Lue keskustelun säännöt.
Olen pienituloinen työtön ja asun vuokralla kaupungin vuokrakämpässä. Olenko tosiaan muka köyhempi kuin he, joilla on talo-/asuntovelat, autolainat yms. niskassaan?
14.06.2019 |
Kaiken huipuksi nuo lainat, joilla noustaan "vähän paremmiksi ihmisiksi" ovat orjuuttavia toimintoja. Olenko siis myös vapaampi ihminen? Mielestäni olen.
Kommentit (121)
Mhhhhh... Minä olen ehkä jotakuinkin keskituloinen työllinen, ja asun kunnan vuokra-asunnossa. Tilava kaksio, jossa on maltillinen vuokra. Pidän siitä vapaudesta, että talon hoitaminen on vuokranantajan vastuulla ja minun vastuullani on se vuokran maksaminen ja ihmisiksi eleleminen. En koe minkään valtakunnan alemmuutta tai huonommuutta tuttviani kohtaan, joilla on kovat asuntovelat. Juu - lapseni eivät peri vuokra-asuntoani, mutta en minä nyt tiedä, olisiko heistä kovinkaan hohdokasta periä asuntoa, jossa eivät halua asua (väärä paikkakunta) ja siihen liittyvää velkaa. Paljon kivempi on jättää heille vaikka kirjekuoriin rahaa sinne asuntoon ja muistaa silloin tällöin vihjaista, että penkovat asunnon sitten kuoltuani huolella. Maksan mielelläni vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolaina on omaisuutta, eli olet köyhä vaikka tienaisit kuinka hyvin.
Kannattaa ostaa oma yksiö heti kun täyttää 18, tai viimeistään 20-vuotiaana. Vuokrat ovat aivan järjettömiä, samaten vuokralla asuvat.
Aika epärealistista, että 18-20 voi ostaa yksiön, ellei ole jotain perintöä tai rikkaita vanhempia, jotka ostivat ensiasunnon lahjaksi. Hyvä jos saa edes kesäksi töitä, entisten matalan kynnyksen työpaikoillekin vaaditaan koulutus (esim. ravintola, siivous, kassa). Kaikki pankit ei edes hyväksy vanhempia takaajiksi ja säästöjä pitäisi olla yli kymmenen tuhannen edestä. Enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
No siis minähän omistusasujana aika pitkälti voin itse päättää paljonko lyhennän milloinkin lainaa. Voitko sinä määritellä oman vuokrasi?
Pankki haluaa rahansa, joten ei mene ihan niin kuin annat ymmärtää.
Uskon että Ap ei tarkoita rikkaudella pelkästään realisoitavaa omaisuutta, vaan myös sitä kuinka mukavasti arkea voi elää.
Ap:n tilannetta kun vertaa asuntovelallisiin, löytyy varmasti sekä niitä joiden arki on paljon tiukempaa että niitä joilla menee kevyesti lainanmaksut ja arkikin.
Otan itseni esimerkiksi. Bruttopalkkani keskikokoisessa kaupungissa on noin 3k kuussa. Halusin ostaa asunnon ja lainaa minulle olisi myönnetty ilman erillisiä takauksia 120k asuntoon asti.
Mikäli olisin ostanut maksimihintaisen kämpän, olisi palkasta jäänyt käteen lyhennyksien yms jälkeen esim 300e kuussa, mikä on aika vähän käytettäväksi ruokaan ja harrastuksiin yms. Sen sijaan ostin halvemman asunnon johon tehtiin pientä remonttia jonka loppulasku oli noin 75k. Tällä hetkellä elän siis varsin leveästi kun minulla on about 900e käyttörahaa kuussa.
Eli ihan omista valinnoista riippuen voi asunnonomistajan elämä olla helpompaa tai vaikeampaa.
(Vielä huomautus varsinaisesta omaisuudesta)
Vaikka henkilö A olisi ostanut omakotitalon pikkupaikkakunnalta hintaan 200k, ei se tarkoita että A:n omaisuus on 200k. Tämä johtuu siitä että kunta voi olla muuttotappioinen jolloin asunto ei mene kaupaksi normihinnalla vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin A:n omaisuus rahallisesti olisi se minkä joku olisi valmis maksamaan talosta, eli esimerkiksi 130k.
Voihan sen asunnon myydä, jos saa myytyä. Tässä ollaan ostamassa taloa, joka on ollut kaksi vuotta tyhjillään. 80t euroa myyjä joutui antamaan periksi alkuperäisestä hinnasta. Teki vastatarjouksen, mutta sanottiin, ettei siitä niin paljon makseta. Talon arvoa alentaa pari seikkaa tällä hetkellä, eikä se luultavasti ole minkään arvoinen 30 vuoden päästä. Hyvä alue nyt ei ole hyvä alue välttämättä myöhemmin. Lapsuudenkotinikin oli ennen rauhallisen päättvyän tien päässä, nyt sama talo on vaarallista risteystä lähellä, kun uusia taloja ja teitä tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että Ap ei tarkoita rikkaudella pelkästään realisoitavaa omaisuutta, vaan myös sitä kuinka mukavasti arkea voi elää.
Ap:n tilannetta kun vertaa asuntovelallisiin, löytyy varmasti sekä niitä joiden arki on paljon tiukempaa että niitä joilla menee kevyesti lainanmaksut ja arkikin.
Otan itseni esimerkiksi. Bruttopalkkani keskikokoisessa kaupungissa on noin 3k kuussa. Halusin ostaa asunnon ja lainaa minulle olisi myönnetty ilman erillisiä takauksia 120k asuntoon asti.
Mikäli olisin ostanut maksimihintaisen kämpän, olisi palkasta jäänyt käteen lyhennyksien yms jälkeen esim 300e kuussa, mikä on aika vähän käytettäväksi ruokaan ja harrastuksiin yms. Sen sijaan ostin halvemman asunnon johon tehtiin pientä remonttia jonka loppulasku oli noin 75k. Tällä hetkellä elän siis varsin leveästi kun minulla on about 900e käyttörahaa kuussa.
Eli ihan omista valinnoista riippuen voi asunnonomistajan elämä olla helpompaa tai vaikeampaa.
(Vielä huomautus varsinaisesta omaisuudesta)
Vaikka henkilö A olisi ostanut omakotitalon pikkupaikkakunnalta hintaan 200k, ei se tarkoita että A:n omaisuus on 200k. Tämä johtuu siitä että kunta voi olla muuttotappioinen jolloin asunto ei mene kaupaksi normihinnalla vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin A:n omaisuus rahallisesti olisi se minkä joku olisi valmis maksamaan talosta, eli esimerkiksi 130k.
Olet kyllä oikeilla jäljillä. Mielestäni myös ajalle pitäisi antaa sen ansaitsema arvo.
Minulla on aikaa mielin määrin ja voin harrastaa vaikka nokkahuilun soittoa vuosikaudet mestariksi asti, mutta samaa mahdollisuutta ei ole lainanottaja-yhteiskuntarattaalla. Hänen pitää käyttää vuosikymmenet aikaansa työntekoon ja lainan maksuun, sillä välin kun minä teen itseni mestariksi valitsemassani asiassa.
Ap
Oot köyhempi jos sulla ei oo mitään rahallisesti arvokasta omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinä kerrytät omaisuutta vuokranantajalle kun taas omistusasujat keryttävät omaisuutta itselleen. Kun meidän talolaina on n. 10 vuoden kuluttua maksettu, meillä on sen talon arvin verran omaisuutta eikä ollenkaan lainaa. Sinulla on edelleen se vuokra jolla vuokranataja on maksanut omaa lainaansa pois ja kerännyt itselleen omaisuutta.
Olet ainakin minua köyhempi, velkani olen maksanut. Talo ja autot ovat nyt vain velatonta omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys on suomessa ennekaikkea henkistä köyhyyttä, rahan puutetta ei oikein ole jos vaan viittii hoitaa asiansa kunnolla. Kunnan vuokratalon rahallisesta tai henkisestä tilasta vaikea sanoa mitään mutta varma on että luokkastatus on alempi.
Olet kyllä köyhempi jos sulle ei ole omaisuutta yhtä paljon kuin omistusasujilla mutta käyttöön sinulla saattaa asumiskulujen jälkeen jäädä jopa enemmän rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että Ap ei tarkoita rikkaudella pelkästään realisoitavaa omaisuutta, vaan myös sitä kuinka mukavasti arkea voi elää.
Ap:n tilannetta kun vertaa asuntovelallisiin, löytyy varmasti sekä niitä joiden arki on paljon tiukempaa että niitä joilla menee kevyesti lainanmaksut ja arkikin.
Otan itseni esimerkiksi. Bruttopalkkani keskikokoisessa kaupungissa on noin 3k kuussa. Halusin ostaa asunnon ja lainaa minulle olisi myönnetty ilman erillisiä takauksia 120k asuntoon asti.
Mikäli olisin ostanut maksimihintaisen kämpän, olisi palkasta jäänyt käteen lyhennyksien yms jälkeen esim 300e kuussa, mikä on aika vähän käytettäväksi ruokaan ja harrastuksiin yms. Sen sijaan ostin halvemman asunnon johon tehtiin pientä remonttia jonka loppulasku oli noin 75k. Tällä hetkellä elän siis varsin leveästi kun minulla on about 900e käyttörahaa kuussa.
Eli ihan omista valinnoista riippuen voi asunnonomistajan elämä olla helpompaa tai vaikeampaa.
(Vielä huomautus varsinaisesta omaisuudesta)
Vaikka henkilö A olisi ostanut omakotitalon pikkupaikkakunnalta hintaan 200k, ei se tarkoita että A:n omaisuus on 200k. Tämä johtuu siitä että kunta voi olla muuttotappioinen jolloin asunto ei mene kaupaksi normihinnalla vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin A:n omaisuus rahallisesti olisi se minkä joku olisi valmis maksamaan talosta, eli esimerkiksi 130k.Olet kyllä oikeilla jäljillä. Mielestäni myös ajalle pitäisi antaa sen ansaitsema arvo.
Minulla on aikaa mielin määrin ja voin harrastaa vaikka nokkahuilun soittoa vuosikaudet mestariksi asti, mutta samaa mahdollisuutta ei ole lainanottaja-yhteiskuntarattaalla. Hänen pitää käyttää vuosikymmenet aikaansa työntekoon ja lainan maksuun, sillä välin kun minä teen itseni mestariksi valitsemassani asiassa.
Ap
Työssäkäyvä asuntovelallinen sinutkin elättää. Turhaan en viitsisi tuollaista elämää täällä mainostaa koska kyllä tukiin vielä tulee muutosta huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että Ap ei tarkoita rikkaudella pelkästään realisoitavaa omaisuutta, vaan myös sitä kuinka mukavasti arkea voi elää.
Ap:n tilannetta kun vertaa asuntovelallisiin, löytyy varmasti sekä niitä joiden arki on paljon tiukempaa että niitä joilla menee kevyesti lainanmaksut ja arkikin.
Otan itseni esimerkiksi. Bruttopalkkani keskikokoisessa kaupungissa on noin 3k kuussa. Halusin ostaa asunnon ja lainaa minulle olisi myönnetty ilman erillisiä takauksia 120k asuntoon asti.
Mikäli olisin ostanut maksimihintaisen kämpän, olisi palkasta jäänyt käteen lyhennyksien yms jälkeen esim 300e kuussa, mikä on aika vähän käytettäväksi ruokaan ja harrastuksiin yms. Sen sijaan ostin halvemman asunnon johon tehtiin pientä remonttia jonka loppulasku oli noin 75k. Tällä hetkellä elän siis varsin leveästi kun minulla on about 900e käyttörahaa kuussa.
Eli ihan omista valinnoista riippuen voi asunnonomistajan elämä olla helpompaa tai vaikeampaa.
(Vielä huomautus varsinaisesta omaisuudesta)
Vaikka henkilö A olisi ostanut omakotitalon pikkupaikkakunnalta hintaan 200k, ei se tarkoita että A:n omaisuus on 200k. Tämä johtuu siitä että kunta voi olla muuttotappioinen jolloin asunto ei mene kaupaksi normihinnalla vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin A:n omaisuus rahallisesti olisi se minkä joku olisi valmis maksamaan talosta, eli esimerkiksi 130k.Olet kyllä oikeilla jäljillä. Mielestäni myös ajalle pitäisi antaa sen ansaitsema arvo.
Minulla on aikaa mielin määrin ja voin harrastaa vaikka nokkahuilun soittoa vuosikaudet mestariksi asti, mutta samaa mahdollisuutta ei ole lainanottaja-yhteiskuntarattaalla. Hänen pitää käyttää vuosikymmenet aikaansa työntekoon ja lainan maksuun, sillä välin kun minä teen itseni mestariksi valitsemassani asiassa.
Ap
Että mitenkä oli? Sinä tiluttelet nokkahuilua ja muut kustantavat loisimisesi? No, eläkkeellähän tuo viimeistään kostautuu kun meillä muilla on maksettu asunto ja saamme eläkettä. Sinä voitkin sitten musisoida sossun jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että Ap ei tarkoita rikkaudella pelkästään realisoitavaa omaisuutta, vaan myös sitä kuinka mukavasti arkea voi elää.
Ap:n tilannetta kun vertaa asuntovelallisiin, löytyy varmasti sekä niitä joiden arki on paljon tiukempaa että niitä joilla menee kevyesti lainanmaksut ja arkikin.
Otan itseni esimerkiksi. Bruttopalkkani keskikokoisessa kaupungissa on noin 3k kuussa. Halusin ostaa asunnon ja lainaa minulle olisi myönnetty ilman erillisiä takauksia 120k asuntoon asti.
Mikäli olisin ostanut maksimihintaisen kämpän, olisi palkasta jäänyt käteen lyhennyksien yms jälkeen esim 300e kuussa, mikä on aika vähän käytettäväksi ruokaan ja harrastuksiin yms. Sen sijaan ostin halvemman asunnon johon tehtiin pientä remonttia jonka loppulasku oli noin 75k. Tällä hetkellä elän siis varsin leveästi kun minulla on about 900e käyttörahaa kuussa.
Eli ihan omista valinnoista riippuen voi asunnonomistajan elämä olla helpompaa tai vaikeampaa.
(Vielä huomautus varsinaisesta omaisuudesta)
Vaikka henkilö A olisi ostanut omakotitalon pikkupaikkakunnalta hintaan 200k, ei se tarkoita että A:n omaisuus on 200k. Tämä johtuu siitä että kunta voi olla muuttotappioinen jolloin asunto ei mene kaupaksi normihinnalla vaikka olisi hyväkuntoinen. Tällöin A:n omaisuus rahallisesti olisi se minkä joku olisi valmis maksamaan talosta, eli esimerkiksi 130k.Olet kyllä oikeilla jäljillä. Mielestäni myös ajalle pitäisi antaa sen ansaitsema arvo.
Minulla on aikaa mielin määrin ja voin harrastaa vaikka nokkahuilun soittoa vuosikaudet mestariksi asti, mutta samaa mahdollisuutta ei ole lainanottaja-yhteiskuntarattaalla. Hänen pitää käyttää vuosikymmenet aikaansa työntekoon ja lainan maksuun, sillä välin kun minä teen itseni mestariksi valitsemassani asiassa.
Ap
Toivottavasti sinä myös annat arvon niiden muiden työnteolle koska he mahdollistavat verojen maksulla tuon sinun harrastamisesi. Jos me kaikki nimittäin heittäytyisimme yhteiskunnan elättämiksi nokkahuilun soittajiksi niin se yhteiskunnan elätys voisi loppua aika pian rahan puutteeseen.
Mulla talolaina 300e/kk ja jäljellä enää 4v. Iso talo ja hevostalli pihassa.
Vierailija kirjoitti:
kulli-santeri kirjoitti:
Suomalaisella työttömällä on käytännössä saman verran rahaa käytössä kuin n.2400€ bruttona tienaavalla. Tästä faktasta suurinosa Suomen taloudellisista ongelmista johtuu. Aika hauska kun koet itsesi "vapaaksi" vaikka koko elämäsi perustuu muiden maksamiin avustuksiin, kerjäläinen olet :)
Voisiko 2400€ bruttoa tienaava selittää, miten jää käteen vain n. muutama sataa kuussa? Sen verran työttömälle jää käteen, kun on aivan pakolliset menot maksettu.
Enemmän olisin huolissani 2400€ tienaavan rahanhallintakyvyistä kuin työttömyystukea saaasta fiksusta kuluttajasta.
2400€ bruttotuloista jää käteen joku 1600€, ei ole kauheasti enempää kuin kelan päivärahat+asumistuet. Täysipäiväisesti töissä käydessä tulee usein puoli-pakollisia sivukuluja esim. syömisen ja liikkumisen suhteen jolloin käytössä olevat rahat kuukautta kohti aika samaa tasoa. Olen itse ollut pitkäaikaistyötön ja ~2400€ bruttotuloilla töissä. Työpaikka oli niin korvessa että piti hankkia velkarahalla tonnin auto, että pystyi käymään töissä ja elintaso suorastaan romahti työttömyyteen verrattuna :D onneksi tästä on päästy eteenpäin.
Totta. Lainanottajilla ei ole mahdollisuutta valita. Heidän on pakko uurastaa lainan maksaakseen. He ovat orjia
Vierailija kirjoitti:
Mhhhhh... Minä olen ehkä jotakuinkin keskituloinen työllinen, ja asun kunnan vuokra-asunnossa. Tilava kaksio, jossa on maltillinen vuokra. Pidän siitä vapaudesta, että talon hoitaminen on vuokranantajan vastuulla ja minun vastuullani on se vuokran maksaminen ja ihmisiksi eleleminen. En koe minkään valtakunnan alemmuutta tai huonommuutta tuttviani kohtaan, joilla on kovat asuntovelat. Juu - lapseni eivät peri vuokra-asuntoani, mutta en minä nyt tiedä, olisiko heistä kovinkaan hohdokasta periä asuntoa, jossa eivät halua asua (väärä paikkakunta) ja siihen liittyvää velkaa. Paljon kivempi on jättää heille vaikka kirjekuoriin rahaa sinne asuntoon ja muistaa silloin tällöin vihjaista, että penkovat asunnon sitten kuoltuani huolella. Maksan mielelläni vuokraa.
Kuin olisin itse kirjoittanut tämän - minäkin olen "vain" vuokralla enkä kerrytä omaisuuttani. Saisin kyllä helposti asuntolainan: käsiraha ja enemmänkin löytyy tililtä sekä vakkarityö ihan ok palkalla. Moni ihmettelee tätä mutta minulle asuminen on vain asumista, en jaksa huolehtia pihatöistä taikka miettiä tapetteja sekä keittiöremppoja. Olen kieltämättä mukavuudenhaluinen :) Varallisuutta kertyy pankkitilille säästöjen muodossa tasaiseen tahtiin joten Omaisuus-kohtaankin voin ehkä laittaa elämän tehtävälistalla ruksin "tehty/tekeillä".
kulli-santeri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kulli-santeri kirjoitti:
Suomalaisella työttömällä on käytännössä saman verran rahaa käytössä kuin n.2400€ bruttona tienaavalla. Tästä faktasta suurinosa Suomen taloudellisista ongelmista johtuu. Aika hauska kun koet itsesi "vapaaksi" vaikka koko elämäsi perustuu muiden maksamiin avustuksiin, kerjäläinen olet :)
Voisiko 2400€ bruttoa tienaava selittää, miten jää käteen vain n. muutama sataa kuussa? Sen verran työttömälle jää käteen, kun on aivan pakolliset menot maksettu.
Enemmän olisin huolissani 2400€ tienaavan rahanhallintakyvyistä kuin työttömyystukea saaasta fiksusta kuluttajasta.
2400€ bruttotuloista jää käteen joku 1600€, ei ole kauheasti enempää kuin kelan päivärahat+asumistuet. Täysipäiväisesti töissä käydessä tulee usein puoli-pakollisia sivukuluja esim. syömisen ja liikkumisen suhteen jolloin käytössä olevat rahat kuukautta kohti aika samaa tasoa. Olen itse ollut pitkäaikaistyötön ja ~2400€ bruttotuloilla töissä. Työpaikka oli niin korvessa että piti hankkia velkarahalla tonnin auto, että pystyi käymään töissä ja elintaso suorastaan romahti työttömyyteen verrattuna :D onneksi tästä on päästy eteenpäin.
Mitä ihmettä sinä höpiset? Työttömällä jää käteen se 500€ asumiskulujen jälkeen, eikä yhtä ihmistä varten asumiskuluja kyllä yhteiskunta maksa 1100 euroa. Normaalisti yksin asuvalla työttömällä on vuokra n. 500€ luokkaa ja käteen jää korkeintaan se 500€ ruokaan ja muuhun elämiseen. En kyllä usko että sinäkään sait 1600€ tukia nettona.
Ja kun ottaa huomioon sen että suurella osalla työttömiä on puoliso joka ei ole työtön, niin sitä asumistukea ei tule senttiäkään, vaan se työtön saa käteen sen 500€ ja siinä se. Joten kyllä se 1600€ käteen on huomattavasti enemmän kuin 500€, eikä tarvi kenellekään viranomaiselle selvitellä asioitaan.
Kyse oli rikaudesta, ei käteisestä rahasta. Rikkautta on myös omaisuus, ei vain käteinen raha.
Mutta jos nyt käteistä kaipaan niin tuota asunnon arvoa vakuutena käyttäen saan kyllä pankista lainaa vaikka 100.000 e jos sattusin haluamaan vaikkapa purjeveneen tai lomaosakkeen. Vuokra-asuntoa vastaan et saa euroakaan mistään pankista.