Taapero, joka ei saa kontrolloimattomia itkupotkuraivareita, ei ole normaali!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Meinasin just tätä samaa tulla sanomaan, se mutsin katse jo mistä tiesi, että nyt ollaan nätisti tai kotona saa turpaan. Aina omien lasten itsepäisyydestä kun tulee turhautumista, muistutan itseäni siitä että meidän välinen suhde ei perustu väkivallanpelkoon, ja että on upeaa että uskaltavat ilmaista vihaakin, ilman pelkoa että äiti ei enää rakasta tai että sen jälkeen sattuu. Kiltti lapsi on nujerrettu lapsi. Tällä en tarkoita että huonokäytös olisi ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Meinasin just tätä samaa tulla sanomaan, se mutsin katse jo mistä tiesi, että nyt ollaan nätisti tai kotona saa turpaan. Aina omien lasten itsepäisyydestä kun tulee turhautumista, muistutan itseäni siitä että meidän välinen suhde ei perustu väkivallanpelkoon, ja että on upeaa että uskaltavat ilmaista vihaakin, ilman pelkoa että äiti ei enää rakasta tai että sen jälkeen sattuu. Kiltti lapsi on nujerrettu lapsi. Tällä en tarkoita että huonokäytös olisi ok. 

Mitenkä selität sen, että väkivaltaiset lapset ovat usein kokeneet väkivaltaa. Siis ihan tiedän, että lapsi perustelee omaa lyömistään sillä, että häntäkin lyödään, kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Meinasin just tätä samaa tulla sanomaan, se mutsin katse jo mistä tiesi, että nyt ollaan nätisti tai kotona saa turpaan. Aina omien lasten itsepäisyydestä kun tulee turhautumista, muistutan itseäni siitä että meidän välinen suhde ei perustu väkivallanpelkoon, ja että on upeaa että uskaltavat ilmaista vihaakin, ilman pelkoa että äiti ei enää rakasta tai että sen jälkeen sattuu. Kiltti lapsi on nujerrettu lapsi. Tällä en tarkoita että huonokäytös olisi ok. 

Eikö kiltti lapsi voi olla myös tyytyväinen lapsi, joka otetaan riittävällä tavalla huomioon. Kyllä jotain on vialla, jos lapsi koko ajan raivoaa. Miksi lapsesi vihaa sinua? Ehkä siihenki on syy.

Olin aikanaan tällaisen temperamentisen lapsen hoitajana kotona. Paljon raivareita alle 1-vuotiaasta ylös päin. Vanhemmat selittivät lapsen käytöstä temperamentilla, älykkyydellä ja 1,2,3,4,5,6-v jne. uhmalla. Diagnosoitiin 10-v asperger. Ei ole normaalia, jos lapsi raivoaa jatkuvasti. Lapsella on paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Suurin osa liian kilteistä lapsisita tulee perheistä, joissa on loogiset ja ennakoitavat vanhemmat. Lapsi tietää, että tapahtui mitä tahansa, vanhemmat pysyvät "linjassa". Lapsen maailma on helppo, koska hänen ei tarvitse päättää eikä pohtia, miten käy. Jostain kummallisesta syystä lastaan hyvin lukevat vanhemmat eivät koe itkupotkuraivareita, koska he osaavat ennakoida tilanteen ja toimia jo ennen karjumista.

Lisätään tähän vielä, että sitten kun lasta alkaa harmittamaan, niin sekin otetaan vastaan, eikä tukahduteta, että tunne olisi väärä. Aikuisillakin kasvaa joskus k yrpä otsaan, samaten lapsilla on känkkäränkkä joskus käymässä. Tarkoitan siis, että lapselle kuuluu myös ne epäonnistumiset ja pettymykset elämään. Toisille se kokemus tulee voimakkaampana reaktiona kuin toisilla. Ja kun se reaktio tulee voimakkaasti, niin se vaatii aikuiselta kylmää päätä ja ratkaisukeinoja tilanteen rauhoittumiseen.

Täällä joku sanoi, että raivokohtauksen aikana pitää ottaa syliin. Meillä tilanne menee nopeammin ohi sillä, että lapsi poistuu itse tilasta toiseen istumaan jonnekkin hetkeksi yksin. Sitten vasta mulla on lupa koskea häneen ja antaa sen halauksen. Jos pitäisin väkisin sylissä, niin se menisi varmasti vielä suuremmaksi raivoamiseksi, revittäisiin, purtaisiin, lyötäisiin. Joskus lapsi löi päätään lattiaan kiukkukohtauksen aikana. Laitoin siinä vaiheessa käden pään ja lattian väliin ja "ihmettelin" vain lapselle, että eikö tuo satu tosi paljon. Parin kerran jälkeen sekin loppui, koska lapsi varmaan huomasi itsekkin, että se sattuu, eikä se helpota oloa. Tottakai täysin kontrolloimatonta lapsen käytöstä pitää rajoittaa kiinnipidolla, ettei tapahdu isompia vahinkoja. Mutta joskus on ihan hyvä ehkä antaa sen lapsen hakea oma purkauskeinonsa, jos se vain on mahdollista. Eikä tässä ole oikeita ratkaisuja, jokainen vanhempi tietää parhaiten itse oman lapsensa.

Mun poikani on samanlainen, hakkasi pienempänä päätä lattiaan ja syliin ei saa sillon ottaa kun suututtaa. Nyt lapsi SI-tutkimuksissa. Hänellä ilmeisesti vestibulaarijärjestelmässä jotakin häikkää ja samoin kevyen tuntoaistimuksen kanssa. Kevyt kosketus TUNTUU ja tuntuu pahalta ja kumuloituu, voimakas kosketus helpottaa jäsentämään, siksi hakkasi siis päätään ja edelleen törmäilee, muksauttelee jne. 

Tyttöni on sellainen jukuripää huutaja, mutta on paljon myös niitä hyviäkin ominaisuuksia, eli hyvä havannointikyky ja pakolla joutunut rautalangan vääntämisen kautta selvittää asioita. Hänestä vielä tulee jotain, ei ainakaan ole kenenkään kynnysmattona.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat raivokohtauksiin ja niiden kestoon voi vaikuttaa, joillakin on uhmaikä vuodessa ohi joillain neljässä. Kyl se on aikuisena ohi.

Valitettavsti niitäkin on, joille uhmaikä jää päälle. Heillä ei mene aikuisena hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo.

Tempperamenteissa on eroa.

Väitteesi on yhtä tosi kuin se, että väittäisin kaikkien murkkuikäisten paiskovan joskus ovia. Jos ei paisko, niin vikaa on varmasti.

Mun poika ei saanut ikinä raivareita pienenä eikä nyt murkkunakaan paisko ovia tms.

On helppo temperamentti. Kiltti ja reilu. Suosittu kaveri ja opet on tykännyt ja kehunut aina.

No, hän ei olekaan "normaali" vaan adhd diagnoosi löytyy ja ilman lääkettä ollut suurimman osan(lähes koko) lapsuuden. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Meinasin just tätä samaa tulla sanomaan, se mutsin katse jo mistä tiesi, että nyt ollaan nätisti tai kotona saa turpaan. Aina omien lasten itsepäisyydestä kun tulee turhautumista, muistutan itseäni siitä että meidän välinen suhde ei perustu väkivallanpelkoon, ja että on upeaa että uskaltavat ilmaista vihaakin, ilman pelkoa että äiti ei enää rakasta tai että sen jälkeen sattuu. Kiltti lapsi on nujerrettu lapsi. Tällä en tarkoita että huonokäytös olisi ok. 

Mitenkä selität sen, että väkivaltaiset lapset ovat usein kokeneet väkivaltaa. Siis ihan tiedän, että lapsi perustelee omaa lyömistään sillä, että häntäkin lyödään, kotona.

Siten, että eri yksilöt reagoivat samaan olosuhteeseen eri tavoin. Käytän esimerkkinä itseäni ja siskoani, samat vanhemmat, sama ympäristö. Siskostani tuli lapsena jo väkivaltainen sadisti, hakkasi minua, muita lapsia ja kidutti elämiä, kova olemaan esillä, harrasti teatteria yms. Halveksi heikkoja. Minä olin se ylikiltti, polokas, ujo, paniikkinen ja ahdistunut, viiltelin itseäni jo hyvin pienenä, ennenkuin tajusin käyttää apuvälinettä, purin itseäni ranteisiin ja polviin jne. Koskaan en ole tehnyt toiselle ihmiselle väkivaltaista tekoa, päihteisiin pakenin ala-asteen lopulla. Tässä oivallinen esimerkki ulospäinsuuntautuvasta (väkivalta ja tuska puretaan ulkopuoliseen kohteeseen) ja sisäänpäinsuuntautuvasta (väkivalta ja tuska puretaan itseen) reagoinnista väkivaltaiseen ympäristöön. Eihän kaikki _pedofiilin uhrit ala toteuttaa pedofilisia käyttäytymismalleja, mutta osa alkaa. Alkoholistin lapsista voi tulla juoppoja tai raittiita, joskus harvakseltaan jopa neutraaleja suhtautumiseltaan alkoholin suhteen.

up

On olemassa suloluonteisia lapsia, jotka eivät tykkää raivota vaan hakeutuvat syliin kun harmittaa.

Lapsetkin ovat yksilöitä. Ei meilläkään lapsi saanut taaperona mitään isoja raivareita. 4-5-vuotiaana sitten senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi, joka ei saa itkuraivareita ja tottelee jo ensimmäisestä kehotuksesta, on usein väkivaltaisen perheen lapsi.

Olin itse sellainen. Oma tahto olisi voinut viedä hengen tai johti ainakin vakaviin pahoinpitelyihin.

Joka kerta, kun näen tällaisen liian kiltin lapsen, niin sydämeeni sattuu.

Meinasin just tätä samaa tulla sanomaan, se mutsin katse jo mistä tiesi, että nyt ollaan nätisti tai kotona saa turpaan. Aina omien lasten itsepäisyydestä kun tulee turhautumista, muistutan itseäni siitä että meidän välinen suhde ei perustu väkivallanpelkoon, ja että on upeaa että uskaltavat ilmaista vihaakin, ilman pelkoa että äiti ei enää rakasta tai että sen jälkeen sattuu. Kiltti lapsi on nujerrettu lapsi. Tällä en tarkoita että huonokäytös olisi ok. 

On minullakin Katse. Ja siihen päälle sanon, että nyt saa riittää, kohta hermostun. En minä silti lasta lyö, vaan kerron, että otan syliin kantoon, jos ei kuuntele. Esimerkkinä vaikka tilanteet, kun testaa rajojaan ja juoksee kohti autotietä tai muuta hölmöä. Joskus Katse auttaa, suurimmaksi osaksi pitää ottaa syliin ja raivon jälkeen ymmärtää, ettei sinne autotielle mennä. Taas ennen seuraavaa kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun tahdottomat ja persoonattoman reppanaluuserit ovat nyt nuoria aikuisia, jokainen hyvässä opiskelupaikassa (lääkis, biolääkis ja Otaniemi), eikä kukaan heistä ole sätkinyt ja ulissut karkkihyllyn edessä, eikä haistatellut vanhemmilleen. Joten ehkä heille tulee sitten karmea keski-iän kriisi jolloin purkautuu kaikki patoutumat, tai sitten ovat normaaleja, tasaisia ja hyvin käyttäytyviä loppuun asti.

Sulla on lapset, jollaisista palstalaiset sanoo, että elää kulissielämää. Että oikeastaan pelkäsivät tyrannivanhempiaan niin, etteivät uskaltaneet olla onnistumatta, vaikka oikeastaan halusivat huumehörhöilemään Los Angelesiin. Nyt suorittavat äidin ja isän mieliksi koko loppuikänsä eikä tajua, että elämä on muualla, vaikka läheisessä kaljakuppilassa.

Jostain kummallisesta syystä maailmaan ja elämään hyvin valmistellut (kasvatetut) lapset saavat elämästä enemmän irti kuin ne, joiden vanhemmat ovat aina vedonneet temperamenttieroihin jättäessään lapsensa vaille huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5-v saa edelleen jatkuvasti rajuja raivareita päivittäin tempperamenttinsa takia. Päiväkodin väki nillittää ja yrittää saada leimattua tytön erityislapseksi.😡

Lapsen päiväkodissa on tällainen tyttö. Äitinsä yrittää järjestää leikkitreffejä ja kieltäydyn niistä kertomatta syytä. Äiti ihmettelee, että miksi ei tytön seura kelpaa ja mieli tekisi sanoa, että juuri tästä syystä: kukaan ei halua altistaa omaa lastaan toisen hallitsemattomalle raivolle, jolle äiti ei edes yritä tehdä mitään.

Itse olen antanut lapsen vauvasta asti ilmaista tunteitaan, enkä mennyt heti väliin, jos lapsi haluaa huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5-v saa edelleen jatkuvasti rajuja raivareita päivittäin tempperamenttinsa takia. Päiväkodin väki nillittää ja yrittää saada leimattua tytön erityislapseksi.😡

Lapsen päiväkodissa on tällainen tyttö. Äitinsä yrittää järjestää leikkitreffejä ja kieltäydyn niistä kertomatta syytä. Äiti ihmettelee, että miksi ei tytön seura kelpaa ja mieli tekisi sanoa, että juuri tästä syystä: kukaan ei halua altistaa omaa lastaan toisen hallitsemattomalle raivolle, jolle äiti ei edes yritä tehdä mitään.

Oletko itse pelotellut lapsesi kiltiksi? Miksi olet opettanut lapsesi pelkäämään toisen lapsen raivareita, jotka on suurella todennäköisyydellä on ihan normaalia käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5-v saa edelleen jatkuvasti rajuja raivareita päivittäin tempperamenttinsa takia. Päiväkodin väki nillittää ja yrittää saada leimattua tytön erityislapseksi.😡

Lapsen päiväkodissa on tällainen tyttö. Äitinsä yrittää järjestää leikkitreffejä ja kieltäydyn niistä kertomatta syytä. Äiti ihmettelee, että miksi ei tytön seura kelpaa ja mieli tekisi sanoa, että juuri tästä syystä: kukaan ei halua altistaa omaa lastaan toisen hallitsemattomalle raivolle, jolle äiti ei edes yritä tehdä mitään.

Ehkä voisit opettaa lapsesi hyväksymään myös voimakkaasti tuntevia ja tahtovia lapsia?

Tunteet ja tahto on eri asia. On muitakin tunteita kuin viha. Jos lapsi on korostetun vihainen, pitäisi selvittää syy.

Mä haluuuuuuuun!