Lue keskustelun säännöt.
Minkä asian osalta kasvoitte lapsuutenne tynnyrissä?
24.06.2019 |
Aloitan:
Ravintolat, kahvilat, hotellit: Emme ikinä matkailleet missään emmekä käyneet ravintoloissa tai kahviloissa. Minulla meni aikuisiälläkin monta vuotta ennen kuin uskaltauduin ravintolaan syömään, koska en vain yksinkertaisesti tiennyt yhtään, miten siellä toimitaan.
Limpparit: Meillä ei lapsuudenkodissa ollut koskaan limpparia, joten en vielä teini-iässä tiennyt juuri minkään limpparin nimeä.
Viihdemusiikki ja viihdeohjelmat: Vaikka perheemme ei ollut uskonnollinen, viihdettä pidettiin jotenkin typeränä ja turhana. En tiennyt mitään bändejä tai hittikappaleita enkä koskaan saanut katsoa telkkarista esim. salkkareita tai sketsiohjelmia, joista kaikki sitten koulussa puhuivat.
Kommentit (146)
Just hotellit ja ravintola. Lentokentät.
Eka ulkomaanmatka aika järkytys 🙈 ei mitään tietoa kuinka toimitaan missäkin..
Tavarat hukassa kentällä, juomien ja ruokien noutaminen ja maksaminen tiskillä jne. Ei voinut maalainen tajuta että saa mennä vaatimattomissakin paikoissa suoraan pöytään istumaan 👌
Ja eka ulkomaanmatka oli ajalta ennen kännyköiden nettejä, eli ei oikein voinut tsekata ohjeita sit paikanpäällä.
Matkaa varatessa ajateltiin vain että ”how hard can it be?”. Kohdemaan lentokentällä (miljoonakaupunki) paljastui että olis kannattanut vähän jotain lukea etukäteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotellit, ravintolat, ulkomaanmatkat, kyläilyt (ei paljon harrastettu moista).
En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla. En lapsuudenkodissani, enkä koskaan sen jälkeen. En tiedä mitään vuokrasopimuksista.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla. En lapsuudenkodissani, enkä koskaan sen jälkeen. En tiedä mitään vuokrasopimuksista.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotellit,ulkomaanmatkat, huumeet ( tosin edelleen tynnyrissä niiltä osin).
Pankkiasiat, kaikki raha.asiat hoitivat aina vanhemmat ja kävin pankissa itse vasta yli 20v. Ei siis mitään hajua mistään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsuuteni ja nuoruuteni musiikki pitkälti, varsinkin hevi: en vieläkään tajua siitä juuri mitään. Vanhempamme (ei-uskonnollisia koulutettuja kaupunkilaisia) pitivät sen ajan nykymusiikkia surkeina haamukirjoittajien tekeleinä (esim. "Bändit ei kirjoita omia biisejään") tai heviä liian vaarallisena ja paheellisena. Jotkut elokuvat myös: vain vanha oli laatua. Aikuisena olen sitten tutustunut noihin kasari- ja ysäri-ilmiöihin ja huomannut ne kivoiksi.
- Kasarilapsi ja ysärinuori
Vierailija kirjoitti:
Pankkiasiat, kaikki raha.asiat hoitivat aina vanhemmat ja kävin pankissa itse vasta yli 20v. Ei siis mitään hajua mistään:)
Huumeet myös, kerran vaan nähnyt kasan jonka kissa löysi maastosta.Tupakka en ole ikinä edes maistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaanmatkailu, ei käyty koskaan matkoilla. (oli toki kiinni suurimmaksi osaksi rahasta) Mutta muutenkaan ei tutustuttu toisiin kulttuureihin esim. ruuan osalta, itse olen vasta aikuisena maistanut esim. kiinalaista ruokaa, joka monessa kaveriperheessä oli ihan perusjuttu.
En nyt tiedä onko tämä enää lapsuuden osalta mutta en ole koskaan maistanut mitään väkeviä, siis viskiä, konjakkia, tms mitä niitä nyt on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perhekään ei käynyt kertaakaan ravintolassa syömässä. Aikuisena välttelin ja pelkäsin ulkona syömistä, koska en tiennyt miten ja milloin maksetaan ja keneltä kysytään siitä yms.
Kotona ei myöskään pelattu mitään korttipeliä ja aikuisena hävettää ja harmittaa, kun ehdotetaan kortin peluuta. On pakko kieltäytyä, kun ei ole harmainta aavistusta säännöistä eikä mitään kokemusta.
N 50 ja risat
Ruokaravintolassa käyminen - ekan kerran tein tämän kun työporukalla mentiin syömään. Pysyttelin taka-alalla ja seurasin miten toimitaan. Toki syödä osasin etiketin mukaan, mutta se kaikki muu. Vieläkin jännittää enkä käy syömässä ellei ole jokin pakollinen sosiaalinen tilanne esim. töissä.
Ulkomaat, hotellit - ei mitään kokemusta. Aikuisena vasta ja taas työmatkalla.
Teatterit, konsertit - ei kokemusta vieläkään konserteista eikä taida tulla (olen yli 50-vuotias). Teatterissa pääsin käymään koululaisena.
Kotibileet, diskot alle 18-vuotiaana. En käynyt koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Statussymbolit: En jotenkin hahmota, että statusesine kertoo taloudellisesta tilanteesta vaan tulkitsen materiaa omistajansa osaavuuden/nohevuuden kautta. Komeasti kiiltävä 90-luvun Toyota on suurempi osoitus omistajansa pätevyydestä kuin huonosti pidetty 2010-luvun volkkari, vaikka hintaero olisi kuulemma monikymmenkertainen. Kankaan laatu ja ompeleen jälki kertoo vaatekappaleen arvon, ei niskalappuun kirjattu brändi. Anoppini sai hyvät naurut, kun en osannut arvottaa hänen hiukan kolhiutuneita Iittala-kuppejaan ja pyysin niitä kukkaruukuiksi itselleni, luulin vain ottavani risat kupit hyötykäyttöön... :)
Hidden annoying kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla. En lapsuudenkodissani, enkä koskaan sen jälkeen. En tiedä mitään vuokrasopimuksista.
😂
En siis asu Suomessa, vaan maassa, jossa vuokra-asuminen on todella yleinen asumismuoto. Ihmiset puhuvat aina vuokristaan, vuokranantajistaan, millainen sopimus on, mitkä ovat sopimuksessa oheiskulut, mitkä eivät jne. En tiedä noista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hidden annoying kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla. En lapsuudenkodissani, enkä koskaan sen jälkeen. En tiedä mitään vuokrasopimuksista.
😂
En siis asu Suomessa, vaan maassa, jossa vuokra-asuminen on todella yleinen asumismuoto. Ihmiset puhuvat aina vuokristaan, vuokranantajistaan, millainen sopimus on, mitkä ovat sopimuksessa oheiskulut, mitkä eivät jne. En tiedä noista mitään.
Jatkan vielä: asuin lapsuuteni vaatimattomassa talossa, sen jälkeen mieheni isovanhemmiltaan perityssä vanhassa talossa. Eli ei mistään eliittikakarasta ole kyse, vaan tosiaan otsikon tynnyrissä kasvaneesta.
Ravintolat, hotellit, lentomatkat, urheilu.
Urheiluun sain ensikosketuksen 3. luokalla kun pelattiinkin jalkapalloa, ei enään polttopalloa.
Tietenkään en tiennyt sääntöjä joten pallon lentäessä kohti otin siitä kopin. Tästä minua kiusattiin liikunnan tunneilla vielä lukiossakin.
Urheilua (varsinkin joukkue) kohtaan jäi elinikäinen kammo.
Ravintolassa kävimme silloin kun isoäiti kustansi puoli sukua seisovaan pöytään. Tavallinen ravintola etiketteineen jäi tuntemattomaksi.
Vasta 26-vuotiaana kavereiden kanssa ulkomailla olin ensimmäistä kertaa ravintolassa, jossa tuotiin menu, piti kertoa tilaus tarjoilijalle jne. Kyllä hävetti kun muut huomasivat kokemattomuuteni!
Samalla matkalla olin myös ensimmäisen kerran hotellissa.
Lentomatkailuun tutustuin vasta 33-vuotiaana. Lapsuudessa teimme kaksi Euroopan matkaa, mutta autolla, nukkuen teltassa.
Rantalomalla ja laskettelut jäivät kokematta eikä moista uskalla enää aikuisena aloittaa.
Nuorena kavereiden kanssa tehdyt matkatkin olivat usein autolla ja teltalla, poikkeuksena aiemmin mainitsemani matka jossa oltiin hotellissakin. Automatka sekin tosin.
Ehkä muitakin asioita on, joissa jäin ummikoksi. Nuo olivat ne, joihin törmäsin pahiten.
Ravintolat, kahvilat, ulkomaanreissut ja moni muu juttu on jo mainittu, joten tuon mukaan uuden: minun on yhä vaikea hahmottaa ja muistaa sitä, että valtaosa ihmisistä ajattelee todella sukupuolittuneella tavalla ja esimerkiksi erittelee työtehtävät sukupuolten mukaan ja antaa tämän kaiken lisäksi rajoittaa omaakin elämäänsä.
Minun lapsuudenkodissani isä ja äiti tarttuivat toimiin tarvittaessa eivätkä jääneet odottelemaan sitä, että "sukupuoleltaan sopivampi" saapuisi paikalle. Kumpikin on jo ammattinsa ja harrastustensa puolesta hyvin kätevä, joten heillä ehkä oli tähän paremmat lähtökohdat kuin niillä, jotka eivät ole tottuneet käyttämään käsiään ja työkaluja. Tai aivoja. Tärkeämpää kuitenkin oli asenne. Tämä asenne on siirtynyt minulle, veljelleni ja veljeni nyt lukioikäisille lapsille.
Tynnyrin ulkopuolella hämmästelin pienenä (70-luvulla) sitä, miten naapuristossa ja sukulaisperheissä miehet ja naiset oli eristetty toisistaan rooleihin, kärjistäen: naiset istuivat keittiössä, miehet rehvastelivat toisilleen pihalla tai autotallissa. Eivät vanhempanikaan oikein tainneet viihtyä tuossa asetelmassa. Minä lienen sinkku, koska vaikka minusta oltiin aikoinaan hyvin kiinnostuneita, jouduin jokaisen "kosijan" kohdalla rooliodotusten kohteeksi. Sinkkuna oleminen ei kuitenkaan ole ongelma, koska pärjään oikein hyvin itsekseni. Täällä tynnyrissäni. :)
Ehkä vakavin oli se etten oppinut kotona missään vaiheessa puolustamaan itseäni, en henkisesti enkä fyysisesti. Jotenkin äiti oletti että kaikki tajuavat kyllä olla esim. kiusaamatta ja satuttamatta koska siis sehän on väärin, epämukavaa ja kivuliasta! Perheen sisällä tämä toimi mutta kuten arvata saattaa koulusta tuli aika infernaalinen kokemus.
Sitten on näitä yleisempiä: ravintolat, yleiset vessat... Ihan mustia aukkoja pitkälle aikuisikään saakka. Vasta aikuisena tajusin että matkailuun en tarvitse muuta kuin passin ja suunnitelman, ei se ole mitenkään minulta kiellettyä tai minulle mahdotonta. Pikkuhiljaa olen totutellut käymään pikaruokapaikoissa mutta eritasoiset ravintolat ovat minulle yhä liian "pelottavia" kun ei tiedä miten käyttäytyä. Pitäisi vaan mennä sekaan ja tarvittaessa sanoa asiakaspalvelijallekin että eipä ole paljon tullut käytyä...
Meinasin vastata, että ei sellaisia asioita taida olla. Mutta minulla on tuo sama, että ei käyty ravintoloissa syömässä eikä hotelleissa eikä paljon matkusteltu (paitsi joskus kotimaassa).