Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suurista ikäluokista osa täysin rakkaudetonta, ilkeää ja tunnelylmää?
18.06.2019 |
Mulla on huonot vanhemmat ja huono lapsuus, vanhemmat välinpitämättömiä ja kylmiä, hylkäsit lapsensa kun ikää tuli 18, sen jälkeen eivät ole yhteyksiä pitäneet eivätkä kiinnostuneet mitenkään lasten elämästä, esim eivät tapaa lapsenlapsiaan lainkaan.
Luulin aina että tämä on poikkeustapaus - jollekin aina ne paskat vanhemmat sattuu. Mutta vanhemmiten (olen 42v) aloin huomaamaan että yllättävän monella on samaa. Esim puolisollani, työyt ja kylmät vanhemmat. Työlavereillani, useampikin tuskailee ilkeiden vanhempien kanssa. Parilla ystävälläni samanlainen tausta kuin minulla.
Kaikkien tilanteesta en tietenkään tiedä taustaa mutta esim omat isovanhempani olivat aivan ihania ja lämpimiä. Samoin miehen isovanhemmat jotka auttoivat ja hoitvat lapsenlapsiaan.
Mikä näillä suurilla ikäluokilla on? En puhu nyt kaikista mutta isosta osasta. Lapsistaan eivät välitä, lapsenlapset aivan se ja sama, ei viitsitä oitää yhteyttä, ei haluta tavata, halutaan itsekkäästi vain elää itselle ilman mitään kiinnostusta muita kohtaan.
Ymmärtäisin tän jos heidän lapsuus olisi paska, mutta kun ei ollut!
Minusta itsestäni tuli onneksi lämmin ja välittävä ja rakastava äiti ja tästä kiitos isovanhemmille jotka hoitivat minua paljon (kun ne omat ltsekkäät vanhemmat eivät viitsineet hoitaa itse lapsiaan). Mun vanhemmat eivät ole ”vastavuoroisesti” käyneet yhdenkään lapseni yksissäkään ristiäisissä tai synttäreillä ja ehkä 7 v sitten joku pihaus niistä kuului (soittivat vaatiakseen itselleen apua mökillä).
Kommentit (23)
Vanhemmilta tuollaiset yleensä periytyy, suhtautuminen lapsiin varsinkin. Vaikka ne isovanhemmat on olleet lapsenlapsia kohtaan mukavia, niin on saattaneet olla melkoisia hirviöitä omia lapsia kohtaan. Näin on ainakin omieni vanhempieni/isovanhempien kohdalla (tosin mulla isovanhemmat on sitä suurta ikäluokkaa).
Muakaan ei kohdeltu lapsena hyvin, mutta kyllä kasvatusmetoditkin on koko ajan menossa parempaan suuntaan, sekä se, että ei lapset ei ole enää mikään statussymboli vaan jos tuntuu ettei niitä halua/jaksa, niin voi aivan hyvin jättää tekemättä, niin itsekkin teen, luultavasti yksi väsymyksen/turhautumisen vuoksi julma vanhempi vähemmän.
Parempaan päin mennään yleisesti ottaen, se on tosi, tosi hieno asia! Moni miettii lasten hyvinvointia ihan psykologiankin kautta, eikä vaan tee niinkuin omassa lapsuudessa tehtiin. Tietenkin edelleenkin silti on kaltoin kohtelevia vanhempia, hekin usein sellaisia jotka jaksamisen äärirajoilla tai joilla on itsellään jotakin henkisiä ongelmia tai esim. päihdeongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isovanhemmissa (sotaikäluokkaa) ja heidän vanhemmissaan (osin hekin sodassa olleita) on eroja. Siis siinä, miten sota on näkynyt käyttäytymisessä ja kasvatuksessa. Se, että on ollut kova ja armoton sodan kokenut vanhempi, ei olekaan siirtynyt aina eteenpäin. Mutta sitten seuraavassa sukupolvessa (isot ikäluokat) sitä armottomuutta ja itsensä korottamista on. Samaa on tapahtunut toisinpäin, sodan käynyt mies on kostanut isän roolin ottaneelle vanhimmalle pojalle, mutta poika ei ole vienyt tätä armottomuutta eteenpäin, päinvastoin. Vasta isoihin ikäluokkiin kuulunut on. Mitään kiveen kirjoitettua faktaahan nämä eivät ole, vaan kyseisten ihmisten itse kertomia kokemuksia vanhemmistaan ja sisaruksistaan.
Alue: Aihe vapaa
Miten tämä poissulkee tuon aiemman kommentin, joka kuvasi suuria ikäluokkia ja heidän lapsiaan?