Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli ihmisestä joka vain katoaa?
15.06.2019 |
Taustalla siis hyvin erikoinen tapahtumaketju (hänen puoleltaan), jota seurasi riita. Sen jälkeen kyseinen ihminen ei vain enää koskaan vastannut mitään viesteihin. Kyse yli 30-vuotiaiden suhteesta. Ihan kamala tunne, kun toinen voi vain heittää koko ihmissuhteen roskikseen. Ymmärrän, että tuollainen käyttäytyminen on todella lapsellista, enkä haluaisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka voi tehdä toiselle noin. Mutta silti tuntuu, että ei ole minkään arvoinen ihmisenä, kun muut voivat vain tehdä noin ja jatkaa omaa elämäänsä ilman mitään tunnontuskia. Suhteessa meni muuten hyvin ja tämä toinen osapuoli ainakin vaikutti empaattiselta, avoimelta ja kiltiltä. Tunnettiin lähes vuosi, josta suhdevirittelyä n. 4kk.
Tuntuu, että ei koskaan saanut loppua asioille ja kaikki jäi vain auki. Odottelin anteeksipyyntöä tai selitystä useamman kuukauden, mutta nyt varmaan täytyy jo hyväksyä ja uskoa, että mitään selitystä ei tule.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauteni teki minulle noin. Olimme olleet yhdessä vuoden, sitten vain - ei mitään. Älä säikähdä tästä, teillähän oli riitaa ja varmaan liittyy siihen. Minun kohdallani mies oli pettänyt eikä uskaltanut enää tavata, katosi vain. Tai siis lopetti suhteen mitään selittämättä, kertoi vain, "ettei voi kertoa, ei ole arvoiseni" ja suhde päättyi aivan yllättäen, tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Kauan sitä itkin ja olin aivan hajalla. Sitten vielä kuulin totuuden muuta kautta. Aika hirveä kokemus, mutta jos yhtään lohduttaa niin siitä selviää. Olen nykyään naimisissa sen-oikean-oikean kanssa ja meillä on lapsia.
Olen kieltämättä miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että hän olisi löytänyt toisen. Ajallisesti ja muutenkin se ei kuitenkaan oikein käy järkeen, mutta on toki mahdollista. Ihanaa, että löysit lopulta sinulle oikean ihmisen! Ap
Hän ei itseasiassa edes ollut löytänyt toista. Hänellä oli korkea libido ja hurmaava luonne, joten ottajia oli liikaa, kiusaus oli liian suuri. Uskon, että hän rakasti minua, se tuntui niin aidolta. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin minä häntä. Olisin mielestäni ansainnut kuulla totuuden, mutta hän vältteli. Selvittyäni siitä ajattelin kuitenkin, että hyvä, että se tapahtui silloin. Ei häneen olisi voinut lopulta luottaa kuitenkaan. Silti toivon hänelle vain hyvää vaikken häntä kaipaa.
En usko, että miesystäväsi olisi tehnyt samoin. Tuntisit vahvasti jos se olisi vaihtoehto. Sanoit, että hänellä oli jostain huolta. Ehkä se liittyy siihen. Ehkä miehen tapa on paeta ongelmia. En tiedä miten ihmiset selittävät ja oikeuttavat toisen hylkäämisen, kylmettävät tunteensa. Varmasti kärsivät siitä itsekin. Rakasti mies sinua tai ei, hän satutti sinua katoamalla. Nyt sinun pitää vain kestää ja suojella itseäsi häneltä. Onneksi tuo on todella harvinaista, on epätodennäköistä, että noin kävisi toista kertaa. En usko, että se on mikään "ihmistyyppi", jota houkuttelisit puoleesi. Katojia on vähän ja kaikenlaisia, heitä yhdistää vain katoaminen.
Keskity nyt itseesi ja anna sydämellesi aikaa parantua. Elämää on vielä jäljellä, jonain päivänä asiat ovat taas paremmin, yllättävän pian loppujen lopuksi! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasi varmaan puolisonsa luo kun seikkailu alkoi kyllästyttää.
Epäilen et tapailit varattua ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkauteni teki minulle noin. Olimme olleet yhdessä vuoden, sitten vain - ei mitään. Älä säikähdä tästä, teillähän oli riitaa ja varmaan liittyy siihen. Minun kohdallani mies oli pettänyt eikä uskaltanut enää tavata, katosi vain. Tai siis lopetti suhteen mitään selittämättä, kertoi vain, "ettei voi kertoa, ei ole arvoiseni" ja suhde päättyi aivan yllättäen, tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Kauan sitä itkin ja olin aivan hajalla. Sitten vielä kuulin totuuden muuta kautta. Aika hirveä kokemus, mutta jos yhtään lohduttaa niin siitä selviää. Olen nykyään naimisissa sen-oikean-oikean kanssa ja meillä on lapsia.
Olen kieltämättä miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että hän olisi löytänyt toisen. Ajallisesti ja muutenkin se ei kuitenkaan oikein käy järkeen, mutta on toki mahdollista. Ihanaa, että löysit lopulta sinulle oikean ihmisen! Ap
Hän ei itseasiassa edes ollut löytänyt toista. Hänellä oli korkea libido ja hurmaava luonne, joten ottajia oli liikaa, kiusaus oli liian suuri. Uskon, että hän rakasti minua, se tuntui niin aidolta. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin minä häntä. Olisin mielestäni ansainnut kuulla totuuden, mutta hän vältteli. Selvittyäni siitä ajattelin kuitenkin, että hyvä, että se tapahtui silloin. Ei häneen olisi voinut lopulta luottaa kuitenkaan. Silti toivon hänelle vain hyvää vaikken häntä kaipaa.
En usko, että miesystäväsi olisi tehnyt samoin. Tuntisit vahvasti jos se olisi vaihtoehto. Sanoit, että hänellä oli jostain huolta. Ehkä se liittyy siihen. Ehkä miehen tapa on paeta ongelmia. En tiedä miten ihmiset selittävät ja oikeuttavat toisen hylkäämisen, kylmettävät tunteensa. Varmasti kärsivät siitä itsekin. Rakasti mies sinua tai ei, hän satutti sinua katoamalla. Nyt sinun pitää vain kestää ja suojella itseäsi häneltä. Onneksi tuo on todella harvinaista, on epätodennäköistä, että noin kävisi toista kertaa. En usko, että se on mikään "ihmistyyppi", jota houkuttelisit puoleesi. Katojia on vähän ja kaikenlaisia, heitä yhdistää vain katoaminen.
Keskity nyt itseesi ja anna sydämellesi aikaa parantua. Elämää on vielä jäljellä, jonain päivänä asiat ovat taas paremmin, yllättävän pian loppujen lopuksi! Voimia!
Kiitos kauniista sanoistasi. Pitää yrittää luottaa siihen, että edessä on jotain parempaa! Monella tapaa tämä mies teki minulle paljon hyvää ja siksi toivon hänellekin kaikkea hyvää. Ja toivon, että hänellä on ihmisiä ympärillä, jotka tukevat häntä huolien keskellä, jos hän kaipaa tukea. Kannustin häntä silloin puhumaan vaikeista asioista muiden kanssa, joten toivottavasti hän on edes sen vinkin ottanut käyttöön jos ei muuta. Ap
Itsellä meni vuosia ennen kuin pystyin hyväksymään tapahtuneen. Olin niin rakastunut, ja tuollaiset mysteerit vain pitävät yllä mielenkiintoa. Kun ei tiedä mistä on kyse, niin sitä miettii aina ja keksii mitä oudoimpia selityksiä. Jos olisin tiennyt todelliset syyt, kiinnostukseni olisi ehkä lopahtanut paljon aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet. Tuollaisiahan ne ovat olleet maailman sivu. Ei kannata likat niihin haksahtaa, parempi on itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni vuosia ennen kuin pystyin hyväksymään tapahtuneen. Olin niin rakastunut, ja tuollaiset mysteerit vain pitävät yllä mielenkiintoa. Kun ei tiedä mistä on kyse, niin sitä miettii aina ja keksii mitä oudoimpia selityksiä. Jos olisin tiennyt todelliset syyt, kiinnostukseni olisi ehkä lopahtanut paljon aiemmin.
Jep, pystyn samaistumaan tähän! Ja se eron käsittelykin olisi lähtenyt heti liikkeelle, kun olisi saanut oikeat selitykset selville. Koska itseään pystyy myös ikään kuin viihdyttämään pohtimalla tilannetta ja mahdollisia syitä sadasta eri näkökulmasta, mutta se ei välttämättä vie sitä itse erokäsittelyä juurikaan eteenpäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty noin vuosia sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen (ei asuttu yhdessä). Tosin ei ollut edes mitään riitaa. Oltiin yhdessä tiiviisti se 6 kk, mutta eräänä päivänä mies ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä soittanut takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisi olla kyse, koska tosiaan mitään ikävää ei ollut meidän välillä sattunut. Ensin ihmettelin ja olin aika epätoivoinen että mitä on tapahtunut, mutta kahden päivän päästä jo todella vihainen että miten hän saattoi tehdä minulle noin. Olisin itsekin lopettanut kaiken yhteydenpidon siihen, mutta minun tavaroita oli aika paljon hänen kotonaan ja halusin ne takaisin! Ja mies ei vastannut edes kahden viikon päästä niihin viesteihin joissa vaadin tavaroitani takaisin. Jouduin lopulta viestissä uhkaamaan poliisilla niiden tavaroiden suhteen, jolloin mies vastasi minuuteissa että tuo tavarani kotipihalleni autollaan illalla. Ja toikin, mutta ei sanonut sanaakaan. Ei vaikuttanut vihaiselta, ei surulliselta, ei miltään. Antoi ne tavarat ja poistui. Enkä koskaan kuullut hänestä enää mitään.
Mutta ei minun ollut hänestä vaikea päästä yli, koska olin niin vihainen tuollaisesta kohtelusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et menettänyt mitään. Tuollaisia on ollut aina, ghostaaminen oli paljon helpompaa, kun ei ollut somea tai edes kännykkää.
No enpä tiedä. Kaverini avovaimo oli kaverini työmatkan aikana häipynyt tavaroineen yhteisestä asunnosta ilman mitään ennakkovaroitusta, ja myöhemmin ei ollut tavoitettavissa. Kyllä siina aika paljon vaivaa joutui näkemään että sai sen hoidetuksi, vaikkei ollutkaan somea tuolloin.
Löytötavaratoimisto siis toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty noin vuosia sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen (ei asuttu yhdessä). Tosin ei ollut edes mitään riitaa. Oltiin yhdessä tiiviisti se 6 kk, mutta eräänä päivänä mies ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä soittanut takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisi olla kyse, koska tosiaan mitään ikävää ei ollut meidän välillä sattunut. Ensin ihmettelin ja olin aika epätoivoinen että mitä on tapahtunut, mutta kahden päivän päästä jo todella vihainen että miten hän saattoi tehdä minulle noin. Olisin itsekin lopettanut kaiken yhteydenpidon siihen, mutta minun tavaroita oli aika paljon hänen kotonaan ja halusin ne takaisin! Ja mies ei vastannut edes kahden viikon päästä niihin viesteihin joissa vaadin tavaroitani takaisin. Jouduin lopulta viestissä uhkaamaan poliisilla niiden tavaroiden suhteen, jolloin mies vastasi minuuteissa että tuo tavarani kotipihalleni autollaan illalla. Ja toikin, mutta ei sanonut sanaakaan. Ei vaikuttanut vihaiselta, ei surulliselta, ei miltään. Antoi ne tavarat ja poistui. Enkä koskaan kuullut hänestä enää mitään.
Mutta ei minun ollut hänestä vaikea päästä yli, koska olin niin vihainen tuollaisesta kohtelusta!
Viha onkin hyvä voima, vaikka sitä usein parjataan. Eihän siihen vihaankaan jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty noin vuosia sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen (ei asuttu yhdessä). Tosin ei ollut edes mitään riitaa. Oltiin yhdessä tiiviisti se 6 kk, mutta eräänä päivänä mies ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä soittanut takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisi olla kyse, koska tosiaan mitään ikävää ei ollut meidän välillä sattunut. Ensin ihmettelin ja olin aika epätoivoinen että mitä on tapahtunut, mutta kahden päivän päästä jo todella vihainen että miten hän saattoi tehdä minulle noin. Olisin itsekin lopettanut kaiken yhteydenpidon siihen, mutta minun tavaroita oli aika paljon hänen kotonaan ja halusin ne takaisin! Ja mies ei vastannut edes kahden viikon päästä niihin viesteihin joissa vaadin tavaroitani takaisin. Jouduin lopulta viestissä uhkaamaan poliisilla niiden tavaroiden suhteen, jolloin mies vastasi minuuteissa että tuo tavarani kotipihalleni autollaan illalla. Ja toikin, mutta ei sanonut sanaakaan. Ei vaikuttanut vihaiselta, ei surulliselta, ei miltään. Antoi ne tavarat ja poistui. Enkä koskaan kuullut hänestä enää mitään.
Mutta ei minun ollut hänestä vaikea päästä yli, koska olin niin vihainen tuollaisesta kohtelusta!
Ihan uskomattoman huonoa (ja outoa) käytöstä mieheltä! Pystytkö näin jälkikäteen sanomaan, että oliko tulevasta ollut jotain merkkejä etukäteen? Tai oliko miehellä esimerkiksi jotain sellaisia luonteenpiirteitä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty noin vuosia sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen (ei asuttu yhdessä). Tosin ei ollut edes mitään riitaa. Oltiin yhdessä tiiviisti se 6 kk, mutta eräänä päivänä mies ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä soittanut takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisi olla kyse, koska tosiaan mitään ikävää ei ollut meidän välillä sattunut. Ensin ihmettelin ja olin aika epätoivoinen että mitä on tapahtunut, mutta kahden päivän päästä jo todella vihainen että miten hän saattoi tehdä minulle noin. Olisin itsekin lopettanut kaiken yhteydenpidon siihen, mutta minun tavaroita oli aika paljon hänen kotonaan ja halusin ne takaisin! Ja mies ei vastannut edes kahden viikon päästä niihin viesteihin joissa vaadin tavaroitani takaisin. Jouduin lopulta viestissä uhkaamaan poliisilla niiden tavaroiden suhteen, jolloin mies vastasi minuuteissa että tuo tavarani kotipihalleni autollaan illalla. Ja toikin, mutta ei sanonut sanaakaan. Ei vaikuttanut vihaiselta, ei surulliselta, ei miltään. Antoi ne tavarat ja poistui. Enkä koskaan kuullut hänestä enää mitään.
Mutta ei minun ollut hänestä vaikea päästä yli, koska olin niin vihainen tuollaisesta kohtelusta!
Ihan uskomattoman huonoa (ja outoa) käytöstä mieheltä! Pystytkö näin jälkikäteen sanomaan, että oliko tulevasta ollut jotain merkkejä etukäteen? Tai oliko miehellä esimerkiksi jotain sellaisia luonteenpiirteitä
Ap
En edes näin vuosia myöhemmin keksi mitään merkkejä mitä olisi ollut tuollaisesta. Ja olin sentään ollut hänen vanhempienkin luona sukukahveilla ym eli silleen vakiintunut tyttöystävä hänelle olin. Asia jäi minulle mysteeriksi. Mutta on kai niitäkin miehiä jotka lähtevät avioliitossa ollessaan viemään roskat eivätkä koskaan palaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty noin vuosia sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen (ei asuttu yhdessä). Tosin ei ollut edes mitään riitaa. Oltiin yhdessä tiiviisti se 6 kk, mutta eräänä päivänä mies ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin eikä soittanut takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisi olla kyse, koska tosiaan mitään ikävää ei ollut meidän välillä sattunut. Ensin ihmettelin ja olin aika epätoivoinen että mitä on tapahtunut, mutta kahden päivän päästä jo todella vihainen että miten hän saattoi tehdä minulle noin. Olisin itsekin lopettanut kaiken yhteydenpidon siihen, mutta minun tavaroita oli aika paljon hänen kotonaan ja halusin ne takaisin! Ja mies ei vastannut edes kahden viikon päästä niihin viesteihin joissa vaadin tavaroitani takaisin. Jouduin lopulta viestissä uhkaamaan poliisilla niiden tavaroiden suhteen, jolloin mies vastasi minuuteissa että tuo tavarani kotipihalleni autollaan illalla. Ja toikin, mutta ei sanonut sanaakaan. Ei vaikuttanut vihaiselta, ei surulliselta, ei miltään. Antoi ne tavarat ja poistui. Enkä koskaan kuullut hänestä enää mitään.
Mutta ei minun ollut hänestä vaikea päästä yli, koska olin niin vihainen tuollaisesta kohtelusta!
Ihan uskomattoman huonoa (ja outoa) käytöstä mieheltä! Pystytkö näin jälkikäteen sanomaan, että oliko tulevasta ollut jotain merkkejä etukäteen? Tai oliko miehellä esimerkiksi jotain sellaisia luonteenpiirteitä
ApEn edes näin vuosia myöhemmin keksi mitään merkkejä mitä olisi ollut tuollaisesta. Ja olin sentään ollut hänen vanhempienkin luona sukukahveilla ym eli silleen vakiintunut tyttöystävä hänelle olin. Asia jäi minulle mysteeriksi. Mutta on kai niitäkin miehiä jotka lähtevät avioliitossa ollessaan viemään roskat eivätkä koskaan palaa..
Monilla noin käyttäytyvillä taitaa olla jo uusi kumppani odottamassa ennen eroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy löytyy varmaankin peiliin katsomalla ja kysymyllä itseltään omaa käytöstään koskevia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aktivioit tietämättäsi jonkun traumatriggerin toisessa. Minä olen siitä syystä päättänyt ihmissuhteen ghostaamalla, kun en tiennyt ahdistuneena mitä tehdä.
Hän halusi näin vältää odotettavissa olevan suuren draaman, raivokohtaukset, väkivallan ja uhkailut.
Vierailija kirjoitti:
Syy löytyy varmaankin peiliin katsomalla ja kysymyllä itseltään omaa käytöstään koskevia kysymyksiä.
Kun ei se vaan näiden ghostaajien kanssa mene näin. Voit käyttäytyä hyvin tai huonosti, mutta jos jollain on tapana paeta ongelmia/tunteita katoamalla, niin siinä ei voi toinen osapuoli tehdä mitään. Ja jos jätetyn käytöksessä olisi parantamisen varaa, niin katoajallahan olisi ihan täydellinen tilaisuus sanoa se erotessa. Tähän tyyliin: "haluan erota, koska ...."
Mutta ei ghostaaja sano mitään kun häviää vain :)
Voin antaa ap sinulle selityksen. Ihmiset ghostataan, koska ei jakseta enää selitellä, ei haluat enää ajatella asiaa, ei haluta vatvoa ja henkisesti ollaan jo siirrytty elämässä eteenpäin. Kun sillä toisella ja sillä asialla ei ole enää merkitystä siihen ei enää haluta tuhlata aikaa tai voimavaroja.
Sinulla on tietenkin itse itsellesi merkitystä ja haluaisit, että sille toiselle merkitsee jokin jotain sinussa, mutta niin ei vaan enää ole.
Välinpitämättömyys on merkki ettei mitään tunteita enää ole jäljellä, ei vihaa eikä rakkautta. Olet vain kuin kuka tahansa tuntematon, jolle ei haluta kertoa omia juttuja. Se syö tietenkin sinun itsetuntoasi.
Yhtenä hetkenä olet koko maailma ja toisena hetkenä olet, kuin kaikki muut tässä maailmassa.
Kaikki loppui, koska ei ollut enää rakkautta, eikä tunteita, eikä halua korjata yhtään mitään.
Olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aktivioit tietämättäsi jonkun traumatriggerin toisessa. Minä olen siitä syystä päättänyt ihmissuhteen ghostaamalla, kun en tiennyt ahdistuneena mitä tehdä.
Hän halusi näin vältää odotettavissa olevan suuren draaman, raivokohtaukset, väkivallan ja uhkailut.
Enemmän kai siitä tulee draamaa jos ei ilmoita mitään? Jos laittaisi edes viestin "haluan erota" ja sen jälkeen estäisi kaikissa mahdollisissa kanavissa, niin varmaan selviäisi vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se selitys auttaisi? Hän ei halua olla kanssasi tekemisissä kuitenkaan. Hänellä on siihen oikeus.
Ripustatuvasta ihmisestä ei pääse eroon muuta kun pistämällä välit totaalisesti poikki.
Noh noh ei kaikki ghostauksen kokeneet ole mitään ripustautujia. Ihan normaalia käytöstä olisi ilmoittaa erosta ja niihin johtaneista syistä. Eikä jättää toista arvailemaan, että onko se ero nyt tullut vai ei.
Oikeasti ei tajua, onko ero tullut vai ei, kun toinen ei pidä enää mitään yhteyttä? Herää nyt.
Noh noh ei kaikki ghostauksen kokeneet ole mitään ripustautujia. Ihan normaalia käytöstä olisi ilmoittaa erosta ja niihin johtaneista syistä. Eikä jättää toista arvailemaan, että onko se ero nyt tullut vai ei.