Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Surullista lukea. Toivoisin, että jokaisella olisi edes yksi ihminen, jolle on pystynyt vaikeista asioista puhumaan. Itse tajusin kommentteja lukiessani, että minulla ei ole mitään mistä en olisi jollekin puhunut. Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että ei puhu? Ei ole ketään, jolle puhua? Ei luota kehenkään riittävästi? Ei löydä sanoja?

Ei oikeastaan mitään sellaista mistä en voisi puhua kenenkään kanssa. Kuitenkin jotain sellaista josta voin puhua erittäin harvoille tai sitten se pitää tehdä anonyymisti netissä.

Kadun äitiyttä, ja mietin päivittäin vain matkalaukun pakkaamista ja lähtemistä jonnekin mahdollisimman kauas tästä elämästä.

No ei siitä voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tmä luursnkoketbu

hahahaahh, kuolen nauruun.

Tää on hyvä.

Tulee sota.

Ulosotossa 57000e on

Olin neitsyt kun rupesin seurustelemaan aviomieheni kanssa, ja hän on ainut jonka kanssa olen maannut. Väitin ja olen aina kaikille väittänyt olevani kokenut rakastajatar. En voi tunnustaa, että valehtelin.

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Miksi on "pakko"?

Väsähtänyt-Ä kirjoitti:

En pidä kauheasti toisen lapseni luonteesta. Hankala luonne joka löytää valittamista joka asiasta, on jääräpäinen äärimmäisyyksiin saakka ja lisäksi pitkävihainen. En jaksaisi moista parisuhdekumppanina päiväkään.

Kuulostaa ihan sisareltani

Vierailija kirjoitti:

Ulosotossa 57000e on

Sama täällä, summakin suurinpiirtein samaa luokkaa. Pari ystävääni tietää asian, mutta eivät määrää. Luulevat summan olevan paljon pienempi. Lapseni eivät tiedä ja vihaan sitä, etten pysty heitä auttamaan rahallisesti koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Surullista lukea. Toivoisin, että jokaisella olisi edes yksi ihminen, jolle on pystynyt vaikeista asioista puhumaan. Itse tajusin kommentteja lukiessani, että minulla ei ole mitään mistä en olisi jollekin puhunut. Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että ei puhu? Ei ole ketään, jolle puhua? Ei luota kehenkään riittävästi? Ei löydä sanoja?

Liian häpeällistä. Kommentoin edellisellä sivulla myyneeni itseäni 19-vuotiaana. Olen itse joskus harkinnut kertoa äidilleni (seksin myymisestä) mutta aina tulee sellainen olo lopulta, ettei halua tuottaa pettymystä. Muutenkin sen asian ääneensanominen, tuntuu vielä jotenkin niin todelliselta (mitä se onkin toki).

Vierailija kirjoitti:

Olin neitsyt kun rupesin seurustelemaan aviomieheni kanssa, ja hän on ainut jonka kanssa olen maannut. Väitin ja olen aina kaikille väittänyt olevani kokenut rakastajatar. En voi tunnustaa, että valehtelin.

Mielestäni nämä asiat eivät sulje toisiaan pois? Olethan pitkässä liitossa ollut luultavasti paljonkin sängyssä ja varmasti oppinut kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Olen "terf" eli tunnistan biologiset sukupuolet ja sen että mies ei muutu naiseksi, ikinä.

transsukupuolisille täytyy kuitenkin tarjota hoitoja jos he niitä tarvitsevat. Oleilen täällä palstalla.

Muuttuuko nainen sitten mielestäsi mieheksi? Ja miksi tämä on luuranko kaapissasi?

En minäkään usko, että transsukupuolisuus on mikään biologista peräisin oleva asia, vaan se on mentaalipuolen häiriö tai mitä nimeä tuosta nyt paremmin voisi käyttääkään. Transsukupuolisuutta on kuitenkin aina ollut olemassa, kaikissa ihmisyhteisöissä, sikäli se on luonnollinen ilmiö, jota ei tule pitää epänormaalina ja hoitoja tulee tarjota. 

Väsähtänyt-Ä kirjoitti:

En pidä kauheasti toisen lapseni luonteesta. Hankala luonne joka löytää valittamista joka asiasta, on jääräpäinen äärimmäisyyksiin saakka ja lisäksi pitkävihainen. En jaksaisi moista parisuhdekumppanina päiväkään.

Työpaikoilla tapaa silloin tällöin tällaisia ihmisiä. Yhteistä heille on, ettei heitä haluta kuunnella, vaikka olisivat oikeassa kritisoidessaan työpaikan outoja tapoja ja vaikka he olisivat keskimääräistä parempia työntekijöitä. Jääräpäisyys ja valittaminen vain lisääntyvät jokaisesta dissaamisesta.

"Hankala luonne" kehittyy varmasti jo varhain, jos lasta dissataan tai hän kokee muiden suhtautuvan häneen ylimielisesti.

Olen jo melkein kolmekymppinen, mutta silti seksuaalisesti täysin kokematon. En ole ikinä mennyt kenenkään kanssa halailua ja pusua pidemmälle. Syynä se, että olen kaappihomo ja en ole yhtään itseni kanssa sinut! Miten voisin tulla ulos kaapista, jos en itse edes hyväksy itseäni? Kukaan ei tästä tiedä, ystävät ja suku luulevat että olen niin urakeskeinen, etten "halua" parisuhdetta ja että harrastan satunnaisesti yhdenyönjuttuja. Sukuni on hyvin uskonnollinen ja välit menisi jos totuus tulisi ilmi. Olen aika varma, että tämän asian salailu on johtanut siihen, että masennuin niin rajusti. En myöskään tee niin paljon töitä kuin kaikki luulevat, sillä en ole täysin työkykyinen enää. Tuntuu että koko elämä mennyt pilalle tämän luurangon takia.

Mulla sama kuin jollain aiemmalla, että isoista "luurangoista" kuten läheisen alkoholismista kyllä olen pystynyt joillekin puhumaan. Ainoa salaisuus, jota en ole kertonut kenellekään on todella outo seksifetissini. Sen kertomisesta ei olisi myöskään mitään hyötyä, koska edes mitään sen tapaista ei olisi mahdollista toteuttaa. 

Minulla ei ole omia luurankoja kaapissa.

Mutta tiedän niin älyttömän useiden muiden ihmisisten tosi monista luurangoista niin paljon, että minun täytyy sosiaalisessa elämässäni enimmäkseen vaieta. Siis ei riitä että "varon sanojani", vaan minulla ei saa olla sanoja ollenkaan. Koska jos vahingossakin lipsauttaisin edes yhden väärän sanan, niin niitä muiden ihmisten luurankoja saattaisi alkaa paljastua muillekin. Ja kun niin vaarallisten ihmisten luurankoja paljastuu, niin he eivät joudu vaaraan - vaan minä joutuisin todella suureen vaaraan.

En saa tyydytystä mieheni kanssa, johtuen hänen pienestä peniksestä. Itse rakastan penetraatioseksiä ja haluan tuntea peniksen kunnolla sisälläni, mutta hänellä on valitettavasti hyvin pieni ja ohut. Haluaisin, että voisimme käyttää isompaa dildoa yhteiseesti, mutta miehen itsetunto ei tätä kestä, sen hän on tehnyt selväksi. Tämän vuoksi joudun esittämään nauttivani penetraatiosta hänen kanssaan. Hän on muuten taitava käsillä ja suullaan, mutta en voi sille mitään, että nautin suunnattomasti penetraatioseksistä. Sen vuoksi minulla on isompi dildo piilossa ja käytän sitä häneltä salaa.  Pelkään vain mitä tapahtuu, jos hän sen joskus löytää :/

Haluaisin 60+ vuotiaan miehen. Eli hopeaketun. Eikä tarvitse olla mikään himourheilija, ihan tavallinen käy, kunhan olis mukava ja reilu ihminen. Mutta ei niitä helposti löydy. Olin yhdelle rakastajatar vähän aikaa. En kadu, koska tuntui että sain olla juuri oikeanlaisen miehen kanssa, ihan siksi kun hän oli vanhempi. Ja taitava ;)