Mitä sulle tapahtuu kun sosiaaliturva Suomessa lakkaa ?

En saa tukia. En saisi nytkään, vaikka menettäisin työni. Omaisuus estää.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan teksti otsikon alla osoittaa hyvin sen, miten paljon parempana ihmisenä itseään pitää koska ei ole yhtä huonossa asemassa kuin moni muu. En toivoisi kellekään pahaa, mutta aloittajan kaltaiset ikävät ihmiset saisivat minun puolestani kokea joskus itse sen, millaista on yhtäkkiä vaikkapa sairastua vakavasti ja täten joutua yhteiskunnan elätettäväksi. On kurjaa lukea, miten kylmästi joku kirjoittaa heikommista ja nostaa itsensä jalustalle, aivan kuin terveys ja kyky pärjätä elämässä olisivat aina itsestäänselvyys tai itsestä kiinni.

Itse sairastan vakavaa masennusta sekä anoreksiaa nyt yhdeksättä vuotta ja jos mahdollisuus tukiin lakkaisi yhtäkkiä, olisin aivan k usessa. Itse en sairauksiani valinnut eikä päivääkään mene, etten yrittäisi kaikkeni. En sairauksieni takia ole työkykyinen eikä ole moni muukaan omien ongelmiensa takia. Jokainen kuitenkin ansaitsee inhimillisen elämän ja mahdollisuuden elää täällä. Joten vastauksena kysymykseen; en selviäisi tässä elämäntilanteessa jos tuet ja etuudet yhtäkkiä vietäisiin pois. Se ei ole kiinni halusta tai omasta tahdosta. Joskus tapahtuu asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa ja AP, niin voi käydä myös sinulle.

Jaa. Mä olen sairastanut masennusta 15 vuotta, nykyään vakava masennus. Silti töissä ollut heti valmistumisestani saakka. Muutama saikkuviikko toki, mutta että olisin maannut kotona ja leikkinyt uhria tuon 15 v? Nah.

Tukia on muitakin kuin sossun tukia.

Itse olen 8kk raskaana, työt loppui viime vk, 2 alle kouluikäisen kanssa kotona. Aika ankea lapsuus tulisi lapsille jos mentäisi Afrikan malliin että lapset olisivat päineen kotona kun vanhemmat töissä.

Äitiyspvraha tulee myös kelalta vaikka tulee ansiotulojen mukaan.

Mutta mitä tapahtuisi? Suomalaiselle yhteiskunnalle tulisi romahdus, se mitä on rakennettu, romahtaisi kehitysmaiden tasolle.

Ei Suomi ole minua tukenut tähänkään saakka. Mitähän eroa olisi siihen, kun asumistukea hakiessamme sanottiin, että "kadullakin voi nukkua".

En kyllä auta muitakaan, varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämän puitteita se ei muuta, kun olen työssäkäyvä. Mutta elämästäni tulee turvattomampaa, koska tietyillä alueilla lisääntyy ihmisten ryöstely ja rikollisuus. Suomessahan juuri vaikkapa ryöstely ei ole niin tavanomaista kuin taas maissa, joissa kerjääminen, ryöstely yms. toiminta on aidosti tulonlähde. Myös turistipaikoista tutut kerjääminen ja kaupustelu tulevat rasittavalla tavalla lisääntymään.

Kyllä se voisi sinun elämäsi puitteita siten muuttaa, että silloin kun sinä olet töissä, jotkut muut käyvät "töissä" sinun asunnossasi. Niissä olemattoman sosiaaliturvan maissa riskin tuohon on todellinen.

Ei tule tapahtumaan. Hyvin pienellä osalla ihmisistä on sellainen luonne että kääntyvät rikollisiksi. Toki jokunen murtovaras tulee mutta ne lähetetään rangaistuslaitoksiin ja elämä jatkuu taas.

Sinun mukaasi ihmiset mieluummin asettuvat katuojaan odottamaan nälkäkuolemaa, kuin varastavat leipää? No se osoittaisi kyllä sellaista luonteenlujuutta, että meillä taitaakin olla työpaikat jatettu täysin väärälle porukalle.

Ei tietenkään katuojaan vaan sukulaistensa nurkkiin, kuten Suomessa tehtiin aikaisemminkin. Ja vielä tänä päivänäkin esim. Aasiassa, ei siellä mitään työttömyyskorvauksia makseta. Eikä rikostilastot ole sielläkään korkeat.

Kummallisen vieraantuneita nykyihmiset näyttävät olevan ihan maalaisjärjellä selitettävistä asioista.

Vai niin, no montakos ajattelit omissa nurkissas elättää?

No ihmisen pitää syödä joka tapauksessa, riippumatta onko jotai sosiaaliturvaa. Sitte hankitaa safkat eri keinoin

No, milloin se loppuu?

Ai ei lopukaan. Miksi trollaat?

aloitus ilmoitettu asiattomaksi. Laita linkki tai muuten kusetusta.

No sit ei ole enää kovin paljoa jäljellä joten eipä ole paljon menetettävääkään. Jollain toisella taas on joten siltä voi sit ottaa oheisvahinkoja on turha välttää koska viimeistään sit linnassa saa ruokaa ja katon pään päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan teksti otsikon alla osoittaa hyvin sen, miten paljon parempana ihmisenä itseään pitää koska ei ole yhtä huonossa asemassa kuin moni muu. En toivoisi kellekään pahaa, mutta aloittajan kaltaiset ikävät ihmiset saisivat minun puolestani kokea joskus itse sen, millaista on yhtäkkiä vaikkapa sairastua vakavasti ja täten joutua yhteiskunnan elätettäväksi. On kurjaa lukea, miten kylmästi joku kirjoittaa heikommista ja nostaa itsensä jalustalle, aivan kuin terveys ja kyky pärjätä elämässä olisivat aina itsestäänselvyys tai itsestä kiinni.

Itse sairastan vakavaa masennusta sekä anoreksiaa nyt yhdeksättä vuotta ja jos mahdollisuus tukiin lakkaisi yhtäkkiä, olisin aivan k usessa. Itse en sairauksiani valinnut eikä päivääkään mene, etten yrittäisi kaikkeni. En sairauksieni takia ole työkykyinen eikä ole moni muukaan omien ongelmiensa takia. Jokainen kuitenkin ansaitsee inhimillisen elämän ja mahdollisuuden elää täällä. Joten vastauksena kysymykseen; en selviäisi tässä elämäntilanteessa jos tuet ja etuudet yhtäkkiä vietäisiin pois. Se ei ole kiinni halusta tai omasta tahdosta. Joskus tapahtuu asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa ja AP, niin voi käydä myös sinulle.

Jaa. Mä olen sairastanut masennusta 15 vuotta, nykyään vakava masennus. Silti töissä ollut heti valmistumisestani saakka. Muutama saikkuviikko toki, mutta että olisin maannut kotona ja leikkinyt uhria tuon 15 v? Nah.

Tuskinpa olet sairastanut, koska olisit varmasti paljon empaattisempi kyseiselle kirjoittajalle. Paha olo sulla selvästi on, mutta koita jaksaa.

No, milloin se tuki loppuu?

Oliko sulla sitä linkkiä tähän uutiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämän puitteita se ei muuta, kun olen työssäkäyvä. Mutta elämästäni tulee turvattomampaa, koska tietyillä alueilla lisääntyy ihmisten ryöstely ja rikollisuus. Suomessahan juuri vaikkapa ryöstely ei ole niin tavanomaista kuin taas maissa, joissa kerjääminen, ryöstely yms. toiminta on aidosti tulonlähde. Myös turistipaikoista tutut kerjääminen ja kaupustelu tulevat rasittavalla tavalla lisääntymään.

Kyllä se voisi sinun elämäsi puitteita siten muuttaa, että silloin kun sinä olet töissä, jotkut muut käyvät "töissä" sinun asunnossasi. Niissä olemattoman sosiaaliturvan maissa riskin tuohon on todellinen.

Jotenkin hilpeä ajatuskin, että keskiverto suomalainen syrjäytynyt jaksaisi lähteä rötöstelemään. 😂 Jo nuorista tässä kansanryhmässä iso osa ei jaksa edes kävellä kilometriä. Peruskoulun yläasteella huonokuntoisia viidesosa ei pääse edes kyykkyyn - saati että kiipeäisi ikkunasta sisään. Kotoa ihmisten ilmoille tullessa tulisi sosiaalinen ahdistus, kun tuntuisi että ihmiset tuijottaa. Ylipäätään kun on se masennus, niin pesulla käyminen ja sängystä nouseminen vie lusikkateorian päivän lusikoista useimmat. Ja sitten on ahdistus, selkäkipu ja reuhatessa pitäis vissiin olla selvänäkin. Ihan liian työlästä. Sitä paitsi mun iho ärtyy hikoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämän puitteita se ei muuta, kun olen työssäkäyvä. Mutta elämästäni tulee turvattomampaa, koska tietyillä alueilla lisääntyy ihmisten ryöstely ja rikollisuus. Suomessahan juuri vaikkapa ryöstely ei ole niin tavanomaista kuin taas maissa, joissa kerjääminen, ryöstely yms. toiminta on aidosti tulonlähde. Myös turistipaikoista tutut kerjääminen ja kaupustelu tulevat rasittavalla tavalla lisääntymään.

Kyllä se voisi sinun elämäsi puitteita siten muuttaa, että silloin kun sinä olet töissä, jotkut muut käyvät "töissä" sinun asunnossasi. Niissä olemattoman sosiaaliturvan maissa riskin tuohon on todellinen.

Ei tule tapahtumaan. Hyvin pienellä osalla ihmisistä on sellainen luonne että kääntyvät rikollisiksi. Toki jokunen murtovaras tulee mutta ne lähetetään rangaistuslaitoksiin ja elämä jatkuu taas.

Englannissa murtovarkaat käy töissä ihan jatkuvasti, eikä tarvitse olla edes mikään ökytalo. Huumeita kuluu myös valtavat määrät ja parempia autoja ei voi parkkeerata kaduille ollenkaan. Siellä on sosiaaliturvaa 'kevennetty' jo jonkin aikaa. Ei muuta kuin opintomatkalle.

Itse asiassa sosiaaliturvattomassa Yhdysvalloissa väkivaltaisten rikosten määrä suhteessa väkilukuun on lähes puolet pienempi kuin Suomessa.

Tsekkaa jos et usko:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-1196941/The-violent-country-Eu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että alkaisin salakuljettamaan huumeita ulkomailta Suomeen. Jos jäisin kiinni, niin pääsisinpä ainakin "Linnan juliin", jossa ei tarvitsisi nälkää nähdä. Lisäksi toiset vangit pitäisivät huolta siitä, ettei ihmisoikeuksia loukattaisi.

Huumeiden salakuljetus olisi sellainen rikos, että siitä häkki heilahtaisi, mutta se ei vahingoittaisi ketään sivullista.

Vankilathan ovat kalliita, en usko että edes niihin olisi varaa. Sen sijaan perustettaisiin todennäköisesti työleirejä esim. Lappiin. Se jäämeren rata voitaisiin ensin rakentaa vankityövoimalla

Vankilat ovat kalliita vain, jos ne ovat nykymallin mukaisia täyshoitoloita, joissa on jokaiselle oma yksiö ja maittavat ateriat. Monissa maissa vangit laitetaan työskentelemään päivittäin vastineeksi mukavuuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan teksti otsikon alla osoittaa hyvin sen, miten paljon parempana ihmisenä itseään pitää koska ei ole yhtä huonossa asemassa kuin moni muu. En toivoisi kellekään pahaa, mutta aloittajan kaltaiset ikävät ihmiset saisivat minun puolestani kokea joskus itse sen, millaista on yhtäkkiä vaikkapa sairastua vakavasti ja täten joutua yhteiskunnan elätettäväksi. On kurjaa lukea, miten kylmästi joku kirjoittaa heikommista ja nostaa itsensä jalustalle, aivan kuin terveys ja kyky pärjätä elämässä olisivat aina itsestäänselvyys tai itsestä kiinni.

Itse sairastan vakavaa masennusta sekä anoreksiaa nyt yhdeksättä vuotta ja jos mahdollisuus tukiin lakkaisi yhtäkkiä, olisin aivan k usessa. Itse en sairauksiani valinnut eikä päivääkään mene, etten yrittäisi kaikkeni. En sairauksieni takia ole työkykyinen eikä ole moni muukaan omien ongelmiensa takia. Jokainen kuitenkin ansaitsee inhimillisen elämän ja mahdollisuuden elää täällä. Joten vastauksena kysymykseen; en selviäisi tässä elämäntilanteessa jos tuet ja etuudet yhtäkkiä vietäisiin pois. Se ei ole kiinni halusta tai omasta tahdosta. Joskus tapahtuu asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa ja AP, niin voi käydä myös sinulle.

Jaa. Mä olen sairastanut masennusta 15 vuotta, nykyään vakava masennus. Silti töissä ollut heti valmistumisestani saakka. Muutama saikkuviikko toki, mutta että olisin maannut kotona ja leikkinyt uhria tuon 15 v? Nah.

Koetko ylemmyydentunnetta siitä, että voit masentuneena sanoa pystyneesi töihin masennuksesta huolimatta? Valtaosa masentuneista ei pysty ja jokaiselle sairaus on kuitenkin erilainen ja vaikuttaa eri asioihin. Et ole yhtään sen parempi ihminen vaikka masennuksesta huolimatta pystyt töihin. Moni työnajantaja ei ensinnäkään katso hyvällä sitä, että työnhakijalla on sairauksia jotka saattavat vaikuttaa työntekoon. Ja lisää masennukseen syömishäiriö joka vaikuttaa myös ihmisen fyysiseen kuntoon, et välttämättä todellakaan ole työkykyinen.

Uusi työpaikka täytyis etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämän puitteita se ei muuta, kun olen työssäkäyvä. Mutta elämästäni tulee turvattomampaa, koska tietyillä alueilla lisääntyy ihmisten ryöstely ja rikollisuus. Suomessahan juuri vaikkapa ryöstely ei ole niin tavanomaista kuin taas maissa, joissa kerjääminen, ryöstely yms. toiminta on aidosti tulonlähde. Myös turistipaikoista tutut kerjääminen ja kaupustelu tulevat rasittavalla tavalla lisääntymään.

Kyllä se voisi sinun elämäsi puitteita siten muuttaa, että silloin kun sinä olet töissä, jotkut muut käyvät "töissä" sinun asunnossasi. Niissä olemattoman sosiaaliturvan maissa riskin tuohon on todellinen.

Jotenkin hilpeä ajatuskin, että keskiverto suomalainen syrjäytynyt jaksaisi lähteä rötöstelemään. 😂 Jo nuorista tässä kansanryhmässä iso osa ei jaksa edes kävellä kilometriä. Peruskoulun yläasteella huonokuntoisia viidesosa ei pääse edes kyykkyyn - saati että kiipeäisi ikkunasta sisään. Kotoa ihmisten ilmoille tullessa tulisi sosiaalinen ahdistus, kun tuntuisi että ihmiset tuijottaa. Ylipäätään kun on se masennus, niin pesulla käyminen ja sängystä nouseminen vie lusikkateorian päivän lusikoista useimmat. Ja sitten on ahdistus, selkäkipu ja reuhatessa pitäis vissiin olla selvänäkin. Ihan liian työlästä. Sitä paitsi mun iho ärtyy hikoilusta.

He eivät olekaan nälkäisiä. Ikävä kyllä siinä vaiheessa kun on helvetillinen nälkä niin ihmiset ovat niin epätoivoisia etteivät välitä. Siinä kuule unohtuu sosiaaliset ahdistukset, niin se vain on.

Ei vaikuta millään tavoin. Saamme ainoastaan lapsilisän 95 euroa kuussa, kun jo lapsen päivähoito maksaa 500 euroa kuussa. Suomessa on nojauduttu aivan liikaa sosiaaliturvaan, sossua huudetaan apua aivan tavallisimmissakin tilanteissa, joissa kaikkialla muualla maailmassa sukulaiset jeesaavat. Ihan naurettavaa elää massa, jossa 50km etäisyys isovanhemmista on muka tekosyy sille, että mummo ei auta burn outissa olevaa tytärtään vaan sinne pitää järkätä sosiaalitoimiston maksamat kodinhoitajat ja lapsenhoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomi ole minua tukenut tähänkään saakka. Mitähän eroa olisi siihen, kun asumistukea hakiessamme sanottiin, että "kadullakin voi nukkua".

En kyllä auta muitakaan, varmasti.

Olet saanut ilmaisen koulutuksen, sosiaaliturvan, järjestystä pitävät instanssit turvaavat sinua, ajelet teitä jotka on rakennettu yhteisillä varoilla jne.

Jos ei Suomi olisi tukenut täällä ketään asuisimme metsässä lukutaidottomina talloen kinttupolkuja

ja todennäköisesti kuolisimme alle 40-vuotiaina sairauksiin tai pedon raatelemana. Jos aloitamme toistemme nylkemisen niin voimme olla aivan varmoja, että omat nahkamme roikkuvat myös orrella pelottavan nopeasti. Suomi on hieno maa asua ja elää, pidetään siitä huoli, että on jatkossakin.