Miksi nykyään erotaan niin helposti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tilanteelle pitäisi kyllä tehdä.

On kaikkien kannalta huono, että avioliitot eivät kestä. Esimerkiksi sen heikomman puolison kannalta tai lasten kannalta tai lastenlasten kannalta jne.

Heikomman puolison?

Eiköhän kannattaisi mieluummin järjestää asiat niin, että avioliittoja ei syntyisi kuin kahden itsenäisen aikuisen välille. Jos parisuhteessa toinen osapuoli on lähtökohtaisesti heikompi, suhde on jo siinä vaiheessa epäoikeudenmukainen.

Kamalaa nykyajan itsekeskeisyys.

Kaverini äidillä alkoi olla muistiongelmia ja sen hieman muisriongelmaisen puoliso otti eron. Oli kaverilleni (ja tietty jätetylle) kurjaa, kun äiti jäi huononevine muisteineen yksin.

Ei ollut ketään kotona perään katsomassa. Iso huoli tyttärellä koko ajan. Tytär asui 200 km:n päässä. Kyllä se on puolison homma huolehtia eikä tyttären. Tyttärelle jää sitten se jäljelle jäänyt vanhempi huolehdittavaksi.

(tietty käyttivät kaikki avut, mitä yhteiskunta taejoaa, mutta läheisillä on suuri tukimerkitys.

Ei romanttinen suhde johonkuhun tarkoita, että pitäisi vielä omaishoitajaksikin ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tee vähintään puolia kotitöistä, hoida lapsia, leivo pullaa, käy töissä, leikkaa nurmikkoa, huolla autoa jnejne niin nämä palstan tasa-arvo rouvat tuntevat itsensä kynnysmatoksi ja alkavat räksyttää kuin rakkikoirat, niin onkohan se ihmekään kun mies alkaa etsiä seuraa muualta (tai eroaa jo tässä vaiheessa) ja jää kiinni pettämisestä?

N35

Kerroppa minulle , miksi miehen ei tarvitse tehdä puolia kotitöistä. Vaimo on sentään kantanut lapsia 9 kk ja synnyttänyt ne. Lisäksi naiset ansaitsevat työssään yhtä paljon kuin miehet ja useimmat enemmänkin.

Nyt saat luotella tuohon päälle faktoja, olen kuulolla.

Se että olen kantanut lastani 9kk ja synnyttänyt, ei tee minusta mitenkään erikoista.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kyllä ne kotityöt ja lastenhoito on vaan enemmänkin naisten töitä. Tähän ei mitään faktoja tarvita, se on minun mielipiteeni ja minun tapani elää elämäni.

No niin harput ! Nyt tulee sellaista settiä mitä TE ETTE tule kuulemaan KOSKAAN :

N35 on ihana, realistinen upea nainen ! ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mikä teitäkin nyt vaivaa? Tuolla naisella on täysi oikeus haluta tehdä kaikki kotityöt ja sinulla on täysi oikeus etsiä sellaista puolisoa. Mutta mitä ihmettä se teidän peppujanne kutittaa, jos muut ihmiset valitsevat elää toisin? Mistä ihmeestä tulee tuo hirveän kova tarve lytätä muiden ihmisten arvot ja haukkua kaikki jotka ajattelevat eri tavalla?

Vaikea kuvitella, että kukaan omassa elämässään tasapainon löytänyt olisi noin kitkerä. Ehkäpä se perinteinen työnjako ei sovi teillekään niin hyvin kuin luulette?

Näissä olisi aina kiva olla ne tilastot, josta voitaisiin katsoa, että onko se todella näin. Nyt vain kaikki heittelevät omia kokemuksiaan yleistäen ne kattamaan koko parisuhdekenttää. 

Kaikenmaailman väliintunkijasutturoita sekoittamassa pakkaa

Koska mennään liian helposti yhteen. Itse erosin henkisen väkivallan vuoksi, joka ei ulospäin näy eikä tule tarpeeksi ajoissa välttämättä ilmi. En halunnut kitua liitossa, vaikka muiden silmin minulla oli menestyvä ja "niin mukava" mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä sitten on riittävän painava syy eroon?

Suhde ei enää vastaa parisuhdetarpeisiisi, eikä asiaa ole saatu kohtuullisilla yhteisillä ponnistuksilla korjattua. Silloin parisuhteen päättäminen on oikein.

Yksinkertainen periaate, jonka soveltaminen kaatuu usein siihen, etteivät ihmiset osaa tunnistaa omia parisuhdetarpeitaan. Parisuhde määritellään mieluummin ulkoisten merkkien kuten kihlojen ja avioliiton, pihan, lapsien, treffi-iltojen tai seksikertojen lukumäärän kautta.

Juuri tällainen ajattelutapa on syy siihen, että nykyään eroja on niin paljon. Varsinkin lapset tarvitsee pitempiaikaista turvaa, eikä vanhempien vaihtuvat kumppanit sovi kuvaan.

Suurimmassa osassa parisuhteita ei ole kotona asuvia lapsia. Mutta juuri tällainen "lasten kotia ei saa rikkoa" -ajattelu johtaa siihen, että vanhemmat jäävät surkeisiin suhteisiin, joita sitten mallintavat edelleen seuraavalle sukupolvelle. Vanhempien huono parisuhde ei ole yhdenkään lapsen etu.

Parisuhteen eteen voi tehdä paljon ja puolet avioliitoista eivät mitenkään voi olla väistämättä menetettyjä tapauksia. Toki jättäminen on tietyissä tilanteissa hyvä asia, mutta nykyään erotaan jo liian vikkelästi, joka taas on lapsille pahaksi.

Suurinta osaa parisuhdeongelmista ei voi ratkaista, koska ne perustuvat aidoille eroaivaisuuksille arvoissa, tarpeissa, persoonan piirteissä, elämäntavoitteissa. Niiden kanssa joko pystyy elämään tai sitten ei. Tämän on tutkimuksillaan todentanut johtava avioliiton asiantuntija John Gottmann instituutteineen.

Ehkä tällaisen ihmisen kanssa ei pitäisi mennä naimisiin?

Tietenkin ihmisen pitäisi tavoitella kumppania, jolla on mahdollisimman yhteensopivat arvot, tarpeet, persoonallisuus ja tavoitteet. Mutta ihmiset myös muuttuvat suhteiden aikana. Molemmat voivat esimerkiksi olla aluksi sitä mieltä, ettei hankita lapsia, mutta toinen voi muuttaa mieltä. Tällaista ristiriitaa ei mikään määrä puhetta ratkaise.

Seksuaalisen vetovoiman puute on toinen asia, joka ei puhumalla parane. Jos kemiaa ei ole, sitä ei ole. Vaihtoehtoina ovat seksitön suhde, avoin suhde tai ero.

Miksi se hävisi, jos sitä oli ennen.

Ei kaikilla ole koskaan. Nuoruuden idealismissa esim. minä päädyin naimisiin "paras kaveri" tyyppisen miehen kanssa. Silloin en osannut pitää vetovoimaa minään kriteerinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti sitouduta toiseen, vaan mennään oma itse edellä. Ei osata nähdä isoa kokonaisuutta, miten omat teot vaikuttaa parisuhteen, perheen ja lasten elämään. Ei panosteta parisuhdeaikaan, ei jutella tarpeeksi arkisista asioista puolison kanssa. Vedetään jotain roolia ”mies vs. nainen” tai pahimmassa tapauksessa näitä ”Rouwa sanoo”- rooleja, joissa sekä vaimo että mies voi pahoin.

Ei osata olla rehellisiä itselle eikä puolisolle.

Tai sitten päin vastoin: sitoudutaan liikaakin ja laitetaan kokonaisuus (perhe) aina edelle. Siinä unohtuu omat tarpeet aika tehokkaasti. Vuosia myöhemmin voi tulla shokki kun alkaa huomata olevansa muutakin kuin vaimo ja äiti.

Itse päädyin viikko sitten eroon. Miehen laiskuus, lapsellisuus ja mökötys vaikutti niin, etten enää halunnut häntä seksuaalisesti. Pelkkä kosketus ällötti. Onneksi emme olleet naimisissa eikä lapsiakaan ole. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.

Hitosti ärsyttää tämä miesten ja naisten vastakkainasettelu. Ihan kummastakin sukupuolesta löytyy itsekkäitä muikkuja jotka eivät halua panostaa kuin omaan hyvinvointiinsa. Ja kummastakin sukupuolesta löytyy ihania sydämellisiä ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa rakastamansa ihmisen hyvinvoinnin puolesta.

Nämä eivät ole mitään sukupuoleen sidottuja ominaisuuksia tai totuuksia, vaan täysin yksittäisestä persoonasta riippuvia asioita.

Plääh. Etsikää vihollisenne jostain muualta, kuin puolesta maapallon ihmisiä.