Millaisena ajattelette helvetin? Mikä olisi pahinta mitä siellä voisi olla?

Loputonta sodankäyntiä juoksuhaudoissa ruumiiden ympäröimänä. No end, no release, no hope.

Eiköhän se olisi tarpeeksi helvettiä joutua elämään sama elämä uudestaan, jossa lähinnä vaan odotteli sen loppua.

Minusta pahin mahdollinen helvetti olisi paikka, jossa lapsia ja eläimiä kidutettaisiin ikuisuuden ajan. Ajatuskin siitä, että joutuisi todistamaan viattomien kärsimystä aikojen loppuun saakka... Hrr.

Koottu eri lähteistä ja kirjoituksista:

Kaikkialla saarnataan ja moniin kristillisiin oppeihin sisältyy oppi, jonka mukaan kuolleita syntisiä kidutetaan iankaikkisen piinan liekeissä ja että heidän lyhyen maallisen elämänsä aikana tekemiensä rikkomusten vuoksi heidän on kestettävä ikuista kärsimystä. Mutta se on ristiriidassa rakkauden, laupeuden ja oikeudenmukaisuuden ymmärtämisen kanssa. Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

Mistä Raamatun sivuilta tällainen opetus löytyy? Onko taivaassa olevilta lunastetuilta RIISTETTY KAIKKI SÄÄLI JA MYÖTÄTUNTO ja jopa yksinkertainen inhimillisyyden tunne? Vai korvautuvatko nämä tunteet stoalaisten tunteettomuudella ja villien julmuudella? Ei, ja jälleen kerran ei; Jumalan kirjassa ei ole mitään sellaista. Ehkä ne, jotka saarnaavat tällaisia ajatuksia, ovat koulutettuja ja jopa hyvin arvostettuja, mutta he ovat Saatanan temppujen pettämiä. Hän rohkaisee heitä tulkitsemaan väärin Raamatun ankaraa kieltä ja saa heidät löytämään Raamatusta julmuutta ja uhkauksia, jotka ovat ominaisia hänelle itselleen, mutta eivät Vapahtajallemme.

Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa? Väitetään, että jumalattomien loputon kärsimys osoittaa Jumalan vihan syntiä kohtaan, joka tuhoaa maailmankaikkeuden rauhan ja rauhallisuuden. Voi, mikä kauhea jumalanpilkka! Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

_____________________________

1500-luvulla elänyt sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin totesi, että helvetti on täynnä alle kyynärän pituisia pikkulapsia. Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.

2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että JOS IHMISET AJATTELEVAT JUMALASTA KUTEN CALVIN, ON LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOOKO IHMINEN JUMALAA VAI PAHOLAISTA.

Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet (mukaan lukien Raamattu) viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.

Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa. Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen. Monet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen kristityt teologit, kuten pyhä Justinus Marttyyri, eivät kuitenkaan uskoneet jälleensyntymiseen eivätkä opettaneet siitä.

Reinkarnaatio-oppi kiellettiin, koska se antaa ihmisille valtaa. Reinkarnaatio oli ristiriidassa niiden muutamien piispojen ja diakonien pyrkimysten kanssa, jotka tunsivat, että heidän yksin tulisi jakaa totuus kansanjoukoille. Tätä autoritaarista kuristusotetta vahvistaa oppi "yksi mahdollisuus - yksi elämä", koska henkilö, joka virheellisesti päätti ajatella itse ja hylkäsi hierarkian auktoriteetin, ei saisi toista tilaisuutta oikaista asioita, jos hän arvaisi väärin. Hierarkian kanta on, että ikuinen kadotus ilman ehdonalaista vapautusta olisi niiden peruuttamaton kohtalo, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hierarkian auktoriteetin."

Encyclopedia Britannica kuvaa Origenesta sekä uusplatonistiksi että gnostikoksi. Sokrates ja Platon olivat kiistatta tärkeimmät jälleensyntymisopin kantajat länsimaiselle maailmalle. Nämä kaksi esittävät reinkarnaation ensimmäisen kerran selkeästi Platonin Menossa ja myöhemmin Phaedossa, jossa käsite artikuloidaan täydellisesti. Phaedossa Sokrates (Platonin kynän alla) tekee paljon työtä selittääkseen filosofiaa, jonka mukaan sielu on kuolematon eikä lakkaa olemasta, kun ruumis kuolee. Platonin Tasavallassa hahmo Er kuvaa sielun kuolemanjälkeistä matkaa kuvaavasti ja yksityiskohtaisesti, ennen kuin se "palaa takaisin". Näitä ajatuksia laajennetaan Timaioksessa ja Faedruksessa, joissa Sokrates esittää jälleensyntymisen voimakkaimmin.

Aristoteles korosti empiirisempää materialismia, jossa keskityttiin tässä ja nyt; havaittavaan. On syytä huomauttaa, että vuosisatojen kuluessa monet filosofit ovat olleet vahvasti eri mieltä Aristoteleen "kategorioiden logiikasta", jossa ehdotetaan olemassaolon kaikkien näkökohtien siistiä lokerointia sekä kosmiseen että inhimilliseen olemassaoloon.

Helvetti on jo tässä elämässä: naiset jotka eivät usko kun mies neuvoo miten toimia eri tilanteissa.

mies54v

Ei ole yllättävää, että perinteinen näkemys helvetistä on edelleen uskovien kompastuskivi ja tehokas ase niiden epäilijöiden käsissä, jotka kyseenalaistavat hyvän uutisen pätevyyden. Esimerkiksi brittiläinen filosofi ja yhteiskunnallinen aktivisti Bertrand Russell (1892-1970) syytti Kristusta ikuisen kidutuksen opin julistamisesta, perusteettomasta ankaruudesta ja sanoinkuvaamattomasta kärsimyksestä, jota oppi oli aiheuttanut koko kristinuskon historian ajan.

Vierailija kirjoitti:

...niin tai siellä ei olis naisia ollenkaan. Olis vaan 2000v vanhoja Jeesuksen näköisiä ukkeleita.

Neitsyitä

Viimeinen perinteistä helvettinäkökulmaa vastaan esitetty vastaväite on se, että ikuinen kidutus merkitsee kosmisen dualismin ikuista olemassaoloa. Taivas ja helvetti, autuus ja tuska, hyvä ja paha ovat olemassa rinnakkain kautta aikojen. Tämä näkemys on ristiriidassa profeetallisen näkemyksen kanssa uudesta maailmasta, jossa "ei ole enää itkua, valittamista eikä sairautta, sillä entiset ovat menneet pois" (Ilm. 21:4). Miten itku ja suru voidaan unohtaa, kun kadotetut ovat tuskissaan pelastuneiden edessä, kuten vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31)?

vihreitä

Traditionalistit ovat tulkinneet jumalattomien tuhoamiseen liittyvää rikasta terminologiaa ja eläviä kuvia hellenistisen ihmiskäsityksen ja kirkon dogmin valossa tukeutumatta yleisesti hyväksyttyihin raamatuntulkintamenetelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Koottu eri lähteistä ja kirjoituksista:

Kaikkialla saarnataan ja moniin kristillisiin oppeihin sisältyy oppi, jonka mukaan kuolleita syntisiä kidutetaan iankaikkisen piinan liekeissä ja että heidän lyhyen maallisen elämänsä aikana tekemiensä rikkomusten vuoksi heidän on kestettävä ikuista kärsimystä. Mutta se on ristiriidassa rakkauden, laupeuden ja oikeudenmukaisuuden ymmärtämisen kanssa. Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

Mistä Raamatun sivuilta tällainen opetus löytyy? Onko taivaassa olevilta lunastetuilta RIISTETTY KAIKKI SÄÄLI JA MYÖTÄTUNTO ja jopa yksinkertainen inhimillisyyden tunne? Vai korvautuvatko nämä tunteet stoalaisten tunteettomuudella ja villien julmuudella? Ei, ja jälleen kerran ei; Jumalan kirjassa ei ole mitään sellaista. Ehkä ne, jotka saarnaavat tällaisia ajatuksia, ovat koulutettuja ja jopa hyvin arvostettuja, mutta he ovat Saatanan temppujen pettämiä. Hän rohkaisee heitä tulkitsemaan väärin Raamatun ankaraa kieltä ja saa heidät löytämään Raamatusta julmuutta ja uhkauksia, jotka ovat ominaisia hänelle itselleen, mutta eivät Vapahtajallemme.

Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa? Väitetään, että jumalattomien loputon kärsimys osoittaa Jumalan vihan syntiä kohtaan, joka tuhoaa maailmankaikkeuden rauhan ja rauhallisuuden. Voi, mikä kauhea jumalanpilkka! Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

_____________________________

1500-luvulla elänyt sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin totesi, että helvetti on täynnä alle kyynärän pituisia pikkulapsia. Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.

2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että JOS IHMISET AJATTELEVAT JUMALASTA KUTEN CALVIN, ON LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOOKO IHMINEN JUMALAA VAI PAHOLAISTA.

Niin.

Jos anoppi+käly menee taivaaseen, minä valitsen helvetin.

Twitteriketju jossa sua haukutaan ra sis tiksi koska et käsipuolena voi pyyhkiä vasemmalla kädellä.

...NASAn astronauteilta. Elokuussa 1978 he käyttivät avaruusaluksessa olevaa spektrogliografia auringonpurkausten tutkimiseen. Yhtäkkiä taivaankappaleen syvyyksistä - 800 000 kilometrin päässä hehkuvasta tähdestä - purkautui heliumpatsas. Hämmentyneiden astronauttien edessä nestekaasuvirta jähmettyi yhtäkkiä. Laite tallensi 70 sekunnin ajan painajaismaisen näyn: tuliseen pylvääseen ilmestyi yhtäkkiä satojatuhansia ihmiskasvoja, joita kidutettiin ikuisissa liekeissä. Astronautit ymmärsivät, että tämä oli helvetti, että se oli olemassa Auringossa, ja he näkivät sen omin silmin. Niin he raportoivat tukikohtaan. Uskomaton viesti ja kaikki siihen liittyvä materiaali oli kuitenkin yksinkertaisesti luokiteltu salaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

...NASAn astronauteilta. Elokuussa 1978 he käyttivät avaruusaluksessa olevaa spektrogliografia auringonpurkausten tutkimiseen. Yhtäkkiä taivaankappaleen syvyyksistä - 800 000 kilometrin päässä hehkuvasta tähdestä - purkautui heliumpatsas. Hämmentyneiden astronauttien edessä nestekaasuvirta jähmettyi yhtäkkiä. Laite tallensi 70 sekunnin ajan painajaismaisen näyn: tuliseen pylvääseen ilmestyi yhtäkkiä satojatuhansia ihmiskasvoja, joita kidutettiin ikuisissa liekeissä. Astronautit ymmärsivät, että tämä oli helvetti, että se oli olemassa Auringossa, ja he näkivät sen omin silmin. Niin he raportoivat tukikohtaan. Uskomaton viesti ja kaikki siihen liittyvä materiaali oli kuitenkin yksinkertaisesti luokiteltu salaiseksi.

En tiedä, voiko tämä olla totta, mutta tässä tapauksessa se voisi olla chrono mirazh.

Chronomirages:

ovat yhtä muodottomia ja sanoinkuvaamattomia kuin itse aika. Ne syntyvät nykyhetkessä, muistelevat menneisyyttä ja yrittävät vaikuttaa tulevaisuuteen. Toistaiseksi niillä ei ole tieteellistä perustaa, ja niitä pidetään puolimyyttisenä ilmiönä, joka herättää paitsi ihmetystä, myös ymmärrettävää jännitystä, pelkoa ja joskus kauhua. Nämä tunteet ovat erityisen voimakkaita, kun kronomiragit piirtävät kuvia aseellisista konflikteista, hautajaisista ja muista menneisyyden epämiellyttävistä tai yksinkertaisesti käsittämättömistä tapahtumista...

Vaikka virallinen tiede hyväksyy kronomirage-ilmiön vain osittain, historiasta on säilynyt monia todisteita, jotka osoittavat, että ilmiö havaittiin usein Englannissa ja Skotlannissa jo XVII-XVIII vuosisadoilla. Joitakin vaikuttavimpia taisteluita kuvataan historian eri aikakausina.

Esimerkiksi vuonna 1624 Catonin lähellä Englannissa suuri joukko ihmisiä seurasi veristä taivaallista taistelua useiden tuntien ajan. Se näytti sekä kangastukselta että todelliselta toiminnalta, sillä se muistutti visuaalisesti sumussa näkyvää heijastusta, jota säestivät hyvin todelliset haavoittuneiden huokaukset, laukausten äänet ja hevosten karjunta.

Samanlaisia tapahtumia kirjattiin vuonna 1888 Varazdinin kaupungin yläpuolella Kroatiassa. Vuonna 1914 Britannian armeija havaitsi myös pelottavan sotilaskronomiiran vetäytymisen aikana: jousimiehet ja vanhat ritarit sekä enkelit ja ratsumiehet liikkuivat taivaalla samansuuntaisesti armeijan kulkusuunnan kanssa.