Velat! Luovutatteko munasoluja?

Tuskin saan luovuttaa, koska olen sairastanut c-hepatiitin.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsin asiaaa, mutta sittemmin on alkanut arveluttaa. Lapsettomuushoidoissa lahjasoluja käyttävät useammin iäkkäämmät naiset ja tuntuu, että heidän lapsihaaveensa on usein vain moraalitonta bisnestä. Minulle maksettaisiin useasta munasolusta vain sentti siitä kuinka paljon niillä soluilla tehtäisiin rahaa tahattomasti lapsettomien kustannuksella. Tietenkään tämä ei ole 100% totuus, mutta iso osa totuutta.

En pelkää ajatusta, että tulevaisuudessa ovelleni astelisi näköiseni ihminen ja kertoisi elämänsä olleen hyvää tai huonoa. En vain halua tukea raakaa hedelmöityshoitobisnestä vaikka muutama tonni helppoa rahaa houkuttaisikin.

Huomioiden sukusolujen luovutustavan on älytöntä, että usean viikon hormonikuurin syöneelle naiselle, joka joutuu ravaamaan klinikalla 2-4 kertaa ja jolta solut kaivetaan ulos neulalla, maksetaan vaivanpalkkaa 20 €. Sentään tuosta operaatiosta, jossa paksu neula tungetaan kudosten läpi munasarjaan ja tuotetaan yleistulehduksen riski, saa peräti pari päivää saikkua.

Mies runkkaa 5 min. purkkiin ilman mitään riskiä.

Että ei ihan oikein mene tämäkään.

Luovutin, vaikka sen jälkeen sainkin yhden lapsen (enempää en halua).

Koin olevani siihen sopiva, sillä olen tilastollisesti poikkeuksellisen terveestä suvusta - kenelläkään ei ole ollut syöpiä, sydän- tai muistisairauksia eikä allergioita, ja harva on kuollut ennen 90-vuotispäivää. Keräyksessä otettiin talteen toistakymmentä munasolua. Ensimmäinen niistä syntynyt lapsi voisi nyt olla 5-vuotias, mene ja tiedä.

23 jatkaa: yhteensä sain korvauksia n.500 euroa, ihan tarkalleen en muista kun tämä tosiaan oli 6 vuotta sitten. Olin nuori enkä onnekseni kokenut mitään sivuvaikutuksia.

Ei tulisi mieleenkään. Maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia ilman mun munasolujakin.

En. Luovutus kuulostaa liian rankalta prosessilta ja kivuliaalta toimenpiteeltä. En pystyisi tehdä sitä.

En ole vela vaan muista syistä lapseton.

Ehei. Prosessi on rankka ja maailmassa on jo tarpeeksi lapsia. Aika surullista, jos pitää ehdottomasti itse saada kantaa vauva ja heti ensisekunnista olla paikalla, että voi kokea olevansa vanhempi ja muu lapsi ei kelpaa.

Lisäksi en halua ketään nuorta aikuista koputtelemaan ovelleni. Jos prosessi olisi anonyymi, voisin harkita. Nyt en todellakaan. Voi olla, että kyseinen lapsi kasvatettu täysin idiootiksi ja koko perhe sössinyt asiansa. Olen hyvässä uraputkessa ja kunnianhimoinen ja toivottavasti pääsen hyvään asemaan ja elän taloudellisesti vakaasti. En halua, että pahimmassa tapauksessa itketään, että minun pitäisi tukea. Ja en tiedä, mitkä ovat yksityisyyden rajat tulevaisuudessa. Voi hyvin olla, että tuolloin tämä tenava voi vapaasti nimellä huudella mediassa, etten halua olla tekemisissä ja auttaa löyhää lapsiparkaani. Vaikka toimisin ihan lakien ja sääntöjen mukaan, ei epäilystäkään, etteikö valtava ihmisjoukko leimaisi minua kauheaksi hirviöksi, joka on kylmä ja hylkää oman rakkaan biologisen lapsensa jo toista kertaa (kun joillekin munasolun luovutus tuntuu olevan lapsesta luopumista). Tietysti voi olla, että lapsesta kasvaa huipputyyppi ja hän ei halua olla tekemisissä tai tapaa vain kerran ja toteaa, että kiitos hei. Kuitenkaan en halua ottaa riskiä.

En todellakaan. Minusta lapsen on parempi olla koskaan syntymättä ja kaikenlainen ihmisten väen väkisin tekeminen om moraalisesti väärin, turhaa ja tarpeetonta.

Jossain vaiheessa ajattelin sitä. Mutta kun ajatus tuli mieleen, olin muistaakseni jo liian vanha enkä olisi kelvannut luovuttajaksi. Sitä paitsi prosessi on niin hankala, että en haluaisi ryhtyä siihen (vähän erilaista kuin siittiöiden luovuttaminen miehillä!). Suvussani on myös useita perinnöllisiä sairauksia.

En luovuta. Ei ole mikään pikkujuttu, kuten verenluovutus. Siksi en halua mitään ylimääräistä riskiä ja kuormitusta keholleni.

Tajusin liian myöhään tämän mahdollisuuden. Jos olisin tullut ajatelleeksi nuorempana, olisin varmasti ainakin harkinnut. Mutta tuosta asiasta ei mielestäni aiemmin ole hirveästi puhuttu, vaan vasta viime vuosina on ollut lehdissäkin enemmän juttua. Eli nyt päälle nelikymppisenä aika on jo ajanut pahasti ohitse.

Jos voisin luovuttaa kohdennetusti omalle serkulleni joka kärsii lapsettomuudesta, tekisin sen. Mutta muuten en. Olen vela.

Mielestäni sukusolujen luovuttaminen pitäisi olla kiellettyä kokonaan.

Joo kyllä harkitsin tätä. Otin selvää ja lopputulos oli etten tee sitä. Uskomaton määrä hormoneja piikitetään luovuttajallekkin. Ainoa kenelle voisin luovuttaa on oma siskoni.