miehen reissuhommat

Eli täällä yksi merimiehen muija, lapset 3v ja 1v (jokseenkin tasan juuri nyt). Mies tekee 4vko töissä - 4vko kotona vuoroja. Aiemmin saattoi olla kolmekin kuukautta töissä putkeen.



Miulla on omat "rutiini" ja tavat tehdä asioita silloin kun olen yh. Arki rullaa silloin paremmin, koska ei tarvitse ottaa huomioon muita kuin itsensä ja lasten tarpeet... Tärkeintä on, ettei koko ajan odota ajan kulumista ja ajattele miten rankkaa kaikki on. Välillä tulee tietysti hetkiä, jolloin vaan haluaa huutaa ja itkeä, mutta en toisaalta osais kuvitella sitäkään, että mies olis vaan päivät pois ja muutaman tunnin illassa kotona...ei sopis meille, ei sitten millään. En kyllä aio pieneen hetkeen mennä itekään töihin, jos vaikka lisää lapsia...



Tosin miulla tietysti on perhettä (sekä omaa että miehen) samalla paikkakunnalla eli jonkinverran lastenhoitoapua saatavilla. Käyn lasten kanssa perhekerhossa ja muskarissa. Sekä tietysti sukulaisten, ystävien luona kyläilemässä. Mutta tämä on ihan sen ansiota, että muutettiin takaisin kotipaikkakunnalle "lisääntymään", koska miehen työt ei tosiaan ole sidonnaisia mihinkään paikkakuntaan.



Ja tosiaan nuo ruokajutut ja menemiset kannattaa vähän suunnitella etukäteen, ettei koko ajan vaan ajaudu tilanteesta toiseen ja jokapäivä joudu miettimään "mitä tänään syötäisiin". Ja jos ei aikuiskontakteja ole, niin eikun niitä ettimään....

Tee päiväohjelma ja hoida rutiinit sen mukaan. Kaaos vähenee ja lapset oppivat rytmin. Selviät itsekin vähemmällä.



Tee viikon ruokalista ja sen mukaan ostoslista, jolloin säästyt heräteostoilta ja säästät aikaa & rahaa.



Kokkaa kerralla enemmän ja pakasta. Tosi väsyneenä, kun ei jaksa/ehdi kokata, on kiva ottaa pakastimesta terveellinen ja edullinen pikaruoka lapsille.



Harrasta lasten kanssa. Nämä ihanat säät kannattaa viettää ulkoillen. Piknikeväät mukaan ja retkelle rannalle. Siellä menee vaikka koko päivä. Samalla itse tapaat aikuisia. Kutsu tuttu lapsiperhe mukaan. Sadepäivinä elokuviin, teatteriin, pelejä ja askartelua kotona.



Tiedän, aikuiskontaktien puute on todellista yh-elämässä. Niin se vain on. Sulla sentään on mies, johon voit pitää yhteyttä matkankin aikana sähköpostitse, irkkaamalla, hanki kamera tietsikkaan ja olkaa skype-yhteydessä. Halvempaa kuin puhelin.



Itselläni yksinhuoltajuus on pysyvää.

Minulla 2 poikaa ja mies tekee reissuhommaa ajoittain.. nyt kotona. Minä etsin kirje kaverin ja puhelin lasku on todella iso.. Aina jotai touhua ja paljon käyn mummulassa poikien kans.. Aika menee todella nopeaa. Aikuis kontaktit todella tärkeitä.

Lähde asenteella että pärjäät niin kaikki menee hyvin.

Jos kaipaat juttu seuraa niin sale78@suomi24.fi viestiä niin vastailen. Kaikki muutkin jotka seuraa kaipaa niin viestiä vain.

:)

Munkin mies tekee ulkomaantyöreissuja aina silloin tällöin. Mä lähden aina tuoksi ajaksi omien vanhempieni luokse tai pyydän heidät meille tai menen siskoni luokse. En usko, että jaksaisin olla yksin kahden pienen lapsen kanssa kotona montaa päivää putkeen. Kaikki ruoat, iltahommat, nukuttamiset yksin... Huoh...



Sulla oli kyllä kuukauden "yksinhuoltaja" pesti edessä. Kuukautta en kyllä pystyis olemaan vanhempieni nurkissa ;-).



Vähän hirvittää jo ajatus kun lähden töihin, että miten sitä sitten pärjää kun mies reissussa!



Toivottavasti teillä lähellä leikkipuisto, jossa tapaatte muita lapsia ja aikuisia. Puistoreissuista mä saan voimia ja päivä menee nopeammin.



Äiti ja lapset 3,5v. ja 1v3kk

Mulla on näitä yksinhuoltajajaksoja säännöllisesti. Pari kertaa vuodessa mies on 4-5 viikkoa putkeen poissa, muuten lyhyempiä aikoja. Esim. nyt on parin kuukauden ajan viikon kotona (siis normi päivätyössä) ja sit viikon poissa. Kotimaassa kylläkin, enintään 300 km päässä eli jos esim. hätätilanne tulis, pääsisi kuitenkin aika nopeasti kotiin. Lapset meillä 7 ja 6 v. sekä nuorin 6 kk.



Mutta se arki... Mun selviytymiskeinoja: Rutiinit on ykkönen! Vaikka välillä se tuntuu niiiiin tylsältä, se auttaa kuitenkin homman pyörityksessä. Välillä lipsutaan, mut aina voi sit seuraavana päivänä palata ruotuun :)



Eineksiä kaupasta tai muuta helppotekoista ruokaa. Välillä mennään vaikka Mäkkäriin syömään. Kun vanhemmat lapset on eskarissa ja koulussa aamupäivällä, käyn kuopuksen kanssa väh. kerran viikossa jossain perhekerhossa tms. aikuiskontakteja hakemassa. Muutoin en kauheesti niissä käy, kun rikkovat juuri tuota päivärytmiä.



MLL:n hoitaja käy torstai-iltaisin pari tuntia, silloin on mun jumppailta. Iltaisin käydään lenkillä niin et vanhemmat lapset pyöräilee ja mä työnnän vaunuja. Huushollin pitäminen mahdollisimman siistinä niin silloin niiden rutiinien pyörittäminen siellä on helpompaa.



Tässä nyt joitakin mitä tuli mieleen. Vuoden alusta aion pyytää meille kunnan perhetyöntekijän kerran viikossa, kun mies lähtee 3 kk opiskelemaan muualle ja on aina viikot poissa :(



Etsin ystävää -palstalla joku haki ystävää juuri tällaisista parisuhteessa elävistä yksinhuoltajista. Käy kurkkaamassa, mäkin sinne kirjottelin.



Tsemppiä sulle, sitä tarvitaan kuitenkin. Tärkeetä on pyytää apua muualta, kun tuntuu et enää ei itse jaksa. Mullakin pää hajoilee yksin ollessa aina säännöllisesti, kun juuri se aikuinen seura puuttuu.