? En kysy tätä ilkeillen, vaan oikeasti haluaisin kuulla realistisia visioita siitä, miten ihmiset voivat kaikki halutessaan vain toteuttaa itseään? Niin kauanhan kaikki toimii, kun riittävän vähäinen joukko tekee näin.

Ei yhteiskunta sorru sen takia että ihmiset lakkaavat halvekimasta itseään.

Yhteiskunta lakkaa toimimasta siksi, että loputon talouskasvu on mahdottomuus ja koko rahasysteemi on mahdoton pyramidihuijaus.

Japanista kasvoi talousmahti vuosikymmeniksi puhtaasti sen takia, että japanilaiset tekivät aidosti yhteistyötä. Ryhmän etu menee yksilön edelle, vaikka se ääripää on aiheuttanut omat ongelmansa. Suomessa ei voi välttyä ihmisiltä, jotka haluavat nuijia toisia maanrakoon kateudesta ja omasta pahoinvoinnista johtuen. Mutta nuoret nykynaiset ovat taistelijoita.

Jahas mies 29v tuli tuttuun tapaansa puhumaan ohi aiheen :)

Ei tuo välttämättä ole ikäkysymys. Itse olen myös 70-luvun alkupuolella syntynyt, ja tunnen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat vetäneet työ- ja muunkin elämän hyvin omanarvontuntoisesti. Huonoista työpaikoista on lähdetty, yksi lähti kokonaan työelämästä kun joutui olemaan useamman vuoden todella ikävässä työpaikassa eikä löytänyt parempaa. Rahaa meidän ikäryhmällä on paljon, ja moni on todellakin äänestänyt jaloillaan ja elelee sijoitustuloilla. Eipä olisi tullut kuuloon 50 vuotta sitten, eikä edes monella nykyisellä uupuneella kolmikymppisellä.

Tällä palstalla on jatkuvaa märinää köyhyydestä ja epävarmuudesta, mutta omassa viitekehyksessäni nimenomaan kummastakaan ei ole merkkiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo välttämättä ole ikäkysymys. Itse olen myös 70-luvun alkupuolella syntynyt, ja tunnen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat vetäneet työ- ja muunkin elämän hyvin omanarvontuntoisesti. Huonoista työpaikoista on lähdetty, yksi lähti kokonaan työelämästä kun joutui olemaan useamman vuoden todella ikävässä työpaikassa eikä löytänyt parempaa. Rahaa meidän ikäryhmällä on paljon, ja moni on todellakin äänestänyt jaloillaan ja elelee sijoitustuloilla. Eipä olisi tullut kuuloon 50 vuotta sitten, eikä edes monella nykyisellä uupuneella kolmikymppisellä.

Tällä palstalla on jatkuvaa märinää köyhyydestä ja epävarmuudesta, mutta omassa viitekehyksessäni nimenomaan kummastakaan ei ole merkkiäkään.

Oletkin ns hyvän perheen kasvatticja sulle sallittiin arvokkuus ja itsetunto. Kaikille ei sallittu, vaan nujerrettiin kaikin keinoin. On eri lähtökohdat lähteä hyvästä perheestä va huonosta perheestä. Menestyä voi molemmilta portailta mutta hyvän perheen lapsi saa maratonin verran etumatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole olleet läsnä. Lapset on laitettu todella pieninä päiväkoteihin, siitä kouluun ja iltapäiväkerhoihin. Vanhemmat on kasvatettu siihen oravanpyörään, että mitä nöyremmin teet työtä sitä kirkkaamman kruunun saat. Nuoret eivät osaa käsitellä tunteitaan, kun lapsesta asti ovat joutuneet selviämään tunteidensa kanssa yksin isoissa ryhmissä. Tietenkin haluavat toisenlaisen tien, kun ovat kokeneet sen pahoinvoinnin mitä vanhempien poissaolosta on aiheutunut. 

Ihan kukkua. Minut laitettiin hoitoon 3kk iässä. Äiti haki hoidosta vuosikausia 7-8 välillä illalla. Vei aamulla hoitoon niin että olin siellä ennen yhdeksää. Silti ehti kasvattaa tähän naiset on orjia asenteeseen ja itsensä mitätöintiin. Isä teki työtä 7-15 arkisin. Viikonloput leikin itsekseni tai naapurin muksujen kanssa. Ei minun lapsuudessa 80 luvulla aikuiset olleet mitenkään läsnä. Lapset kasvatti toisiaan suurimman osan aikaa. Vanhemmat ilmestyi vasta kun oli aika antaa kurinpalautusta. Nykyajan lapsia hyysätään tauotta ja ovat mielenterveysongelmaisia jo kouluiässä. Ehkä oli hyvä kun lapsuudessa sai lasten antamaa kasvatusta. Se oli suoraa ja rehellistä toisin kuin nykyajan aikuisten jatkuvan puuttumisen nujertamat lapset.

Vähän ohis aiheesta mutta minut voetiin myös 3kk iässä hoitoon ja äiti haki mut tosi myöhään. Syy: äidin piti kulkea pitkä työmatla polkupyörällä, käydä työn jälkeen kaupassa ja hakea lapsi hoidosta polkupyörällä, eli kotiin haettiin aina kuuden jälkeen.

Isällä kevyt päivätyö ja pääsi jo puoli neljä, lyhyt 4 km työmatka, auto oli tietenkin isällä koska MIES! Isä ei käynyt kaupassa eikä hakemut lapsia tarhasta, sehän on alkojen työtä.

Isä ei siivonnut eikä laittanut ruokaakaan eikä hoitanut lapsiakaan. Eikä varsinkaan siivonnut.

Naisen rooli oli tehdö pitkä työpäivä, polkea sateessa ja pakkasessa pitkät työmatkat, hoitaa yksin koti ja kaikki kotityöt - ja loppu aika palvoa miestään, silittää sille aamuksi vaatteet valmiiksi, ja aina huolehtia että onhan MIEHELLÄ kaikki hyvin.

Ja kun mies sitten veti perseet ja hakkasi vaimon ja lapset niin asia vaan painettiin villasella.

Ihan samanlaista se on nykyäänkin. Naisen rooli on tehdä kaikki kotityöt ja palvoa miestään ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole olleet läsnä. Lapset on laitettu todella pieninä päiväkoteihin, siitä kouluun ja iltapäiväkerhoihin. Vanhemmat on kasvatettu siihen oravanpyörään, että mitä nöyremmin teet työtä sitä kirkkaamman kruunun saat. Nuoret eivät osaa käsitellä tunteitaan, kun lapsesta asti ovat joutuneet selviämään tunteidensa kanssa yksin isoissa ryhmissä. Tietenkin haluavat toisenlaisen tien, kun ovat kokeneet sen pahoinvoinnin mitä vanhempien poissaolosta on aiheutunut. 

Ihan kukkua. Minut laitettiin hoitoon 3kk iässä. Äiti haki hoidosta vuosikausia 7-8 välillä illalla. Vei aamulla hoitoon niin että olin siellä ennen yhdeksää. Silti ehti kasvattaa tähän naiset on orjia asenteeseen ja itsensä mitätöintiin. Isä teki työtä 7-15 arkisin. Viikonloput leikin itsekseni tai naapurin muksujen kanssa. Ei minun lapsuudessa 80 luvulla aikuiset olleet mitenkään läsnä. Lapset kasvatti toisiaan suurimman osan aikaa. Vanhemmat ilmestyi vasta kun oli aika antaa kurinpalautusta. Nykyajan lapsia hyysätään tauotta ja ovat mielenterveysongelmaisia jo kouluiässä. Ehkä oli hyvä kun lapsuudessa sai lasten antamaa kasvatusta. Se oli suoraa ja rehellistä toisin kuin nykyajan aikuisten jatkuvan puuttumisen nujertamat lapset.

Vähän ohis aiheesta mutta minut voetiin myös 3kk iässä hoitoon ja äiti haki mut tosi myöhään. Syy: äidin piti kulkea pitkä työmatla polkupyörällä, käydä työn jälkeen kaupassa ja hakea lapsi hoidosta polkupyörällä, eli kotiin haettiin aina kuuden jälkeen.

Isällä kevyt päivätyö ja pääsi jo puoli neljä, lyhyt 4 km työmatka, auto oli tietenkin isällä koska MIES! Isä ei käynyt kaupassa eikä hakemut lapsia tarhasta, sehän on alkojen työtä.

Isä ei siivonnut eikä laittanut ruokaakaan eikä hoitanut lapsiakaan. Eikä varsinkaan siivonnut.

Naisen rooli oli tehdö pitkä työpäivä, polkea sateessa ja pakkasessa pitkät työmatkat, hoitaa yksin koti ja kaikki kotityöt - ja loppu aika palvoa miestään, silittää sille aamuksi vaatteet valmiiksi, ja aina huolehtia että onhan MIEHELLÄ kaikki hyvin.

Ja kun mies sitten veti perseet ja hakkasi vaimon ja lapset niin asia vaan painettiin villasella.

Ihan samanlaista se on nykyäänkin. Naisen rooli on tehdä kaikki kotityöt ja palvoa miestään ja lapsia.

Ei ole enää samanlaista.

T. Nais-uratykki, mies on kotona lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole olleet läsnä. Lapset on laitettu todella pieninä päiväkoteihin, siitä kouluun ja iltapäiväkerhoihin. Vanhemmat on kasvatettu siihen oravanpyörään, että mitä nöyremmin teet työtä sitä kirkkaamman kruunun saat. Nuoret eivät osaa käsitellä tunteitaan, kun lapsesta asti ovat joutuneet selviämään tunteidensa kanssa yksin isoissa ryhmissä. Tietenkin haluavat toisenlaisen tien, kun ovat kokeneet sen pahoinvoinnin mitä vanhempien poissaolosta on aiheutunut. 

Ihan kukkua. Minut laitettiin hoitoon 3kk iässä. Äiti haki hoidosta vuosikausia 7-8 välillä illalla. Vei aamulla hoitoon niin että olin siellä ennen yhdeksää. Silti ehti kasvattaa tähän naiset on orjia asenteeseen ja itsensä mitätöintiin. Isä teki työtä 7-15 arkisin. Viikonloput leikin itsekseni tai naapurin muksujen kanssa. Ei minun lapsuudessa 80 luvulla aikuiset olleet mitenkään läsnä. Lapset kasvatti toisiaan suurimman osan aikaa. Vanhemmat ilmestyi vasta kun oli aika antaa kurinpalautusta. Nykyajan lapsia hyysätään tauotta ja ovat mielenterveysongelmaisia jo kouluiässä. Ehkä oli hyvä kun lapsuudessa sai lasten antamaa kasvatusta. Se oli suoraa ja rehellistä toisin kuin nykyajan aikuisten jatkuvan puuttumisen nujertamat lapset.

Vähän ohis aiheesta mutta minut voetiin myös 3kk iässä hoitoon ja äiti haki mut tosi myöhään. Syy: äidin piti kulkea pitkä työmatla polkupyörällä, käydä työn jälkeen kaupassa ja hakea lapsi hoidosta polkupyörällä, eli kotiin haettiin aina kuuden jälkeen.

Isällä kevyt päivätyö ja pääsi jo puoli neljä, lyhyt 4 km työmatka, auto oli tietenkin isällä koska MIES! Isä ei käynyt kaupassa eikä hakemut lapsia tarhasta, sehän on alkojen työtä.

Isä ei siivonnut eikä laittanut ruokaakaan eikä hoitanut lapsiakaan. Eikä varsinkaan siivonnut.

Naisen rooli oli tehdö pitkä työpäivä, polkea sateessa ja pakkasessa pitkät työmatkat, hoitaa yksin koti ja kaikki kotityöt - ja loppu aika palvoa miestään, silittää sille aamuksi vaatteet valmiiksi, ja aina huolehtia että onhan MIEHELLÄ kaikki hyvin.

Ja kun mies sitten veti perseet ja hakkasi vaimon ja lapset niin asia vaan painettiin villasella.

Ihan samanlaista se on nykyäänkin. Naisen rooli on tehdä kaikki kotityöt ja palvoa miestään ja lapsia.

Ei ole enää samanlaista.

T. Nais-uratykki, mies on kotona lasten kanssa

Tiedät itsekin olevasi harvinainen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö ihan oikeasti siltä, että nykymaailma on mennyt parempaan suuntaan? Naiset voi pahemmin kuin koskaan ihan tilastojen mukaan.

Joo mutta se on se murrosvaihe. Rimpuillaan irti vanhasta ja mennään kohti uutta. Vallassa on vielä vanhat patut jotka kohtelee nuoria naisia vanhoilla asenteilla. 20-30v sisällä tämä tulee muuttumaan radikaalisti.

Joko käy niin että naiset valloittaa työelämän täysin (ja miehet jää assistenteiksi) tai sitten voi käydä niinkin että haistatetaan pitkät koko työelämälle, joka ei tue ihmisen onnellsiuutta.

Mutta tässä hyvin näkee että 70-luvun luulot pois kasvatus tuotti vain ylisuorittajia joilla ei ole kontaktia omaan itseen.

20-30v ja tätä tuntemaamme maailmaa ei ole. On sotatila päällä.

Näin on. 2030-luvulla tilanne alkaa olla jo sietämätön siten, ettei laajamittaista sotaa edes voida olla aloittamatta. Meinaa miljardeja asuu alueilla, joilla ei voi elää samalla kun muu jengi kuluttaa kuin viimeistä päivää ja juo ja syö muovia, koska sitä on silloin merissä enemmän kuin kalaa.

Kaiken takana on rahanahneus ja etenkin matin ja tepon sanoin; nainen!

Eli koska nainen valitsee aina sen resurssirikkaimman saastuttavimman miehen niin resurssit lopulta loppuu.

2050 ihmiskuntaa ei ole, mutta torakoita senkin edestä:)

On muuten eri fiksua jättää oma hyvinvointi sikseen ja tyydyttää muiden toiveita!! Tuollainen 70-luvulla kasvatettu nainen on kultaakin kalliimpi;)

Nykynainenhan ei tyydy kuin miljardöörigangsterin kustantamaan elämään ja jää mielenterveyssaikulle ekan työpäivän jälkeen.

Työelämä ei ole reilua. Työntekijöitä käytetään hyväksi röhkeästi. Ammattiliittojen pitäisi puristaa työpaikkoja kovemmalla gansteriotteella ja ostovoima korkeammalle.

Mielenkiintoinen aloitus. Varmaan suurin ero on se, että aikaisemmin kasvatetut ovat realistisempia elämän odotuksissaan? Nyky-kaksikymppinen odottaa että kaiken pitäisi aina olla helppoa ja kivaa? Eihän se niin mene, elämässä on aina vastoinkäymisiä kaikille tarjolla. Voi myös olla vähän luonnekysmys siitä huolimatta, millä vuosikymmenellä on kasvatettu. Jotkut vaan tajuaa paremmin elämän realiteetit kuin toiset eli töitä on usein tehtävä että jotain saavuttaa ja siihen saattaa liittyä epämiellyttäviä ilmiöitä, joiden ei saisi antaa lannistaa ja lopettaa yrittämästä.