Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.
11.06.2019 |
Minä aloitan:
Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.
Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.
Kommentit (796)
Vedän käteen aamulla jos joudun viettämään päivän naisen kanssa, johon tunnen seksuaalista vetoa. Mieli on kirkkaampi ja olen huomattavasti funktionaalisempi ihminen kun apina-aivot on tyydytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rukous Liikuttaa Jumalaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.
Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.
Älä tee sitä - pyydä rukousapua, se auttaa ihan varmasti.
Jätä rukouspyyntöjä vaikka näihin:
Näihin voi jättää anonyymisti rukouspyynnöt Radiodeihin, tässä tuhannet radiokuuntelijat rukoilevat rukouspyyntöjen puolesta:
https://www.radiodei.fi/ystavat/rukoile/rukouspyynto/
Tässä voit jättää vaikka joka kirkkoon saman rukouspyynnön erikseen:
https://tampereenseurakunnat.fi/tutki_uskoa/rukous/jata_rukous
Tässä rukouspyynnöt luetaan televisiossa ja tuhannet ihmiset rukoilevat näiden rukouspyyntöjen puolesta:
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Olen eri kuin rukousta kehoittava, mutta älä vastaaja naura.. itse olisin todellakin tehnyt itsemurhan jos Jumala ei olisi puuttunut tilanteeseen ja nostanut ylös helvetin kuopasta.
Nyt elän ihanaa tasapainoista elämää.
Rohkaisuksi sinulle aloittaja joka mietit itsemurhaa. Älä tee sitä, Jumala kuulee ja antaa apunsa kun sitä Häneltä etsit.
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja yritin olla muuta kuin olin. Olin huonoissa porukoissa, join, poltin tupakkaa ja pilveä. Kännisekoilin lopulta niin pahasti, että kaveri sanoi että kävin häneen käsiksi illalla/olin pelottava. Itse en muistanut mitään. Elämä meni pitkäksi aikaa tuosta sekaisin. En ole päässyt yli asiasta, vaikka tuo kaveri jotenkin osasi lopulta antaa minulle anteeksi. Eka kerta kun avauduin tästä on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö, seksuaalinen hyväksikäyttö kun olin lapsi ja ahdistavin on se että itse yritin hyväksikäyttää pikkuveljeäni(2v) oman kokemukseni jälkeen 6-vuotiaana.
Olet 6-vuotiaana ollut traumatisoitunut uhri, ET vastuussa.
Olen elämässäni menestynyt ja päässyt ns. parempiin piireihin, olen esimiestehtävässä yrityspankissa.
En puhu näissä porukoissa köyhästä lapsuudestani, vanhempieni alkoholismista enkä veljestäni, joka päätyi samalle tielle vanhempieni kanssa.
Olen kotoa lähdettyäni opetellut aikuisiällä pöytätavat, keskustelutaidon ja kartuttanut yleissivistystäni sopiakseni paremmin uuteen ympäristööni. Välillä jännitän, paljastanko lähtökohtani vahingossa jollain pienillä eleillä, mitkä eivät pankkimaailmaan vain kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta kohtahan olet eläkkeellä ja saat hyvän eläkkeen, kun työssäolovuosia on noin paljon (toisin kuin minulla, vajaatyökykyisellä)
Eikös olekin kiva luulla kaikenlaista? Jouduin pitkän byroratian ja tulottomuuden vuoksi turvautumaan epätoivoiseen keinoon: pyysin vakuutusyhtiöltä takaisin sille maksamiani YEL-maksuja, joilla pystyin maksamaan elämiseni jonkin aikaa - ennen kuin jouduin ryhtymään irtaimiston myymiseen, kun päätökset yhä venyivät eikä rahaa ollut. Tämä onnistuu vain erikoistapauksissa. Erikoisen huonoissa tapauksissa. Näin ollen: koska en saa töitä seuraaviksi 10-13 vuodeksi, vakuutusyhtiöiden silmissä työurani tulee olemaan 15-20 vuoden mittainen. Viimeisinä ammatinharjoittajavuosinani alakohtaisen laman alettua YEL-vakuutusyhtiöni lähetteli minulle viestejä siitä, että eläkekertymäni oli köyhyysrajan alapuolella ja minun pitäisi maksella enemmän (nollatuloista). Eläkkeeni tulee olemaan aivan varmasti pienempi kuin sinulla.
Jos olisin seurannut polkua tutkinnosta turvallisiin palkkatöihin ilman esimerkiksi työnantajayrityksen konkurssia ja kahden muun työnantajan laitonta pätkävirkasotkua ja pakon edessä yrittäjäksi lähtemistä ja säästellyt siinä sivussa turvallista eläkettä, minulla varmasti olisi talo ja pesämuna ja sosiaalituet ja eläkepäivät. Useimmilla ikäisilläni on myös puolison työura ja eläke turvanaan, mutta minulla ei ole. Jos olisi, en varmasti purkaisi itsetuhoisuuttani palstalla, jossa kaksi kolmannesta kirjoittajista on vain soittamassa suutaan ja pätemässä asioista, joita ei vähääkään tunne.
Voit myös etsiä itsellesi puolison, niin minä tekisin jos olisin sinä.
No, etsipä sinä minulle sitten sellainen, kun itse en löytänyt yhtään edes silloin, kun ikää oli kolmekymmentä, työhön tultiin pyytämään eikä niitä haettu, säästöjä karttui, elämä hymyili ja minä myös. Puolison pitäisi sitten katsoa läpi sormien sitä, että olen rutiköyhä, vanhat rästit keräävät korkoa ulosottomiehen kansioissa, en kelpaa mihinkään töihin ja aikoinaan kehuttu positiivinen luonteeni on muisto vain. Ja sitten järjestelyn pitäisi olla sellainen, että en tuntisi itseäni prostituoiduksi.
Tulen huomenna keräämään potentiaalisten puolisoiden nimet ja puhelinnumerot. Kiitos jo etukäteen.
Kyllä minä voisin lämmetä, jos olisi fyysistä ja henkistä vetovoimaa muuten, etkä ole väkivaltainen ja/tai päihdeongelmainen.
N30
En ole lainkaan väkivaltainen, mutta pidän kyllä kuivasta valkoviinistä ja punainen täyteläinenkin maistuu, mutta ei ole ongelma. Ongelma olisi kyllä se, että minä olen heteronainen.
Joku voi pitää minua itsekkäänä, mutta häpeän perhettäni. On aiheuttanut todella kiusallisia ja piinavia tilanteita niin sukulaisten kuin kaverien kesken.
-vanhempani erosivat kun olin vauva, äidillä on lisäkseni lapsia kahden muun miehen kanssa samoin isälläni kahden muun naisen kanssa. Selittele sitten tuo on se sisarpuoli ja tuo se velipuoli:)))
-tutustuin isääni teini-ikäisenä, isäni nyk. vaimo sai tietää minusta ollessani 15.v --> draamaa
-äitini nykyinen mies, isäpuoleni on alkoholisti ja omaa jonkun sortin mielenterveysongelmia, en kehdannut/saanut tuoda kavereita kylään lapsena
-sisarpuoleni on yh-äiti, ex-narkkari ja nyk. alkoholistin ongelmakäyttäjä ja käynyt vain peruskoulun. Hänellä on 3-vuotias lapsi joka on kummipoikani. Kummipoika sai alkunsa ilman isän ”suostumusta”. Kummipojan isä ei ole siis kuvioissa mukana ja lapsi on otettu huostaan jo kaksi kertaa.
-vanhempieni talo myydään lähiaikoina pakkohuutokaupassa ja pienellä paikkakunnalla kaikki tietävät kenestä ja mistä on kyse
Olen vielä sen verran nuori, että monet näistä ovat vielä vahvasti läsnä vaikka olenkin jo päässyt pyristelemään omilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Voi hyvänen aika. Tästedes jätän kommentoimatta kaikki uskonasioita käsittelevät kirjoitukset. Sitä paitsi jokin trolliarmeija juuri löysi tiensä tähän ketjuun mellastamaan. Alkaa olla tungosta.
Ja trolliarmeijahan ei ole mielikuvituskavereitasi vai kuinka?
Viimeistään edellisen sivun pötköön kirjoitettu tsemppiviesti itselle kertoo, että vakkarirölli asialla. Draamaa itsemurhalla ja ohessa haukutaan naiset lutkiksi! Takuuvarmaa av uli uli / yli yli sinccis trollia.
Ikävä kyllä tämä trolli taitaa olla ihan keskenänsä "armeija" - luulen että sama rölli kirjoittaa kivikissana, äitihulluna, terapettihulluna, ennustajana, käsi sydämelle -aloituksia, sottahulluna, jne jne. Sinccis on yksi näistä sivupersoonista. Tämä on siis arvailua, mutta sama tyyli ja mielenlaatu.
Kirjoittelen aika harvoin enkä kyllä tunne ollenkaan noita mainitsemiasi röllejä. Sincciksen nimen olen nähnyt, mutta en ole lukenut hänen juttujaan.
Minä olen vain hyvin ahdistunut, monella tavalla suojaverkkojen ohi pudonnut ihminen, jonka aikoinaan hyviltä näyttävät valinnat osoittautuivat vuosien jälkeen kohtalokkaiksi ja jonka tulevaisuus näyttää erittäin huonolta. Kerro minulle, mikä olisi motiivini kirjoittaa pitkiä, henkilökohtaisia kommentteja, jos olisin liikkeellä trollaamassa. Ymmärrän kyllä sen, että kaikenlaisia tuotteliaita hulluja on olemassa, mutta he eivät pysty pitämään keksimiään yksityiskohtia kasassa. Toistakymmentä ihmistä näkyy olevan samaa mieltä kanssasi, joten heistä joku voisi myös ilmaista mielipiteensä siitä, miksi kirjoittaisin asioistani, jolleivät ne olisi totta.
Olin nuorena joitain kuukausia pikkukioskissa töissä, josta varastin huomattavat määrät rahaa. Neljän kuukauden jälkeen varmaan 2000
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta lihavuusleikkausprosessi. Olen jo melko pitkällä prosessia ja leikkaus on pian, mutta edes mieheni ei tiedä. En uskalla kertoa kenellekään, jos jokin meneekin pieleen ja minua pidetään epäonnistujana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varastin lapsena kissan koulumatkalla joltain okt-asuinalueelta, jonka läpi pyöräilin (kissa käveli vapaana kadulla, mutta sillä oli panta, jonka irrotin bja heitin roskiin) ja toin meille kotiin, ihan vaan hetken mielijohteesta. Se jäi meille. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut sitä, että se oli ollut koditon. Kerran pikkusiskollani kävi kaveri, joka hihkaisi, että joskus tuollainen samanlainen kissa asui heidän naapurissaan.
Nykyään en tietenkään tuollaista tekisi vaan loukuttaisin ja veisin löytöeläintaloon kuljeskelevat kissat jos ne häiritsevät, mutta tässä miettimisen aihetta niille, jotka pitävät ihmisrakasta kissaa vapaana ulkona. Vanhempani eivät käyttäneet kissaa ikinä eläinlääkärissä, joten sirustakaan ei ollut apua, jos entinen omistaja oli sellaisen laittanutkin.
Kauhistuin kun luin ensimmäistä lausetta, koska pelkäsin että teit jotain pahempaa kissalle. Oli helpotus, kun "vain" varastit sen.
Jos aikuinen kissa saa uuden omistajan, se usein karkaa, koska ei tajua että tässä on hänen uusi kotinsa.
Olen muutaman vuoden nähnyt joka päivä ihmisen joka ei ole olemassa. Hän on nainen. Toisen mitä näen on yleensä takana tuleva tumma hahmo. Siitä en tiedä mitä se edustaa sillä en koskaan ole nähnyt kasvoja. Se on joskus pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan mieheni lasta.
Hyi vit tu!!! karsea tilanne sille miehen lapselle, että lähipiirissä on ihminen joka vihaa sitä. Viatonhan hän siihen on, että isänsä on sun kaltaiseen pas kakasaan haksahtanut. Viha on tunteena vahva, erittäin pahansuopa silloin kun se kohdistuu lapseen. Sä et ole ihan terve. Toivottavasti käyt ammattiauttajan luona juttelemassa, sen lapsen vuoksi. Nimittäin he ovat herkkiä vaistoamaan tunnetiloja, ja sun vihasi joka kohdistuu häneen, vahingoittaa hänen psyykeään. Oletko ajatellut, että otat aikamoisen roolin sen kehittyvän ihmisen elämässä kuulumalla siihen ja samalla vihaamalla häntä?
Ei ole ollenkaan sama, jos lapsi vihaa sua, kuin että sä vihaat sitä lasta.
Ps. Sillä lapsella on oikeus isäänsä, ja ja jos sä olet siellä myrkyttässä ilmapiiriä kun lapsi on isänsä kanssa, niin mieti oletko ihan oikeassa paikassa.
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Voi hyvänen aika. Tästedes jätän kommentoimatta kaikki uskonasioita käsittelevät kirjoitukset. Sitä paitsi jokin trolliarmeija juuri löysi tiensä tähän ketjuun mellastamaan. Alkaa olla tungosta.
Ja trolliarmeijahan ei ole mielikuvituskavereitasi vai kuinka?
Viimeistään edellisen sivun pötköön kirjoitettu tsemppiviesti itselle kertoo, että vakkarirölli asialla. Draamaa itsemurhalla ja ohessa haukutaan naiset lutkiksi! Takuuvarmaa av uli uli / yli yli sinccis trollia.
Ikävä kyllä tämä trolli taitaa olla ihan keskenänsä "armeija" - luulen että sama rölli kirjoittaa kivikissana, äitihulluna, terapettihulluna, ennustajana, käsi sydämelle -aloituksia, sottahulluna, jne jne. Sinccis on yksi näistä sivupersoonista. Tämä on siis arvailua, mutta sama tyyli ja mielenlaatu.
Kirjoittelen aika harvoin enkä kyllä tunne ollenkaan noita mainitsemiasi röllejä. Sincciksen nimen olen nähnyt, mutta en ole lukenut hänen juttujaan.
Minä olen vain hyvin ahdistunut, monella tavalla suojaverkkojen ohi pudonnut ihminen, jonka aikoinaan hyviltä näyttävät valinnat osoittautuivat vuosien jälkeen kohtalokkaiksi ja jonka tulevaisuus näyttää erittäin huonolta. Kerro minulle, mikä olisi motiivini kirjoittaa pitkiä, henkilökohtaisia kommentteja, jos olisin liikkeellä trollaamassa. Ymmärrän kyllä sen, että kaikenlaisia tuotteliaita hulluja on olemassa, mutta he eivät pysty pitämään keksimiään yksityiskohtia kasassa. Toistakymmentä ihmistä näkyy olevan samaa mieltä kanssasi, joten heistä joku voisi myös ilmaista mielipiteensä siitä, miksi kirjoittaisin asioistani, jolleivät ne olisi totta.
Minä kyllä uskon, koska olen itsekin pudonnut monella tavalla suojaverkkojen ohi, tekemättä varsinaisesti mitään "väärin". Toki jälkiviisaasti voi ajatella, että olisikin kannattanut tehdä silloin ja silloin jotain toisin, mutta minkäs teet kun silloin ei tullut edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen myynyt seksiä.
Luuletko oikeesti että tuo sun luurankosi on pysynyt siel kaapissa? Hah, kuvittelet muut ihmiset tyhmiksi, kyllä he tietää sun likaiset harrastukset. Moni vatipää nuori nainen rahapulassaan on valmis vaikka nuoleen yritysjohtajan pers*reikää saadakseen meikkejä ym. turhaa krääsää. Mieti sitä mielikuvaa oikein antaumuksella.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kertonut miehelleni,että seksuaalisesti hän kuvottaa minua. Ulkoistan seksitilanteet ja esitän kiimaista orgasmeja saavaa ja seksistä nauttivaa nymfovaimoa. Mies uskoo kaiken. Luulee olevansa kunnon panomies. Oikeesti ei osaa mitään muuta kuin pornoleffoista opittuja temppuja. Miksi teen näin? Elintason takia. Eli eikös tää ole vähän kuin huoraisi omassa avioliitossaan? Häpeän käytöstäni.
Olet yksi miljoonista vaimoista, jotka esittää saadakseen pitää kulissit. Harvoja on ne naiset, jotka rohkeasti ottaa ja lähtee ja alkaa elää omin jaloin elämäänsä. Luottaen että omat jalat kantaa ja selviää mistä vain. Ilman että on riippuvainen jostain surkeasta miehestä. Vapaana voit tehdä mitä haluat, mutta vain jos muiden mielipide ei ole sulle tärkeä. Se on sitä mielenrauhaa, ja itsekunnioitusta. Miten sä voit kunnioittaa itseäsi, jos alistat itsesi seksiin sua kuvottavan miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.
Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.
Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?
Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.
Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.
Voisin kuvitella tällaisen ihmisen olevan joko hankalassa sairaudessa tai sitten väkivaltaisen miehen alistamaan ja uhkailemana.
Eihän sitä miestä saada lukkojen taakse ennen kuin on jo kamaluuksia tapahtunut.
Voisi kuvitella, mutta olen terve yli viisikymppinen enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Ei kannata arvailla, tämä on nimittäin aivan omanlaisensa solmu, jota ei geneerisillä neuvoilla auota.
Ilmeisesti tilanteesi on sellainen, että sinulla on tällä hetkellä jotain jonka koet arvokkaaksi ja olet menettämässä sen. Ajattelet että et voi elää enää sen jälkeen, ja että menettämistä ei voi mitenkään estää.
Saanko kysyä onko tilanteesi ratkaistavissa rahalla? Jos on, niin minkälainen summa siihen tarvittaisiin?
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta kohtahan olet eläkkeellä ja saat hyvän eläkkeen, kun työssäolovuosia on noin paljon (toisin kuin minulla, vajaatyökykyisellä)
Eikös olekin kiva luulla kaikenlaista? Jouduin pitkän byroratian ja tulottomuuden vuoksi turvautumaan epätoivoiseen keinoon: pyysin vakuutusyhtiöltä takaisin sille maksamiani YEL-maksuja, joilla pystyin maksamaan elämiseni jonkin aikaa - ennen kuin jouduin ryhtymään irtaimiston myymiseen, kun päätökset yhä venyivät eikä rahaa ollut. Tämä onnistuu vain erikoistapauksissa. Erikoisen huonoissa tapauksissa. Näin ollen: koska en saa töitä seuraaviksi 10-13 vuodeksi, vakuutusyhtiöiden silmissä työurani tulee olemaan 15-20 vuoden mittainen. Viimeisinä ammatinharjoittajavuosinani alakohtaisen laman alettua YEL-vakuutusyhtiöni lähetteli minulle viestejä siitä, että eläkekertymäni oli köyhyysrajan alapuolella ja minun pitäisi maksella enemmän (nollatuloista). Eläkkeeni tulee olemaan aivan varmasti pienempi kuin sinulla.
Jos olisin seurannut polkua tutkinnosta turvallisiin palkkatöihin ilman esimerkiksi työnantajayrityksen konkurssia ja kahden muun työnantajan laitonta pätkävirkasotkua ja pakon edessä yrittäjäksi lähtemistä ja säästellyt siinä sivussa turvallista eläkettä, minulla varmasti olisi talo ja pesämuna ja sosiaalituet ja eläkepäivät. Useimmilla ikäisilläni on myös puolison työura ja eläke turvanaan, mutta minulla ei ole. Jos olisi, en varmasti purkaisi itsetuhoisuuttani palstalla, jossa kaksi kolmannesta kirjoittajista on vain soittamassa suutaan ja pätemässä asioista, joita ei vähääkään tunne.
Voit myös etsiä itsellesi puolison, niin minä tekisin jos olisin sinä.
No, etsipä sinä minulle sitten sellainen, kun itse en löytänyt yhtään edes silloin, kun ikää oli kolmekymmentä, työhön tultiin pyytämään eikä niitä haettu, säästöjä karttui, elämä hymyili ja minä myös. Puolison pitäisi sitten katsoa läpi sormien sitä, että olen rutiköyhä, vanhat rästit keräävät korkoa ulosottomiehen kansioissa, en kelpaa mihinkään töihin ja aikoinaan kehuttu positiivinen luonteeni on muisto vain. Ja sitten järjestelyn pitäisi olla sellainen, että en tuntisi itseäni prostituoiduksi.
Tulen huomenna keräämään potentiaalisten puolisoiden nimet ja puhelinnumerot. Kiitos jo etukäteen.
Kyllä minä voisin lämmetä, jos olisi fyysistä ja henkistä vetovoimaa muuten, etkä ole väkivaltainen ja/tai päihdeongelmainen.
N30
En ole lainkaan väkivaltainen, mutta pidän kyllä kuivasta valkoviinistä ja punainen täyteläinenkin maistuu, mutta ei ole ongelma. Ongelma olisi kyllä se, että minä olen heteronainen.
Harmi, minä pelaan molemmissa joukkueissa. :)
Alue: Aihe vapaa
Menneet on menneitä, eikä tuossa iässä tehtyjä asiota kannata ottaa turhan vakavasti. Itse en näe tuossa mitään ihmeellistä, tuskinpa kukaan muukaan kuin sinä itse.