Lue keskustelun säännöt.
Lainanmaksu eri tulotasoilla parisuhteessa
15.06.2019 |
Te, jotka olette ottaneet omat asuntolainat puolison kanssa ja on jonkin verran tuloeroa, miten olette toimineet? Eli molemmat hoitaa oman osansa omaan tahtiin, jolloin toinen on velaton esim 10 vuodessa ja toisella kestää 25 vuotta maksaa sama laina pois. Kompensoiko velaton puoliso yhteisissä menoissa parempaa tulotasoa vai kaikki puoliksi muutenkin? Mikä on ollut teidän systeemi? Meillä piakkoin ajankohtanen asia, tällä hetkellä maksetaan yhteiselle taloustilille prosentuaalinen osuus palkasta, mutta molemmat maksaisi omat saman kokoiset lainansa pois omaan tahtiin.
Kommentit (75)
Yhteiset rahat, ei väliä kumpi maksaa mitäkin, kaikki rahat joka tapauksessa menee mitä tuleekin =)
nim. merk. rakkausavioliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pienet palkat tai isot menot pitää oikein olla, että tuloista 80% menee yhteisiin (oletettavasti pakollisiin) menoihin 😮?
Kaipa se on ne isot menot: 2 kiinteistöä, lainanhoitokulut 2000€/kk. Niihin liittyvät sähkö-, vesi-, jäte- ja vakuutusmaksut ja huolto ja kunnostuskulut. 2 autoa, niiden kulut, 2 lasta. Ruoka-, vakuutus- ja lasten vaate- ja harrastusmenot. Vähän loma ja ”kodinkonevara” -säästöjä joka kk. Helposti menee yhteensä 4000€/kk näihin kaikkiin eli 6000€/ kk yhteensä.
Madness. Tällaiset ihmiset ovat juuri niitä jotka ovat todella pulassa kun tulot joskus tippuvat.
Vaikkei tämä ketjun otsikkoon eikä aiheeseen mitenkään liitykään niin kysyn silti; miten niin tömö on hulluutta? Pitäsikö kaikilla tulotasoilla asua mahdollisimman halvalla ja laittaa mahdollisimman paljon säästöön? Millä lailla elämä olisi parempaa jos asuisimme maksetussa kt-kolmiossa ja laittaisimme säästöön (pankkien pelirahoiksi) vaikka 4000€/kk? Eikö kouluttautumisen ja urahakuisuuden yksi syy saa olla se, että haluaa elää olmasta mielestään mukavaa elämää vapaa-ajallaan? Ja ihan yhteiskunnallallisella tasolla; onko kaikissa tuloluokissa mahdollisimman nuukasti eläminen kaikkien etu? Sillä tavalla kotimainen kulutus hiipuu ja hiipuu aina vaan eikä esim. pienille paikallisille pienyrittäjille ole töitä.
Kiinteistön omistamisessa on aina riskinsä mutta Etelä-Suomessa tuskin päädytään ihan äkkiä siihen tilanteeseen että kaikkien asuntojen arvo täysin katoaa ja jossain on kuitenkin asuttava. Kuinka monta prosenttia nettotuloistaan saisi käyttää elämiseen?
Miksi olet suostunut tai halunnut ottaa niin ison lainan puolikkaan että maksat sitä 20v omilla tuloillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pienet palkat tai isot menot pitää oikein olla, että tuloista 80% menee yhteisiin (oletettavasti pakollisiin) menoihin 😮?
Kaipa se on ne isot menot: 2 kiinteistöä, lainanhoitokulut 2000€/kk. Niihin liittyvät sähkö-, vesi-, jäte- ja vakuutusmaksut ja huolto ja kunnostuskulut. 2 autoa, niiden kulut, 2 lasta. Ruoka-, vakuutus- ja lasten vaate- ja harrastusmenot. Vähän loma ja ”kodinkonevara” -säästöjä joka kk. Helposti menee yhteensä 4000€/kk näihin kaikkiin eli 6000€/ kk yhteensä.
Madness. Tällaiset ihmiset ovat juuri niitä jotka ovat todella pulassa kun tulot joskus tippuvat.
Vaikkei tämä ketjun otsikkoon eikä aiheeseen mitenkään liitykään niin kysyn silti; miten niin tömö on hulluutta? Pitäsikö kaikilla tulotasoilla asua mahdollisimman halvalla ja laittaa mahdollisimman paljon säästöön? Millä lailla elämä olisi parempaa jos asuisimme maksetussa kt-kolmiossa ja laittaisimme säästöön (pankkien pelirahoiksi) vaikka 4000€/kk? Eikö kouluttautumisen ja urahakuisuuden yksi syy saa olla se, että haluaa elää olmasta mielestään mukavaa elämää vapaa-ajallaan? Ja ihan yhteiskunnallallisella tasolla; onko kaikissa tuloluokissa mahdollisimman nuukasti eläminen kaikkien etu? Sillä tavalla kotimainen kulutus hiipuu ja hiipuu aina vaan eikä esim. pienille paikallisille pienyrittäjille ole töitä.
Kiinteistön omistamisessa on aina riskinsä mutta Etelä-Suomessa tuskin päädytään ihan äkkiä siihen tilanteeseen että kaikkien asuntojen arvo täysin katoaa ja jossain on kuitenkin asuttava. Kuinka monta prosenttia nettotuloistaan saisi käyttää elämiseen?
Se on hulluutta siksi että ensinnäkin teillä on todella korkeat kiinteät kulut, ts ei yhtään joustoa taloudessa. Toisekseen siksi, että teillä ei todennäköisesti kerry yhtään säästöjä, jos 80% tuloista menee yhteisiin pakollisiin menoihin ja omat henkilökohtaiset kulut siihen päälle.
Tällainen elintapa on yksinkertaisesti hyvin lyhytnäköistä ja riskikästä, ja on olemassa myös se keskitie jossa ei tuhlata kuin viimeistä päivää mutta myöskään ei asuta puolilahossa yksiössä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet suostunut tai halunnut ottaa niin ison lainan puolikkaan että maksat sitä 20v omilla tuloillasi?
En ole vielä ottanutkaan, mutta kolmio pk-seudulta ei kovin edullisesti irtoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiseen kassaan menee 3000€/kk ja omiin menoihin jää 750€/kk. Kun ruoka, bensa, vakuutukset, asuminen, lomat, kodinkoneet jne menee yhteisestä kassassa niin omia menoja ovat säästöt, vaatteet ja harrastukset. Säästöön menee 450€/kk, harrastukseen 150€ ja toiset 150€ riittää hyvin muuhun sälään, satunnaisiin vaatteisiin tai kaverimenoihin. Lisäksi perusbudjetti on tehty sen peruspalkkatason mukaan, lisäksi tulee epäsäännöllisesti matkapäivärahoja ja bonuksia. Hyvin on pärjätty tällä tyylillä tähän asti. Jos tulee työttömyys niin sekä yhteisiä että omia menoja on tietenkin ajettava alas. Mikä osa tässä yhtälössä on kestämätön?
Molemmat maksaa tuloistaan saman prosenttiosuuden, näin meillä oli. Mies tienasi tuplasti sen, mitä minä - minä maksoin tonnin kuussa, hän kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei haloo. Sanot että kumpikaan teistä ei halua kränää aiheesta mutta rivien välistä on tulkittavissa että miehesi ei halua ”kränää” koska ei halua puhua siitä että ei halua osallistua perheen kustannuksiin tasapuolisesti mutta silloin kun sinä olet tienannut paremmin hän on kyllä siitä nauttinut. Sinä taas tiedät että se on väärin mutta et uskalla nostaa kissaa pöydälle ja mumiset hiljaa itseksesi ja palstalla että kyllä minä sitten joskus pidän puoleni mutta nyt tämä on oikein kiva näin, enhän minä nyt tosissani kysy.
Tosissani kuitenkin vastaan, että jos yhteisestä lapsesta koituu sinulle mitään tulonmenetyksiä, eläketurvan menetyksiä, mies pystyy hoitopanoksesi ansiosta ansaitsemaan enemmän tai lapsesta tulee sinulle kuluja niin KAIKKI ne on miehen kompensoitava sinulle jotta jako olisi reilu eikä kränää tarvitse syntyä. Jos noin ei ole niin kränä kuuluu asiaan jos tilannetta ei saada muuten oikaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies maksaa lainanlyhennykset. Minä maksan melkein kaiken muun. Laina on yhteinen 50/50.
Kiitos vastauksista. Jotenkin itseä alkanut potuttamaan koko homma entistä enemmän. Mies tarjoutui lainaamaan 3000e asp-tililleni, jotta saan sen täyteen ajoissa, mutta vaatii siis velkakirjaa tms ja sentilleen joka euron palautusta. Minkä toki sinällään ymmärtäisin jos ei oltaisi naimisissa tai jos olisi tosi isoista summista kyse. Nyt kuitenkin tilanne vain väliaikainen valmistumiseen asti. Toisaalta tuntuu "nololta" vaatia mieheltä rahaa, jota en ole ansainnut itse. Hermo menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa, mies omistaa talosta 30% ja minä loput. Kumpikaan ei käy toisen lompakolla, ja elintaso on sama (mun lainanlyhennys on 3 kertainen).
Jos ei erota, ei ole väliä kumpi omistaa enemmän. Jos erotaan, kumpikin pitää omansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole sun ja mun rahat. Kaikki on yhteistä, eikä kukaan kyttää kuka maksaa enemmän tai vähemmän.
Tätä kutsun parisuhteeksi. Muu jotain sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on maksettu lainaa pois elämäntilanteen mukaan. Silloin kun laina otettiin olimme kumpikin mieheni kanssa suunnilleen samapalkkaisissa töissä. Tällöin lainaa maksettiin puoliksi. Vähän myöhemmin mieheni vaihtoi työpaikkaa ja pikkuhiljaa kohosi palkkatasokin. Minä jäin lasten kanssa kotiin ja putosin kotihoidontuelle. Eli miehen nettotulot olivat noin 6000 euroa/kk ja minun se 300 euroa. Tietysti noina vuosina laina maksettiin miehen palkasta. Olin kotona vuosia kolmen lapsen kanssa. Palatessani työelämään siirryin jälleen maksamaan lainaa. Nyt olemme taas tilanteessa jossa lainaa maksetaan molempien palkoista. Meillä tosin ei olla ollenkaan tarkkoja siitä kuka mitäkin maksaa. Maksoin juuri 5-henkisen perheeemme kesälomamatkan palkkatililtäni. Mies todennäköisesti maksaa taas jotain muuta usean tuhannen euron maksavaa hankintaa. Sen mukaan mennään kenellä on tilillä rahaa :)
Taisit viitata vastaukseeni. Meillä tosiaan nettotuloissa eroa noin 2000 euroa. Pankissa kun juteltiin niin muistaakseni sanoivat, että vaimoni marginaali olisi ollut luokkaa 2% tai yli erillisissä lainoissa. Saatiin käytännössä minun marginaalilla (1,2%) yhteinen laina, koska tuloni olivat hyvät ja vakituinen duuni firmassa, jossa ei yt-neuvotteluja koskaan ollut. Kuulemma työpaikkani ja pitkä työsuhde (n. 5vuotta) vaikutti myös marginaaliin. Otettiin asp-laina 50/50 osuuksilla.