Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Olen hyväpalkkaiseen porvarisammattiin kouluttautunut, minulla on älykäs, kaunis ja rakastava vaimo, olen erinomaisessa kunnossa ja urheilullisesti lahjakas ja myös varsin mukavannäköinen kaveri.

Parikymppisestä asti olen miettinyt itseni tappamista.

Äitini on ollut (osan aikaa vakavastikin) masentunut lapsuuteni ja nuoruuteni ja suvussa on muitakin mielenterveyden häiriöitä. En pysty särkemään vaimoni enkä äitini sydäntä kertomalla.

Jos tämä pahenee, hakeudun hoitoon, koska en tosiaan voi tehdä sitä vaimolleni.

Tällaista minulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväpalkkaiseen porvarisammattiin kouluttautunut, minulla on älykäs, kaunis ja rakastava vaimo, olen erinomaisessa kunnossa ja urheilullisesti lahjakas ja myös varsin mukavannäköinen kaveri.

Parikymppisestä asti olen miettinyt itseni tappamista.

Äitini on ollut (osan aikaa vakavastikin) masentunut lapsuuteni ja nuoruuteni ja suvussa on muitakin mielenterveyden häiriöitä. En pysty särkemään vaimoni enkä äitini sydäntä kertomalla.

Jos tämä pahenee, hakeudun hoitoon, koska en tosiaan voi tehdä sitä vaimolleni.

Tällaista minulla.

Miksi odotat vielä pahenevaa oloa kun voisit hakea apua jo nyt? Helpottaisi varmasti oloasi jos saat hoitoa ja kannattaisi kertoa myös lähimmillesi olostasi eikä kantaa yksin taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväpalkkaiseen porvarisammattiin kouluttautunut, minulla on älykäs, kaunis ja rakastava vaimo, olen erinomaisessa kunnossa ja urheilullisesti lahjakas ja myös varsin mukavannäköinen kaveri.

Parikymppisestä asti olen miettinyt itseni tappamista.

Äitini on ollut (osan aikaa vakavastikin) masentunut lapsuuteni ja nuoruuteni ja suvussa on muitakin mielenterveyden häiriöitä. En pysty särkemään vaimoni enkä äitini sydäntä kertomalla.

Jos tämä pahenee, hakeudun hoitoon, koska en tosiaan voi tehdä sitä vaimolleni.

Tällaista minulla.

Miksi odotat vielä pahenevaa oloa kun voisit hakea apua jo nyt? Helpottaisi varmasti oloasi jos saat hoitoa ja kannattaisi kertoa myös lähimmillesi olostasi eikä kantaa yksin taakkaa.

En tiedä. Tavallaan minua kiinnostaa mielen ääritilat ja miten sieltä palataan takaisin normaaliin. Lisäksi minut kasvatettiin siihen miehen malliin, jossa omista asioista ei valiteta ja ne hoidetaan itse ja toisaalta muut uskoutuvat minulle omista demoneistaan. Tämän seurauksena olen ryhtynyt erakoitumaan, koska uusi ihminen on vain uusi hyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on loppuelämäni sukupuolitauti. En ole deittaillut tämän takia vuosiin ja aina kun ihmiset kyselevät, miksi olen sinkkuna enkä deittaile tms. joudun valehtelemaan, että en halua parisuhdetta. Oikeasti haluaisin löytää oman rakkaan, mutta häpeän tautia liikaa ja pelkään ettei minua kukaan hyväksyisi.

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että peli ei ole menetetty. Minullakin on pysyvä tauti, mutta löysin silti kumppanin joka hyväksyi asian ihan täysin. Kerroin asiasta jo toisilla treffeillä eikä siinä ollut sen kummempaa. Hän jopa sanoi ettei välittäisi vaikka saisi taudin minulta, mutta toki teen kaikkeni ettei niin käy. Vaatiihan tämä tietenkin sen, että ihan oikeasti kolahtaa sen toisen ihmisen kanssa, mutta eipä vähempään kannata tyytyä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys hävettää eniten täälläkin, onpas se yleistä tämän ketjun perusteella. Osittain se on oma valinta, osittain olen vain ajautunut olemaan yksin. Minulla on kuitenkin avomies ja lapsia, mutta ei oikeastaan kavereita. Olin jo lapsena huono pitämään yhteyttä kavereihin ja viihdyin yksikseni.

Muutaman kaverin kanssa nähdään pari kertaa vuodessa, mutta tapaamisten jälkeen on aina vain pahempi olo, heillä kun on niin paljon sosiaalista elämää ja muita menoja. Itse olen vain lasteni kanssa. Lasten myötä tämä on alkanut ahdistamaan enemmän, koska pelkään siirtäväni sosiaalisen kömpelyyteni heihin. Minulla ei ole mitään mammakavereita, joiden lasten kanssa omat lapset voisivat leikkiä.

Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Esim juhlien järjestäminen on ahdistavaa, enkä ole aikuisena juhlinut omia syntymäpäiviä kertaakaan. Mies yleensä isännöi lasten synttärit, minä pysyn pääasiassa keittiössä koristelemassa kakkuja. Suurin syy siihen, ettemme ole naimisissa on se, että häiden järkkäily ja viettäminen tuntuu ahdistavalta. En kyllä keksi oikein muita kutsuttavia kuin omat vanhempani. En usko, että ketään muuta kiinnostaisi. Mieheni on taas ns normaali ja hänellä on kavereita.

Minäkin olen yksinäinen, mutta en kyllä ymmärrä hävetä sitä. Mies ja lapsi on. Miehen siskon perheen kanssa pidetään yhteyksiä, mutta hekin asuvat toisella paikkakunnalla. Työ on jatkuvaa kanssakäymistä ihmisen kanssa, joten en niin kaipaakaan kontakteja työajan ulkopuolella. 

En minäkään ymmärrä, mitä hävettävää yksinäisyydessä on. No, itse olen kyllä yksin viihtyvää tyyppiäkin, mutta silti. Eihän se kuitenkaan mikään kilpailu ole, että kenellä on eniten kavereita.

Up

Täällä tmä luursnkoketbu

Täällä tämä luurankoketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta yksityiskohdat, eikä sinua niistä kovin helposti edes tunnistettaisi, vaikka niin kuvitteletkin. Vaikutat paranoidilta, mistä kertoo sekin, että kuvittelet jonkun yksittäisen täällä vainoavan sinua. Edelleenkään kukaan ei ole sinulle ilkkunut, paitsi tietysti jos se on ilkkumista, että tänne tuodaan esiin miksi et ole uskottava.

Kyllä ihmisiä kiinnostaa yksityiskohdat, ihmisiä kiinnostaa vaikka mikä. Kiinnostaahan sinuakin se onko henkilö trolli vai ei, koska olet nyt jankannut sivutolkulla asiasta, etsien vaikka millaista todistusaineistoa ja vetämällä kaiken tyyppistä johtopäätöstä.

Minua ei yhtään ihmetytä ettei sinulle vastata kaikkiin kysymyksiin. En vastaisi minäkään, asenteesi on.sen verran tyly ja haastava.

Ja vaikka joku nyt pystyisi halutessaan vastaamaankin kaikkiin muiden kysymyksiin, niin se ei tarkoita, että hän haluaisi sitä ja tekee sen. Ei tämä palsta mikään kuulustelu ole, mutta monia kyllä kiinnostaa henkilöllisyydet ja olen varma, että sinunlaiset trollimetsästäjät kyllä lähtisivät etsimään, jos esille tulisi mitä tahansa josta voisi päätellä henkilöllisyyden. Se on ihan varma. Ihan vaan, että saisit varmuuden sille, että onko vai eikö kyseessä trolli.

Me muut tiedämme, että pidät häntä trollina ja yrität vissiin suojalla meitä muita sitten vissiin trollilta, koska jatkat tätä jankuttamista. Ei tarvitse. Ketju muuttui vaan tämä trollijankutuksesi myötä huono ilmapiiriseksi.ja mitä näihin ilkkuviin viesteihin tulee niin sinun viestisi ovat ihan siellä kärjessä, niiden lähes im:ää kannustavien viestien kanssa. Minä luin aika moniakin pahantahtoisia viestejä aiemmin, koska sitähän ne ovat jos toista johdatellaan kuolemaa kohti. Hyvä= valoa kohti, paha= pimeää kohti. Ymmärätkö?

Tämä on luurankoketju ja tänne tulee asioita, joista ei ole haluttu puhua aiemmin ja siksi se on aika luonnollista ettei niistä puhuta nytkään kovin laajasti tai avoimesti. Se ei tarkoita, että kyseessä on trolli, mutta he jotka raottavat edes vähän sitä kaapin ovea ovat rohkeita, eivätkä ansaitse tällaista trollijankuttamista ja todista väitteesi selittämistä. Jos sinusta joku on trolli, niin ok. Siirry seuraavaan tekstiin. Me muut osaamme kyllä ihan itse päättää vastaammeko vai emme, vaikka jokaisen kirjoittajan kohdalla on vaara, että kyseessä on trolli.

No huh huh. Menikö sulla nyt pikkuisen tunteisiin? Kuulostat ihan just samalla tavalla vainoharhaiselta, kuin eilen nimimerkillä kirjoittaja. Pahoittelen, kirjoitin liian abstraktisti. Tietenkin kaikkia kiinnostaa oikein kiinnostamalla, mutta ei täällä kukaan oleta että tarkkoja yksityiskohtia kukaan kertoo, tämä nyt on ihan itsestään selvää. Paranoidin puolelle menee, jos kuvittelet, että minä (tai kukaan) alkaisi tuntemattoman palstailijan henkilöllisyyttä selvittämään. En oikein tiedä, mitä tähän sanoa, muuta kuin että ei ole ihan normaalin kuuloista keskustelua tuo. Lisäksi, en tiedä keneksi minua kuvittelet, mutta en ole kirjoittanut kuin muutaman viestin enkä näin ollen varmastikaan voi olla vastuussa muiden kirjoituksista. Sinä kuvittelet, että tällä on sinua/kirjoittajaa vastaan yksi, minä tiedän, että molemmilla ”puolilla” on useita. Näin ollen näihin ihan asiallisiin ja yleisluontoisiin kysymyksiin ja ehdotuksiin ei kenenkään tarvitse vastata ”minulle” - täällä on useampi kysyjä ja avuntarjoaja, joiden viestit systemaattisesti ohitetaan. Niissä ei ole mitään yksityiskohtia pyydetty.

Hauska juttu, miten eri tavalla näemme tämän. Ajattelin juurikin, etten viitsi enää kirjoittaa provoiljalle, jottei ketju mene pilalle - nimittäin he, jotka tänne aitoja luurankokaappiensa ovia ovat raottaneet, ovat niitä, jotka eivät ansaitse sitä että tänne joku pakkomielteinen floodaa typerää juttuaan ja aiheuttaa muille ahdistusta kun eivät pysty auttamaan. Vaikka sinä osaisit tunnistaa trollin, täällä yllättävän moni on näemmä - luultavasti nimenomaan aran aiheen takia - langennut ilmiselvään vedätykseen. Samoin he, joilla itsetuhoisia aikeita oikeasti on, eivät ansaitse lukea tällaista hirvittävää vedätystä ja jäädä kuvitelmaan, että on tosiaan tilanteita, joissa esim. sosiaalityö ei auta. Minunhan ei tarvitse varmistua siitä, onko kyseessä provo, koska se on ihan ilmiselvää, eikä mitään ”todisteita” sen kummemmin tarvitse etsiä. Ihan riittää, kun lukee ketjun. Sillehän en mitään voi, jos joillekin on vaikeaa myöntää ajaneensa trollimiinaan, eikä siksi suostu näkemään päivänselvää asiaa.

Over and out. ✌️

Etköhän sinä nyt selvästi projisoi näitä sinun senttimenttejä meihin muihin? Olet selkeästi omaksunut omnipotentin roolin ja tämä paradoksaalisesti minimoi kredibiliteettiäsi. Ehkä muut eivät aina kykene visualisoimaan täydellistä totuutta, mutta sellaista se on kun ei puhuta omalla virallisella identtiteetillä. Sinulla ei ole valiideja selityksiä, miksi juuri sinun opiniooni on se ainoa ja oikea ja miksei noissa kommenteissa voisi olla myös ainakin partsiaalista totuutta mukana.

Aika hyvin kombinoit noi sanat lauseeseen, olematta puuta heinää.

Kiitos.

Mutta valitettavasti kuusi alapeukuttajaa ei ymmärtänyt tätä parodiaa.

Up

Olen hässinyt ladyboyta, ihan uteliaisuudesta, työmatkalla.

Olen ihan normi  naimisissa oleva perheen isä .

Nosto

Kirjoittelin lapsena sähköposteja aikuisen pedofiilin kanssa. Tutustuin netin varhaisilla keskustelupalstoilla ja luulin itseni ikäiseksi pojaksi. Lähetin hänelle kuviakin itsestäni, en onneksi kovin vähissä vaatteissa. Olin ruma ja nörttimäinen, ja tuntui kivalta että joku oli kiinnostunut. Lopulta tajusin että kuviossa on jotain mätää. Kysyin suoraa häneltä haluaako hän harrastaa seksiä kanssani (en itse halunnut). Mies innostui, kun luuli minun ehdottavan sitä ja vastasi mitä ja missä voisimme tehdä. Tämän jälkeen en enää vastannut hänelle sähköposteihin. Noin vuoden päästä hän lähetti minulle kotiosoitteeseeni kirjeen, jossa oli valokuva hänestä juomassa kaljaa Karhu-lippis päässä. En ollut antanut kotiosoitettani, mutta hän oli löytänyt sen jotenkin. Kirjeessä hän maanitteli edelleen minua tapaamiseen. En vastannut hänelle ikinä, eikä hän onneksi ilmestynyt myöskään kotiimme. En tietenkään voi tietää, onko hän käynyt siellä pyörimässä. Nykyisin olen 35v ja tulee kylmiä väreitä kun mietinkin asiaa, vaikka en tehnyt mitään väärää ja tajusin lopettaa ajoissa. Silti hävettää, miten päädyin tilanteeseen ja vaaransin myös pikkusisarukseni, jos mies olisi tullut kotiimme. Ymmärrän kokemukseni kautta varsin hyvin nettisaalistajien uhrien tilannetta – sekä sitä miten siihen päädytään, että sitä miksi siitä on niin vaikea puhua. Lapsi voi lähteä näennäisesti tosi mukaan noihin juttuihin ymmärtämättömyyttään ja huonon itsetunnon vuoksi. 

Ei luurangoista myöskään kirjoitella.

olen erikoisalan asiantuntija. suomessa meitä kourallinen.

totuus on kuitenkin se, että hyvinkoulutettu, hyvästä perheestä oleva pikkuinen neiti on tuomittu pahoinpitelystä. joskus oli ongelmia vihanhallinnassa.

nyt yritän elää lasikuutiossa ja peittää tunteet.

katsotaan kuinka kauan lasi kestää.

Se että voin oikeasti tosi huonosti. Kokoajan väsyttää, palelee, heikottaa, päänsärky. Joskus ihmiset sanovat, että olen väsyneen näköinen ja se hävettää tosi paljon. Tuskin tietävät kuitenkaan kuinka huono olo mulla oikeasti on jatkuvasti.

19-vuotiaana rahavaikeuksissa, väkivaltaisen prisuhteen päätyttyä, myin seksiä parille miehelle. En tiedä pääsenkö siit ikinä yli. Muistan kuinka ekan ”keikan” jälkeen romahdin kotona lattialle itkemään. Sattuu muistellla tuota aikaa. Onneksi en kuitenkaan sille tielle jäänyt. Nyt menee paremmin.

Tein abortin.

Ja olen katunut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kävi just niin kuin ennustin. Palasit kommentoimaan asian vierestä, et vastaa asiallisiin kysymyksiin.

Mitä sinulle saisi kommentoida? Olet ilmoittanut, ettei kukaan voi auttaa, et kaipaa neuvoja, päässä eikä ruumiissa ole vikaa. Mikään asiallinen ehdotus tilanteesi parantamiseksi ”ei käy” tai ignooraat. Eihän siinä sitten paljoa muuta jää, kuin vinkit hyvään lähtöön.

Lakkaa nyt jo kiusaamasta muita ihmisiä umpimielisellä jankkauksellasi. Saat ilmeisesti nautintoa siitä, että muut ihmiset kauhistuvat ”tilanteesi” takia. Suisidi on herkkä asia ja saa tuntemattomatkin ihmiset pohtimaan tilannettasi, sinä käytät härskisti toisten hyväntahtoisuutta hyväksesi, kun tiedät, että aihe on sellainen, joka väistämättä herättää tunteita ja ihmiset aktivoituvat toimimaan. Jokainen normaali ihminen yrittää estää toisen ihmisen itsensä vahingoittamisen, vaikka verkon yli. Etsi nyt hyvänen aika elämääsi joku muu sisältö kuin täällä itsesi **ppamisella provoilu.

Ja usko huviksesi, kukaan yksittäinen ihminen ei täällä sinua vainoa, kyllä täällä provon haistaa moni. Useimmat eivät viitsi enää kommentoida, kun totesivat sinulle puhumisen olevan huutoa tyhjässä huoneessa.

Tämä on jännä, että jos ihminen kertoo yunteistaan ja ajatuksistaan sellaisenaan, odottamatta kenenkään ratkaisevan niitä, niin jo hyökkää joku tuputtamaan ratkaisuja ja "apua" ja jos ne eivät "kelpaakaan" niin suuttuu ja alkaa hyökätä sitä kohtaan joka ei hänen apuaan halua vastaanottaa. Tämä on yksi syy, miksei moni puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi just niin kuin ennustin. Palasit kommentoimaan asian vierestä, et vastaa asiallisiin kysymyksiin.

Mitä sinulle saisi kommentoida? Olet ilmoittanut, ettei kukaan voi auttaa, et kaipaa neuvoja, päässä eikä ruumiissa ole vikaa. Mikään asiallinen ehdotus tilanteesi parantamiseksi ”ei käy” tai ignooraat. Eihän siinä sitten paljoa muuta jää, kuin vinkit hyvään lähtöön.

Lakkaa nyt jo kiusaamasta muita ihmisiä umpimielisellä jankkauksellasi. Saat ilmeisesti nautintoa siitä, että muut ihmiset kauhistuvat ”tilanteesi” takia. Suisidi on herkkä asia ja saa tuntemattomatkin ihmiset pohtimaan tilannettasi, sinä käytät härskisti toisten hyväntahtoisuutta hyväksesi, kun tiedät, että aihe on sellainen, joka väistämättä herättää tunteita ja ihmiset aktivoituvat toimimaan. Jokainen normaali ihminen yrittää estää toisen ihmisen itsensä vahingoittamisen, vaikka verkon yli. Etsi nyt hyvänen aika elämääsi joku muu sisältö kuin täällä itsesi **ppamisella provoilu.

Ja usko huviksesi, kukaan yksittäinen ihminen ei täällä sinua vainoa, kyllä täällä provon haistaa moni. Useimmat eivät viitsi enää kommentoida, kun totesivat sinulle puhumisen olevan huutoa tyhjässä huoneessa.

Tämä on jännä, että jos ihminen kertoo yunteistaan ja ajatuksistaan sellaisenaan, odottamatta kenenkään ratkaisevan niitä, niin jo hyökkää joku tuputtamaan ratkaisuja ja "apua" ja jos ne eivät "kelpaakaan" niin suuttuu ja alkaa hyökätä sitä kohtaan joka ei hänen apuaan halua vastaanottaa. Tämä on yksi syy, miksei moni puhu.

Usein riittäisi että joku vaan kuuntelisi tuomitsematta ja ilman että alkaisi etsimään ratkaisuja...