Taisinpa sitten hurahtaa kristityksi vai mitä tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa sulle ap kokemukseni. Olin työssä seurakunnalla. Minua ahdisteltiin seksuaalisesti. Kirkkoherra käski kääntää toisen posken. Palkkani maksettiin väärin sukupuoleni perusteella. Sama homma, mutta vaadin oikeutta. Minusta tuli ei-toivottu henkilö ja minua alettiin kiusata työssäni. Maineeni mustattiin. Ajauduin masennukseen, mikä on terve reaktio niille, jotka kokevat käsittämätöntä epäoikeudenmukaisuutta. Tätä en voinut kertoa seurakuntalaisille, jotka ihmettelivät, miksi en kykene työhöni. Vaitiolovelvollisuus esti kertomasta. Minun puolestani rukoiltiin.

Työpsykologi, psykiatri ja erilaiset ammattiverkostot auttoivat ymmärtämään, etten ole ainoa. Kaksinaismoralismi ja alistaminen on talon tapa. Äänestin jaloillani ja erosin sekä työstäni että kirkosta. Hyviä asioita alkoi tapahtua saman tien.

Jos olet nainen, muista ettet kelpaa seurakunnassa kuin lapsenkaitsijaksi ja kahvinkeittäjäksi.

Olen pahoillani puolestasi. Pahuutta on joka paikassa, mutta eihän silti tarvi lakata uskomasta, vaikka seurakunta on ollut huono työpaikka.

Itse olen vasta muutaman viime vuoden aikana löytänyt tieni seurakunnan toimintaan siis ihan normijäsenenä. Tykkään käyttää lapsia pyhäkoulussa, silloin tällöin käyn jumalanpalveluksissa ja osallistun yhteistoimintaan leipomalla ehkä jonkin kakun tms. Lapseni laulaa kirkon nuorisokuorossa. Olen kokenut, että olemme tervetulleita omana itsenämme (mikä on nykyään aika harvinaista) seurakunnan toimintaan ja vielä en ainakaan ole joutunut todistamaan mitään kaksinaismoralismia. Seurakuntalaiset ovat mukavia ja vaikuttavat jopa ilahtuneilta, kun uudet kasvot löytävät tiensä mukaan toimintaan. Yhdestä papista (mies) en tykkää, mutta kaksi muuta (mies ja nainen) ovat lämpimiä, ihania ihmisiä.

Ap:lle toivotan kaikkea hyvää.