Mitä jaksatte tehdä työpäivän jälkeen?

Asun yksin koska perhe- elämä veisi viimeisetkin mehut. Jaksan toki tehdä kotiaskareet, treenit, luen, palstailen, leikin lemmikkieni kanssa ja hengaan ystävien kanssa. Teen isommat kotihommat perjantaisin niin viikonloppu jää sitten löhöilyyn ja hengailuun, en ole ylettömän väsynyt töiden jälkeen mutta mitään kovin ihmeellistä en viitsi tehdä.

Tänään töistä suoraan kotiin, syötin koiran ja käytiin ulkona. Sitten kävin suihkussa, imuroin, söin, katsoin jakson sarjaa ja sitten vaan maannut sängyssä ja selannut nettiä ja välillä torkkunut. Tunnin päästä vielä koiran kanssa ulos ja sitten unilääke naamaan ja sama huomenna uudestaan. Energiatasot täydessä nollassa. Viikonloppuna hyvä kun kaupassa jaksan käydä ja muuten makaan sängyssä. Diagnoosina tosin vakava masennus ja sos tilanteiden pelko jotka vievät hlvetisti energiaa kun töissä avokonttorissa eikä minkäänlaista rauhaa tai yksityisyyttä koko päivänä.

En mitään. Töissä on kaaos, jatkuvasti puuttuu työntekijöitä ja hyvä jos ehtii 5 min kahvitauon pitämään. Kun pääsen kotiin, en jaksa muuta kuin maata sohvalla. Alanvaihto on mielessä.

Tätäkin ilmiötä on kahdenlaista, eli työtaakkaansa nuutuvia ja toisaalta varmasti jopa yleisempi osuus eli työhönsä tylsistyviä. Minun työni on sellaista, että päivän työt saa tehtyä puolessa tunnissa, muu aika surffaillaan netissä ja näytellään työntekoa. Tällainen työ vähitellen syövyttää aivot kokonaan. Töiden jälkeen ei jaksa oikein muuta kuin möllöttää, ja se ei johdu siitä että kaikki mehut otettiin irti - vaan siitä, että työ ei kuormittanut laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin ilmiötä on kahdenlaista, eli työtaakkaansa nuutuvia ja toisaalta varmasti jopa yleisempi osuus eli työhönsä tylsistyviä. Minun työni on sellaista, että päivän työt saa tehtyä puolessa tunnissa, muu aika surffaillaan netissä ja näytellään työntekoa. Tällainen työ vähitellen syövyttää aivot kokonaan. Töiden jälkeen ei jaksa oikein muuta kuin möllöttää, ja se ei johdu siitä että kaikki mehut otettiin irti - vaan siitä, että työ ei kuormittanut laisinkaan.

Minulla sama. Tosin vielä niin, että osa päivistä on tuollaisia, ja osa sellaisia, että työn määrä on järkyttävä ja työtehtävät ja -tilanteet muuttuvat koko ajan. Siksi töitä ei voi oikein lisätäkään, jäisi lopulta osa tekemättä. Päivystysluonteisen työn iloja... nekin päivät, kun on tylsää, pitää kuitenkin olla valmiudessa koko ajan... Kaiken lisäksi työilmapiiri on hirveä eikä työ vastaa koulutustani tai kiinnostuksen kohteitani pätkän vertaa. Palkka on ok ja työ periaatteessa helppo, joten siksi sinnittelen. Vapaa-ajalla en jaksa tehdä mitään, olen uupunut ja luultavasti myös masentunut. Ajattelin, että ihan kivaa kun on simppeli duuni, niin vapaa-ajalla jaksaa sitten tehdä aivotyötä vaativia juttuja. Olin aivan väärässä, ja nimenomaan tuntuu siltä kuin aivot olisivat syöpyneet!

Perushommat on pakko hoitaa, eli laitan ruoan, siivoan keittiön ja katson seuraavan päivän vaatteet lapsille. 3 tenavaa, nuorin 1.8 v joka vielä rinnalla öisinkin. Huh huh, sanon mä. Lenkkeily henkireikä, sitä harrastan. Mihinkään harraatusryhmiin ei riitä aika eikä voima. Mies tietenkin auttaa vuorotyö hällä. Kyllä välillä väsyttää ja veetuttaa.

Minulla on fyysisesti kevyt suunnittelutyö.

Silti olen työn jälkeen aivan lopussa.

Kotona ensin sohvalle, sitten helppo illallinen perheelle, sitten sohvalle kunnolla nukkumaan.

Jaksan harrastaa railakasta perseseksiä!

Koirien kanssa lenkkeily ja käyn ratsastamassa tai salilla. En halua haaskata aikaa töiden jälkeen sohvalla makoiluun. Kun liikkuu ja syö terveellisesti on paljon enemmän virtaa. Ja mun mielestä istumatyö väsyttää paljon enemmän kuin fyysinen, kokemusta on molemmista ja en ikinä tekis enää istumatyötä 

Vierailija kirjoitti:

Tänään töistä suoraan kotiin, syötin koiran ja käytiin ulkona. Sitten kävin suihkussa, imuroin, söin, katsoin jakson sarjaa ja sitten vaan maannut sängyssä ja selannut nettiä ja välillä torkkunut. Tunnin päästä vielä koiran kanssa ulos ja sitten unilääke naamaan ja sama huomenna uudestaan. Energiatasot täydessä nollassa. Viikonloppuna hyvä kun kaupassa jaksan käydä ja muuten makaan sängyssä. Diagnoosina tosin vakava masennus ja sos tilanteiden pelko jotka vievät hlvetisti energiaa kun töissä avokonttorissa eikä minkäänlaista rauhaa tai yksityisyyttä koko päivänä.

Avokonttorit on niin syvältä.

Ja ne jotka sanoo, että liikkumalla tarpeeksi jaksaa kyllä: pah.

Et tiedä mitään rasittavasta. Liikkuminen auttaa vähän, mutta ei pelasta tilannetta.

Aivan pakolliset hommat, oikeastaan en jaksa edes lapsen kanssa ulkoilla. Olen tehnyt montaa eri hommaa, tällä hetkellä hyvin siistiä, kevyttä päivätyötä, mikä hoitajana on todella ihme. Silti olen yhtä väsynyt kuin tehdessäni hyvin raskasta kolmivuorotyötä. Olen koko elämäni ollut näin väsynyt. Terveydestä ei ole löydetty vikaa, en ole masentunut.

Ennen lasta olin selkätangaton mato töiden jälkeen mutta nykyisin on vaan jaksettava mennä päiväkotiin hakemaan, laittamaan ruuat, tehdä kotityöt. Usein käyn myös liikkumassa jos on aikaa. Siitä saa paljon enemmän virtaa kun sohvalla makaamisesta. Samoin terveellinen ruoka on isossa roolissa. Olen hoitajana vuorotöissä.