Valitsisitko työn vai miehen tässä tilanteessa?
Olemme miehen kanssa seurustelleet kuusi vuotta ja asumme miehen omistamassa talossa pienellä paikkakunnalla.
Olen viime vuonna valmistunut aineenopettaja, eikä töitä ole paikkakunnallamme tarjolla. Mies on yrittäjä, eikä voi muuttaa pois minun työni perässä.
Voin tehdä loppuelämäni töitä miehen yrityksessä hyvin pienellä palkalla TAI vaan lähteä, ja luoda opettajan uran jossain muualla.
Lapsia meillä ei ole. Rakastan miestäni, mutta en ole varma rakastanko itseäni enemmän.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (66)
Omia unelmia ei uhrata yhdenkään kumppanin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Tietenkin menet töihin sinne, missä töitä on. Ei se tarkoita että tarvitsisi erota. Myöhemmin voi löytyä töitä lähempää, tai miehen tilanne saattaa muuttua niin, että pystyy muuttamaan sinun luoksesi.
Minulle ei ainakaan kävisi, koska en halua etäsuhdetta.
Milloin tämä ongelma alkoi. Alkoiko se vasta nyt kun haluat "oikeisiin töihin".
Olette seurustelleet kuusi vuotta. Valmistuit viime vuonna. Mikä muuttui?
Olet siis ollut noin kuusi vuotta opiskelemassa jossain isommalla paikkakunnalla. Todennäköisesti viikonloput miehen kanssa. Eli jonkinlainen etäsuhde on ollut jo pitkään. Miksi et jatkaisi etäsuhdetta jos se on toiminut jo kuuden vuoden ajan. Mene töihin sinne minne pääset ja vuokraa sieltä pikkuasunto. Monet naiset täällä kirjoittavat että "mies on reissutöissä ja nähdään vaan viikonloppuisin".
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen paikkakunta se on kun siellä ei koulua ole? Minä olen aina kuvitellut sen olevan sellainen varma ammatti.
Aineenopettajista on ylitarjontaa ja virkoja ei ole avoinna, vaikka ap:n paikkakunnalla olisikin koulu.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä ongelma alkoi. Alkoiko se vasta nyt kun haluat "oikeisiin töihin".
Olette seurustelleet kuusi vuotta. Valmistuit viime vuonna. Mikä muuttui?
Olet siis ollut noin kuusi vuotta opiskelemassa jossain isommalla paikkakunnalla. Todennäköisesti viikonloput miehen kanssa. Eli jonkinlainen etäsuhde on ollut jo pitkään. Miksi et jatkaisi etäsuhdetta jos se on toiminut jo kuuden vuoden ajan. Mene töihin sinne minne pääset ja vuokraa sieltä pikkuasunto. Monet naiset täällä kirjoittavat että "mies on reissutöissä ja nähdään vaan viikonloppuisin".
Emme ole koskaan olleet etäsuhteessa, vaan olen käynyt koulua viimeiset vuodet kotoa käsin (n. 1 h). Tällä viereisellä ”isommalla” paikkakunnallakaan ei siis minulle töitä ole, tunnin työmatka ei minua haittaisi.
Ja monillekin etäsuhdetta ehdottaneille: ei sovi meille.
Ap
Ota työ sieltä mistä saat, kohtuumatkan päästä, ja vietä miehen kanssa viikonloput ja lomat. Yrittäjänä hän on varmaan aika kiinni työssään arjet, joten olet yksin siellä miehen kotona.
Mies on jo valinnut työn sillä riskillä että menettää sinut.
Miksi sinun pitäisi valita toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä ongelma alkoi. Alkoiko se vasta nyt kun haluat "oikeisiin töihin".
Olette seurustelleet kuusi vuotta. Valmistuit viime vuonna. Mikä muuttui?
Olet siis ollut noin kuusi vuotta opiskelemassa jossain isommalla paikkakunnalla. Todennäköisesti viikonloput miehen kanssa. Eli jonkinlainen etäsuhde on ollut jo pitkään. Miksi et jatkaisi etäsuhdetta jos se on toiminut jo kuuden vuoden ajan. Mene töihin sinne minne pääset ja vuokraa sieltä pikkuasunto. Monet naiset täällä kirjoittavat että "mies on reissutöissä ja nähdään vaan viikonloppuisin".
Emme ole koskaan olleet etäsuhteessa, vaan olen käynyt koulua viimeiset vuodet kotoa käsin (n. 1 h). Tällä viereisellä ”isommalla” paikkakunnallakaan ei siis minulle töitä ole, tunnin työmatka ei minua haittaisi.
Ja monillekin etäsuhdetta ehdottaneille: ei sovi meille.
Ap
Jos sinulle on töitä kahden tunnin matkan päässä, niin muuttakaa puoliväliin. Kummallakin on tunnin työmatka ja pystytte asumaan yhdessä. Vai pitääkö miehen päivystää koko ajan työpaikan vierellä?
Niinpä ja meillä jäi sittemmin mies työttömäksi. Onneksi oli itsellä työpaikka siellä tunnin ajomatkan päässä. Tunnen myös muutaman opettajan jotka asuvat viikot toisella paikkakunnalla ja viikonlopuksi kotiin.
Kerrot rakastavan miestäsi. Älä sitten edes pohdi muuttoa työn perässä.
Itse olen valinnut kahden asunnon ratkaisun. Käyn töissä kaupungissa ja vietän kaiken muun vapaa-ajan mieheni luona. Työmatkani on 400 km/arkipäivä.
Jääminen on tuossa tilanteessa sama kuin se, että mies lopettaisi yrityksen ja aloittaisi alusta jossain muualla. Suhtauduttaisiinko päinvastaisessa tilanteessa jäämiseen rakkauden vähyytenä, vai terveenä järkenä?
Tosiaankin, jos mies rakastaa, niin voihan hänkin muuttaa pois.
Olisi hyvä, jos jokainen neuvoja antava kertoisi myös, onko itse muuttanut pois miehensä tai lastensa luota työn perässä.
Minä olen niin tehnyt, ja se oli virhe. Menetin kaiken, etäännyin jopa lapsistani. Nyt menetettyä ei saa enää takaisin, lapset ovat isoja ja mieskään ei jaksanut odottaa. Lopetin työt kaukana täältä ja palasin takaisin "kotiin" suurin toivein, mutta kaikki oli muuttunut. Nyt olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä, jos jokainen neuvoja antava kertoisi myös, onko itse muuttanut pois miehensä tai lastensa luota työn perässä.
Minä olen niin tehnyt, ja se oli virhe. Menetin kaiken, etäännyin jopa lapsistani. Nyt menetettyä ei saa enää takaisin, lapset ovat isoja ja mieskään ei jaksanut odottaa. Lopetin työt kaukana täältä ja palasin takaisin "kotiin" suurin toivein, mutta kaikki oli muuttunut. Nyt olen yksin.
Kerrotaan sitten.
Minä jäin miehen takia, en kouluttautunut unelma-alalleni, vaan jätin paikan vastaanottamatta ja tyydyin kompromissiratkaisuun. Nyt olen hieman epäsopivalla ja epämieleisellä alalla töissä ja avioliitto on täysin tuhoutunut kun katkeruus painaa ja hiertää liikaa kun toinen on "saanut kaiken" ja itse jouduin luopumaan niin paljosta. Järkyttävää tajuta oma tyhmyytensä, ei mies olisi suostunut tällaiseen. Nyt paikkaan asiaa opiskelemalla unelma-alaani töiden ohessa ja kohta varmaan palan loppuun kun aviokriisi, vaativa opiskelu ja vaativa kokopäivätyö eivät sovi yhteen.
-32
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä, jos jokainen neuvoja antava kertoisi myös, onko itse muuttanut pois miehensä tai lastensa luota työn perässä.
Minä olen niin tehnyt, ja se oli virhe. Menetin kaiken, etäännyin jopa lapsistani. Nyt menetettyä ei saa enää takaisin, lapset ovat isoja ja mieskään ei jaksanut odottaa. Lopetin työt kaukana täältä ja palasin takaisin "kotiin" suurin toivein, mutta kaikki oli muuttunut. Nyt olen yksin.
Minä muutin, kun me vielä seurusteltiin. Asuin puolentoista vuoden ajan toisella puolella Suomea, nöhtiin kahden viikon välein. Pakko oli muuttaa valmistumisen jälkeen töiden perässä. Toisen kerran mietin muuttoa, kun esikoisen äitiysloman aikana meni työpaikka alta, mutta en uskaltanut muuttaa vuoden ikäisen lapsen kanssa paikkaan, jossa ei ollt mitään turvaverkkoa.
No, kumpia on helpompi saada tilalle, jos entinen menee? Kunnon mies vai kunnon työpaikka?
Itse olen kahdentoista vuoden aikana löytänyt useamman hyvän työn, mutta vain yhden miehen, jonka kanssa haluan olla.
Tää riippuu tietysti myös asuinpaikasta ja omasta markkina-arvosta.
Aloittajan tilanne on siitä hankala, koska jos hän jää ja suhde loppuu, todennäköisesti lähtee myös työpaikka.
Jos opettajan ura on sulle valtava kutsumusammatti, etkä mistään lähempää saa mitään siihen liittyvää työtä, niin sitten lähde. Muissa tapauksissa valitsisin rakkauden ja miettisin muita ratkaisuja tai mahdollisesti etäsuhdetta.
Jos oikeasti rakastat miestäsi, en tuosta vain sinuna hylkäisi suhdetta. Mutta jos "rakkauksia" tulee sulle helposti vastaan niin elämää se vain on, kohti uusia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Katsoisin järjestelyjä etäsuhteeseen miehen kanssa.
Tämä, osa-aika rakkaus on nyt se vastaus.
Siis mitä ihmettä? Tietenkin menet töihin sinne, missä töitä on. Ei se tarkoita että tarvitsisi erota. Myöhemmin voi löytyä töitä lähempää, tai miehen tilanne saattaa muuttua niin, että pystyy muuttamaan sinun luoksesi.