Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe inhoaa minua
Yksinveneessä
17.06.2019 |
Miten suhtautua appivanhempiin ja kälyyn, jotka suhtauvat vuoroin kuin olisin ilmaa tai sitten naljaillaan, piikitellään tai mitätöidään.
Yritän aina olla kohtelias, ystävällinen ja rauhallinen.
Ihmettelen perheen voimakasta inhoreaktiota, koska olen työssäni pidetty ja minulla on useita ystäviä. Jos olisin niin totaalisen kamala ihminen kuin perhe antaa ymmärtää, tuskin muilla elämänalueilla menisi hyvin?
Olen todella surullinen ja ahdistunut perheen suhtautumisesta.
Kommentit (64)
Työpaikkojakin on monenlaisia. Esim. hoitoala on hyvin erilaista kuin showbisnes, ja vaatii täysin erilaisen luonteen. Yleensä ihmiset tulevat parhaiten toimeen itsensä kaltaisten kanssa, ja varsinkin miessukulaisten kumppaneita on hankala sietää, sillä miehet valitsevat kumppaninsa sen perusteella kuka antaa pimppaa, ei luonteiden yhteen sopivuuden. Ja koska et anna sukulaisille pimppaa, teillä ei ole ehkä yhtään mitään yhteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kohtalo ja johtui miehen vanhempien alemmuudentunnosta ja itsetunnon puutteesta. Kouluttamattomia, vain kansakoulu käytynä, huonot työurat, vihaavat herroja.
Miniä kun oli tekn.lis ja hyvissä töissä johdossa niin oli syytä inhota. Inho alkoi enndöenkuin koskaan olivat nähneetkään minua.Asialle ei mahda mitään joten anna olla, ap. Et saa heitä muuttumaan.
Ja jos sinä olisit peruskoulun keskeyttänyt osa-aikainen tarjoilija, niin anoppi olisi tyhmiä vihaava tohtori?
Ei vaan sit olisin miluinen. Oli sanonut miehelle että olisit ottanut samanlaisen ja tavallisen niin olisi enemmän yhteistä. Eli työtön, ylipainoinen ja kouluttamaton wt kelpaisi anopille hyvin.
Jotkut vasn on kateellisia koulutetuille niinkuin sinäkin selvästi olet.
Kun lukee tekstiäsi, en ihmettele, etteivät pidä sinusta.
En ollut tarpeeksi hyvä appivanhemmilleni - ihan korkeakoulutettu olen. Rivien välistä myöhemmin ymmärsin että pitivät onnen onkijana. Molemmilla meillä lähes samanlaiset hyvät tulot ja heidän perintönsä (homeinen mökki) ei minua kiinnosta.
Lasten tultua kuvioon tilanne vähän rauhoittui mitä nyt kaikissa juhlissa piti pelätä varsinkin apen huonoa käytöstä.
Nuorena ja epävarmana yritin olla kiinnostunut ja "olla mieliksi". Jossain vaiheessa totesin että olkoon ja sen jälkeen sainkin kuulla olevani ylpeä.
Mieheni onneksi puolusti minua ja välit säilyivät appivanhempiin jossain määrin, lähinnä lasten takia yritin. Jotenkin en päässyt yli siitä alkuvaiheen halveksunnasta koskaan, sen verran pahalta tuntui. Yleensä tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olen ns. pidetty. Näiden mielestä vaikka tein mitä en kelvannut. Miehelläni oli joitakin aiempia tyttöystäviä mutta ymmärtääkseni heitä ei oltu kotona esitelty.
Miksi usein eroavat he jotka eivöt tule muidenkaan ihmisten kanssa toimeen? Luulisi alkeellista hyvää käytöstä muodolliset välit puolisonsa sukuun.