Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terve te muut, joilla on aivoissa häikkää (mt, neuro jne.)! Miten teillä menee? Koitetaanko ratkoa toistemme ongelmia?
13.06.2019 |
Itsellä on vaikea kausi ihan typerien syiden takia. Ehkä se alkaa kääntyä parempaan tai sitten hyvä olo johtuu alkoholista, johon sorruin pitkästä aikaa.
Lupasin joskus, että kerton muillekin, jos löydän tien ulos kärsimyksesta, mutta haussa tuo on vieläkin. Vähän joudutte odottamaan.
Miten teillä menee? Oletteko käyneet uimassa? Itse käyn läheisessä järvessä "shokkiterapiassa". Aloitin kun jäät lähti. Jonkin adrenaliinipiikin siitä kylmästä vedestä kai saa. Muutenkin pidän järvestä ja vedestä. On mukavaa asua melkein järven rannalla.
Ja se ongelma. Olen tosi epäsosiaalinen, mutta olen internetin kautta tutustunut ihmiseen, joka kaipaa kaveria. Itse koitan olla sosiaalinen lähinnä velvollisuudesta, mutta tavallaan kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa. Mutta sosiaalisuus ahdistaa myös. Sinänsä en tunne yksinäisyyttä ikinä, mutta jos sosiaalisuus tuo elämään jotain lisää, se kannattaisi. Tämä tyyppi tykkää samoista jutuista kun mä. Ikävöin semmoista hauskanpitoa ihmisten kanssa joskus. Teen juttuja paljon yksin ja kokemuksen perusteella yleensä ihmisillä on joku seksuaalinen yms. motiivi tehdä niitä juttuja mun kanssa.
Mitenköhän saisi rohkeutta tutustua ja pysyä kontaktissa? Mä olen semmoinen "ghostaaja". Enkä halua käyttää ketään hyväkseni ja pitää sitä jonain "kouluttajana", jotta pärjäisin paremmin ihmisten kanssa yleensä. Osaan olla asiallinen ja esiintyäkin, mutta mulla ei ole läheisiä ihmisiä siksi kun itse vetäydyn. En hallitse semmoista epämuodollista kanssakäymistä. Järki (ja aikanaan vanhemmat) sanoo, että nimenomaan siksi pitäisi luoda kaverisuhteita, mutta eikö se ole hyväksikäyttöä? Kun en oikeasti yleensä edes halua muuta kuin olla yksin.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ehkä oli huono ajatus, mutta koiran nostaa tätä kerran.
ap itse
Pöh, ei ole huono ajatus, ei vaan ole sattunut oikeat henkilöt lukemaan tätä :) Jotenkin ihana asenne sulla, kirjotat mun mielestä oikein kiinnostavasti!
Mulla ongelmiin on auttanut mm. Venlafaksiini ja poikaystävä. Ilman lääkettä tai krapulassa en tykkää olla ihmisten seurassa, koska ahdistaa. Mutta lääkkeen kanssa on oikeasti kivaakin välillä mukavien tyyppien kanssa, ja itseluottamus on paljon parempi! Tosin oon mieluummin isommassa porukassa kun jonkun kanssa kahdestaan, se on jotenkin helpompaa ja vähemmän jännittävää. Onko ap muuten seurustellut ja onko sulla joku lääke käytössä? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana aloitus! Minulla menee todella huonosti juuri nyt :(. Minulla on add ja välillä on todella antoisia ja tasapainoisia jaksoja, mutta nyt lipsahti joku aika sitten kaaoksen puolelle. Ensin ihan pikkuisen ja luulin, että selvitän sen kyllä ihan pian, mutta elämässä oli sillä hetkellä just liian paljon stressiä ja jumituin. Ja nyt ovat asiat kasaantuneet ja olen saanut elämäni ja pääni ihan kunnolla solmuun... Ja mitä enemmän stressiä, sitä pahemmin jumitan. Vihaan tätä. Vielä puolivuotta sitten olin saamassa elämääni sellaiseen muotoon, että ajattelin etten enää koskaan päästä elämääni näin pahaan jamaan. Ja tässä sitä taas ollaan. Itseinho kiristää hermoja.
Metyylifenidaatti ei auta nyt lainkaan tarttumaan asioihin, lisää vain hermostunutta oloa ja laskee ärsytyskynnystä. Sokeripitoiset asiat auttavat hetken rauhoittumaan. Käyn päivittäin useammalla kävelyllä, jotka kyllä helpottavat oloa sillä hetkellä, mutta eivät auta tarttumaan kotona asioihin. Juon joka ilta yhden oluen, jotta saan itseäni hieman rennoksi.
Minulla oli pari vuotta sitten oma coach, joka auttoi todella paljon, olen taas jonossa saadakseni vastaavaa apua, mutta voi kestää vielä kuukauden ennenkuin sen saan. Ja sinä aikana ongelmani, myös taloudelliset, vain pahenevat...
Jos olisi vinkkejä miten saisin aivoni taas hereille, niin olisin hyvin kiitollinen!
Molemminpuolinen hyvä mieli ja hyöty eivät ole hyväksikäyttämistä tai riistoa.
Itse nautin omissa oloissa olemisesta ja rauhasta. En käytä alkoa tai lääkkeitä enkä valitettavasti ole vielä käynyt heittämässä talviturkkia.
Kiva kirjoittaa tänne ja "tutustua" muihin. Mielelläni koitan auttaa muita, jos osaan.
Minä vietän myös paljon aikaa yksin ja on raskasta sopia kaverien kanssa, vaikka monesti sitten viihdynkin kun tavataan.
Hankaluuksia aiheuttaa mm. rahan puute, se että pitäisi suunnitella etukäteen joku ohjelma jota on noudatettava, en ole nähnyt kaveria aikoihin ja jännitän vähän onko puhuttavaa, jne. Syitä löytyy monia.
Ehdottaisin, että kokeilet yhtä tapaamista kaverin kanssa. Ei mitään yökyläily-henkistä vaan jotain ihan rauhallista tapaamista, syömässä käymistä tai vaikka uimista yhdessä (tosin tässä kannattaa odottaa pitemmälle kesään, kaikki eivät tykkää jääkylmästä vedestä!).
Tai jos teillä on joku harrastus, voisitte kokeilla sitä yhdessä, esim. pelata jotain peliä tai vastaavaa.
Jos kaveri on samanhenkinen netissä, hän on todennäköisesti sitä myös livenä. Toki voi käydä huonostikin, mutta minusta kannattaisi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana aloitus! Minulla menee todella huonosti juuri nyt :(. Minulla on add ja välillä on todella antoisia ja tasapainoisia jaksoja, mutta nyt lipsahti joku aika sitten kaaoksen puolelle. Ensin ihan pikkuisen ja luulin, että selvitän sen kyllä ihan pian, mutta elämässä oli sillä hetkellä just liian paljon stressiä ja jumituin. Ja nyt ovat asiat kasaantuneet ja olen saanut elämäni ja pääni ihan kunnolla solmuun... Ja mitä enemmän stressiä, sitä pahemmin jumitan. Vihaan tätä. Vielä puolivuotta sitten olin saamassa elämääni sellaiseen muotoon, että ajattelin etten enää koskaan päästä elämääni näin pahaan jamaan. Ja tässä sitä taas ollaan. Itseinho kiristää hermoja.
Metyylifenidaatti ei auta nyt lainkaan tarttumaan asioihin, lisää vain hermostunutta oloa ja laskee ärsytyskynnystä. Sokeripitoiset asiat auttavat hetken rauhoittumaan. Käyn päivittäin useammalla kävelyllä, jotka kyllä helpottavat oloa sillä hetkellä, mutta eivät auta tarttumaan kotona asioihin. Juon joka ilta yhden oluen, jotta saan itseäni hieman rennoksi.
Minulla oli pari vuotta sitten oma coach, joka auttoi todella paljon, olen taas jonossa saadakseni vastaavaa apua, mutta voi kestää vielä kuukauden ennenkuin sen saan. Ja sinä aikana ongelmani, myös taloudelliset, vain pahenevat...
Jos olisi vinkkejä miten saisin aivoni taas hereille, niin olisin hyvin kiitollinen!
Kävely, etenkin pitkä kävelylenkki tekee hyvää aivoille ja sielulle, ahdistun jos en pääse kävelemään, katselemaan puita ja luontoa, hengittämään puhasta ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana aloitus! Minulla menee todella huonosti juuri nyt :(. Minulla on add ja välillä on todella antoisia ja tasapainoisia jaksoja, mutta nyt lipsahti joku aika sitten kaaoksen puolelle. Ensin ihan pikkuisen ja luulin, että selvitän sen kyllä ihan pian, mutta elämässä oli sillä hetkellä just liian paljon stressiä ja jumituin. Ja nyt ovat asiat kasaantuneet ja olen saanut elämäni ja pääni ihan kunnolla solmuun... Ja mitä enemmän stressiä, sitä pahemmin jumitan. Vihaan tätä. Vielä puolivuotta sitten olin saamassa elämääni sellaiseen muotoon, että ajattelin etten enää koskaan päästä elämääni näin pahaan jamaan. Ja tässä sitä taas ollaan. Itseinho kiristää hermoja.
Metyylifenidaatti ei auta nyt lainkaan tarttumaan asioihin, lisää vain hermostunutta oloa ja laskee ärsytyskynnystä. Sokeripitoiset asiat auttavat hetken rauhoittumaan. Käyn päivittäin useammalla kävelyllä, jotka kyllä helpottavat oloa sillä hetkellä, mutta eivät auta tarttumaan kotona asioihin. Juon joka ilta yhden oluen, jotta saan itseäni hieman rennoksi.
Minulla oli pari vuotta sitten oma coach, joka auttoi todella paljon, olen taas jonossa saadakseni vastaavaa apua, mutta voi kestää vielä kuukauden ennenkuin sen saan. Ja sinä aikana ongelmani, myös taloudelliset, vain pahenevat...
Jos olisi vinkkejä miten saisin aivoni taas hereille, niin olisin hyvin kiitollinen!
Nukutko riittävästi? Syötkö tarpeeksi ja onko vuorokausirytmisi säännöllinen. Itse valvon liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana aloitus! Minulla menee todella huonosti juuri nyt :(. Minulla on add ja välillä on todella antoisia ja tasapainoisia jaksoja, mutta nyt lipsahti joku aika sitten kaaoksen puolelle. Ensin ihan pikkuisen ja luulin, että selvitän sen kyllä ihan pian, mutta elämässä oli sillä hetkellä just liian paljon stressiä ja jumituin. Ja nyt ovat asiat kasaantuneet ja olen saanut elämäni ja pääni ihan kunnolla solmuun... Ja mitä enemmän stressiä, sitä pahemmin jumitan. Vihaan tätä. Vielä puolivuotta sitten olin saamassa elämääni sellaiseen muotoon, että ajattelin etten enää koskaan päästä elämääni näin pahaan jamaan. Ja tässä sitä taas ollaan. Itseinho kiristää hermoja.
Metyylifenidaatti ei auta nyt lainkaan tarttumaan asioihin, lisää vain hermostunutta oloa ja laskee ärsytyskynnystä. Sokeripitoiset asiat auttavat hetken rauhoittumaan. Käyn päivittäin useammalla kävelyllä, jotka kyllä helpottavat oloa sillä hetkellä, mutta eivät auta tarttumaan kotona asioihin. Juon joka ilta yhden oluen, jotta saan itseäni hieman rennoksi.
Minulla oli pari vuotta sitten oma coach, joka auttoi todella paljon, olen taas jonossa saadakseni vastaavaa apua, mutta voi kestää vielä kuukauden ennenkuin sen saan. Ja sinä aikana ongelmani, myös taloudelliset, vain pahenevat...
Jos olisi vinkkejä miten saisin aivoni taas hereille, niin olisin hyvin kiitollinen!
Nukutko riittävästi? Syötkö tarpeeksi ja onko vuorokausirytmisi säännöllinen. Itse valvon liikaa.
Ihan välillä lipsahtaa valvomisen puolelle, mutta pääsääntöisesti nukun tarpeeksi ja vuorokausirytmi pysyy kasass kahden lapsen ansiosta pakollakin. Teen töitä kotoa käsin, mikä on toisaalta ihan tuskastuttavaa kun ei ole sitä sosiaalista kontrollia. Pelkään jatkuvasti, että menetän kohta työni koska en millään saa töitäni ajoissa valmiiksi. Ja koira pitää minut onneksi liikkeellä, teen yleensä aina vähintään tunnin lenkin ja tämän 2-3 kertaa päivässä (vanhin lapsi vie kerran päivässä). Vaikka nämä ulkopuolelta tulevat pakoteet tekevät omalla tavallaan hyvää pitäen minuut jotenkin ruodussa, niin samalla kaikki niihin liittyvät vaatimukset tuntuvat myös todella ahdistavalta... Syön myös mahd terveelisesti, mutta välillä on kyllä useampikin pastapäivä kun ei vaan riitä energiaa miettimään ruokia yhtään sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul on add joka diagnosoitiin vasta viime vuonna, nyt on etsinnässä lääke. Medikinet toimi tosi hyvin, mutta mun vatsa kramppaili jopa välipäivinä.. Nyt kokeillaan voxraa sen aikaan että saan kelakorvauksen toisenlaiseen lääkkeeseen..
Huomaa ettei toi voxra toimi kuin medikinet, ainakaan vielä, koska katselen samoja sarjoj uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
(Oon miettiny onks mulla myös vähän autistisia piirteitä.. oon erityisherkkä monessa asiassa.. mut toisaalta en ehkä haluu siihe mitää diagnoosia)
Mut siis joo, en tiiä jaksaako oottaa lähteekö tää voxra toimimaan vai söiskö tota medikinettiä siihe saakka kun toi toinen lääke tulee mulle.
Ärsyttää ku totuin jo siihen että olin tomera ja sain asioita hoidettuu jne ja nyt se on poissa. Masentaa.
Mulla ei toimi mitkään luontaiset toimet kuin hetkeksi. Siks oonki ylipainoinen..
Tää on ehkä pahempi olo kuin ennen lääkkeitä, koska tietää että joku lääke auttaa, mutta sit on kauheet kivut. Toivon että Kela hyväksyy sen lääkekorvauksen.. jos siit lääkkeest ei tulis mahakipui.
Mua yritettiin ekaks hoitaa masennuspotilaana, sain juurikin venlafaxiinin ekaks lääkkeeks ja sit olinkin osastolla. Kaikki masennuslääkkeet pahenti ja teki miut itsetuhoiseksi psykoosipotilaaksi.
Päätin ite lopettaa lääkityksen ja kaikki oireet loppu kuin seinään ja sit vasta alettiin tutkia adhd mahdollisuutta.
No joissakin tutkimuksis on selvinnyt että joillakin adhd potilailla masennuslääkkeet toimii juuri tollaisella tavalla, mutta ei lääkärit myönnä sitä vaik meinasin monee otteeseen kuolla omankädenkautta niiden lääkkeiden takia..
No en jaksa enää tapella tosta asiasta.
Ptsd disso-oirein täällä, olen jumissa kotona ja en uskalla dissojen kanssa ulos ihmisten sekaan. Ei tätä kauaa enää jaksa. Apua en saa kun en pääse aina kotoa. Lääkärikin vain soittelee.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ehkä oli huono ajatus, mutta koiran nostaa tätä kerran.
ap itse