Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Yksinäinen olen minäkin, olen jättänyt pikkuhiljaa yhteydenotot ns. ystäviini, sillä se vastavuoroisuus puuttuu. Eipä ole kaivanneet. En ollut vielä naimisissa, kun petin miestäni etelässä, olin siellä naisporukalla reissussa. Nämä naisetkaan sitä eivät tiedä.

Mieheni kanssa ei ole ollut seksiä viimeiseen neljään vuoteen. Tässäpä akuuteimmat.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa alkoholistin kanssa joka on myös pahoinpidellyt minut.

Hävettää, yksi ainoa ystävä tietää ongelmistani. Minut kasvatettiin itsenäiseksi, vahvaksi naiseksi eikä tälläiseksi kynnysmatoksi.

Sama. Olen pahoillani meidän moelmpien puolesta. Myös mut kasvatettiin juurikin noin, mutta miten ihmeessä me ollaan tässä tilanteessa?? Ei sitä voi käsittää. Ollaan oltu käräjilläkin asiasta, sen verran löyty multa munaa, että sen vaadin. Paljompa siitäkin oli hyötyä. Tosin nyt ukko on taas putkessa ties missä ja laitoin avioerohakemuksen vireille.

Vierailija kirjoitti:

Tulen varakkaasta perheestä, jossa kaikki lapset opiskelemme jotain ns. arvostettua alaa, lääkis jne. Olen eräässä harrastuksessani korkealla tasolla ja tuttavapiirini on laaja, sekä mielenkiintoinen. Olen sosiaalisesti taitava, fiksu ja kaunis. Kultalusikka törröttää perseestä.

Tosielämässä olen masentunut ja sisältä tyhjä. En kykene opiskelemaan tai tekemään töitä. Viimeiseen vuoteen en ole saanut yhtäkään kurssia läpi. En voi puhua siitä kenellekään. Perheessäni ei epäonnistuta, eikä tuttavapiirissäni ole yhtään oikeaa ystävää. Olen hyvin yksinäinen. Minulla on syömishäiriö. En saa vanhemmiltani rahaa, toisin kuin yleisesti luullaan. Sillä rahalla olisi raskas hinta, olisin täysin heidän talutusnuorassaan. Rangaistuksena minut on eristetty perheestä, tilanne on hyvin erikoinen. Näyttelen koko ajan, kuin minulla olisi rahaa: jos käyn kahveilla, olen seuraavan päivän syömättä. En päästä ketään katsomaan missä oikeasti asun. Ostan vaatteeni seksíviesteistä saaduilla rahoilla. Välillä saan outoja pelkotiloja.

En pidä oikeasta itsestäni, enkä tiedä miksi kukaan pitäisi.

Kun näitä satuja väsää, kannattaa yrittää eläytyä tyylilajiin. Koulutettu ja sivistynyt ihminen kuvaa, että kultalusikka törröttää perseestä.

Huomattavan selvää, että viesteistä suurin osa saman tyypin kirjoittamia. Yllättäen täällä avautuu naiset seksin myynnistä ...😂

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriö. Osa ystävistäluulee, että olen vaan työnarkomaani.

Mulla sama, et paniikkihäiriö. Panikoin aina kaupassa, ihmisvilinässä, en tiedä miksi... Olen kyllä muuten ihan sosiaalinen ja tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta rajoittaa elämää jonkin verran tämä. Yritän vältellä tilanteita joissa joku kaveri voisi huomata asian jostain :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukous Liikuttaa Jumalaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Älä tee sitä - pyydä rukousapua, se auttaa ihan varmasti.

Jätä rukouspyyntöjä vaikka näihin:

Näihin voi jättää anonyymisti rukouspyynnöt Radiodeihin, tässä tuhannet radiokuuntelijat rukoilevat rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.radiodei.fi/ystavat/rukoile/rukouspyynto/

Tässä voit jättää vaikka joka kirkkoon saman rukouspyynnön erikseen:

https://tampereenseurakunnat.fi/tutki_uskoa/rukous/jata_rukous

Tässä rukouspyynnöt luetaan televisiossa ja tuhannet ihmiset rukoilevat näiden rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.tv7.fi/suorat-rukousohjelmat/

On sinulta kilttiä ajatella, että tuosta olisi minulle apua, mutta minä olen uskonnoton.

Et siis ole koskaan rukoillut tai pyytänyt rukousapua? Kokeile - ei siinä mitään ainakaan menetä, päinvastoin.

Itse olen mm. parantunut toisten rukouksien avulla kahdesta parantumattomasta sairaudesta yhdessä yössä, joten kyllä Jeesus kuulee ja auttaa kaikkia, jotka Häneltä apua pyytävät.

Kiitos ajatuksesta ja varmasti melko vilpittömästä halustasi olla avuksi. Minä kuitenkin olen oikeasti uskonnoton.

Tästedes muuten kirjoittelen nimimerkillä Muuan vain, jotta erotun muista samoihin kommentteihin vastailevista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukous Liikuttaa Jumalaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Älä tee sitä - pyydä rukousapua, se auttaa ihan varmasti.

Jätä rukouspyyntöjä vaikka näihin:

Näihin voi jättää anonyymisti rukouspyynnöt Radiodeihin, tässä tuhannet radiokuuntelijat rukoilevat rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.radiodei.fi/ystavat/rukoile/rukouspyynto/

Tässä voit jättää vaikka joka kirkkoon saman rukouspyynnön erikseen:

https://tampereenseurakunnat.fi/tutki_uskoa/rukous/jata_rukous

Tässä rukouspyynnöt luetaan televisiossa ja tuhannet ihmiset rukoilevat näiden rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.tv7.fi/suorat-rukousohjelmat/

On sinulta kilttiä ajatella, että tuosta olisi minulle apua, mutta minä olen uskonnoton.

Et siis ole koskaan rukoillut tai pyytänyt rukousapua? Kokeile - ei siinä mitään ainakaan menetä, päinvastoin.

Itse olen mm. parantunut toisten rukouksien avulla kahdesta parantumattomasta sairaudesta yhdessä yössä, joten kyllä Jeesus kuulee ja auttaa kaikkia, jotka Häneltä apua pyytävät.

Itse olen tapauskovainen enkä käy kirkossa aina edes jouluna. Elämässä on kuitenkin tullut vastaan niin pahoja tilanteita, että olen rukoillut. Niissä tilanteissa asiat on ratkenneet yllättävillä tavoilla ja pakko on uskoa rukouksenkin voimaan.

Olen lapsena juonut rikkinäisen kompassin sisällä olevaa nestettä, kun luulin siellä olevan vettä. En kehdannut sanoa vanhemmille asiasta, kun paljastui ettei sitä olisi saanut maistaa. Luulin lapsena monta vuotta, että sen takia minulle on tullut jokin aivovaurio.

Mulla ei ole mitään niin isoja luurankoja, ettei niistä voisi puhua. On joitain asioita, joista olen puhunut vain erittäin harvoille ja valituille, mutta en millään keksi mikä olisi asia, josta en lainkaan voisi puhua. Jos sellainen on, niin sitten olen unohtanut sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän nuoruuden levotonta seksielämää ja sekoiluja. Toisaalta eipä tarvitse nyt keski-ikäisenä kaivata mitään seikkailuja. Mutta en ikinä aio kertoa kenellekään.

Sama juttu. En myöskään kerro useista aborteistani koskaan kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsena juonut rikkinäisen kompassin sisällä olevaa nestettä, kun luulin siellä olevan vettä. En kehdannut sanoa vanhemmille asiasta, kun paljastui ettei sitä olisi saanut maistaa. Luulin lapsena monta vuotta, että sen takia minulle on tullut jokin aivovaurio.

Ja aikuisena huomasit, että tuli.

Huuih mikä järkyttävän uskottava stoori.

Mahdollisesti tuli, koska olen mielenterveysongelmista kärsivä insinööri. Enemmän epäilen kyllä ongelmien pääsyyksi kotiväen sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukous Liikuttaa Jumalaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Älä tee sitä - pyydä rukousapua, se auttaa ihan varmasti.

Jätä rukouspyyntöjä vaikka näihin:

Näihin voi jättää anonyymisti rukouspyynnöt Radiodeihin, tässä tuhannet radiokuuntelijat rukoilevat rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.radiodei.fi/ystavat/rukoile/rukouspyynto/

Tässä voit jättää vaikka joka kirkkoon saman rukouspyynnön erikseen:

https://tampereenseurakunnat.fi/tutki_uskoa/rukous/jata_rukous

Tässä rukouspyynnöt luetaan televisiossa ja tuhannet ihmiset rukoilevat näiden rukouspyyntöjen puolesta:

https://www.tv7.fi/suorat-rukousohjelmat/

On sinulta kilttiä ajatella, että tuosta olisi minulle apua, mutta minä olen uskonnoton.

Et siis ole koskaan rukoillut tai pyytänyt rukousapua? Kokeile - ei siinä mitään ainakaan menetä, päinvastoin.

Itse olen mm. parantunut toisten rukouksien avulla kahdesta parantumattomasta sairaudesta yhdessä yössä, joten kyllä Jeesus kuulee ja auttaa kaikkia, jotka Häneltä apua pyytävät.

jatkan vielä...sairauteni olivat peräpukamat ja genitaaliherpes

siis ihmiset rukoilivat sinun paukamien täyttämää persaustasi?

Olen ns. kympintyttö, päässyt suoraan opiskelemaan haluamaani alaa, naimisissa ja minulla ei ole mielenterveysongelmia, kuten hyvin monella tutullani. Minua kalvaa kuitenkin jatkuva huonommuuden tunne ja kokemus siitä, että kaikki ihmiset - lukuunottamatta perhettäni ja miestäni - pitävät minua outona, ärsyttävänä tai jostain syystä inhoavat minua. En tiedä mistä tämä tunne johtuu, mutta se on aina jossain takaraivossa kummittelemassa enkä tunnu koskaan pääseväni siitä eroon. Osittain tämä tunne limittyy myös voimakkaaseen kokemukseen kokonaisvaltaisesta ulkopuolisuudesta. En ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään tai samaistuvani mihinkään porukkaan ja joskus tämä surettaa minua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä satuja väsää, kannattaa yrittää eläytyä tyylilajiin. Koulutettu ja sivistynyt ihminen kuvaa, että kultalusikka törröttää perseestä.

Huomattavan selvää, että viesteistä suurin osa saman tyypin kirjoittamia. Yllättäen täällä avautuu naiset seksin myynnistä ...😂

Seksiviestit ovat suhteellisen matalan kynnyksen juttu. Sitä ei tehdä omalla nimellä eikä naamalla, eikä etenkään omalla ruumiillaan. Moraalisesti helpompi huijata itselleen asian olevan ok, kuin vaikka omaa ruumistaan myydessä. En ole kirjoittanut tänne muita "satuja", enkä toki tiedä mitkä tarinat ovat aitoja.

Koulutettu ja sivistynyt ihminenkö puhuu aina lausuen runoja? Minäpäs olen villi ja salaa saatan sanoa kiellettyjä hurjia sanoja, kuten perse. Älä kerro kellekään. Se voi olla sitten toinen luuranko.

Mitä tarkoitat sivistyksellä? Sitä että on käynyt tietyn koulun, syntynyt tietynlaiseen (varakkaaseen) perheeseen?

Aika paljon olen törmännyt sivistyneeseen ja sivistymättömään käytökseen hyvin monenlaisen taustan kanssa olevilta ihmisiltä. Itse sanalla tarkoitan empatiaa, sosiaalista silmää ja tarvittavaa määrää yleissivistystä.

Täytyy sanoa että itse en nostaisi koulutettua ja sivistynyttä minkäänlaiselle jakkaralle. Tasapainoinen, viisas, rehellinen ja vilpitön ihminen saa kaiken arvostukseni. Harvinainen helmi.

Mulla on rikosrekisteri, josta ei tiedä kuin asianomistaja ja viranomainen. Sukulaiset ja perhe ei tiedä mitään.

Tästä ketjusta huomaa, että yksinäisyys taitaa olla universaalimpi ilmiö. Mitä henkilökohtaisempaa, sitä universaalimpaa se yleensä on.

Eli, tästä voi päätellä että suurin osa ihmisistä on todellisuudessa aika yksinäisiä, vaikka kulissien mukaan ystävää riittäisikin, mutta ne on vain niitä kavereita ja "somekavereita" ei mitään todellisia ystäviä. Kotona ollaan yksinäisiä, vaikka muu maailma luulee että sinulla on upea ystäviä täynnä oleva elämä.

Tämä inspiroi jopa lähestymään ihmisiä, koska kauniit ja komeatkin ihmiset ovat todellisuudessa aika yksinäisiä ja moni heistä toivoo että saisi jonkun todellisen kumppanin.

Äärimmäisen huono itsetunto vartalostani ja ulkonäöstäni. Vartalo on todella huonon mallinen kaikin osin vaikka olin laihakin.  Nyt kun olen lihonut se on vielä huonompi. Ikinä ei ole mitkään vaatteet nätisti istuneet jne. Huono itsetunto on pilannut koko elämäni. Hyvä vartalo olisi taannut hyvän itsetunnon ja paremman menestymisen elämässä. Kuulostan pinnalliselta, jota en kuitenkaan ole vaan tämä on vain karu totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Tulen varakkaasta perheestä, jossa kaikki lapset opiskelemme jotain ns. arvostettua alaa, lääkis jne. Olen eräässä harrastuksessani korkealla tasolla ja tuttavapiirini on laaja, sekä mielenkiintoinen. Olen sosiaalisesti taitava, fiksu ja kaunis. Kultalusikka törröttää perseestä.

Tosielämässä olen masentunut ja sisältä tyhjä. En kykene opiskelemaan tai tekemään töitä. Viimeiseen vuoteen en ole saanut yhtäkään kurssia läpi. En voi puhua siitä kenellekään. Perheessäni ei epäonnistuta, eikä tuttavapiirissäni ole yhtään oikeaa ystävää. Olen hyvin yksinäinen. Minulla on syömishäiriö. En saa vanhemmiltani rahaa, toisin kuin yleisesti luullaan. Sillä rahalla olisi raskas hinta, olisin täysin heidän talutusnuorassaan. Rangaistuksena minut on eristetty perheestä, tilanne on hyvin erikoinen. Näyttelen koko ajan, kuin minulla olisi rahaa: jos käyn kahveilla, olen seuraavan päivän syömättä. En päästä ketään katsomaan missä oikeasti asun. Ostan vaatteeni seksíviesteistä saaduilla rahoilla. Välillä saan outoja pelkotiloja.

En pidä oikeasta itsestäni, enkä tiedä miksi kukaan pitäisi.

Jostain syystä tämä viesti lohdutti minua. Olen aina hävennyt itseäni ja verrannut kultalusikkaihmisiin, joille kamppailu on tuntunut olevan vierasta ja unelmat otettavissa. Olen tosi köyhästä perheestä ja vanhempiani ei vaan kiinnostanut, eli olen muuttanut ja tehnyt kaiken yksin ilman minkäänlaista tukea. Jokainen selvitköön omillaan.

Olen tehnyt hyvin samanlaisia juttuja kuin sinä. Olen sairastanut syömishäiriötä, onneksi en enää. Opiskellessa rahatilanne oli huono, jos menin kavereiden kanssa ulos, esitin normaalia ja saatoin tarjota muillekin. Sitten olin monta päivää syömättä, koska ei ollut rahaa ja kätevästi myös laihtui. Olen myös ostanut ihmisille lahjoja ja kärsinyt sen takia nälästä, olen siis huijannut elintasoani kuuluakseni joukkoon. Hoidin kyllä opiskelut, mutta elämä oli yksi suuri ja raskas teatteri. En ole voinut puhua asiasta kenellekään.

Nyt olen valmistunut ja töissä, mutta vain osa-aikaisessa. Vakkarityössä olevat työkaverir tekevät juttuja ja minä jatkan yhden hengen teatteria. Esitän että kuulun porukkaan ja pärjään, vaikka oikeasti minulla ei ole varaa mennä silmälasikehysshoppailuille tai ravintoloihin.

Koen etten ole arvokas. Minulla ole paikkakunnalla kavereita, kärsin yksinäisyydestä ja asun vuokralla kaupungin kämpässä. Ainoa keino olla kontaktissa muihin ja ystävystyä, edes pinnallisesti, on vetää keskiluokkaista teatteria ja sitten kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?

Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.

Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.

Kieltämättä uteliaisuus herää... Mikä voi olla niin kokonaisvaltaisen kamalaa että itsemurha on ainoa ratkaisu? Vakava parantumaton sairaus tiettyyn pisteeseen edettyään? Tän voin ymmärtää. Muuten ei kyllä riitä mielikuvitus. Jos on tehnyt jotain muiden silmissä erittäin paheksuttavaa, sitä pääsee pakoon muuttamalla uudelle paikkakunnalle ja hankkimalla uusia ihmisiä ympärilleen. Toisaalta voi sitten olla ettei itse kestä elää itsensä kanssa jos on tehnyt jotain peruuttamatonta mitä ei itse voi antaa itselleen anteeksi. Vai voisiko jokin erittäin traumaattinen tapahtuma olla syynä? Tuskin, kun terapioiden avulla sellaisia asioita voi käsitellä.

Kertoisin, mutta en viitsi katsella enää sitä vääntöä, mikä siitä väistämättä seuraa. Kun kerran asiantuntijat ovat sanoneet minulle, että tilanteeni on poikkeuksellinen umpikuja, ei minulle kannata luetella sitä, mitä viranomaisten standarditoimintaohjeissa kerrotaan.

En ole aiheuttanut harmia muille kuin itselleni eikä terveydentilassanikaan ole vikaa; en ole edes masentunut, vaan yksinkertaisesti ylitsepääsemättömien tosiseikkojen edessä. Odottelen katastrofien jonon viimeistä tapahtumaa, minkä jälkeen ihmisarvoinen elämä on mennyttä. Jotkut haluavat rypeä vaikka loppuikänsä ihmisyyden pohjamudissa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti nähdäkseen, osuuko se lottovoitto kohdalle, mutta minusta ei siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä satuja väsää, kannattaa yrittää eläytyä tyylilajiin. Koulutettu ja sivistynyt ihminen kuvaa, että kultalusikka törröttää perseestä.

Huomattavan selvää, että viesteistä suurin osa saman tyypin kirjoittamia. Yllättäen täällä avautuu naiset seksin myynnistä ...😂

Seksiviestit ovat suhteellisen matalan kynnyksen juttu. Sitä ei tehdä omalla nimellä eikä naamalla, eikä etenkään omalla ruumiillaan. Moraalisesti helpompi huijata itselleen asian olevan ok, kuin vaikka omaa ruumistaan myydessä. En ole kirjoittanut tänne muita "satuja", enkä toki tiedä mitkä tarinat ovat aitoja.

Koulutettu ja sivistynyt ihminenkö puhuu aina lausuen runoja? Minäpäs olen villi ja salaa saatan sanoa kiellettyjä hurjia sanoja, kuten perse. Älä kerro kellekään. Se voi olla sitten toinen luuranko.

Mitä tarkoitat sivistyksellä? Sitä että on käynyt tietyn koulun, syntynyt tietynlaiseen (varakkaaseen) perheeseen?

Aika paljon olen törmännyt sivistyneeseen ja sivistymättömään käytökseen hyvin monenlaisen taustan kanssa olevilta ihmisiltä. Itse sanalla tarkoitan empatiaa, sosiaalista silmää ja tarvittavaa määrää yleissivistystä.

Täytyy sanoa että itse en nostaisi koulutettua ja sivistynyttä minkäänlaiselle jakkaralle. Tasapainoinen, viisas, rehellinen ja vilpitön ihminen saa kaiken arvostukseni. Harvinainen helmi.

Sun trolli aina pakko jatkaa, kun jäät kiinni selittelyäsi. Kouluttamattoman ihmisen tekstiä. Mikä on mm. sosiaalinen silmä?

Ole nyt sitten se harvinainen helmi, mutta kielenkäyttösi paljastaa heti, että et ole koulutettu.

Pelkäsin lapsena isäni haluavan tehdä minulle jotain pahaa. Mitään ei koskaan siis tehnyt, mutta pelkäsin jostain syystä sitä koko lapsuuteni. Jokin hänen maneereissaan kai, ehkä uutiset ja tv-sarjat joissa kerrottiin sellaisista asioista tai sitten vain itselläni oli negatiivisessa mielessä liian voimakas mielikuvitus... En koskaan ole kertonut kenellekään enkä todellakaan tiedä mistä tämä pelko johtui. Häpeän asiaa. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja tulen ihan hyvin toimeen isän kanssa, mutta joskus harvoin vieläkin nuo pelot muistuvat mieleen enkä halua olla hänen kanssaan vain kahden.