Onko teillä lempilapsi?

Ap:lla ei ole lapsia, mutta tietää keskimmäisenä lapsena itse, ettei ole vanhempiensa lempilapsi. Joko esikoinen tai kuopus on. 

Omia ei ole, mutta puolison lapsista toinen on selkeästi mieluisampi minulle. Puolisolle toivottavasti ovat ns. samanarvoisia, jos niin voi sanoa.

On vasta yksi, toinen tuloillaan ja vahvasti tuntuu siltä, ettei toinen voi olla yhtä ihana kuin ensimmäinen. Itsekin esikoisena kuvittelen olevani vanhemmilleni tärkeämpi. 

On. Lapsia on yksi, hän on suosikki.

Taitaa olla tabu tämä aihe.

Jos kysyisi onko vanhemmillasi lempilapsi, saisi paljon enemmän vastauksia. 

Nimimerkillä Sisaruskateus kunniaan. 

On, jokainen on lempparini eri tilanteissa. En osaa sanoa yhtä suosikkia, ainakaan tällä hetkellä, kaikki ovat niin pieniä vielä. Jos joku olisi selvästi parempaa seuraa, fiksumpi, kauniimpi ja kaikessa taitavampi kuin muut, niin hän olisi todennäköisesti lempparini. Se ei onneksi tarkoittaisi, ettenkö rakastaisi muitakin niin paljon, etten osaa sitä kuvata. Tykkäisin vain kivoimmasta lapsesta eniten ja tietenkin vanhempana minun pitäisi pitää huoli, etteivät muut lapset ajattele olevansa vähempiarvoisia ja olla suosimatta lempilastani.

Olen aika varma, että olen omien vanhempieni suosikki. Tähän tulokseen olen tullut vasta saatuani omia lapsia, ennen asia ei ollut käynyt mielessä eikä se ole ollut mitenkään selkeää. Olen suht tervemielinen, sosiaalinen ja pärjäävä kun sisaristani toinen on narkomaani ja toinen vaan vähän outo, ei muuta vikaa. Varmasti rakastavat meitä kaikkia vaikka minua on "helpoin rakastaa". Ja mitä siskoni päihdeongelmaan tulee, ihan kaikelta ei voi vanhempikaan suojella ja pelastaa, joskus ihminen saattaa valita "rikollisen uran" vaikka kaikki häntä rakastaisivat. No, on vielä hengissä, joten toivoa on.

On lempilapsi. Aina hän, jonka kanssa satun olemaan tekemisissä. Välillä oma, toisinaan naapurin tai ystävän lapsi. Kaikki ovat ainutlaatuisia, kukin omalla tavallaan rakas. Tiedän kyllä perheitä, joissa yhtä lasta on suosittu. En tykkää.

Tää on kyllä jännä, että itse ei voi myöntää, että omista lapsista joku olisi lempilapsi, mutta silti jokaisen vanhemmilla on ihan varmasti lempilapsi.

Minulla on kolme lasta, ja jokainen heistä on vuorollaan lempilapseni ja lellikkini :D

Se on meillä ihan tiedossa ja naureskelun aihe "Ai jaa, Teppo on tänään suosikki, milloinkas Liisa?" Asia ei suinkaan ole niin vakava - jokainen on aivan yhtä tärkeä, ja jokaisen puolesta olen valmis tekemään mitä tahansa, mutta jokainen vuorollaan tosiaan pääsee vähän "parempaan kyytiin" ja jokaista lellitään omalla tavallaan.

Veljeni on vanhempieni lempilapsi, kaikki mitä hän sanoo tai tekee on ihmeellisen hienoa ja älykästä. Hänelle myös annetaan rahaa vaikka hän on kolmekymmentä. Minua taas hyljeksitään.