Taisinpa sitten hurahtaa kristityksi vai mitä tämä on?
Olen nyt käynyt muutaman kerran jumalanpalveluksissa, tosin eri seurakunnissa. Tuli _todella_ levollinen olo niistä sunnuntaimessuista. Aivan kuin olisin ollut kroonisesti ahdistunut ja huolestunut ja yhtäkkiä tunnenkin, että se ahdistus onkin poissa. Tuli siis samanaikaisesti mielenrauha ja onnellinen olo. Normaali angstaamiseni hävisi pois.
Se vaikutus oli tehokkaampaa kuin mikään lääke tai normaali psyykkaaminen kaverilta tms. Ihmeellistä. Mua itketti niissä kaikissa jumalanpalveluksissa myös ja häpesin sitä. Ei ketään muuta näyttänyt itkettävän niin paljon tai sitten en vain huomannut. Ehkä syvennyin liikaakin niihin Raamatun sanoihin, virsiin ja lauluihin. Tai ehkä olen ylitunteellinen angstaaja.
Saisinpa jakaa näitä tuntemuksiani jonkun kanssa. En siis sinänsä oikein kenenkään kanssa jutellut niiden jälkeen, enkä tutustunut keneenkään niissä/niiden jälkeen. Mutta suosittelen kaikille muillekin rohkeasti jumalanpalveluksiin osallistumista. ❤ Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (21)
Minulla on ollut tällaisia tuntemuksia pääosin ennen kuin minusta tuli kristitty, ja sitten sen alussa. Ja sitä on ollut siis vuosia ennen kuin päätin käytä rippikoulun, aikuisena siis. Olipa kyseessä häät tai ristiäiset niin minulla oli aina niin levollinen olo kirkossa käydessäni. Siinä sit meni joitakin vuosia ja päätin liittyä kirkkoon. Nykyään saan tällaisen olon erityisesti viikkomessujen aikana, siinä on jotenkin niin ihana tunnelma kun väkeä on paljon vähemmän verrattuna sunnuntaimessuun. Mutta joo, kaikkea hyvää sinulle :).
Alussa kaikki on hienoa juu mutta sitten huomaa että moni kanssaseurakuntalainen onkin vajaa jonka kanssa ei voi keskustella mistään. 6t vanha universumi, evoluution kieltämistä, verkostomarkkinointi ja wincapita tyylisiin kusetuksiin hurahtaneita, patologisia valehtelijoita, sekopäistä mongerrusta jolla ei ole mitään tekemistä raamatun kielillä puhumisen kanssa, ym ym. Puhumattakaan että seurakunnan raamattutulkinnat ovat vähintäänkin kyseenalaisia.
Nyt tajuan sen lähetyskäskynkin konkreettisemmin. Tuli niin hyvä olo, että mulle tuli todellakin tarve kertoa ihmisille siitä asiasta. Tai siis jos se todella on niinkin "yksinkertaista" tavallaan, niin suosittelen sitä kaikille. Sukulaiseni ja tuttuni ovat pääosin ateisteja ja agnostikkoja, joten täytyy tosin asetella sanansa varoen, jotten saa pelkkää välitöntä torjuntaa osakseni.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin etsikkoaikana käymään ensin jumalanpalveluksissa ja usein itkin siellä, jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että Jumala kosketti rakkaudella. Myöhemmin aloin käymään myös muissa seurakunnan tapahtumissa ja pienryhmässä ja sain kuulla Jeesuksesta. Lopulta sitten sain vastaanottaa Jumalan armon ja tulin uskoon. Siunausta sulle :)
Kiitos tästä ja siunausta sinulle! ❤ Tuntui siltä, että aivan kuin jokin muu voima olisi jotenkin virrannut lävitseni ja olin kuin "ajopuuna" sen vallassa koettaen parhaani mukaan hillitä itseäni. Ne sanathan ja se sisältö saarnoissa ja lauluissa oli vain niin voimakasta asiaa, että en minä ainakaan enää voinut kovin viileästi sellaista kuunnella, vaan se kosketti todella.
Ajatus syntien anteeksiannosta on myös niin voimakasta asiaa, että se saa ihmisen tuntemaan itsensä todella pieneksi sen kaiken muun edessä. Kiinnostaa kyllä oppia lisää ja ne muut seurakuntien tapahtumat myös. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin etsikkoaikana käymään ensin jumalanpalveluksissa ja usein itkin siellä, jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että Jumala kosketti rakkaudella. Myöhemmin aloin käymään myös muissa seurakunnan tapahtumissa ja pienryhmässä ja sain kuulla Jeesuksesta. Lopulta sitten sain vastaanottaa Jumalan armon ja tulin uskoon. Siunausta sulle :)
Kiitos tästä ja siunausta sinulle! ❤ Tuntui siltä, että aivan kuin jokin muu voima olisi jotenkin virrannut lävitseni ja olin kuin "ajopuuna" sen vallassa koettaen parhaani mukaan hillitä itseäni. Ne sanathan ja se sisältö saarnoissa ja lauluissa oli vain niin voimakasta asiaa, että en minä ainakaan enää voinut kovin viileästi sellaista kuunnella, vaan se kosketti todella.
Ajatus syntien anteeksiannosta on myös niin voimakasta asiaa, että se saa ihmisen tuntemaan itsensä todella pieneksi sen kaiken muun edessä. Kiinnostaa kyllä oppia lisää ja ne muut seurakuntien tapahtumat myös. 🙂
Elämän tärkein asia. Jumala kutsuu sua. Jatka vaan käymistä ja lue itsekin Raamattua esim Johanneksen evankeliumi. Voit myös sanoa Jeesukselle että tule mun sydämeen, Hän kuulee kyllä.
Pyhä Henki ❤️ ❤️❤️ ihana kuulla, miten Jumala sinua kutsuu!
Mulle tulee kristityissä tilaisuuksissa vain hämmentynyt olo, kun se doktriini on niin outoa. Ihmettelen vain, että miten sellainen on syntynyt ja miten ihmiset voi siihen uskoa. Yritän hyväntahtoisesti tulkita sitä mystiikan näkökulmasta, mutta silti vain jää hiertämään ne jutut - ei vaan pysty. Onneksi on itämaisia filosofioita/uskontoja, jotka on järkeenkävempiä ja joissa palikat loksahtaa helpommin paikoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee kristityissä tilaisuuksissa vain hämmentynyt olo, kun se doktriini on niin outoa. Ihmettelen vain, että miten sellainen on syntynyt ja miten ihmiset voi siihen uskoa. Yritän hyväntahtoisesti tulkita sitä mystiikan näkökulmasta, mutta silti vain jää hiertämään ne jutut - ei vaan pysty. Onneksi on itämaisia filosofioita/uskontoja, jotka on järkeenkävempiä ja joissa palikat loksahtaa helpommin paikoilleen.
Eipä niitä voi todistaa epätodeksikaan (ei voi falsifioida). Ajattelen, että "what if?" Ja se ajatus on niin hieno, että haluan sen olevan totta. Ja ajattelen, tunnen sen olevan totta. Ja käytännössä olen kokenut joitain juttuja, jotka tukevat sitä ajatusta.
Lisäksi mulle on tullut jumalanpalvelusten myötä niin henkistynyt, herkistynyt ja myös rauhoittunut olo, että siinä on jotain, joka koskettaa minua syvästi. Olen toki sivistyksen vuoksi lukenut idän uskonnoista myös ja ne ehkäpä ovat järjellisesti selitettävissä osin helpommin. Mutta usko(nto) on omalla dimensiollaan -- ei tiedettä, vaan täydentää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin etsikkoaikana käymään ensin jumalanpalveluksissa ja usein itkin siellä, jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että Jumala kosketti rakkaudella. Myöhemmin aloin käymään myös muissa seurakunnan tapahtumissa ja pienryhmässä ja sain kuulla Jeesuksesta. Lopulta sitten sain vastaanottaa Jumalan armon ja tulin uskoon. Siunausta sulle :)
Kiitos tästä ja siunausta sinulle! ❤ Tuntui siltä, että aivan kuin jokin muu voima olisi jotenkin virrannut lävitseni ja olin kuin "ajopuuna" sen vallassa koettaen parhaani mukaan hillitä itseäni. Ne sanathan ja se sisältö saarnoissa ja lauluissa oli vain niin voimakasta asiaa, että en minä ainakaan enää voinut kovin viileästi sellaista kuunnella, vaan se kosketti todella.
Ajatus syntien anteeksiannosta on myös niin voimakasta asiaa, että se saa ihmisen tuntemaan itsensä todella pieneksi sen kaiken muun edessä. Kiinnostaa kyllä oppia lisää ja ne muut seurakuntien tapahtumat myös. 🙂
Kiva ap! 😍🤗
Juuri noinhan se menee: Jumala koskettaa sieluasi, itsessäsi ei ole asiaan osaa eikä arpaa, paitsi että olet antautunut sille Rakkaudelle!
Pysy yhteyksissä Jumalaan, ja muista: uskonnolliset dogmit, seurakunnat tai seurakuntalaiset eivät ole Jumala, edes Raamattu ei ole Jumala! Pyhä Henki ohjaa ja opettaa sinua parhaiten. Siunausta sinulle elävän uskon tielläsi!
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee kristityissä tilaisuuksissa vain hämmentynyt olo, kun se doktriini on niin outoa. Ihmettelen vain, että miten sellainen on syntynyt ja miten ihmiset voi siihen uskoa. Yritän hyväntahtoisesti tulkita sitä mystiikan näkökulmasta, mutta silti vain jää hiertämään ne jutut - ei vaan pysty. Onneksi on itämaisia filosofioita/uskontoja, jotka on järkeenkävempiä ja joissa palikat loksahtaa helpommin paikoilleen.
Muuutta ei muutakun tervemenoa he lvettiin!
Sinulla on vapaa tahto kuitenkin päättää otatko vastaan pelastuksen vai et.
Jumalaa älä he lvetistä ym syytä, kaikki on sinun vastuullasi, vain ja ainoastaan sinun. :)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee kristityissä tilaisuuksissa vain hämmentynyt olo, kun se doktriini on niin outoa. Ihmettelen vain, että miten sellainen on syntynyt ja miten ihmiset voi siihen uskoa. Yritän hyväntahtoisesti tulkita sitä mystiikan näkökulmasta, mutta silti vain jää hiertämään ne jutut - ei vaan pysty. Onneksi on itämaisia filosofioita/uskontoja, jotka on järkeenkävempiä ja joissa palikat loksahtaa helpommin paikoilleen.
Sinulla on väärä ylpeä asenne.
Ajattele sitä mikä on totta - Minusta hämmentävää on TÄMÄ:
Jumala on Kaikkivaltias, joka on luonut koko maailman, ihmiset, eläimet, luonnon, tähdet ja avaruuden, kaikki planeetat ja koko universumin. Kaiken.
Me kaikki ihmiset olemme kuin pikkumuurahaisia Jumalan edessä ja silti hän tarkkailee meitä ja on kiinnostunut meistä jatkuvasti. Hän rakastaa meitä, eikä halua että yksikään meistä menee kadotukseen.
Joten ymmärtänet, ettet sinä tai minä pieninä ihmisinä voikaan tajuta Jumalan päämääriä ja tarkoituperiä
Ihmisen typerä ylpeys sanoo: Jos en tajua Jumalaa, Häntä ei ole - mutta jos me pikku ihmiset tajuaisimme Jumalan tekojen tarkoituksen, se tekisi hänestä "taskujumalan", jota emme voisi edes Jumalana pitää.
Suggestion voima.
Ei ole tarkoitus torpata, mistäpä sitä tietää, mutta sekin on vaihtoehto. Jos jumala tuntuu miellyttävämmältä niin anna mennä vaan.
Itse olen tuntenut kirkossa lähinnä ahdistusta ja ärsyyntyneisyyttä joten ei se noin "helppoa" ole vaikka aina toisinaan joku hurahtaa uskoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin etsikkoaikana käymään ensin jumalanpalveluksissa ja usein itkin siellä, jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että Jumala kosketti rakkaudella. Myöhemmin aloin käymään myös muissa seurakunnan tapahtumissa ja pienryhmässä ja sain kuulla Jeesuksesta. Lopulta sitten sain vastaanottaa Jumalan armon ja tulin uskoon. Siunausta sulle :)
Kiitos tästä ja siunausta sinulle! ❤ Tuntui siltä, että aivan kuin jokin muu voima olisi jotenkin virrannut lävitseni ja olin kuin "ajopuuna" sen vallassa koettaen parhaani mukaan hillitä itseäni. Ne sanathan ja se sisältö saarnoissa ja lauluissa oli vain niin voimakasta asiaa, että en minä ainakaan enää voinut kovin viileästi sellaista kuunnella, vaan se kosketti todella.
Ajatus syntien anteeksiannosta on myös niin voimakasta asiaa, että se saa ihmisen tuntemaan itsensä todella pieneksi sen kaiken muun edessä. Kiinnostaa kyllä oppia lisää ja ne muut seurakuntien tapahtumat myös. 🙂
Kiva ap! 😍🤗
Juuri noinhan se menee: Jumala koskettaa sieluasi, itsessäsi ei ole asiaan osaa eikä arpaa, paitsi että olet antautunut sille Rakkaudelle!
Pysy yhteyksissä Jumalaan, ja muista: uskonnolliset dogmit, seurakunnat tai seurakuntalaiset eivät ole Jumala, edes Raamattu ei ole Jumala! Pyhä Henki ohjaa ja opettaa sinua parhaiten. Siunausta sinulle elävän uskon tielläsi!
Opetat väärää oppia, sillä Joh 1:1 sanoo, että Sana on Jumala = Jeesus Kristus
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."
16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.
Mielenterveys horjuu ja silloin alkaa ennen merkityksettömät asiat saada omassa mielessä uusia merkityksiä. Sinulla on joku tyhjiö, jonka sitten täytät itsehoitona hurahtamalla uskonnollisuuteen. Noh, on se kai parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi päihteet.
Hei Ap.
Olin seurakunnalla töissä pari vuotta. Taustaltani olen hengellisistä asioista kiinnostunut mutten uskovainen. Aluksi koin juurikin kuvailemasi kaltaisia fiiliksiä. Ahdistus ja angstaaminen katosi messussa. Puolessa vuodessa aloin nähdä asiat eri silmin.
Minulle tuotti ahdistusta se jatkuva kuolemalla ja kärsimyksillä mässäily. Eniten etoi ehtoollinen: ruumiin syöminen ja veren juominen. En myöskään sopeutunut seurakuntalaisten ajatusmalliin, jossa pitää aina olla nöyrä, antaa anteeksi ja kääntää toinen poski. Uskovat ovat lampaita, joita saa ksta silmään ihan miten tahtoo. Seurakunnan johto haluaa vain rahasi. Uskonnollisissa yhteisöissä halutaan tehdä sinusta osa laumaa. Yksilöllisyys on pahaa ja herättää arvostelua. Odota, niin näet.
Sitä en kiellä, etteikö ihminen voisi saada helpotusta mielelleen rukoilemalla, toistamalla rutiineja ja hiljenemällä (kuten messussa) ja kuulumalla johonkin yhteisöön. Seurakunta on varmaan ihan kiva yhteisö, jos et odota kriittisesti ajattelevaa seuraa.
Nro 16, en ainakaan minä ole lammas, vaan pidän puoleni. Ei todellakaan tartte uskovan alistua vääryyteen! Ajattelen myös itse.
Jos ap olet ajatteleva ihminen, niin pyri toki mukaan vaikkapa paikkakuntasi kappelineuvostoon ja kirkkovaltuustoon. Siinähän näet, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä tuon homman kanssa muualla kuin pappien puheissa. Alussa ehkä lauletaan virsi mutta kaikki muu koskee rahaa ja valtaa. Sinä olet nyt käyttövoimana tuolle ahneelle koneistolle, rahantuoja ja penkinkuluttaja, jolla voidaan pyytää lisää rahaa valtiolta ja kirkkohallitukselta.
Kerronpa sulle ap kokemukseni. Olin työssä seurakunnalla. Minua ahdisteltiin seksuaalisesti. Kirkkoherra käski kääntää toisen posken. Palkkani maksettiin väärin sukupuoleni perusteella. Sama homma, mutta vaadin oikeutta. Minusta tuli ei-toivottu henkilö ja minua alettiin kiusata työssäni. Maineeni mustattiin. Ajauduin masennukseen, mikä on terve reaktio niille, jotka kokevat käsittämätöntä epäoikeudenmukaisuutta. Tätä en voinut kertoa seurakuntalaisille, jotka ihmettelivät, miksi en kykene työhöni. Vaitiolovelvollisuus esti kertomasta. Minun puolestani rukoiltiin.
Työpsykologi, psykiatri ja erilaiset ammattiverkostot auttoivat ymmärtämään, etten ole ainoa. Kaksinaismoralismi ja alistaminen on talon tapa. Äänestin jaloillani ja erosin sekä työstäni että kirkosta. Hyviä asioita alkoi tapahtua saman tien.
Jos olet nainen, muista ettet kelpaa seurakunnassa kuin lapsenkaitsijaksi ja kahvinkeittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Opetat väärää oppia, sillä Joh 1:1 sanoo, että Sana on Jumala = Jeesus Kristus
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."
16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.
Juuri tämmöisten "höpinöiden" vuoksi uskonto ei ole minulle ikinä avautunut. En saa tuosta tekstistä minkäänlaista tolkkua ja lisäksi se kuulostaa ihan älyttömän tylsältä/kuivalta, että viitsisin asiaan sen enempää aikaani käyttää. Kun luin tuon ylläolevan, ajattelin vaan että "Ok, mitä sitten?". Ei millään pahalla, mutta miten te uskovaiset jaksatte olla moisesta kiinnostuneita, kun maailmassa on niin paljon ihmeellisiä asioita, joten todenperäisyys ei ole uskosta kiinni?
Mäkin aloin etsikkoaikana käymään ensin jumalanpalveluksissa ja usein itkin siellä, jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että Jumala kosketti rakkaudella. Myöhemmin aloin käymään myös muissa seurakunnan tapahtumissa ja pienryhmässä ja sain kuulla Jeesuksesta. Lopulta sitten sain vastaanottaa Jumalan armon ja tulin uskoon. Siunausta sulle :)