Lue keskustelun säännöt.
Koko elämä valuu hukkaan työssä
09.06.2019 |
Näin nelikymppisenä olen herännyt fiilikseen, että tuhlaan elämäni työntekoon. Sen lyhyen ajan jonka täällä vaellan. Minulla on ihan ok asiantuntijatyö, siitä ei ole kysymys, vaan koko asetelmassa; tässä ei ole mitään järkeä. Kaikki ne mahdollisuudet jotka elämä antaa näkemiseen ja kokemiseen kuluvat hukkaan tällaisessa yhteiskuntajärjestelmässä jossa suurin osa ajasta työskennnellään. Haluaisin sanoutua irti, pakata rinkkani ja häipyä vielä kun fyysisesti jotenkin jaksan. Etsiä tärkeämpiä asioita.
Muita kriisisssä?
Kommentit (329)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valinta, aina voi muuttaa kelkkansa suunnan. Itse teen pimeitä töitä silloin kun jaksan/on rahan tarvetta. Nostan työttömyyskorvausta 540e ja siihen päälle teen verollisia töitä 300e/kk. Lisäksi yhden lapsen lapsilisät.
Asun mieheni maksamassa velattomassa talossa. Matkailen molempien sukujen mökeillä. Autan vanhempiani parhaani mukaan ja asun välillä myös heidän talossa/mökillä jos he matkailevat.
Ulkomailla käyn n. 3 krt vuodessa. Marjastan, kalastan ja välillä metsästänytkin. Kuljeksin paljon metsässä koiran kanssa.
En varmaan enää ikinä kykene 8-16 työhön koska en siitä juuri nautiskele. Kannattaa vähän suunnitella sitä elämää mistä nauttii ja mitä haluaa tehdä. En ostele tavaroita ja vaatteitakin käytettynä jos joku vanha vaate hajoaa. Mies ostaa minulle välillä urheilukamppeita. Lapselle ostan käytettyä vaatetta ja mies maksaa isommat hankinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos todettaisiin kuolemaan johtava sairaus, joka kuitenkin antaisi armoa vielä vuoden pari? Tiedän ihmisen, joka kökki tämän ajan _töissä_. Sitten muutaman, jotka tosiaan halusivat nähdä maailmaa. Ja yhden, joka lopetti työt, erosi huonosta liitostaan ja eli loppuajan elämänsä rakkauden kanssa.
Valintoja.
Kyllähän jotenkin vajaa on, jos loppuun vievässä syövässäkin töihin jää puurtamaan.
No, ymmärrän minä rutiineihinkin takertumisen tuollaisessa tilanteessa. Tunsin itse ihmisen, joka teki töitä ja suunnitteli tulevaa niin kauan kuin kynnelle kykeni, koska ei halunnut uskoa kuolevansa. Se tuttu arki toi hänelle lohtua.
Toki tällainen on helpompaa, jos työtänsä ei vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Työpäivä ottaa matkoineen ja valmisteluineen minimissään 9 h. Kiire töissä vie kaiken energian, ja kotona ei jaksa enää muuta kuin välttämättömimmän. Ei aina sitäkään. Harmittaa, ettei jää voimia liikkumiseen.
Myös minä opiskelin tutkinnon alalta, joka kiinnosti. Työ on muuttunut 20 vuodessa paljon. Tahti kiristyy, ilmapiirissä on ongelmia ja kiusaamista, byrokratia ja turhat kokoukset täyttävät päivän. Politikointi ja pelit turhauttavat. Työpaikan vaihto ei ole helppoa, eikä meno ole sen parempaa muuallakaan.En pidä tätä ikäkriisinä. Sairastelen jo nelikymppisenä. Olen ymmärtänyt ettei terveys kestä eläkeikään, kun se ei tahdo kestää 25 vuotta ennen eläkettäkään.
Olen downsiftannut vuosia, ja laittanut rahaa patjan alle. En kaipaa enempää neliöitä, en uusia autoja tai tavaraa. Pinnallisuus on menettänyt merkityksensä. Kunhan on katto pään päällä, ruokaa ja tärkeimmät ihmiset lähellä, se riittää pitkälle. Matkustellutkin olen niin paljon, ettei siitä saa enää sen suurempaa iloa. Onneksi en jättänyt maailman katselua eläkeikään.
Tulevaisuus tuo vaikeita valintoja. En taida olla kovin rohkea, ja varman toimeentulon turvasta luopuminen pelottaakin. Hyvä ketju.
Herättävä kirjoitus
Vierailija kirjoitti:
Aion käydä töissä siihen saakka kokopäiväisesti, että asuntolaina on maksettu. Siihen on vajaa 10:v. Olen silloin 40v. Tämän jälkeen teen vain osa-aikatyötä, koska haluan ehtiä nauttimaan myös elämästä. Tällä hetkellä teen työtä, jossa on kesät aina vapaat. Se jo helpottaa hieman ahdistusta, että koko elämä valuu töihin. Olen nyt lomalla, ja voi tätä onnea ja vapautta! Jatkossa aion tehdä siis vain sen verran, että pärjäämme.
Hyvä suunnitelma. Omalla kohdallani se toteutui yt-neuvottelujen muodossa. Ensimmäiset kuukaudet menivät toipumiseen henkisesti sekä fyysisesti. En ollut huomannut kuinka loppu olin. Elämä muuttui parempaan suuntaan. Ansiosidonnaiset loppuvat lopulta tosi nopeasti, ja työnhaku on monilla aloilla vaikeaa iän karttuessa, mutta luotan tulevaan ja että jotakin osa-aikaista löytyy. Se riittää, kun kulutus on minimaalinen ja lapset lentäneet pesästä.
Moni on puhunut ketjussa työpäivän lyhentämisestä ja työn uudelleen jakamisesta. Olen saman kannalla. Työelämä on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon. Töissä vedetään ihmisestä kaikki irti, eivätkä kaikki enää jaksa sellaista. Ysärillä tahti oli toinen ja töiden jälkeen oli energiaa omaan elämään. Tämä ainakin aloilla joissa olen ollut. Opettajien työ on muuttunut yhä raskaammaksi kun lasten ongelmat ovat kasvaneet ja kaikki on integroitu luokkiin samalla kun auktoriteetti on kadonnut/viety. Sama tilanne siivousalalla ja hoitoalalla joissa eteenkin yksityistäminen ja voittojen tavoittelu on vienyt inhimillisyyden. Kuinka pahaksi se vielä menee jatkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mielummin työttömänä kuin töissä ankeassa, raskaassa matalapalkkatyössä. Olen vaatimaton boheemi ja pärjään tuillakin. Olen vanhempien luona asuva peräkammarinpoika, joten kuluni on hyvin pienet.
Välillä teen 6-12 kuukautta määräaikaistyötä jonka jälkeen saan ansiosidonnaista 400 arkipäivää.
Edellisessä pätkätyössäni tein paljon ylitöitä joten nyt saan liitolta vain 300 euroa vähemmän kuussa käteen kuin mitä peruspalkkani oli, joten matalapalkkatyö ei juuri kannata taloudellisestikaan kaikkien matkakulujen ym jälkeen.
Lisäksi minulla on jonkin verran rahaa säästössä. Reissaan paljon, etenkin talvet pyrin olemaan lämpimissä halvoissa maissa.
Olen onnellisempi "syrjäytyneenä" Raskaita hanttihommia tehdessä mietin että miten ihmiset jaksavat tätä samaa rutiinia vuodesta toiseen.
Olen yliopistokoulutettu ja 30-vuotias, enkä ole ikinä tehnyt mielekästä työtä, vaikka työtä olen tehnyt eri aloilla. Veikkaan, että olen uupunut siihen, että teen päivittäin jotain, mitä en halua tehdä. Työn mielekkyyttä ei ole lisännyt se, että tekisi yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä. Inhoan olla jollain töissä. Inhoan kokopäivätyötä, mutta nyt elätän kumppaniani ja itseäni pienellä palkalla, joten työajan vähentäminen tähän hätään ei auta paitsi muuttamalla halvempaan paikkaan. Kumppanini opinnot ja elämä ovat kuitenkin täällä.
Mielestäni on älytöntä, että sen sijaan, että tekisimme ajallamme sitä, mitä tarvitsemme (vaikkapa ruokaa), teemme jotain muuta, jotta saisimme rahaa, jolla ostamme sen, mitä tarvitsemme. Suurin osa töistäkin on mielestäni täysin turhia, niissä vain siirretään rahaa taskusta toiseen ja ne vieläpä tuhoavat elinympäristöämme.
Nykyihmisillä on ainakin länsimaissa ihan hirveästi kaikkea, mutta sekään ei riitä. Kaikkea täytyy kehittää muka paremmaksi ja kaikkea pitää olla enemmän. Ihmiset tekevät nykyään töitä enemmän kuin koskaan, sillä työpäivät ovat oikeasti vain työtä. Siitä ei ole kauaa, kun työpäivät olivat rennompia, päivät olivat vähemmän tehokkaampia. Ihan samoin muutama sata vuotta sitten tai vaikkapa keskiajalla päivät ovat olleet rentoja. Omavaraiset ihmiset tekivät kesäisin pelloilla töitä, kun taas talven pimeydessä otettiin rennosti. Metsästäjä-keräilijätkin tekivät vain muutaman tunnin päivässä töitä.
Koko yhteiskuntajärjestelmämme on mielestäni aivan vääränlainen, joten siihen panostaminen tuntuu mielettömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistokoulutettu ja 30-vuotias, enkä ole ikinä tehnyt mielekästä työtä, vaikka työtä olen tehnyt eri aloilla. Veikkaan, että olen uupunut siihen, että teen päivittäin jotain, mitä en halua tehdä. Työn mielekkyyttä ei ole lisännyt se, että tekisi yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä. Inhoan olla jollain töissä. Inhoan kokopäivätyötä, mutta nyt elätän kumppaniani ja itseäni pienellä palkalla, joten työajan vähentäminen tähän hätään ei auta paitsi muuttamalla halvempaan paikkaan. Kumppanini opinnot ja elämä ovat kuitenkin täällä.
Mielestäni on älytöntä, että sen sijaan, että tekisimme ajallamme sitä, mitä tarvitsemme (vaikkapa ruokaa), teemme jotain muuta, jotta saisimme rahaa, jolla ostamme sen, mitä tarvitsemme. Suurin osa töistäkin on mielestäni täysin turhia, niissä vain siirretään rahaa taskusta toiseen ja ne vieläpä tuhoavat elinympäristöämme.
Nykyihmisillä on ainakin länsimaissa ihan hirveästi kaikkea, mutta sekään ei riitä. Kaikkea täytyy kehittää muka paremmaksi ja kaikkea pitää olla enemmän. Ihmiset tekevät nykyään töitä enemmän kuin koskaan, sillä työpäivät ovat oikeasti vain työtä. Siitä ei ole kauaa, kun työpäivät olivat rennompia, päivät olivat vähemmän tehokkaampia. Ihan samoin muutama sata vuotta sitten tai vaikkapa keskiajalla päivät ovat olleet rentoja. Omavaraiset ihmiset tekivät kesäisin pelloilla töitä, kun taas talven pimeydessä otettiin rennosti. Metsästäjä-keräilijätkin tekivät vain muutaman tunnin päivässä töitä.
Koko yhteiskuntajärjestelmämme on mielestäni aivan vääränlainen, joten siihen panostaminen tuntuu mielettömältä.
Haaveilen omavaraisuudesta ainakin ruoan suhteen, mutta sekin on hyvin vaikea aloittaa tässä järjestelmässä. Ensin tarvitsee rahaa, jotta voi ostaa maapläntin tai talon, jolla asua. Meille ei myöskään kerry erityisemmin tällaisia omavaraisuustaitoja, vaan meille opetetaan aivan muuta.
En tiedä onko itsellä jokin kolmenkympin kriisi meneillään, mutta olen havahtunut siihen, että tätäkö tämä koko elämä on? Aamulla seiskan aikaan töihin tekemään jotakin merkityksetöntä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa joiden seura tekee sairaaksi. Pääset kolmelta ja olet jo niin väsynyt että et jaksa oikeen muuta kuin syödä ja rojahtaa sohvalle. Sama juttu viitenä päivänä viikossa. Viikonloppuna ehkä jaksat jopa vähän hymyillä ja tehdäkin jotain. Ja tätä teet siihen saakka kunnes oot jo niin vanha ja väsyny, ettei susta mihkään oo. Mietit itekses, että tän ainoan elämän parhaat vuodet meni merkityksettömän työn tekemiseen. Mitä jäi käteen? Ei niin mitään. Maailmalla ja elämällä olisi tarjota vaikka ja mitä. Harmi vain, että kaikki se, mikä voisi olla merkityksellistä, valuu hukkaan, kun on juostava kilpaa kellon kanssa ja mentävä tekemään jotain, mikä ei kiinnosta sitten yhtään. Ihmisen kuuluu olla luonnossa vailla stressiä sun muuta sosiaalista mediaa. Voisin vain pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kauas pois, kauas kaikesta kiireestä ja hölyn pölystä. Olisipa niin paljon rohkeutta, että tekisin sen. Mutta ei, päätän olla lammas ja jämähtää tähän oravan pyörään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki luonnonluomat joutuu tekemään töitä ruokansa eteen,seuraavaa nyt vaikka lintuja. Eivät juuri pesällään köllöttele, ruokaa hakevat koko ajan. Yöllä nukkuvat nekin.
Mutta ehkä tuo on kriisi, menee ohi. Mutta hyvä on pohtia, mitä oikeasti arvostaa ja tehdä muutoksia siihen suuntaan,vaikkei koko elämäänsä muuttaisikaan.
Minä uskon että työ on terveelle ihmiselle tärkeää myös merkityksellisyys en tunteen kannalta. Yhteiskunnasta irrallaan olo ja pelkkä lomailu ei ehkä kuitenkaan täytä sitä tarvetta.. ja ainakin on syytä miettiä,että miten sellaisen elämän aikoisi rahoittaa, harvalla on aidot mahdollisuudet hypätä oravanpyörästä. Yhteiskunnalta ei kannata odottaa tukea,jos kerran yhteiskunta itsessään tuottaa ahdistusta normeineen.
Mutta tsemppiä pohdintoihin, vähän samaa olen täällä pohtinut ajoittain.
T.39v
Kyllä, töitä joutuu tekemään ruokansa eteen, mutta eläimillä se on erilaista. Heidän ei tarvitse olla kiinni missään oravan pyörässä. Ihmiset olivat ennen metsästäjä-keräilijöitä, keräsivät ja metsästivät ruokansa. Se oli meille luonnollisempaa kuin tämä nykyhetki. Stressi ja kiire ovat terveydelle haitaksi. Lisäksi teollistuminen ja muutenkin nopea teknologian kehitys on ollut haitaksi maapallolle ilmastonmuutoksen takia eikä ihmisen aivot pysy mukana näin nopeassa kehityksessä. Nauttisin itse yksinkertaisesta elämästä, keräilisin, kalastaisin, liikkuisin, söisin, nukkuisin. Ilman yhteiskunnan luomia paineita. Stressistä ei olisi tietoakaan. Inhottaa tämä pinnallisuus tänä päivänä ja se, että pitäisi yrittää mahtua johonkin yhteiskunnan asettamaan muottiin missä en itse viihdy ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki luonnonluomat joutuu tekemään töitä ruokansa eteen,seuraavaa nyt vaikka lintuja. Eivät juuri pesällään köllöttele, ruokaa hakevat koko ajan. Yöllä nukkuvat nekin.
Mutta ehkä tuo on kriisi, menee ohi. Mutta hyvä on pohtia, mitä oikeasti arvostaa ja tehdä muutoksia siihen suuntaan,vaikkei koko elämäänsä muuttaisikaan.
Minä uskon että työ on terveelle ihmiselle tärkeää myös merkityksellisyys en tunteen kannalta. Yhteiskunnasta irrallaan olo ja pelkkä lomailu ei ehkä kuitenkaan täytä sitä tarvetta.. ja ainakin on syytä miettiä,että miten sellaisen elämän aikoisi rahoittaa, harvalla on aidot mahdollisuudet hypätä oravanpyörästä. Yhteiskunnalta ei kannata odottaa tukea,jos kerran yhteiskunta itsessään tuottaa ahdistusta normeineen.
Mutta tsemppiä pohdintoihin, vähän samaa olen täällä pohtinut ajoittain.
T.39vKyllä, töitä joutuu tekemään ruokansa eteen, mutta eläimillä se on erilaista. Heidän ei tarvitse olla kiinni missään oravan pyörässä. Ihmiset olivat ennen metsästäjä-keräilijöitä, keräsivät ja metsästivät ruokansa. Se oli meille luonnollisempaa kuin tämä nykyhetki. Stressi ja kiire ovat terveydelle haitaksi. Lisäksi teollistuminen ja muutenkin nopea teknologian kehitys on ollut haitaksi maapallolle ilmastonmuutoksen takia eikä ihmisen aivot pysy mukana näin nopeassa kehityksessä. Nauttisin itse yksinkertaisesta elämästä, keräilisin, kalastaisin, liikkuisin, söisin, nukkuisin. Ilman yhteiskunnan luomia paineita. Stressistä ei olisi tietoakaan. Inhottaa tämä pinnallisuus tänä päivänä ja se, että pitäisi yrittää mahtua johonkin yhteiskunnan asettamaan muottiin missä en itse viihdy ainakaan.
On eläimillä melkoinen oravanpyörä, koko ajan ravinnonhakua ja sitten syö tai tule syödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, elämä on vain työntekoa ja nukkumista. Eletään sitten eläkkeellä.
Isälläni terveys alkoi menemään alaviistoon melkein heti kun jäi eläkkeelle, ei siellä varmasti ehdi mitään sitten enää nauttia monikaan. Laukeaa vaan se koko elämän työstressi niin että hajoaa kroppa siihen ja henki pois.
Pitää saada ruokaa ja katto pään päälle...
Joten? Ehdotuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole kun töissä kävijät vähentää omia työtuntejaan ja antaa ne tuntejen paikat niille työttömille. Mutta eihän se käy kun omat tulot vähenee.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko itsellä jokin kolmenkympin kriisi meneillään, mutta olen havahtunut siihen, että tätäkö tämä koko elämä on? Aamulla seiskan aikaan töihin tekemään jotakin merkityksetöntä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa joiden seura tekee sairaaksi. Pääset kolmelta ja olet jo niin väsynyt että et jaksa oikeen muuta kuin syödä ja rojahtaa sohvalle. Sama juttu viitenä päivänä viikossa. Viikonloppuna ehkä jaksat jopa vähän hymyillä ja tehdäkin jotain. Ja tätä teet siihen saakka kunnes oot jo niin vanha ja väsyny, ettei susta mihkään oo. Mietit itekses, että tän ainoan elämän parhaat vuodet meni merkityksettömän työn tekemiseen. Mitä jäi käteen? Ei niin mitään. Maailmalla ja elämällä olisi tarjota vaikka ja mitä. Harmi vain, että kaikki se, mikä voisi olla merkityksellistä, valuu hukkaan, kun on juostava kilpaa kellon kanssa ja mentävä tekemään jotain, mikä ei kiinnosta sitten yhtään. Ihmisen kuuluu olla luonnossa vailla stressiä sun muuta sosiaalista mediaa. Voisin vain pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kauas pois, kauas kaikesta kiireestä ja hölyn pölystä. Olisipa niin paljon rohkeutta, että tekisin sen. Mutta ei, päätän olla lammas ja jämähtää tähän oravan pyörään.
Tätä se elämä on. Tosiasiassa maailma on VALMIS, ollut jo kauan. Kukaan ei tarvitse enää mitään lisää, eikä enemmän. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kaiken, elämän ja työelämän ja koko yhteiskunnan toiminnan voisi järjestää aivan uudella tavalla, paljon inhimillisemmäksi ja ihmistä ja elämää kunnioittavammaksi. Hah hah -varmaan ihan kohta tapahtuu... Olen nyt yli 20 ollut työelämässä. Vastineeksi olen saanut ruuan, kodin - kaiken mistä pitää olla onnellinen. Silti, olen sanomattoman kyllästynyt. Työstä, enkä puolisostani aio erota, joten jatkan tätä kunnes kuolema minut näyttöpäätteestäni erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kun töissä kävijät vähentää omia työtuntejaan ja antaa ne tuntejen paikat niille työttömille. Mutta eihän se käy kun omat tulot vähenee.
:D onneksi on monta vasta valmistunutta jne jotka vois sen ajan täyttää että sais työkokemusta ja pääsis leivänsyrjään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Millä eläisit siellä reissussa rinkkasi kanssa? Ihminen on aina joutunut tekemään työtä ruokansa eteen, mutta viime aikoina some on levittänyt harhakäsitystä siitä, että ihminen on maapallolla pitääkseen hauskaa joutumatta tekemään mitään elättääkseen itsensä.
Missä yhteiskuntajärjestelmässä ei työskennellä suurinta osaa ajasta?
Miksi elämässä ei saisi olla hauskaa? Onko tosiaan niin että työnteon alttarilla on uhrattava terveytensä, vain siksi että eläkkeellä joutuu kituuttamaan raihnaisena ja katkerana?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kun töissä kävijät vähentää omia työtuntejaan ja antaa ne tuntejen paikat niille työttömille. Mutta eihän se käy kun omat tulot vähenee.
Taitaa työnantaja päättää moisista asioista. Pomot haluaa vähemmän työntekijöitä jotka tekee enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole kun töissä kävijät vähentää omia työtuntejaan ja antaa ne tuntejen paikat niille työttömille. Mutta eihän se käy kun omat tulot vähenee.
:D onneksi on monta vasta valmistunutta jne jotka vois sen ajan täyttää että sais työkokemusta ja pääsis leivänsyrjään kiinni.
Veikkaan että ainakin 50% ammateista kärsis sen että vähäntäsivät työtunteja. Silti pärjäisivät hyvin ja eläis laadukasta elämää. Mutta noh. Enempi töitä enempi rahaa. Mitä jos ihan vöhän vähemmän töitä. jollekkin muulle mahdollisuus elättää itsensä ja itselle hieman enempi aikaa omiin juttuihin ja parempi mielenterveys. Aikuiset vie omien ja muitten lasten työt ahahahhahaa
En ole vielä edes ollut paljoa työelämässä koko elämäni aikana, mutta työajat ovat silti mielestäni jo nyt liian pitkiä. 5 pv viikossa, n. 8h/pv on minusta ihan liian paljon. Töissä ja/tai työharjoitteluissa käydessäni olen ollut arkipäivinä aika väsynyt kotiin palattuani. Eikä arkipäivissä muutenkaan ole jäänyt aikaa juuri yhtään millekkään muulle kuin työlle ja elämän perustoiminnoille. Jos olen saapunut kotiin klo 17, niin minulle on jäänyt vain neljä tuntia "vapaa-aikaa" koko päivässä ja nämäkin tunnit menevät todellisuudessa arjen perusasareisiin eli ruokailuun, siivoukseen, perushygieniasta huolehtimiseen, muihin arjen perusvelvotteisiin. Henkistä virkistäytymistä ei arkipäivänä oikeastaan juuri ole, koska minun on tosiaan mentävä pehkuihin jo aikaisin (klo 21 aikoihin) jos haluan olla seuraavana päivänä skarppina.
Tällainen arki tuntuu aika tympeältä. Haluan kyllä käydä töissä, siitä ei ole kyse. Mutta kaipaisin kuitenkin myös niitä henkisiä virkistystaukoja arkipäiviinkin, että ehtisi tehdä jotain mukavaa arkenakin. Esimerkiksi kuuden tunnin työpäivät auttaisivat jo paljon, silloin olisi se pari tuntia päivässä aikaa ihan vain olla ja tehdä asioita, joista nauttii.