Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut eivät katso silmiin?
18.06.2019 |
Siis onko tämä joku suomalaisten juttu että silmiin katsominen on kauhean ahdistavaa ja jopa uhka? En siis tarkoita että kokoajan tapittaa silmiin, vaan että kaksi sekuntiakin on se ehdoton raja. Itse saatan vilkaista toista silmiin, mutta jotkut taas eivät ikinä katso, eivät vilkaisekaan. Antaa aika epävarman ja epäilyttävän kuvan toisesta.
Itselläni menee paremmin viesti perille kun toinen ei katso seiniä pitkin puhuessaan.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sanottiin että piti aina katsoa silmiin kun puhui toiselle muuten oli epärehellinen.
En pysty katsomaan silmiin epäystävällisiä ja ilkeitä ihmisiä, minulla on nähkääs hyvin herkkä oksennusreflekksi.
Silmiin katsominen on ahdistavaa ja outoa. Ihan kuin katsoja yrittäisi manipuloida tai jotain. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valehtelijat eivät koskaan katso silmiin!
Heh, taitavimmat valehtelijat ja vakuuttavimmat manipuloijat nimenomaan ottavat häpeämättä katsekontaktin. Kyllä sen tunnistaa jos joku on ujo, masentunut, ahdistunut tai vaikka väsynyt ja välttelee siksi katsetta.
Olin TODELLA ujo lapsi, enkä koskaan oppinut katsomaan silmiin. Nyt olen aikuisena koittanut opetella, mutta jotenkin tulee tavastaan selsotettua seinille, vaikka ujoksi ei pääse sanomaan enää niin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myyjä, sotapakolaiset ei moikkaa tai katsoa edes päin, ovat töykeitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myyjä, sotapakolaiset ei moikkaa tai katsoa edes päin, ovat töykeitä.
Muistahan äänestää Vihreitä jatkossakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous.
Epävarma itsestään.
Jonkinlainen häpeän tunne, en tarkoita että olisi just tehnyt jotain mitä häpeää, vaan jokin omaan itseen liittyvä tunne.
Epärehellisyys, jonka itsekin kokee noloksi.
Nolous.
Vierailija kirjoitti:
Olen myyjä, sotapakolaiset ei moikkaa tai katsoa edes päin, ovat töykeitä.
No huhhuh. Katotaan miten iloinen ja kohtelias sinä jaksat olla kun elämältäsi on juuri viety pohja ja joudut edelleen pelkäämään joka ikinen sekunti esimerkiksi sellaista asiaa että läheisiäsi tullaan kiduttamaan ja tappamaan. Ettäs kehtaavatkin, eivät edes silmiin katso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hirveet silmäpussit ja ahdistaa katsoa siksi muita silmiin, en näet katso itseäni enää kuin pakon edessä edes peilistäkään..
Vaikka ne on olleet jo vuosia niin silti meinaa välillä tulla itku, siksi en siis vilkaisua enempää halua tuijotella ihmisten naamoja.. vaikkakin tiedän ettei ne pussit jää huomaamatta vaikka katseita välttelenkin...
En katso kaikkia ihmisiä silmiin. Välillä väistän ihan tietoisesti katsomalla muualle. Se riippuu niin paljon jutuista, mitä ihminen kertoo minulle. Jos yhtään keksii omiaan tai värittää juttua niin kiinnostus menee ihmiseen, katson muualle silloin. En minäkään ihan typerys sentään ole, että katsoisin kaikenaikaa silmiin, jos toinen valehtelee silmät suurina edessäni.
Alue: Aihe vapaa
Introverttinä kuorensa sisään sulkeutuneena tyyppinä silmiin katsominen on vaikeaa, jotenkin ikäänkuin paljastaa itsensä sen kuoren sisältä ja katsekontakti on tietyllä tavalla ikäänkuin kivuliasta.
Näin keski-ikäisenä introverttinä miehenä katseeni on varmaan kuin kuolleella, nuorten eloisia ja uteliaita silmiä varsinkin on vaikea katsoa...