Lue keskustelun säännöt.
Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.
11.06.2019 |
Minä aloitan:
Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.
Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.
Kommentit (796)
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.
Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.
Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?
Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.
Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.
Kieltämättä uteliaisuus herää... Mikä voi olla niin kokonaisvaltaisen kamalaa että itsemurha on ainoa ratkaisu? Vakava parantumaton sairaus tiettyyn pisteeseen edettyään? Tän voin ymmärtää. Muuten ei kyllä riitä mielikuvitus. Jos on tehnyt jotain muiden silmissä erittäin paheksuttavaa, sitä pääsee pakoon muuttamalla uudelle paikkakunnalle ja hankkimalla uusia ihmisiä ympärilleen. Toisaalta voi sitten olla ettei itse kestä elää itsensä kanssa jos on tehnyt jotain peruuttamatonta mitä ei itse voi antaa itselleen anteeksi. Vai voisiko jokin erittäin traumaattinen tapahtuma olla syynä? Tuskin, kun terapioiden avulla sellaisia asioita voi käsitellä.
Kertoisin, mutta en viitsi katsella enää sitä vääntöä, mikä siitä väistämättä seuraa. Kun kerran asiantuntijat ovat sanoneet minulle, että tilanteeni on poikkeuksellinen umpikuja, ei minulle kannata luetella sitä, mitä viranomaisten standarditoimintaohjeissa kerrotaan.
En ole aiheuttanut harmia muille kuin itselleni eikä terveydentilassanikaan ole vikaa; en ole edes masentunut, vaan yksinkertaisesti ylitsepääsemättömien tosiseikkojen edessä. Odottelen katastrofien jonon viimeistä tapahtumaa, minkä jälkeen ihmisarvoinen elämä on mennyttä. Jotkut haluavat rypeä vaikka loppuikänsä ihmisyyden pohjamudissa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti nähdäkseen, osuuko se lottovoitto kohdalle, mutta minusta ei siihen ole.
Hyvää itsemurhaa sitten! Ei kai siinä, jos niin kerran olet arvioinut. Selitä läheisille sitten edes, ettet turhaan tee painolastiksi syyllistä oloa.
Tuliko hyvä mieli?
Häh? Itsehän sanoit, että välttämätöntä sinulle. Läheisille kannattaa selittää, itsemurha on aika iso juttu, heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Ja loukkaannut kun kukaan ei jaksa vääntää, vaan toteaa, että aikuinen voi päivänsä päättää jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa alkoholistin kanssa joka on myös pahoinpidellyt minut.
Hävettää, yksi ainoa ystävä tietää ongelmistani. Minut kasvatettiin itsenäiseksi, vahvaksi naiseksi eikä tälläiseksi kynnysmatoksi.Sama. Olen pahoillani meidän moelmpien puolesta. Myös mut kasvatettiin juurikin noin, mutta miten ihmeessä me ollaan tässä tilanteessa?? Ei sitä voi käsittää. Ollaan oltu käräjilläkin asiasta, sen verran löyty multa munaa, että sen vaadin. Paljompa siitäkin oli hyötyä. Tosin nyt ukko on taas putkessa ties missä ja laitoin avioerohakemuksen vireille.
Samaa ihmettelen itsekin. Miten ihmeessä voin olla tässä tilanteessa?
Paljon voimia sinulle.
T:se ketä lainasit
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
En kyllä keksi mikä voisi olla niin kauheaa, että ainoa pakotie on itsemurha, jopa ammattiauttajien mielestä. Sanoit, että et ole satuttanut kuin itseäsi, eli kyseessä ei voi olla rikos tms. Asiasi ei ole terveydellinen eli se ei voi olla sairaus, pahoinpitely yms.
Ainut "parantumaton" asia, jonka keksin, on se, että olet tehnyt sukupuolenleikkauksen tms., jota ei voi enää peruutta. En silloinkaan ymmärrä miksi itsemurha olisi ainut pakokeino.
Taidan olla aseksuaali, mutten halua puhua siitä kenellekään. Hävettää, enkä usko ihmisten todella ymmärtävän, en halua paljastaa kuinka erilainen oikeasti olen. Tavallaan en pysty samaistumaan suunnileen 99% väestöstä, koska en ole seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään. Ikinä. Ehkä jonain päivänä pystyn hyväksyyn tän asian mutta tähän mennessä asia vain hävettää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voi ikinä kertoa luurangostani. Se tulee valitettavasti paljastumaan kaikille ennemmin tai myöhemmin, teillekin. Yritän elää siihen asti normaalia elämää, mutta se on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Ja loukkaannut kun kukaan ei jaksa vääntää, vaan toteaa, että aikuinen voi päivänsä päättää jos haluaa.
Onko sinulla tähän keskusteluun jotakin annettavaa vai pieksetkö suutasi vain lämpimiksesi? Minä tiedän siihen vastauksen, mutta sinä saat vielä pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikimaailmassa alkaisi kertoa nettiin luurangoistani, joita on muutama, mutta ihan hyvin elän niiden kanssa.
Olin lapsena hyväksikäytetty ja tähän olen saanutkin apua. Mutta vähän olen puhunut mitä tapahtui ns teinivuosina. Nimittäin "seurustelin" yli 30 vuotiaan miehen kanssa, jolla oli myös alle kouluikäinen lapsi. Ja todellakin tämä oli seurustelua koko sen kirjossaan, eli seksiä oli. Suhde alkoi kun olin 13 ja päättyi kun olin 15. Suhteesta ei tiennyt kukaan muu ulkopuolinen kuin tämä lapsi, joka tuskin tajusi, etten ole aikuinen.
En tiedä olisinko ollut valmis seksiin vai en. Mulle se oli hyväksikäytöstä johtuen "tuttua tuubaa" ja meni siinä missä ennenkin. En tietenkään nauttinut, mies tietenkin piti siitä. Tein monia asioita tämän miehen mieliksi. Mutta joskus tavatessamme vain makoiltiin sohvalla ja höpöteltiin, joskus luin lapselle satuja tai letitin hänen hiuksiaan.
Oikeasti ymmärsin mitä seksi on vasta kun olin 20, mitä on oikea vapaaehtoisuus ja mikä maailma avartuu sen jälkeen.
Miksi sitten päädyin aina uudelleen ja uudelleen tapaamaan tätä miestä? Hän oli ehkä ainoa, joka edes teeskenteli kuuntelevansa minua. Oli ainakin jollain tasolla aidosti läsnä. Tiesin hänen rakkauden tunnustuksensa olevan höpöhöpöä ja tämä mies itseasiassa aloitti "yhdessäolo" aikanamme suhteen aikuiseen naiseen. Minä pysyin piilossa, ikäänkuin toisena naisena.
Suhde päättyi kun tapasin ikäiseni pojan. Pelkäsin monta vuotta, että vanha suhde paljastuu jostain joskus. En tiedä mitä nykyään tälle miehelle tai hänen tyttärelleen kuuluu. Tapahtuneista on yli 20 vuotta, tytärkin on siis jo aikuinen. Hän tuskin edellenkään ymmärtää mikä/kuka oli se kiva täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Olen tenhyt sellaisiakin virheitä ja tekoja elämässäni, että niitä en voi kertoa edes täällä. Moraalisesti vääriä tekoja ja muutenkin hävettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Ja loukkaannut kun kukaan ei jaksa vääntää, vaan toteaa, että aikuinen voi päivänsä päättää jos haluaa.
Onko sinulla tähän keskusteluun jotakin annettavaa vai pieksetkö suutasi vain lämpimiksesi? Minä tiedän siihen vastauksen, mutta sinä saat vielä pohtia.
On, et vaan tajunnut. Et ole kuolemakseksi sairas, mutta luovutat. En erityisemmin arvosta. Vinkkasin että selitä läheisille, että tietävät miksi päätät itsesi tappaa. Et ole minun tuttu, joten mitä se minulle kuuluu. Jaoit asiasi netissä, joten kai siitä voi keskustella? Jotenkin muuten kuin SINÄ satut haluamaan.
Kun tapasin mieheni, teeskentelin tykkääväni monista asioista, jotka eivät todellakaan olleet minulle oikeasti mieleen. Monet noista feikatuista mieltymyksistä ovat 15 vuoden suhteen aikana muuttuneet omiksi ja mieluisiksi, mutta asuntomme sisustus syö minua sisältä lähes päivittäin. Miehen mieleen on värikkäästi sisustettu kämppä, johon tuhannen vuoden harkinnan jälkeen ostetaan jotain kapisia kierrätyshuonekaluja. Haaveilen salaa omasta asunnosta, jossa voisin tehdä sisustuksesta vaalean ja minimalistisen. Olisi ihanaa vain ostaa ja sisustaa asunto ilman toisen kanssa neuvottelua ja vääntöä. Tuntuu jotenkin lapselliselta, mutta en voi näin pitkän ajan jälkeen kertoa asiasta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö, seksuaalinen hyväksikäyttö kun olin lapsi ja ahdistavin on se että itse yritin hyväksikäyttää pikkuveljeäni(2v) oman kokemukseni jälkeen 6-vuotiaana.
Tämä ei ole sinun luurankosi, vaan sen, joka teki sinulle pahaa. Olet uhri niin paljon kuin vaan olla voi, turvaton lapsi olet ollut. Syömishäiriö ja pikkuveljen kohdistuneet yritykset ovat äärettömän ahdistuksen purkua. Toivottavasti puhut tästä ammatti-ihmisille ja saat apua, älä piilottele koko elämääsi muiden luurankoja.
Toivon sydämeni pohjasta sinulle hyvää tulevaisuutta ❤️
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Aina yksin kotona ollessani olen alasti ,
Ja masturboin jatkuvasti
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!
Olen ihastunut parhaan ystäväni uuteen miesystävään. Itselläni on kaikinpuolin ihana mies jota rakastan, mutta jollain tavalla tämä ystäväni mies on tismalleen samalla aaltopituudella kanssani. Ystäväni taas on täysin samanlainen kuin kumppanini, ja joskus kun vietämme iltaa porukalla niin en voi välttyä miettimästä miten he sopisivat toisilleen paremmin ja minä ystäväni miehen kanssa. En siis todellakaan aio tehdä asialle mitään, enkä varsinkaan koskaan kertoa ystävälleni tai miehelleni, mutta tuntuu todella kiusalliselta olla heidän seurassaan näiden ajatusten kanssa :(
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.