Miten päästä yli ihmisestä joka vain katoaa?

Kaikenlainen ghostaaminen tuntuu olevan aika yleistä nykyään... Tässä tietysti vähän eri juttu, kun kyse kuitenkin ihan suhteesta

Sun pitää vaan tajuta ja hyväksyä että se ”loppu” on selvä hänen puoleltaan tuolla käytöksellä. Eli suhde ei merkinnyt välttämättä hänen näkökulmastaan yhtä paljon hänelle kuin sinulle.

Toki joku voi tulla takaisin pyytelemään anteeksi tms. mutta sitä ei kannata odotella, koska toi käytös kertoo millanen ihminen hän on.

Et menettänyt mitään. Tuollaisia on ollut aina, ghostaaminen oli paljon helpompaa, kun ei ollut somea tai edes kännykkää.

Ehkä aktivioit tietämättäsi jonkun traumatriggerin toisessa. Minä olen siitä syystä päättänyt ihmissuhteen ghostaamalla, kun en tiennyt ahdistuneena mitä tehdä.

Noin minullekin tehtiin, mutta usean vuoden suhteesta ja avoliitosta. Tapahtumasta on nyt neljä vuotta. Se että jää liikaa kysymyksiä, vaikeuttaa omaa prosessia selvitä. Huomaan että en ole yli asiasta, koska vieläkin tulee mieleen turhan usein, ja että enää ei kiinnosta parisuhde. Luulen että sain jonkinlaisen trauman.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää vaan tajuta ja hyväksyä että se ”loppu” on selvä hänen puoleltaan tuolla käytöksellä. Eli suhde ei merkinnyt välttämättä hänen näkökulmastaan yhtä paljon hänelle kuin sinulle.

Toki joku voi tulla takaisin pyytelemään anteeksi tms. mutta sitä ei kannata odotella, koska toi käytös kertoo millanen ihminen hän on.

Jep, niin täytyy tehdä. Ja ei oikeasti pitäisi ajatella omaa arvoaan sen kautta miten toinen käyttäytyy itseä kohtaan, mutta eihän se hyvältä tunnu, ettei merkannutkaan toiselle juuri mitään. Ap

Ehkä hänelle tapahtui jotain,joka vei energian selvitellä ihmissuhdemurheita.Kenties saat joskus tietää.

Mulla ystävä jätti yhteydenpidon.Selvisi myöhemmin,että kävi läpi vakavan sairauden ja avioeron 2017-2019.

Mitä se selitys auttaisi? Hän ei halua olla kanssasi tekemisissä kuitenkaan. Hänellä on siihen oikeus.

Ripustatuvasta ihmisestä ei pääse eroon muuta kun pistämällä välit totaalisesti poikki.

Vierailija kirjoitti:

Noin minullekin tehtiin, mutta usean vuoden suhteesta ja avoliitosta. Tapahtumasta on nyt neljä vuotta. Se että jää liikaa kysymyksiä, vaikeuttaa omaa prosessia selvitä. Huomaan että en ole yli asiasta, koska vieläkin tulee mieleen turhan usein, ja että enää ei kiinnosta parisuhde. Luulen että sain jonkinlaisen trauman.

Ihan kamalaa! Varmasti luottamus ihmisiin kärsii pahasti tuollaisen jälkeen. Ap

Tämä temppu voidaan tehdä jopa seitsemäntoista avioliittovuoden ja kahden yhteisen lapsen jäljiltä, että ei hätää; kyllä sä selviät, niin mäkin olen päättänyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minullekin tehtiin, mutta usean vuoden suhteesta ja avoliitosta. Tapahtumasta on nyt neljä vuotta. Se että jää liikaa kysymyksiä, vaikeuttaa omaa prosessia selvitä. Huomaan että en ole yli asiasta, koska vieläkin tulee mieleen turhan usein, ja että enää ei kiinnosta parisuhde. Luulen että sain jonkinlaisen trauman.

Ihan kamalaa! Varmasti luottamus ihmisiin kärsii pahasti tuollaisen jälkeen. Ap

Todellakin. Yritä lohduttautua sillä että tuollainen ihminen joka ei osaa eroa hoitaa asiallisesti saikin mennä, jotain sellaisesessa ihmisessä on tunnepuolelle vialla. Ymmärrän että itsetunto saa kolauksen, itsellänikin sai ja pahasti. Ajan myötä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Et menettänyt mitään. Tuollaisia on ollut aina, ghostaaminen oli paljon helpompaa, kun ei ollut somea tai edes kännykkää.

No enpä tiedä. Kaverini avovaimo oli kaverini työmatkan aikana häipynyt tavaroineen yhteisestä asunnosta ilman mitään ennakkovaroitusta, ja myöhemmin ei ollut tavoitettavissa. Kyllä siina aika paljon vaivaa joutui näkemään että sai sen hoidetuksi, vaikkei ollutkaan somea tuolloin.

Se että suhde päättyi noin ei tarkoita että se olisi ollut toiselle arvoton. Ja sanon tämän ihmisenä joka on toiminut samoin. Se liittyi ihan vain siihen että elämässä oli tottunut jättämään (ja ollut pakko) asioita taakse ja polttamaan sillat takana. Kerrasta poikki tuntui (itselle) kivuttomammalta tavalla päättää suhde, kun taas puhuminen ja keskustelu olisi ollut se vaikeampia tie.

Ensirakkauteni teki minulle noin. Olimme olleet yhdessä vuoden, sitten vain - ei mitään. Älä säikähdä tästä, teillähän oli riitaa ja varmaan liittyy siihen. Minun kohdallani mies oli pettänyt eikä uskaltanut enää tavata, katosi vain. Tai siis lopetti suhteen mitään selittämättä, kertoi vain, "ettei voi kertoa, ei ole arvoiseni" ja suhde päättyi aivan yllättäen, tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Kauan sitä itkin ja olin aivan hajalla. Sitten vielä kuulin totuuden muuta kautta. Aika hirveä kokemus, mutta jos yhtään lohduttaa niin siitä selviää. Olen nykyään naimisissa sen-oikean-oikean kanssa ja meillä on lapsia.

Ilmeni, että lähti oululaisen lutikan perään. Siellähän on. Minulle ei ole enää edes ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hänelle tapahtui jotain,joka vei energian selvitellä ihmissuhdemurheita.Kenties saat joskus tietää.

Mulla ystävä jätti yhteydenpidon.Selvisi myöhemmin,että kävi läpi vakavan sairauden ja avioeron 2017-2019.

No hänellä itse asiassa oli eräs suurempi huolta aiheuttava asia siinä suhteen aikana. En tietenkään tiedä mikä tilanne siinä asiassa on nyt, mutta ihmiset reagoivat näihin juttuihin hyvin eri tavalla ja se heille sallittakoon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä temppu voidaan tehdä jopa seitsemäntoista avioliittovuoden ja kahden yhteisen lapsen jäljiltä, että ei hätää; kyllä sä selviät, niin mäkin olen päättänyt!

Huhhuh mitä kokemuksia täällä on. Kiitos viestistä ja tsempistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minullekin tehtiin, mutta usean vuoden suhteesta ja avoliitosta. Tapahtumasta on nyt neljä vuotta. Se että jää liikaa kysymyksiä, vaikeuttaa omaa prosessia selvitä. Huomaan että en ole yli asiasta, koska vieläkin tulee mieleen turhan usein, ja että enää ei kiinnosta parisuhde. Luulen että sain jonkinlaisen trauman.

Ihan kamalaa! Varmasti luottamus ihmisiin kärsii pahasti tuollaisen jälkeen. Ap

Todellakin. Yritä lohduttautua sillä että tuollainen ihminen joka ei osaa eroa hoitaa asiallisesti saikin mennä, jotain sellaisesessa ihmisessä on tunnepuolelle vialla. Ymmärrän että itsetunto saa kolauksen, itsellänikin sai ja pahasti. Ajan myötä helpottaa.

Näinhän se on. Kiitos tsempeistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Se että suhde päättyi noin ei tarkoita että se olisi ollut toiselle arvoton. Ja sanon tämän ihmisenä joka on toiminut samoin. Se liittyi ihan vain siihen että elämässä oli tottunut jättämään (ja ollut pakko) asioita taakse ja polttamaan sillat takana. Kerrasta poikki tuntui (itselle) kivuttomammalta tavalla päättää suhde, kun taas puhuminen ja keskustelu olisi ollut se vaikeampia tie.

Ymmärrän myös tämän puolen, mutta tietyllä tavalla on helpompi vain ajatella, että toinen ei välittänyt yhtä paljon kuin itse ja sen takia kaikki päättyi. Jos alan liikaa ajatella sitä kuinka toinen ei vain pystynyt parempaan käytökseen omien traumojensa takia, niin alan aina jonkin ajan päästä elätellä toivoa siitä, että hän palaisi takaisin sitten kun traumat on selvitetty. Vaikka se takaisin palaaminen ei olisi edes hyvä juttu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkauteni teki minulle noin. Olimme olleet yhdessä vuoden, sitten vain - ei mitään. Älä säikähdä tästä, teillähän oli riitaa ja varmaan liittyy siihen. Minun kohdallani mies oli pettänyt eikä uskaltanut enää tavata, katosi vain. Tai siis lopetti suhteen mitään selittämättä, kertoi vain, "ettei voi kertoa, ei ole arvoiseni" ja suhde päättyi aivan yllättäen, tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Kauan sitä itkin ja olin aivan hajalla. Sitten vielä kuulin totuuden muuta kautta. Aika hirveä kokemus, mutta jos yhtään lohduttaa niin siitä selviää. Olen nykyään naimisissa sen-oikean-oikean kanssa ja meillä on lapsia.

Olen kieltämättä miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että hän olisi löytänyt toisen. Ajallisesti ja muutenkin se ei kuitenkaan oikein käy järkeen, mutta on toki mahdollista. Ihanaa, että löysit lopulta sinulle oikean ihmisen! Ap