Lue keskustelun säännöt.
Entisajan kirjeenvaihtoilmoitukset "Läskit ja rillipäät älkää vaivautuko" - Miten tuollaiset menivät lasten- ja nuortenlehdissä läpi?
23.06.2019 |
Varhaisin muistoni on joskus ekaluokalla kun etsin Nalle Puh-lehdestä kirjekaveria ja siellä oli yksi tuollainen ilmoitus jonka perässä oli "PS. Läskit ja rillipäät älkää vaivautuko" :D Jäi kai siksi niin vahvasti mieleen, koska minulla oli silmälasit.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli deitti-ilmoituksessa että max 80kg ja vähintään 180cm. Silti satakiloiset ja 160 senttiset miehennysät otti yhteyttä :D
Melkoisia kukkakeppejä etsit noilla mitoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi tuosta pahoittaa mielensä? En ainakaan itse ollut noista moksiskaan, mulle se tarkoitti sitä, että kirjoittaja itse kertoo olevansa pinnallinen pässinpää. Hyvä vain, että tuli heti ilmi.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vain suomalainen ilmiö. Esimerkiksi kirjassa "Kärpästen herra" se kaikkein typerin inisijä on läski rillipää. Nuorten dekkarisarjoissa taas penalin terävin kynä on lihava poika ikään kuin alleviivaten, että on yllättävää, että juuri se kaikkein typerimmältä vaikuttava lapsonen onkin se älykkäin. Esim. Hitchcockin/Arthurin 3 etsivää -sarjassa Jupiter.
Juu ja seikkailujen-sarjassa (Enid Blyton) haukuttiin vieraat lapset, jotka eivät olleet epäluonnollisen reippaita ja joille saattoi tulla jopa jostain paha mieli.
Muistan kuinka vastasin 14-vuotiaana mielestäni söpön pojan K-vaihtoilmoitukseen, olikohan lemmikki-lehti. Laitoin pyydetyn valokuvan kirjeen mukaan. Sain vastaukseksi "sori oot liian ruma ja läski" ei varsinaisesti lämmittänyt mieltä :(
No, ennen lihavia oli 1 per luokka. Tai varmaan useimmiten 2 per luokka: 1 tyttö ja 1 poika. Näin asian muistaisin.
Nykyään kun melkein puolet alkaa olla lihavia niin kielenkäyttöäkin on pitänyt siistiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi tuosta pahoittaa mielensä? En ainakaan itse ollut noista moksiskaan, mulle se tarkoitti sitä, että kirjoittaja itse kertoo olevansa pinnallinen pässinpää. Hyvä vain, että tuli heti ilmi.
t.kristallikissa
Sanoo seinähullu, joka pahoittaa mielensä ihan joka asiasta, jopa siitä että käsketään siivoamaan huoneensa... 😂
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vain suomalainen ilmiö. Esimerkiksi kirjassa "Kärpästen herra" se kaikkein typerin inisijä on läski rillipää. Nuorten dekkarisarjoissa taas penalin terävin kynä on lihava poika ikään kuin alleviivaten, että on yllättävää, että juuri se kaikkein typerimmältä vaikuttava lapsonen onkin se älykkäin. Esim. Hitchcockin/Arthurin 3 etsivää -sarjassa Jupiter.
Usein se "läskilinssi" oli älykkö.
Tykkäsin tuosta 3 etsivää- kirjasarjasta lapsena.
Tosaalta monesti se tukeva tyyppi oli tyhmä, ainoana avunaan fyysinen voima.
Esim "Bambukarhujen" Slowly(?) tai vaikkapa Obelix.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läskejä vain nuorissa tuolloin hyvin vähän ja lasejakin vielä oli aika harvalla.
Kyllä rillit on olleet yleisiä ihan kuuskytluvulla jo. Kaikki eivät käyttäneet rillejä kuin pakon edessä. Eli harmaata sumua katselivat mieluummin, että cool inago säilyi.
Minä olin paikkakuntamme ensimmäisiä piilolinssien käyttäjiä. Olivat pienet ja kovat, muovisia kumminkin! Monta kertaa linssi lähti taivaan tuuliin esim. pyöräillessä. Tuli kalliiksi olla rillivapaa; seitkytluvulla piilolinssit maksoivat kymmeniä kertoja enemmän kuin nyt.
Läski en onneksi koskaan ollut. "vain" hikipinko rillipää. Ja tavallaan olin otettu, kun luokan 12-vuotiaat poikamagneetit hihittelivät keskenään minuun viitaten, että "tuon poikkis on varmaan poikalyseon paras oppilas". Olin siis otettu siitä, että he edes kuvittelivat minulla olevan jotain sutinaa vastkkaisen sukupuolen kanssa. (No ei tod ollut.) Nämä keskikouluun (nyk. yläaste) opintonsa lopettaneet misut eivät mitenkään arvostaneet älyä tai tietoa, eivät pojillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas ne lääkäripalstan kysymykset oli aika surullisia, kun melkein joka viesti alkoi "oon tyttö 145/45, onko ok?" tai huolehdittiin siitä miten jalka näyttää niin lihavalta kun istuu tuolissa ja "läskit leviää". Tytöillä tuntui olevan kauhea pinttymä lihavuudesta, saattaahan se olla vieläkin.
Olin jokin aika sitten lapsen kanssa kaupungilla ja istuskelimme syömässä jäätelöä. Vähän matkan päässä istui kaksi varhaisteinityttöä, ikä jossain 10-12 vuoden hujakoilla. Heillä oli lyhyet sortsit, ja toinen tytöistä siinä vertaili heidän reisiensä leveyttä istuessa. Hän kikatteli ja näytti käsillään, kuinka leveäksi jonkun "Iiriksen" reisi leviää tämän istuessa. Tuli tosiaan paha mieli. Toivon, että oma lapseni saa aikanaan parempia ystäviä ja ettei hän itse ainakaan pilkkaisi kenenkään reiden paksuutta.
En mäkään haluais alkaa mihinkään tekemisiin ihmisen kanssa, joka Ei huolehdi hampaistaan. Hyvin olisi voinut laittaa kirjeenvaihtoilmoitukseen "mustahampaiset, älkää vaivautuko".
Miksi tuota ei saa sanoa? Jos joku ei halua tekemisiin minun kanssani syyn X takia, niin sanokoon. Voin sitten itse päättää haluaisinko olla muutenkaan tuollaisen kanssa.
Pahinta on puolesta loukkaantuminen. Joku nyt hermostuu siellä kaikkien mustahampaisten puolesta. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hakenut kirjeenvaihtokaveriksi mitään potentiaalisia deittikumppaneita, joten luin noita ilmoja ihan eri silmällä, eikä tuollaiset ulkonäköön liittyvät rajoitukset jääneet erityisesti mieleen. Sen kyllä muistan, että nuoret olivat (ja ovat varmaan vieläkin) ihan kaveruusmielessäkin hemmetin rajoittuneita. Tyyliin "X-fanit älkööt vaivautuko", "vain gootit, muut älkööt vaivautuko", "alle X-vuotiaat älkööt vaivautuko". Kaikista eniten aina ihmetytti "tytöt älkööt vaivautuko", kun ilmoituksessa haettiin nimenomaan kaveria eikä seurustelukumppania. Ilmeisesti nämä olivat jo nuoresta pitäen "tulen toimeen vain poikien kanssa" -tyttöjä.
En usko ,että lastenlehden toimitus voisi toimia tuollaisella 'hälläväliä-kaikki ilmoitukset julkaistaan'-politiikalla.
Esim. Hesarin nuortenpalstalla julkaistiin kirjeenvaihtoilmoituksia (taisi olla vielä 1980-luvullakin) mutta eivät ne saaneet olla (esim. tuolla tämän esimerkin tavalla) ketään ,millään tuollaisilla 'ylimääräisillä 'maininnoilla, loukkaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko ,että lastenlehden toimitus voisi toimia tuollaisella 'hälläväliä-kaikki ilmoitukset julkaistaan'-politiikalla.
Esim. Hesarin nuortenpalstalla julkaistiin kirjeenvaihtoilmoituksia (taisi olla vielä 1980-luvullakin) mutta eivät ne saaneet olla (esim. tuolla tämän esimerkin tavalla) ketään ,millään tuollaisilla 'ylimääräisillä 'maininnoilla, loukkaavia.
Kyllä muistan ainakin esim. teksti-TV:n nuortenpalstan ilmoituksissa olleen näitä rajoituksia. Hesarista en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisella on pitkät perinteet
Eipä tuo sen kummempaa kiusaamista kuin vaikkapa naisten deitti-ilmoitukset jossa ilmoitetaan enemmän tai vähemmän suoraan että vain yli 190 senttiset hyvin ansaitsevat pukumiehet kiinnostavat.
Ja näitä ilmotuksia on vain mielikuvituksessasi.
Olen useasti nähnyt, että alle 180cm älkää vaivautuko. Jää tosiaan siitä mieleen, että itse olen hyvän matkaa tuon alle ja tullut kiusatuksi siitä niin miesten kuin naistenkin toimesta.
Minua haukuttiin rillipiruksi ala-asteella. Ei jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rillit on olleet yleisiä ihan kuuskytluvulla jo. Kaikki eivät käyttäneet rillejä kuin pakon edessä. Eli harmaata sumua katselivat mieluummin, että cool inago säilyi.
Minä olin paikkakuntamme ensimmäisiä piilolinssien käyttäjiä. Olivat pienet ja kovat, muovisia kumminkin! Monta kertaa linssi lähti taivaan tuuliin esim. pyöräillessä. Tuli kalliiksi olla rillivapaa; seitkytluvulla piilolinssit maksoivat kymmeniä kertoja enemmän kuin nyt.
Läski en onneksi koskaan ollut. "vain" hikipinko rillipää. Ja tavallaan olin otettu, kun luokan 12-vuotiaat poikamagneetit hihittelivät keskenään minuun viitaten, että "tuon poikkis on varmaan poikalyseon paras oppilas". Olin siis otettu siitä, että he edes kuvittelivat minulla olevan jotain sutinaa vastkkaisen sukupuolen kanssa. (No ei tod ollut.) Nämä keskikouluun (nyk. yläaste) opintonsa lopettaneet misut eivät mitenkään arvostaneet älyä tai tietoa, eivät pojillakaan.
Irwinin laulussa "Entinen likka laulettiin:
"Tietoja täynnä on maisterin polla, ei taida hän kiihkeä roomeo olla"
Oppineisuutta tietyissä piireissä halveksuttiin.
Nyt kun asiasta mainitsit niin ihmettelen itsekin samaa näin jälkikäteen :D Vanhojen 90-luvun alun lastenlehtien kirjekaveripalstalla oli jos jonkinmoista menoa, tuota "rillipäät ja läskit älkää vaivautuko" ja "toivon että olet laiha"-menoa näki yllättävän paljon. Muistan että niistä tuli paha mieli, vaikka en ollutkaan lihava tai silmälasipäinen. Voisiko joku palstaa selaava toimittaja tavoittaa vanhojen lastenlehtien toimittajia ja kysellä asiasta?
Ennen joka jätkällä oli haulikko ja omankädeenoikeus.
Ja sitten Jukka Parkkinen kirjoitti kirjan nimeltä "Vaivautunut seikkailija"