Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.
11.06.2019 |
Minä aloitan:
Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.
Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.
Kommentit (796)
Rakastuin itseäni yli 15 vuotta vanhenpaan mieheen. Tunteet olivat molemminpuolisia, vaikka kummatkin yritti niitä vastaan taistella. Olin tuolloin 21. Yhteys oli jollain tapaa yliluonnollinen. Jouduin lähtemään, sillä en olisi pystynytt elämään ulkopuolisten reaktioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sad kirjoitti:
Uusin luuranko kaapissani on hiljattain käynyt inhottava asia. Olin lapsuuden ystäväni luona baari illan päätteeksi jatkoilla. Siellä oli vain minä, ystäväni ja hänen aviomies. Nukahdin jossain kohtaa aamuyöstä heillä vierashuoneeseen ja heräsin siihen kun ystäväni aviomies väkipakolla työntää kieltä suuhuni ja pian homma muuttui painiksi. Hän yritti väkisin saada vaatteitani pois... Rimpuilin vastaan ja sanoin että jos ei kohta lähde huudan. Tämä auttoi hetkeksi Muutaman otteeseen kävi vielä yrittämässä kunnes korotin ääntäni ja sanoin että minusta ei ole tähän touhuun. Olen niin maassa asiasta enkä halua rikkoa heidän "ihanaa perhettä"
Ette ilmeisesti kovin hyviä ystäviä ole kun tuollaisen salaat. Eikö olisi parempi kertoa silla naiselle, että hänen miehensä on raiskaŕi, ennenkuin he alkavat tekemään lapsia.
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
Hörön lörön, asunnoton olet ellet hae kunnan vuora-asuntoa. Ja toimeentulotukea maksetaan, jos ei muita tuloja. Hyvinvointivaltion tuplamaisteri ei ehkä työllisty, mutta jos talous suhteessa kulutus, jää kadullekaan.
Pikavippejä ei valtio maksa. Olet ilmiselvästi kussut asiasi vuosia johonkin idealismiin. Jos ei työtä ole, hanki koulutus ja tee mitä on. Jos se maksaa asunnon pois, olet valinnut väärin.
Nillittäjän avautuminen kertaa super!
Just sinun tyyppisten takia epäröin äänestää vasemmalle!
"On olemassa asioita.
Niin kipeitä ja vaikeita,
ettei niistä puhumalla,
selviä.
Asemalta kaikuivat kuulutukset,
kutsuna jota pakoon ei pääse.
Nouse kyytiin kerran
oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina"
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta kohtahan olet eläkkeellä ja saat hyvän eläkkeen, kun työssäolovuosia on noin paljon (toisin kuin minulla, vajaatyökykyisellä)
Eikös olekin kiva luulla kaikenlaista? Jouduin pitkän byroratian ja tulottomuuden vuoksi turvautumaan epätoivoiseen keinoon: pyysin vakuutusyhtiöltä takaisin sille maksamiani YEL-maksuja, joilla pystyin maksamaan elämiseni jonkin aikaa - ennen kuin jouduin ryhtymään irtaimiston myymiseen, kun päätökset yhä venyivät eikä rahaa ollut. Tämä onnistuu vain erikoistapauksissa. Erikoisen huonoissa tapauksissa. Näin ollen: koska en saa töitä seuraaviksi 10-13 vuodeksi, vakuutusyhtiöiden silmissä työurani tulee olemaan 15-20 vuoden mittainen. Viimeisinä ammatinharjoittajavuosinani alakohtaisen laman alettua YEL-vakuutusyhtiöni lähetteli minulle viestejä siitä, että eläkekertymäni oli köyhyysrajan alapuolella ja minun pitäisi maksella enemmän (nollatuloista). Eläkkeeni tulee olemaan aivan varmasti pienempi kuin sinulla.
Jos olisin seurannut polkua tutkinnosta turvallisiin palkkatöihin ilman esimerkiksi työnantajayrityksen konkurssia ja kahden muun työnantajan laitonta pätkävirkasotkua ja pakon edessä yrittäjäksi lähtemistä ja säästellyt siinä sivussa turvallista eläkettä, minulla varmasti olisi talo ja pesämuna ja sosiaalituet ja eläkepäivät. Useimmilla ikäisilläni on myös puolison työura ja eläke turvanaan, mutta minulla ei ole. Jos olisi, en varmasti purkaisi itsetuhoisuuttani palstalla, jossa kaksi kolmannesta kirjoittajista on vain soittamassa suutaan ja pätemässä asioista, joita ei vähääkään tunne.
Voit myös etsiä itsellesi puolison, niin minä tekisin jos olisin sinä.
No, etsipä sinä minulle sitten sellainen, kun itse en löytänyt yhtään edes silloin, kun ikää oli kolmekymmentä, työhön tultiin pyytämään eikä niitä haettu, säästöjä karttui, elämä hymyili ja minä myös. Puolison pitäisi sitten katsoa läpi sormien sitä, että olen rutiköyhä, vanhat rästit keräävät korkoa ulosottomiehen kansioissa, en kelpaa mihinkään töihin ja aikoinaan kehuttu positiivinen luonteeni on muisto vain. Ja sitten järjestelyn pitäisi olla sellainen, että en tuntisi itseäni prostituoiduksi.
Tulen huomenna keräämään potentiaalisten puolisoiden nimet ja puhelinnumerot. Kiitos jo etukäteen.
Kyllä minä voisin lämmetä, jos olisi fyysistä ja henkistä vetovoimaa muuten, etkä ole väkivaltainen ja/tai päihdeongelmainen.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ette ilmeisesti kovin hyviä ystäviä ole kun tuollaisen salaat. Eikö olisi parempi kertoa silla naiselle, että hänen miehensä on raiskaŕi, ennenkuin he alkavat tekemään lapsia."
Niitä heiltä löytyy jo ja pieniä vielä. Usein tässä vain käy niin että mies manipuloi ja minut laitetaan syntipukiksi niin kuin samaisen miehen kohdalla monta vuotta aiemmin myös käynyt. Taustoja en ala avaamaan mutta katsoin kaikkien edun mukaiseski tämän.
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta kohtahan olet eläkkeellä ja saat hyvän eläkkeen, kun työssäolovuosia on noin paljon (toisin kuin minulla, vajaatyökykyisellä)
Eikös olekin kiva luulla kaikenlaista? Jouduin pitkän byroratian ja tulottomuuden vuoksi turvautumaan epätoivoiseen keinoon: pyysin vakuutusyhtiöltä takaisin sille maksamiani YEL-maksuja, joilla pystyin maksamaan elämiseni jonkin aikaa - ennen kuin jouduin ryhtymään irtaimiston myymiseen, kun päätökset yhä venyivät eikä rahaa ollut. Tämä onnistuu vain erikoistapauksissa. Erikoisen huonoissa tapauksissa. Näin ollen: koska en saa töitä seuraaviksi 10-13 vuodeksi, vakuutusyhtiöiden silmissä työurani tulee olemaan 15-20 vuoden mittainen. Viimeisinä ammatinharjoittajavuosinani alakohtaisen laman alettua YEL-vakuutusyhtiöni lähetteli minulle viestejä siitä, että eläkekertymäni oli köyhyysrajan alapuolella ja minun pitäisi maksella enemmän (nollatuloista). Eläkkeeni tulee olemaan aivan varmasti pienempi kuin sinulla.
Jos olisin seurannut polkua tutkinnosta turvallisiin palkkatöihin ilman esimerkiksi työnantajayrityksen konkurssia ja kahden muun työnantajan laitonta pätkävirkasotkua ja pakon edessä yrittäjäksi lähtemistä ja säästellyt siinä sivussa turvallista eläkettä, minulla varmasti olisi talo ja pesämuna ja sosiaalituet ja eläkepäivät. Useimmilla ikäisilläni on myös puolison työura ja eläke turvanaan, mutta minulla ei ole. Jos olisi, en varmasti purkaisi itsetuhoisuuttani palstalla, jossa kaksi kolmannesta kirjoittajista on vain soittamassa suutaan ja pätemässä asioista, joita ei vähääkään tunne.
Voi kyynel, jos yrittäjyys ei tuo tuloa, hanki työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin itseäni yli 15 vuotta vanhenpaan mieheen. Tunteet olivat molemminpuolisia, vaikka kummatkin yritti niitä vastaan taistella. Olin tuolloin 21. Yhteys oli jollain tapaa yliluonnollinen. Jouduin lähtemään, sillä en olisi pystynytt elämään ulkopuolisten reaktioiden kanssa.
Eihän tuota nyt voi luurangoksi sanoa. Tunteet ovat sallittuja.
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä."
Pomminvarmasti ei yksikään ammattilainen ole sanonut, että "sinun tilanteesi on toivoton, ei muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsesi. Hyvää matkaa."
VMP, enkä tarkoita sitä surkeaa firmaa.
Voit uskoa tai olla uskomatta. Eräs pääkaupunkiseudun neuvontapalvelun virkailija sanoi sanatarkasti näin: "No joo et sä tosta kyllä voi selvitä." Muilla on ollut lievempiä sanamuotoja, esimerkiksi: "Usko pois, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita." Kaikille on yhteistä se, että he eivät voi auttaa eivätkä osaa neuvoa.
Mitä mahdoinkaan tarkoittaa sillä, että en jaksa sitä vääntöä, joka asiasta syntyy, jos kerron tilanteestani yksityiskohtia? Juuri tällaista vääntöä; tällä kertaa jopa ilman niitä yksityiskohtia.
Mitä tässä kohtaa tarkoittaa "selviäminen"? Veikkaan, että tulet väistämättä menettämään omaisuutesi ja velkaantumaan vakavasti loppuelämäksesi ja/tai menettämään lastesi tapaamisoikeuden. Mahdollisesti olet menettämässä myös maineesi, kotisi tai vapautesi siinä mielessä, että vankila odottaa. Taisit sanoa jo, että terveyttäsi et ole menettämässä. En mitenkään usko, että tulet menettämään kaikki mahdollisuudet elää ihmisarvoista elämää. Mitä sinä ylipäätään mielestäsi tarvitsisit hyvään elämään?
Hyvä ja ihmisarvoinen elämä on koti ja työ.
Ehkä nyt on aika hieman muuttaa ajattelutapaa. Minullakin on jo vuosia mennyt päin h... ja olen ajatellut välillä itsemurhaa. Lopulta tajusin, että voin jatkaa eteenpäin jos vain hyväksyn sen, että elämäni ei tule olemaan sellaista kuin haluaisin sen olevan. Silti voin tehdä elämälläni jotain ja hyviäkin asioita voi tapahtua.
Sitä paitsi ongelmia ja suruja on monilla muillakin. Oikeastaan koko maailman asiat ovat huonosti.
Minulle kotini on kynnyskysymys, koska minulla ei ole mitään muuta. Sinä olet selvästi toisenlainen ihminen.
Elät yhdessä maailman turvallisimmista sosiaaliturvassa maista, ja tapat itsesi kun työtön. Monet uudelleen kouluttautuu ja tyytyy hetkeksi vähempään ( kaikki valtion tuella halutessa ), mutta sinä se päätät päiväsi.
Sori, mutta ehkä se kansantaloudellisestikin järkevää. Läheisiäsi säälin. Ei paljon suomisisua jaettu sulle.
Onhan tämä pitkä ketju luettavaksi, joten ymmärrän, ettet ole nähnyt kaikkia kirjoituksiani. Jos olisit, tietäisit, että olen väliinputoaja niin monella tavalla, että suurin osa kaikesta siitä avusta, jonka ns. tavistyötön saa, ei koske minua. TE-toimiston, vakuutusyhtiöiden ja verohallinnon byrokratia ja muutama koneiston tekemä ja liian myöhään takautuvasti korjattu virhepäätös edesauttoi sitä, että koko elämäni romahti. Minä tulen toimeen hyvin vähällä, mutta ap:n kyselemä luuranko kaapissani on se, että olen pian asunnoton. Siis kadulla, konkreettisesti.
Tuolla ketjun alkupäässä kerroin, että en avaudu asioistani enempää sen vuoksi, että en jaksa vääntää tietämättömien sinisilmien kanssa siitä, että yhteiskunnan standardiratkaisut eivät päde minuun. Sinä olet näemmä sen verran valistuksen tarpeessa, että väännän. Minulla on suoraan kahteen käytännön ammattiin pätevöittävä maisterintutkinto ja yksi AMK-tutkinto, mutta töitä en saa 30-vuotisesta urastani huolimatta - en omilla aloillani enkä kaupan kassalla, mitä voitkin ryhtyä epäuskoisesti ruotimaan seuraavaksi. Reilusti yli viisikymppisenä ei niin vain kouluttauduta uudelleen. Enkä muuten voi muuttaa Helsinkiin työn perässä, koska minulla ei ole rahaa muuttamiseen ja koska olen jo asunut täällä koko ikäni. Nuoruudessani tein paljon siivoustyötä ja tiedän tarkkaan, että siihen en sovellu enää, joten sinun on turha selittää, että siivoustyötä löytyy aina. Yrittäjä olin kahdella toimialalla siihen saakka, että kummallakaan ei enää pystynyt elättämään itseään. Äläkä viitsi esitelmöidä siitä, että kyllä viisikymppisellä akateemisella on varmasti omaisuutta, jolla elää. Ei ole kaikilla. Ei ole minullakaan enää sen jälkeen, kun jouduin vuosia realisoimaan sitä, kun mitään muita tuloja ei ollut. Sinä varmasti voit keksiä tähän kaikenlaista vastaväittämää ja taikatemppua, mutta voin vakuuttaa, että kaikki on jo kokeiltu.
Sori vastavuoroisesti sinulle siitä, että sinulle ei ole jaettu käytöstapoja sen enempää kuin omaa ajattelukykyäkään. Ehkäpä sinäkin pääset kuitenkin kokemaan sen, että sinulla ei ole työtä, omaisuutta, rahaa, perhettä, kotia eikä tulevaisuutta, ja silmäsi avautuvat muullekin kuin hyvinvointivaltiomantralle ja omille perusteettomille arvauksillesi. Kuvittelepa sellaista hetki. Osaatko? Et. Annapa kun arvaan: et edes halua.
En ole se, jolle kirjoitat, mutta kohtahan olet eläkkeellä ja saat hyvän eläkkeen, kun työssäolovuosia on noin paljon (toisin kuin minulla, vajaatyökykyisellä)
Eikös olekin kiva luulla kaikenlaista? Jouduin pitkän byroratian ja tulottomuuden vuoksi turvautumaan epätoivoiseen keinoon: pyysin vakuutusyhtiöltä takaisin sille maksamiani YEL-maksuja, joilla pystyin maksamaan elämiseni jonkin aikaa - ennen kuin jouduin ryhtymään irtaimiston myymiseen, kun päätökset yhä venyivät eikä rahaa ollut. Tämä onnistuu vain erikoistapauksissa. Erikoisen huonoissa tapauksissa. Näin ollen: koska en saa töitä seuraaviksi 10-13 vuodeksi, vakuutusyhtiöiden silmissä työurani tulee olemaan 15-20 vuoden mittainen. Viimeisinä ammatinharjoittajavuosinani alakohtaisen laman alettua YEL-vakuutusyhtiöni lähetteli minulle viestejä siitä, että eläkekertymäni oli köyhyysrajan alapuolella ja minun pitäisi maksella enemmän (nollatuloista). Eläkkeeni tulee olemaan aivan varmasti pienempi kuin sinulla.
Jos olisin seurannut polkua tutkinnosta turvallisiin palkkatöihin ilman esimerkiksi työnantajayrityksen konkurssia ja kahden muun työnantajan laitonta pätkävirkasotkua ja pakon edessä yrittäjäksi lähtemistä ja säästellyt siinä sivussa turvallista eläkettä, minulla varmasti olisi talo ja pesämuna ja sosiaalituet ja eläkepäivät. Useimmilla ikäisilläni on myös puolison työura ja eläke turvanaan, mutta minulla ei ole. Jos olisi, en varmasti purkaisi itsetuhoisuuttani palstalla, jossa kaksi kolmannesta kirjoittajista on vain soittamassa suutaan ja pätemässä asioista, joita ei vähääkään tunne.
Etkö saa toimeentulotukea ja asumistukea, joilla saat pienen ja halvan vuokrayksiön, ja siitä jää rahaa kyllä ruokaankin? Minä luulin että tilanteesi olisi kamaluudessaan esim verrannollista siihen, että olet trvapaikanhakija, et saa paikkaa, ja sinua uhkaa lähetys maanpäälliseen h*lvettiin, tai jotain vastaavaa.
Itsekeskeinen pullasorsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuan vain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille itsemurhaa miettivälle: Ei sun tarvitse olla uskossa jättääksesi rukouspyyntöjä. Minäkin tulin uskoon vasta kun Jumala aivan ihmeellisellä tavalla vastasi ahdinkooni (vakava päihderiippuvuus, olin menettämässä lapset ja asunnon alta).
Kokeile ihmeessä, et ainakaan menetä sillä mitään!Kiitos nyt taas tsemppaamisesta, mutta minä olen uskonnoton enkä leiki muiden ihmisten mielikuvituskaverien kanssa, vaikken siinä mitään menettäisikään.
Kyllä sinä leikit uskothan Eduskuntaankin että se on mutta et taida olla nähnyt montakaan heistä, näet vaan kuvia jossain, uskot heidän olevan.
Voi hyvänen aika. Tästedes jätän kommentoimatta kaikki uskonasioita käsittelevät kirjoitukset. Sitä paitsi jokin trolliarmeija juuri löysi tiensä tähän ketjuun mellastamaan. Alkaa olla tungosta.
Ja trolliarmeijahan ei ole mielikuvituskavereitasi vai kuinka?
Viimeistään edellisen sivun pötköön kirjoitettu tsemppiviesti itselle kertoo, että vakkarirölli asialla. Draamaa itsemurhalla ja ohessa haukutaan naiset lutkiksi! Takuuvarmaa av uli uli / yli yli sinccis trollia.
Ikävä kyllä tämä trolli taitaa olla ihan keskenänsä "armeija" - luulen että sama rölli kirjoittaa kivikissana, äitihulluna, terapettihulluna, ennustajana, käsi sydämelle -aloituksia, sottahulluna, jne jne. Sinccis on yksi näistä sivupersoonista. Tämä on siis arvailua, mutta sama tyyli ja mielenlaatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. kympintyttö, päässyt suoraan opiskelemaan haluamaani alaa, naimisissa ja minulla ei ole mielenterveysongelmia, kuten hyvin monella tutullani. Minua kalvaa kuitenkin jatkuva huonommuuden tunne ja kokemus siitä, että kaikki ihmiset - lukuunottamatta perhettäni ja miestäni - pitävät minua outona, ärsyttävänä tai jostain syystä inhoavat minua. En tiedä mistä tämä tunne johtuu, mutta se on aina jossain takaraivossa kummittelemassa enkä tunnu koskaan pääseväni siitä eroon. Osittain tämä tunne limittyy myös voimakkaaseen kokemukseen kokonaisvaltaisesta ulkopuolisuudesta. En ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään tai samaistuvani mihinkään porukkaan ja joskus tämä surettaa minua paljon.
Mulla on tämä sama, enkä todella tiedä mistä kumpuaa. Oletan aina, että minusta ei pidetä eikä seuraani varsinaisesti kaivata. Ehkä hieman on tämä helpottanut iän myötä (34v), mutta tietyissä tilanteissa puskee vahvana pintaan. Et siis ole tässä yksin!
Kiitos toiveikkaasta kommentista. :)
-85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sad kirjoitti:
"Ette ilmeisesti kovin hyviä ystäviä ole kun tuollaisen salaat. Eikö olisi parempi kertoa silla naiselle, että hänen miehensä on raiskaŕi, ennenkuin he alkavat tekemään lapsia."
Niitä heiltä löytyy jo ja pieniä vielä. Usein tässä vain käy niin että mies manipuloi ja minut laitetaan syntipukiksi niin kuin samaisen miehen kohdalla monta vuotta aiemmin myös käynyt. Taustoja en ala avaamaan mutta katsoin kaikkien edun mukaiseski tämän.
Oikeasti katsoit itsesi eduksi asian. Et viitsinyt liata käsiäsi. Tuo mies jatkaa seksuaalirikollisen elämää ja joku joutuu sen uhriksi. Sinä olisit sen ehkä voinut estää. Elä sen kanssa loppuelämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varastin lapsena kissan koulumatkalla joltain okt-asuinalueelta, jonka läpi pyöräilin (kissa käveli vapaana kadulla, mutta sillä oli panta, jonka irrotin bja heitin roskiin) ja toin meille kotiin, ihan vaan hetken mielijohteesta. Se jäi meille. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut sitä, että se oli ollut koditon. Kerran pikkusiskollani kävi kaveri, joka hihkaisi, että joskus tuollainen samanlainen kissa asui heidän naapurissaan.
Nykyään en tietenkään tuollaista tekisi vaan loukuttaisin ja veisin löytöeläintaloon kuljeskelevat kissat jos ne häiritsevät, mutta tässä miettimisen aihetta niille, jotka pitävät ihmisrakasta kissaa vapaana ulkona. Vanhempani eivät käyttäneet kissaa ikinä eläinlääkärissä, joten sirustakaan ei ollut apua, jos entinen omistaja oli sellaisen laittanutkin.
Yritin tappaa itseni syömällä suuren määrän erillaisia lääkkeitä ja juomalla alkoholia. Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena ja piirsin pervoja piirustuksia, joita piiloittelin eri paikkoihin.
Puran ahdistustani kotona satuttamalla itseäni esimerkisi puremalla, lyömällä ja repimällä. Onhan näitä..
Vierailija kirjoitti:
Varastin lapsena kissan koulumatkalla joltain okt-asuinalueelta, jonka läpi pyöräilin (kissa käveli vapaana kadulla, mutta sillä oli panta, jonka irrotin bja heitin roskiin) ja toin meille kotiin, ihan vaan hetken mielijohteesta. Se jäi meille. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut sitä, että se oli ollut koditon. Kerran pikkusiskollani kävi kaveri, joka hihkaisi, että joskus tuollainen samanlainen kissa asui heidän naapurissaan.
Nykyään en tietenkään tuollaista tekisi vaan loukuttaisin ja veisin löytöeläintaloon kuljeskelevat kissat jos ne häiritsevät, mutta tässä miettimisen aihetta niille, jotka pitävät ihmisrakasta kissaa vapaana ulkona. Vanhempani eivät käyttäneet kissaa ikinä eläinlääkärissä, joten sirustakaan ei ollut apua, jos entinen omistaja oli sellaisen laittanutkin.
Et tuota ihan terve päästäsi ole, jos kouluikäisenä olet tuollaista tehnyt
Ei ole mitään luurankoja, olen aikuisena heittänyt ne kaapista veks, koska en haluan olla lapsilleni hyvä isä.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos muuttaisit jonnekin missä on halvemmat vuokrat? Maaseudulle pienelle paikkakunnalle? Siellä tutustuisi nopeasti uusiin ihmisiinkin.