Koko elämä valuu hukkaan työssä

Jos ottaisin loparit ja myisin asunnon niin mulla riittäisi rahat reppureissailuun yli 75 vuodeksi. Ei tuollainen elämä tosin kiinnosta.

Elämä ei ole aina joko/tai vaan usein sekä/että.

Itselleni ammatti ja työ on todella iso osa identiteettiäni, olen lääkäri. Lääkäriys määrittää yllättävän paljon sitä mikä olen sen lisäksi mitä teen. Näin on tutkimusten mukaan varsin isolla osalla lääkäreitä.

Jos työ alkaa tuntua pakkopullalle ja tympiä sekä etenkin jos alkaa ilmetä kyynistymistä ja turhautumista ja ainoa motivaatio työskennellä on raha niin olet ajautumassa suurslla todennäköisyydelle työuupumukseen ellet ole jo kehittänyt sitä. Työuupumukseen ei ole olemassa muuta hyvää hoitoa kuin lepo ja irtaantuminen joksikin aikaa työstä.

Ongelmaksi saattaa muodostua se että Kela ei pidä työuupumusta sairautena kuten se tautiluokituksen mukaan itse asiassa olekaan vaan kyseessä katsotaan olevan elämänhallintaan liittyvä ongelma, ei sairaus. Näin ollen tauko töistä ei onnistu sairauslomalla ainakaan siten että saisi sairauspäivärahaa vaan täytyy ottaa palkatonta lomaa.

Kuitenkin, mikäki työuupumukseen liittyy masennusta tai ahdistusta esimerkiksi niin näillä mielenterveyden häiriöiksi katsotuilla diagnooseilla voi saada sairauslomaa ja sairaspäivärahaa. Monissa työsuhteissa lisäksi työehtosopimuksen mukaan sairauslomasta on esimerkiksi 1-2 kk palkallista ja loput Kelan rahoilla sitten.

Itse olen downshiftannut tehden joka toinen viikko vain kolme päivää töitä ja joka toinen viikko viisi. Viikonloput aina vapaata ja lomaa vuodessa 7 viikkoa vähintään. Tällä keinoin psyykkisesti varsin raskas ja kuormittavakin työ pysyy mielenkiintoisena ja antoisana. Uupunut ja kyynistynyt lääkäri ei ole kenenkään etu, ei etenkään potilaiden eikä kyllä lääkärin itsensä myöskään. Huomionarvoista on että lääkäreiden itsemurhaluvut ovat ammattiryhmistä korkeimpia jopa.

Silti etenkin monet huippuasiantuntijalääkärit, olivat ne tutkijoita, kirurgeja tai kardiologeja saattavat olla todella innostuneita työstään ja kokevat todella voimakasta "työn imua", jatkavat töitä eläkkeelläkin eivätkä todellakaan tee töitä rahan / palkan takia. Tässäkin on vaarana uupumus silti. Moni lääkäri katkaa töitä eläkkeellä esim. yksityislääkärinä tehden vaikka 2 päivää viikosta töitä 4 tuntia / päivä. Eikä rahan takia varsinaisesti. Ammatti-identiteetistä voi olla niin vaikea luopua tässä ammatissa kokonaan.

Esimerkkejä todellisista huippuasiantuntijoista jotka jatkavat töitä eläkkeelläkin jopa täysiaikaisesti tai enemmänkin ihan työn itsensä takia, esim. 60 tuntia viikossa edelleen on vaikkapa neurokirurgi Juha Hernesniemi (71v.) tai ortopedi Sakari Orava (73v.) Samoin suomalaisia syöpätutkijoita löytyy jotka eivät työskentele tai työskennelleet rahan vaan työn itsensä takia esim. (edesmennyt) kollega Leena Peltonen-Palotie tai Kari Alitalo.

Flow-tila on äärimmäisen tehokas tila työn kannalta mutta silti siinä ihminen voi erinomaisen hyvin psyykkisesti. Tila on harvinainen ja hankala ehkä saavuttaa eivätkä kaikki sitä saavuta koskaan. Sen voi toki saada muustakin kuin työstä, esim. harrastuksissa.

Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen.

Tuo flow on aivan ääripäässä ja toisessa ääripäässä täydellinen uupumus, kyynistyminen, stressaantuminen ja siitä johtuva työkyvyttömyys.

Ammatinvaihto tai työmäärän radikaali vähentäminen ovat ratkaisut jos työ tuntuu vievän koko elämän ja elämänhalun.

Tietenkään se ei aina ole helppoa eikä käy noin vain. Mutta jotakin pitäisi silti tehdä jos näin hankalaksi on tilanne ajautunut.

Kummasti nämä reppureissaajat tykkäävät käydä kaupassa, majoittua hotelliin, mennä bussilla jne. Miten mikään niistä toimisi jos kukaan ei tekisi töitä? Nii-i, on se vaan kumma miksei kaikki ala reppureissaajiksi..

Samaa olen miettinyt! Ja olen tavallaan helpottunut kun en päässytkään vakituiseksi työntekijäksi paikaan, jossa olin määräaikaisena. Työ olisi vienyt suurimman osan päivästä matkoineen päivineen.

Tulevaisuudessa työaikaa on kyllä pakko lyhentää. Se vapauttaisi myös työpaikkoja ja näin lisäisi työttöminen työllistymistä.

Joko 6h työpäivä 5 kertaa viikossa, tai 8h työpäivät 4 kertaa viikossa, olisi paljon järkevämpi ratkaisu nykyiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt! Ja olen tavallaan helpottunut kun en päässytkään vakituiseksi työntekijäksi paikaan, jossa olin määräaikaisena. Työ olisi vienyt suurimman osan päivästä matkoineen päivineen.

Tulevaisuudessa työaikaa on kyllä pakko lyhentää. Se vapauttaisi myös työpaikkoja ja näin lisäisi työttöminen työllistymistä.

Joko 6h työpäivä 5 kertaa viikossa, tai 8h työpäivät 4 kertaa viikossa, olisi paljon järkevämpi ratkaisu nykyiseen verrattuna.

Tuota sanotaan työn tasaisemmaksi jakamiseksi. Esim. 6h työpäivät tai nelipäiväinen työviikkoa. Palkat laskisivat työssä olevilla mutta useammalla olisi töitä ja työttömyys vähenisi.

Ei siitä kauan ole kun töitä tehtiin 6pv viikossa 8h/päivä eli lauantait olit työpäiviä ja vain sunnuntait ja muut pyhäpäivät vapaapäiviä. Sitten siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon ja samoin kouluissa oli sitten lauantait vapaat. Maatalosyhteiskunnassa jo aikanaan oli sunnuntait vapaapäiviä, oli synti tehdä töitä pyhänä. Ja kirkossa käytiin aina sunnuntaisin. Tosin silloin iso osa seurakuntalaisista oli vähän maistissa kirkossa kun lähdettiin kirkolle ja ainoa vapaapäivä jolloin oli mahdollista vähän ottaa.

8h työpäivä on vanha jäänne jonka sosialistit saivat aikaan 1900-luvun alussa. Jostain syystä se on edelleen se työpäivän mitta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei onneksi ole tuollaista ongelmaa. Olen ministeriössä töissä ja vain töissä jää sellaista luppoaikaa että ehtisin kirjoittaa mamuvastaista blogiani ja kirjoittelemaan artikkeleita Mv-lehteen. Kotona odottaa lapset ja kotityöt, joten siellä ei ehdi.

Eli mam ut on sun elämän ilo ;) ilman niitä olisit hukassa ja alkaisit miettimään omaa elämää. Pelottaa kasvaa katkeraksi.

T. 26v

Samat fiilikset, vaikka olen vasta 27-vuotias. Aloitin työnteon 14-vuotiaana ja auttelin isäni yrityksessä, 18-vuotiaasta asti koko ajan töissä ja lisäksi opiskellut. Nyt kun olen lähes valmis opintojeni kanssa, teen tavallaan merkityksellistä työtä, mutta koska en ole ollut alalla vielä kymmeniä vuosia minua kohdellaan kuin vasta-alkajaa ja poljetaan päähän. Esim. kunnon lomaa en ole saanut vuosikausiin (ja lomallakin pitää vielä viimeistellä gradua).

Välillä herää kysymys että onko tässä järkeä? Olisi niin paljon asioita joista nauttisin, kuten normaalit viikonloput, kirjojen lukeminen, rannalla makoilu. Tuntuu että työltä ei jää millekään energiaa ja nukun lähinnä kun töiltäni ehdin.

just niin ... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä eläisit siellä reissussa rinkkasi kanssa? Ihminen on aina joutunut tekemään työtä ruokansa eteen, mutta viime aikoina some on levittänyt harhakäsitystä siitä, että ihminen on maapallolla pitääkseen hauskaa joutumatta tekemään mitään elättääkseen itsensä.

Missä yhteiskuntajärjestelmässä ei työskennellä suurinta osaa ajasta?

Juuri noin - on hienoa downsiftata eli elää toisten kustannuksella. Ja jos ei  saa muilta fyrkkaa, niin se on sitten niin epäoikeudenmukaista. Kun riittävän moni downsiftaa loppuu heikompiosaisilta sosiaaliturva ja sitten nillitetään.  Mistä näitä lokkeilijoita oikein riittää?

Sulla on termit sekaisin. Tukien varassa eläminen ei ole downshiftaamista, koska ensin pitää päästä johonkin pisteeseen, josta lähdetään leppoistamaan. Minä ja muut tietämäni downshiftaajat kustannetaan vapaa-aikamme ihan omasta pussista, eikä nostella tukia. Esim. FIRE (financial independence, retire early) on downshiftausta, ei sossumasseilla elely.

Joo olen yli 25 v ja en aio ikinä mennä perus duuniin vaan rakennan itselleni sellaista elämää kuin haluan. Teen hieman kaikenlaista yrittämisestä perus duuniin osa-aikaisesti, nautin elämästä, en halua että pääni hajoaa oravan pyörässä. Olen herkkä enkä halua menettää kosketusta itseeni. Minua ei kiinnosta mitä muut sanovat "hanki perus työ". EI KÄY. Se ei minulle kuulu. Mieluummin kuolen vapaana kuin itseni henkihieveriin raataneena hommissa jotka eivät mitenkään minun tavoitteitani palvelleet :) Pidän opiskelusta ja haluan oppia kaikkea, kokeilla kaikkea, ymmärtää muita ihmisiä koska he ovat minulle suurin mysteeri hahah Oma vapaa tie on paras tie

Mun elämä valuu hukkaan työttömänä köyhänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt! Ja olen tavallaan helpottunut kun en päässytkään vakituiseksi työntekijäksi paikaan, jossa olin määräaikaisena. Työ olisi vienyt suurimman osan päivästä matkoineen päivineen.

Tulevaisuudessa työaikaa on kyllä pakko lyhentää. Se vapauttaisi myös työpaikkoja ja näin lisäisi työttöminen työllistymistä.

Joko 6h työpäivä 5 kertaa viikossa, tai 8h työpäivät 4 kertaa viikossa, olisi paljon järkevämpi ratkaisu nykyiseen verrattuna.

Tuota sanotaan työn tasaisemmaksi jakamiseksi. Esim. 6h työpäivät tai nelipäiväinen työviikkoa. Palkat laskisivat työssä olevilla mutta useammalla olisi töitä ja työttömyys vähenisi.

Ei siitä kauan ole kun töitä tehtiin 6pv viikossa 8h/päivä eli lauantait olit työpäiviä ja vain sunnuntait ja muut pyhäpäivät vapaapäiviä. Sitten siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon ja samoin kouluissa oli sitten lauantait vapaat. Maatalosyhteiskunnassa jo aikanaan oli sunnuntait vapaapäiviä, oli synti tehdä töitä pyhänä. Ja kirkossa käytiin aina sunnuntaisin. Tosin silloin iso osa seurakuntalaisista oli vähän maistissa kirkossa kun lähdettiin kirkolle ja ainoa vapaapäivä jolloin oli mahdollista vähän ottaa.

8h työpäivä on vanha jäänne jonka sosialistit saivat aikaan 1900-luvun alussa. Jostain syystä se on edelleen se työpäivän mitta.

Kaikki työ ei pilkkoudu osiin kuin ojankaivuu.

Täällä on kokemusta työelämästä ja myös pitkäaikaisesta (sairaudesta johtuvasta) työttömyydestä. Molemmissa on puolensa, hyvät ja huonot. Työssä ollessa on plussaa tietenkin työkaverit ja palkka, mutta miinuksena kaikki aika menee töissä olemiseen, eikä ns. "vapaa-aikana" jaksa muuta kuin levätä, että jaksaa painaa duunia.

Työelämästä poissa ollessa plussaa on kiireettömyys. Ei tarvitse herätä luonnottoman aikaisin aamulla ja yrittää väsyneenä päästä ajoissa töihin. Miinuksena on luonnollisesti krooninen rahapula ja arvottomuuden tunne.

Olen ollut viimeiset 10 vuotta jatkuvasti työelämässä ja tehnyt täysiä päiviä. Lomaa on parhaillaan ollut viisi viikkoa putkeen, mutta se ei riitä alkuunkaan. Viidessa viikossa kerkeää juuri ja juuri päästä työmoodista pois ja sitten pitääkin jo palata töihin.

Kaikista parasta olisi jos voisin tehdä 3-4 päiväistä työviikkoa ja 6 tuntista päivää. 5 päiväinen työviikkoa ja 8 tuntia päivässä on aivan liian raskasta ja vie mehut niin totaalisesti että kaikki vapaa-aika pitää käyttää vain lepäämiseen ja nukkumiseen. Se on aika perseestä, mutta siitä saa pienen rahallisen korvauksen.

Rahaa säästöön ja lomilla maailmalle. Suomalaisella duunarilla on verraten paljon vapaa-aikaa ihmettelemiseen.

Aion käydä töissä siihen saakka kokopäiväisesti, että asuntolaina on maksettu. Siihen on vajaa 10:v. Olen silloin 40v. Tämän jälkeen teen vain osa-aikatyötä, koska haluan ehtiä nauttimaan myös elämästä. Tällä hetkellä teen työtä, jossa on kesät aina vapaat. Se jo helpottaa hieman ahdistusta, että koko elämä valuu töihin. Olen nyt lomalla, ja voi tätä onnea ja vapautta! Jatkossa aion tehdä siis vain sen verran, että pärjäämme.

Hah! Hanki työ, missä et ole korvaamaton, elä fiksusti ja pidä omaa lomaa silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa säästöön ja lomilla maailmalle. Suomalaisella duunarilla on verraten paljon vapaa-aikaa ihmettelemiseen.

Samaa mieltä. Suunnitellaan juuri miehen kanssa (ollaan 59 -vuotiaita) reppureissua ensi kesäksi, ehkä reilaamaan. Kyllä sitä jo 4-5 viikossa ehtii jonkun verran nollata päätään. Tänä kesänä on vuokrattu mökki loman ajaksi.

Meillä on molemmilla hyvät ja mielekkäät duunit, eläkkeelle ei kummallakaan ole kiire. Viikonloput on pitkiä, ehtii vaikka mitä. Me nukutaan pitkään ja tehdään aina kaikkea mukavaa. Viikolle suunnitellaan jotain kivaa ainakin parille arki-illalle; käydään avantosaunassa, leffassa, ulkona syömässä, fillarilenkillä tms. Nyt on parasta aikaa kun lapset on aikuisia eikä vielä ole lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen yli 25 v ja en aio ikinä mennä perus duuniin vaan rakennan itselleni sellaista elämää kuin haluan. Teen hieman kaikenlaista yrittämisestä perus duuniin osa-aikaisesti, nautin elämästä, en halua että pääni hajoaa oravan pyörässä. Olen herkkä enkä halua menettää kosketusta itseeni. Minua ei kiinnosta mitä muut sanovat "hanki perus työ". EI KÄY. Se ei minulle kuulu. Mieluummin kuolen vapaana kuin itseni henkihieveriin raataneena hommissa jotka eivät mitenkään minun tavoitteitani palvelleet :) Pidän opiskelusta ja haluan oppia kaikkea, kokeilla kaikkea, ymmärtää muita ihmisiä koska he ovat minulle suurin mysteeri hahah Oma vapaa tie on paras tie

Yhteiskunnan palvelut ja  tuet oletettavasti kelpaa kuitenkin... Kuten myös harrastusmielessä hommatut opiskelupaikat.  Oi että olet niin upean vapaa. 

Kuulostaa ihan mun elämältä. Ala, jolle valmistuin ja jolla olen tehnyt töitä, on muuttunut helvetiksi. Työmäärä ja kiire ovat järjettömät. Aikaa ei jää liikunnalle ja perheelle tarpeeksi. Tuntuu kuin olisi umpikujassa. Kun jaksaisi tehdä muutoksen, mutta tuntuu, että senkin energian on vienyt työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt! Ja olen tavallaan helpottunut kun en päässytkään vakituiseksi työntekijäksi paikaan, jossa olin määräaikaisena. Työ olisi vienyt suurimman osan päivästä matkoineen päivineen.

Tulevaisuudessa työaikaa on kyllä pakko lyhentää. Se vapauttaisi myös työpaikkoja ja näin lisäisi työttöminen työllistymistä.

Joko 6h työpäivä 5 kertaa viikossa, tai 8h työpäivät 4 kertaa viikossa, olisi paljon järkevämpi ratkaisu nykyiseen verrattuna.

Tuota sanotaan työn tasaisemmaksi jakamiseksi. Esim. 6h työpäivät tai nelipäiväinen työviikkoa. Palkat laskisivat työssä olevilla mutta useammalla olisi töitä ja työttömyys vähenisi.

Ei siitä kauan ole kun töitä tehtiin 6pv viikossa 8h/päivä eli lauantait olit työpäiviä ja vain sunnuntait ja muut pyhäpäivät vapaapäiviä. Sitten siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon ja samoin kouluissa oli sitten lauantait vapaat. Maatalosyhteiskunnassa jo aikanaan oli sunnuntait vapaapäiviä, oli synti tehdä töitä pyhänä. Ja kirkossa käytiin aina sunnuntaisin. Tosin silloin iso osa seurakuntalaisista oli vähän maistissa kirkossa kun lähdettiin kirkolle ja ainoa vapaapäivä jolloin oli mahdollista vähän ottaa.

8h työpäivä on vanha jäänne jonka sosialistit saivat aikaan 1900-luvun alussa. Jostain syystä se on edelleen se työpäivän mitta.

Kaikki työ ei pilkkoudu osiin kuin ojankaivuu.

Ei toki ja on töitä joissa ei ole työaikaa ollenkaan, etenkin korkeimmissa asiantuntijatöissä. Minullakin on muutamia sukulaisia ja perhetuttuja, joilla ei ole työaikaa ollenkaan, esim. tehtaanjohtaja. Tosin valitteli jo silloin kun oli tuotantopäällikkönä ilman työaikaa että työaikaa ei ole mutta saa olla aina töissä. Työnantajalle riitti että tehdas toimi ja tulosta syntyi.

Mutta esim. projekti-insinöörien töitä voi jakaa tasaisemmin vähentämällä samalta insinööriltä projekteja ja jakamalla niitä muille. Samoin asiantuntijatehtävistä tulee mieleen lakimiehen, arkkitehdin ja lääkärin työt joita voidaan jakaa useammalle eli sama työmäärä useammalle. Esim. kirurgi voi tehdä vähemmän leikkauksia ja samat leikkaukset jotka ennen teki kaksi kirurgia tekeekin kolme ja työtunteja kaikille 2/3 aiemmasta. Arkkitehdit voivat suunnitella samoin vähemmän rakennuksia per arkkitehti ja lakimies voi hoitaa vähemmän juttuja per lakimies. Pappi voi hoitaa vähemmän toimituksia per pappi ja hävittäjälentäjä voi lentää vähemmän lentotunteja per lentäjä. Opettaja voi pitää vähemmän tunteja per opettaja.

Perinteiset suorittavan portaan työt vasta helppo onkin jakaa, esim. hitsaajan, asfalttimiehen, myyjän, siivoojan, kirvesmiehen, putkimiehen, puutarhurin, suntion, talonmiehen, parkkipirkon, sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen, sähkömiehen, automekaanikon, junankuljettajan, ratamiehen, rekkakuskin, kanttorin, toimistosihteerin jne.

Varsin harvassa on loppujen lopuksi työt, joita ei voida hyvin suunniteltuna jakaa useammalle työntekijälle ongelmitta. Joku tehtaanjohtaja toki jolla ei työaikaa ole muutenkaan ollenkaan.

Tällaisen yhteiskunnan siirtymää pois kiire-yhteiskunnasta voidaan auttaa esimerkiksi sillä, että käytetään palveluita, joiden myyjät ovat työhönsä onnellisia. Esimerkiski jokin huonekaluseppä, joka rakastaa huonekalujen valmistusta sydämellään ja osaa pitää rajansa työn kanssa, kannattaa ottaa huonekalujen tuottajaksi vaikka maksaakin käsityönä huomattavasti enemmän. Kun tällaiset työpaikat ja kysyntä tällaisille työpaikoille lisääntyy, niitä alkaa tulla myös valtaväestölle. Hidasta kehitystä tosin. Toinen millä voi yrittää vaikuttaa, mutta toimii vain, jos muutkin yrittävät vaikuttaa samalla tavalla on, että kieltäydytään tekemästä töitä kiireellä ja liian kaukana omalta mukavuusalueelta (stressi!). Kehdatkaa myös vaatia itsellenne inhimmillistä palkkaa tai perustakaa mielenkiintoanne ja osaamista vastaavia palveluita. Sellainenkin olisi hyvä yritys, jossa jokainen työntekijä nimen omaan saisi myydä sitä omaa osaamistaan, mikäli eivät halua nähdä vaivaa yrittäjinä. Yritys hoitaisi siis laskutukset ja palkansiirrot, sekä kaikki sivukulut ja ottaisi siitä pienen siivun palkkioksi. Hieman samaan tapaan kuin ukko, mutta yrityksessä olisi selkeästi listattuna sieltä saatavat palvelut. Jokainen saisi tehdä juuri sitä mitä osaa ja haluaa ja vain kysyntä määräisi tulot.