Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Paripäiväää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole edes paha verrattuna moniin muihin luurankoihin täällä, mutta mulla on ovulaation aikana toistuva "ongelma" josta ei tiedä kukaan.

Olen onnellisesti naimisissa, 2 lasta, toinen vielä taapero, ja seksiä riittää ja haluja miestäni kohtaan. Mutta ovulaatio tekee mut aivan hulluksi, muutun ihan sekopäiseksi, mikään määrä seksiä ei riitä, vapisen halusta melkein viikon ajan aamusta iltaan ja haaveilen - normaalista poiketen - vieraista miehistä ja katson interracial - pornoa öisin. Siis fantasioin nimenomaan mustista miehistä. Joudun suunnittelemaan menoni niin, ettei ovulaation aikaan tule mitään baarireissuja kaveriporukalla jne. koska kelpuuttaisin sänkyyn puliukoista lähtien varmaan kenet tahansa.

En ole pettänyt koskaan miestäni enkä aio pettää, mutta hän ei tiedä kuinka sekaisin oikeasti menen kierron puolivälissä. Tämä "vaiva" tuntuu vain voimistuneen iän myötä. Toisaalta on jännä tunne kuinka hormonit jyllää ja kroppa haluaa ja haluaa ja haluaa.[/quote

Höpöhöpö,ovulaatio ei kestä kellään viikkoa.

Jos kestää,sinulla on hormonihäiriö eli nähtävästi esivaihdevuodet.

Nähtävästi et käytä ehkäisyä koska ovuloit.

Ota e-pillerit käyttöön,kauhea salaisuutesi on sitten historiaa.

Oletko oikeasti noin tietämätön vai trollaatko vain? Tiesitkö että yhdynnän ajoittaminen kolme päivää ennen ovulaatiota ovulaatiopäivään asti ja siitä vielä kolme päivää eteenpäin on optimaalinen tahti hedelmöittymistä ajatellen. Kyllä tosiaankin sen koko ovulaatioviikon kroppa huutaa halua raskautua.

Hormonaalista ehkäisyä en edes harkitse, enhän ole sanonut tämän "vaivan" olevan mitään kärsimystä ;) Olen 27v. eli tuskin vielä vaihdevuodetkaan kolkuttelee ☺️

Sinua taitaa nyt jokin asia harmittaa tässä, onko omat halut jo historiaa vai oletko kroonisessa puutteessa, jolle ei näy helpotusta?

- se ovulaatiohullu

Annoin lapseni adoptioon kun olin nuori. Opiskelin tuolloin Ruotsissa ja onnistuin salaamaan asian kaikilta läheisiltäni.

Minulla on loppuelämäni sukupuolitauti. En ole deittaillut tämän takia vuosiin ja aina kun ihmiset kyselevät, miksi olen sinkkuna enkä deittaile tms. joudun valehtelemaan, että en halua parisuhdetta. Oikeasti haluaisin löytää oman rakkaan, mutta häpeän tautia liikaa ja pelkään ettei minua kukaan hyväksyisi.

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

Olen entinen srippari ja toipuva alkoholisti. No joo mieheni tietää näistä. Mutta ei kukaan muu.

Sairastan satunnaista bulimiaa

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

go man go kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

  Kirjoitit viestin viime viikon tiistaina ja nyt on jo maanantai. Olet elossa. Mikä on saanut sinut pitkittämään viikon?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on loppuelämäni sukupuolitauti. En ole deittaillut tämän takia vuosiin ja aina kun ihmiset kyselevät, miksi olen sinkkuna enkä deittaile tms. joudun valehtelemaan, että en halua parisuhdetta. Oikeasti haluaisin löytää oman rakkaan, mutta häpeän tautia liikaa ja pelkään ettei minua kukaan hyväksyisi.

Kyllä værmasti hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

go man go kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

  Kirjoitit viestin viime viikon tiistaina ja nyt on jo maanantai. Olet elossa. Mikä on saanut sinut pitkittämään viikon?

Jos olisit lukenut ne viestit, jotka ovat ketjussa omasi kanssa, tietäisit vastauksen.

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

Tietenkään ”et lue”, koska joutuisit selittelemään provoilusi kannalta kiusallisia kysymyksiä ja paljastuisit. Ihan sattumalta huomasit täällä tuon lainaamasi viestin, vaikka et mitään täältä enää lue.

go man go kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

Höpö höpö. Sinä kirjoittelet sen vuoksi, että sinusta on kiva v****illa heikolla olevalle. Kaivelepa sisuksiasi ja katso, löydätkö sinä sieltä hitusen inhimillisyyttä vai onko anonyyminä louskuttamisen mahdollisuus vienyt sinulta viimeisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

Tietenkään ”et lue”, koska joutuisit selittelemään provoilusi kannalta kiusallisia kysymyksiä ja paljastuisit. Ihan sattumalta huomasit täällä tuon lainaamasi viestin, vaikka et mitään täältä enää lue.

Kerropa nyt rehellisesti, mitä sinä saat irti siitä, että seuraat perässäni ja huudat provoa jokaisen viestini jälkeen. Mistä se tyydytys ja motivaatio tulee?

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

go man go kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

  Kirjoitit viestin viime viikon tiistaina ja nyt on jo maanantai. Olet elossa. Mikä on saanut sinut pitkittämään viikon?

Jos olisit lukenut ne viestit, jotka ovat ketjussa omasi kanssa, tietäisit vastauksen.

Täh? Miten ne minun vastauksiini liittyy? Ai sitäkö ettei tuo itsemurhakandidaatti ole tosissaan?  Itse ajattelin, etten ryhdy lässyttämään hänen pyrkimyksiään vastaan vaan peesaan minkä ennätän.

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

Tietenkään ”et lue”, koska joutuisit selittelemään provoilusi kannalta kiusallisia kysymyksiä ja paljastuisit. Ihan sattumalta huomasit täällä tuon lainaamasi viestin, vaikka et mitään täältä enää lue.

Kerropa nyt rehellisesti, mitä sinä saat irti siitä, että seuraat perässäni ja huudat provoa jokaisen viestini jälkeen. Mistä se tyydytys ja motivaatio tulee?

En ole jokaisen viestisi jälkeen huudellut yhtään mitään. Kirjoitin tuon ylläolevan, koska olet provoilija. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka ovat juttuusi langenneet, ja yrittävät hyväsydämisinä auttaa ja pohtivat ratkaisua ongelmaasi. Sinähän se tässä saat tyydytystä siitä, että saat hyppyyttää itsellesi tuntemattomia ihmisiä mahdottoman edessä. Sinulle kiusalliset viestit ohitat sopivasti.

Kerropa sinä ihan rehellisesti, miksei sosiaalityö voi sinua auttaa?

Muuan vain kirjoitti:

go man go kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Hyvää matkaa kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

  Ketään ei poisteta kotoaan väkisin.  Suomessa pakkohoitoon vieminen on erittäin monimutkainen ja aikaa viepä prosessi. Että sen puoleen saat olla kämpässäsi pitkästyttävän pitkään.  Niin,  ellet tee kodissasi jotain, joka kiinnittää viranomaisten huomion.  Etkä silti ennätä tekemään itsaria. Niinhän se on.  Niinpä niin. Entäpä  tuo itsemurha, noin yleensä... mitä mieltä olet siitä nyt? Laitoin aiemmin  sinulle aivan asiallisen viestin miten se kannattaa tehdä ja mitä tehdä ennen sitä. Ylläpito poisti sen kai liian rankkana. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tosiaan on kauan miettinyt itsensä lopettamista, hänelle pitää se sallia. Ja jos kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut on jo harkittu, siitä vaan. Mutta tee se niin, ettei muut joudu siivoamaan mätänevää ruumiisi esim.asunnostasi.   

   

En puhunut mitään pakkohoidosta, vaan kotoani poistamisesta. Sitten, kun olen kirjaimellisesti kadulla, ei ole jäljellä enää mitään. En minä sinun neuvojasi tarvitse.

  Jaa,, nyt ymmärrän. Yritin vain nopeuttaa prosessia. Kun olet kirjaimellisesti kadulla =sinulla ei ole silloin tod.näk rahaa kemialliseen suicidiin vaan se on tehtävä mekaanisesti.  Ja kuitenkin, kun sinut ajetaan kadulle, siivoa kämppäsi. Seuraavan asukkaan ei tarvitse viedä jätteitäsi pois. Pitäähän joku roti olla kun kuoloon astutaan. 

Höpö höpö. Sinä kirjoittelet sen vuoksi, että sinusta on kiva v****illa heikolla olevalle. Kaivelepa sisuksiasi ja katso, löydätkö sinä sieltä hitusen inhimillisyyttä vai onko anonyyminä louskuttamisen mahdollisuus vienyt sinulta viimeisenkin.

No nono, mitä helskuttia! Sekoitetaanko minut johonkin toiseen itsemurhaa tuumiskelevalle vastajalle. Minä itse olen vain kehottanut häntä siivoamaan huushollinsa ennen "lähtöä" ettei jää muille jälkeenjääville siivoushommaa.  Ja , että kannattaa tuo lopullinen ratkaisu tehdä vaikka metsässä ja jättää selkeä kirje jälkeen. Niinhän minä itsekin aion tehdä, kuhan maanpinta jäätyy. Ei kai tämä nyt niin monimutkaista ole, phoh.  "kiva vittuilla?"  Vittuilla kun toinen ja kohta minä itse teemme itsarin. Kai se nyt sentään on sallittua?

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

Tietenkään ”et lue”, koska joutuisit selittelemään provoilusi kannalta kiusallisia kysymyksiä ja paljastuisit. Ihan sattumalta huomasit täällä tuon lainaamasi viestin, vaikka et mitään täältä enää lue.

Kerropa nyt rehellisesti, mitä sinä saat irti siitä, että seuraat perässäni ja huudat provoa jokaisen viestini jälkeen. Mistä se tyydytys ja motivaatio tulee?

En ole jokaisen viestisi jälkeen huudellut yhtään mitään. Kirjoitin tuon ylläolevan, koska olet provoilija. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka ovat juttuusi langenneet, ja yrittävät hyväsydämisinä auttaa ja pohtivat ratkaisua ongelmaasi. Sinähän se tässä saat tyydytystä siitä, että saat hyppyyttää itsellesi tuntemattomia ihmisiä mahdottoman edessä. Sinulle kiusalliset viestit ohitat sopivasti.

Kerropa sinä ihan rehellisesti, miksei sosiaalityö voi sinua auttaa?

Miksi joku haluaisi julkisesti kertoa kaikki asiansa, jos tilanne on sellainen että sen voi tunnistaa? Ei se välttämättä ole provoilun merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

  Ymmärrän sinua. Milloin olet ajatellut lopettaa itsesi vai oletko vielä elossa? Ei kukaan halua tappaa itseään mutta joskus tilanteet käyvät niin ylivoimaiksi, ettei muuta ulopääsyä ole. Kirjoita tälle palstalle, jos ole vielä elossa. Kirjoitin sinulle aiemmin jo samantyyppisen viestin mutta se poistettiin. Halusin olla vain rehellinen sinulle, enkä antaa perusteettomia toiveita tai neuvoja. 

Olen elossa, kuten näkyy. En ole lukenut näitä juttuja moneen päivään, enkä luekaan viimeisiä kymmentä sivua, koska kommenteissa alkoi olla liikaa päällekäyvyyttä, vahingoniloa, ilkeyttä ja silkkaa sadismia.

Odottelen sitä, että minut poistetaan kotoani väkisin. Olen jo odotellut sitä kuukausikaupalla, ja hämmästyttää, että olen vielä tässä. Ei byrokratia aina toimi niin nopeasti kuin voisi luulla. Näin taas viime yönä unta siitä, että ajoin tutuilla kaduilla ilman huolia. Saisinpa ne ajat takaisin.

Tietenkään ”et lue”, koska joutuisit selittelemään provoilusi kannalta kiusallisia kysymyksiä ja paljastuisit. Ihan sattumalta huomasit täällä tuon lainaamasi viestin, vaikka et mitään täältä enää lue.

Kerropa nyt rehellisesti, mitä sinä saat irti siitä, että seuraat perässäni ja huudat provoa jokaisen viestini jälkeen. Mistä se tyydytys ja motivaatio tulee?

En ole jokaisen viestisi jälkeen huudellut yhtään mitään. Kirjoitin tuon ylläolevan, koska olet provoilija. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka ovat juttuusi langenneet, ja yrittävät hyväsydämisinä auttaa ja pohtivat ratkaisua ongelmaasi. Sinähän se tässä saat tyydytystä siitä, että saat hyppyyttää itsellesi tuntemattomia ihmisiä mahdottoman edessä. Sinulle kiusalliset viestit ohitat sopivasti.

Kerropa sinä ihan rehellisesti, miksei sosiaalityö voi sinua auttaa?

Miksi joku haluaisi julkisesti kertoa kaikki asiansa, jos tilanne on sellainen että sen voi tunnistaa? Ei se välttämättä ole provoilun merkki.

En ole pyytänyt kertomaan kaikkia asioitaan julkisesti. Henkilö on kertonut ihan riittävästi ongelmistaan, sekä siitä, miksei se ja tämä taho voi auttaa, mutta jättää vastaamatta sellaisiin kysymyksiin, joihin ei ole tarinaan sopivaa vastausta, koska homma on satua. Hänestä on vain jostain syystä mukava saada massat pohtimaan ”ongelmaansa”.

Olen uskoutunut kavereilleni seksikokemuksistani tiettyjen henkilöiden kanssa. Todellisuudessa kaikki juttuni ovat keksittyjä. Olen nainen.